On mullakin mielipiteitä!

Olen lukenut monista blogeista epäsuosittuja mielipiteitä. Idea on siis siinä, että bloggaaja kirjoittaa listan sellaisia mielipiteitä, joita hänellä on valtavirrasta poiketen. Tarkoitus ei ole moralisoida, syyttää tai arvottaa asioita – lähinnä tuoda julki, että vaikka valtavirta olisi jonkun buumin tai ilmiön suhteen innoissaan, niin eihän se tarkoita, että me kaikki olisimme. Epäsuositut mielipiteet on hyvä keino herättää ajatuksia lukijoissa ja tuoda omia näkemyksiä myös esiin. Trendit ja ilmiöt on kyseenalaistettavissa.

Niinpä mäkin halusin kirjoittaa epäsuosittuja mielipiteitäni. Vai onkohan mulla sellaisia? Ehkä en halua niin kärjistetysti rajata vain mielipiteisiin, vaan kirjoitan nyt vähän pehmeämmin kaikesta: mielipiteistä, tavoista tai ajatuksista. Mulle kun monesti sanotaan, että muotoilen mielipiteeni kauniisti ja fiksusti argumentoiden niin, ettei mulle voi ihan helposti suuttua eikä kenenkään tarvitse suotta loukkaantua. Tässä nyt sinulle nyt tutkittavaksi mielipiteitäni sisältävä kirjoitus, sekoitus ”Tiesitkö tätä minusta?” ja ”Epäsuositut mielipiteeni” -postauksia.

Ensimmäinen liittyy aiheeseen nimeltä naisten talvikengät. En tiedä, mikä tämän ajatuksen taustalla on, mutta en ole nähnyt hienoja naisten talvikenkiä eikä mun mielestä talvikengät vaan sovi monellekaan. Tiedättekö, nilkkurit tai sitten jotkut varrelliset saappaat. Hassun näköisiä ja vieläpä monesti epämukavat jalassa. Itse käytän siis ihan vaan jotain karvavuorellisia tennareita, sellaisia joilla pärjään talven yli pakon vuoksi. Mutta joka kerta pikkujoulukauteen lähtiessä tunne itseni lähinnä pelleksi pukiessani jotain ”siistimpiä” talvikenkiä jalkaan. Voi olla, että ne ei vaan sovi mun vartalotyypilleni ja mun tyylilleni, siksi en osaa niitä arvostaa. Talvikengät näyttää hassuilta ja minä niiden mukana kerran vuodessa, kun on pakko käyttää. Kertooko se jotain tämän ajatukseni oikeellisuudesta, kun toi toinenkin kysyy aina, oonko hevosella lähdössä, kun puen varrelliset kengät jalkaan. Tai jos laitan ne toiset, nilkkurityyppiset, ilmestyy Pikku Myy meijän eteiseen, hehe. Ei vaan sovi. Mietin vain, että käytännön kannalta olisi kyllä loistava juttu, jos joskus vielä löytäisin silmää ja tyyliäni miellyttävät siistit naisten talvipopot.

 

Snapchat-7855449941781233093

Ja kun naisten jutuista puhutaan, niin mainitaan tässä kohti myös laukut. Mä en nimittäin omista mitään kalliita naisten merkkilaukkuja. Kengistä poiketen ne on kyllä osa ihan kivannäköisiä, mutta  en oo vaan koskaan nähnyt vaivaa, että maksaisin sellaisista merkin vuoksi useita kymppejä tai jopa satoja euroja enemmän. Kun samannäköisen voi saada edullisemminkin, hehe. En