Onks sulla aina samat eväät? -arkiviikon ruokapäiväkirja

Olin skarppi bloggari heti maanantaiaamuna, ja ajattelin kuvata koko viikon ruuat ihan vain yhtä blogikirjoitusta varten. Ruokapäiväkirjat kun on monen mielestä kiinnostavia tutkailla, ja itselle ne ovat jotakuinkin helppo aihe kirjoittaa, ainoa haaste on juurikin tuo kuvauspuoli – ei koskaan muista! Vaan nytpä muistinkin. Ihan jokaisen aterian koko maanantailta. Ja sitten taas tiistailta. Samoin keskiviikkona. Kunnes koitti välipalan aika, ja tajusin, että mulla on samasta ruuasta jo monta kuvaa. Tai ei, ei samasta. Vaan samanlaisesta. Lopetin sitten kuitenkin kuvailemisen. Oli jo kaikista varitaatioista kuva.

Tässäpä siis arkiviikon ruokapäiväkirja ja treenit samassa koosteessa. Aloitetaan maanantaista. Olin töissä 10-18 eikä päivään sisältynyt treeniä. Aamupalapuuron söin puoli yhdeksän aikoihin. Syön päivittäin tuota samaa settiä, johon oon tykästynyt jo useita vuosia sitten. Kaurapuuroa, marjoja, raejuustoa ja soijalesitiinirakeita. En voisi kuvitella, mikä aamupala olisi tuota parempi!

Lounaalle pääsin puoliltapäivin ja kiposta löytyi riisiä, kanaa, salaattia, kurkkua, pähkinöitä ja tummaa balsamicokastiketta.

Välipalan söin työn lomassa puoli kolmen aikoihin. Banaaniplättyjä ja mansikoita. Paistelen aina aamuisin nuo plätyt mukaan, ja niihin tulee siis yleensä 3-4 valkuaista ja yksi kokonainen muna. Ja tietysti se banaani. Isompaa määrää ei oikein saa mahtumaan noihin Ikean kippoihin. Ja toisaalta, välipala on aina hankalaa syödä töissä, kun samaan aikaan tapahtuu niin paljon ja täytyy olla ryhmässä kiinni. On siis tavallista, että käyn välissä pesemässä peppuja, pukemassa lapsia ulos tai laulatan porukkaa – tai kaikkea tätä.

En vaan pysty olla ilman välipalaa, sillä iltapäivällä on joko treeni heti töiden jälkeen tai sitten oon iltavuorossa 17-18 asti. Syötävä on, vaikka hetki onkin huono sille. Olisko teil jotain vinkkejä nopeasti syötävistä tai jopa juotavista välipaloista? Ei mitään rahkapohjaista, sokerista, ei keinotekoisia makeutusaineita eikä pelkkää hiilaria. Jos on, jaa vinkkisi :D

Maanantaina meni puoli tuntia vieläpä ylitöiksi, joten kuudenruualle pääsin vasta puoli seitsemän jälkeen. Samaa settiä kuin lounaalla. Olin valmistellut siis sunnuntaina alkuviikon pääruuat valmiiksi. Onneksi näin, olin nimittäin ihan hurjan nälkäinen päästessäni kotiin – mitä se oliskaan, jos en söisi tuota välipalaa kolmen aikoihin… Iltapala meillä syödään aina kahdeksan jälkeen. Syön oikestaan poikkeuksetta paistettua kananmunaa ja lisukkeeksi pari kourallista pähkinöitä.

Siinä oli maanantain ruuat. Sitten vaan tiistaita kohti. Tiistaina olin töissä 08.00 – 15.45 Söin aamupalapuurot 07:30, lounaalle pääsin 12.00. Tossa välissä tulee aina ihan jäätävän kova nälkä, mutta onneksi asun nykyään aika lähellä päikkyä, niin voin jättää aamupalan mahdollisimman viimetinkaan ennen työvuoron alkua, jolloin ruokaväli on maximissaan vähän reilu neljä tuntia. Lounaaksi oli siis sitä sunnuntaina valmistettua kanariisihässäkkää.

Välipalaa söin puoli kolmen aikoihin ja kun pääsin töistä, söin vielä banaanin matkalla työmaalta salille. Vuorossa oli rinta-selkätreeni, ja sieltä kotiin kuudenruualle aika tasan kuudelta. Kutsun päivällistä kuudenruuaksi, koska aika usein se on sekä arkena että viikonloppuna kello kuudelta. Iltapalamunakas ja pähkinät vielä kahdeksan jälkeen, ja illalla huomasin, että banaania lukuunottamatta kuvat olivat tosiaan täsmälleen samanlaisista ruuista kuin maanantaina.

Tiistaina valmisteltiinkin parin seuraavan päivän ruuat, sillä keskiviikkoisin mulla on bodyjam-ohjaus, joten silloin ei kerkiä preppailla. Tiistaina laitetaan siis monesti keskiviikon ja torstain eväät valmiiksi. No, tällä kertaa olinkin ostanut itseasiassa koko viikoksi kanaa, eli myös keskiviikko ja torstai mentiin samansisältöisillä ruuilla kuin alkuviikko.

Keskiviikkona olin töissä 08 – 15.45. Aamupala ja lounas menivat normaalilla kaavalla, toinen ennen töihin lähtöä ja toinen puolitapäivin. Mutta sitten kävikin pitkästäaikaa niin, etten vaan päässyt hakemaan välipalaani, ja kolmenruoka jäi kokonaan syömättä. Kun mun työvuoro loppui neljän kieppeillä, olin ihan hemmetin vihainen ja nälkäinen. Söin banaaniplätyt siinä kohti ja sitten suuntasinkin kodin kautta GoGolle, sillä oli tosiaan vuorossa ohjaus.

Illalla palasin kotiin kahdeksalta, ja kuten oon ehkä ennenkin sanonut, oon aina ihan tyhjäpää ohjauksen jälkeen. On sanalla sanoen kaikkensa antanut olotila, ja vedin vaan iltamunakkaan ja menin nukkumaan. Päivällinen jäi siis kokonaan syömättä tältä päivältä. Joku aina välillä ihmettelee, miksi se kolmenruoka pitää väkisin syödä kolmelta, eikö sitä voisi vaika myöhemmin. Mutta tässä on nimenomaan syy siihen – menee koko rytmi sekaisin :D Olin alunperin suunnitellut syöväni kuudenruuan aikaistettuna jo viideltä – kaksi tuntia välipalan jälkeen. Mutta koska en pystyny syödä välipalaa vasta ku neljän aikoihin, jäi päivällinen sitten kokonaan välistä. Neljällä ruualla mentiin keskiviikko.

Torstaina olin töissä 09- 16.45. Aamupalaksi keitin edellispäivän energiavajetta paikkaamaan varmaan lähemmäs 100g puuroa ja laitoin niin paljon lisukkeita, että lautanen oli aivan ääriään myöten täynnä!  Lounaalle taas puoliltapäivin ja välipalaa, eli banaaniplättyjä mansikoilla, siinä kolmen kieppeillä. Mulla oli ripsihuolto varattuna heti töiden jälkeen, joten kuudenruualla olin taas vähän myöhässä. Heti kun se kolme-neljä tuntia ylittyy, alkaa pikkuhiljaa tulla hermostunut olo. Nälkähän se on viralliselta nimeltään. En tykkää siitä olosta yhtään, aloin ihan voida pahoin bussissa paluumatkalla kotiin. Oon tainnut totuttaa kroppani todella tasaisiin ruoka-aikoihin. Hassua, sillä teen kuitenkin aika paljon kaikkea sekä arkena että viikonloppuna, enkä tavallaan kuitenkaan katso kellosta ruokahommia… Päivärytmi mulla on kyllä aina sama, joten kai kroppa vaan monien päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien toistojen jälkeen tottuu siihen, että saa säännöllisesti ruokaa. Ja sitten ku ei, niin sen kyllä tuntee.

Nyt eletäänkin perjantaita ja kuudenruoka on syötynä. Kaikki viisi arkipäivää kului aika samalla kaavalla, samoja ruokia suurinpiirtein samoihin kellonaikoihin. Yks kollega, jonka kanssa ollaan tiedetty vasta viikko, kysyi multa tänään, onko mulla joka päivä samat eväät. Taisin vastata, että jotakuinkin joo. Ja näin jälkeenpäin tarkasteluna aikalailla näinhän se taitaa mennä :D Ja siis pakko sanoa, että oon vähän sellainen kausisyöjä. Kun löytyy joku hyvä ruokahässäkkä, syön sitä niin monta viikkoa putkeen, kunnes kyllästyn ja kehittelen taas jonkun uuden. Tällästä tällä viikolla, ens viikolla ehkä jotain muuta.

Enkä mä mitenkää neuroottinen ruokieni kanssa ole, uskokaa pois, vaikka näiden kuvien kautta voikin saada oudon käsityksen. Mut kyllähän muutkin syö samoja arkiruokia, eikö vaan? Miksi vaihtaa hyvää ja toimivaa pois. Ja oikeastihan ruokavalio vaikuttaa ihan kaikkeen, mitä arjessa jaksaa tehdä – hyvinvoinnin eräs tärkeimmistä kulmakivistä. Kippoja kuskatessani moni ihmettelee, kuinka paljon sitä ruokaa tarvii oikein kahdeksan tunnin työpäivää varten olla mukana. Mutta loppujen lopuksi söisin varmasti enemmänkin, jos vain olisi mahdollista. Lomalla ja viikonloppuna tuleekin yleensä syötyä vähän enemmän tai eri tavalla – kun ei oo niin aikataulutettua kaikki menot. Ehkäpä voisin tehdä samanlaisen postauksen myös viikonlopun ruuista, niin tulee näkyviin myös muutakin kuin lasikippoja ja arjen kiireissä etukäteen helpoimman kautta kikkailtua ruokaa? ;) Mutta tällaista mun arkiruokailuni aika pitkälti tosiaa on.. Vastaus otsikon kysymykseen: kyllä. Pitkälti näin.

Mitä ajatuksia herättää?

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramissa. Tossa postauksen otsikon alla on pieni sydän, jota klikkaamalla tuet blogini näkyvyyttä portaalissa, Kiitos <3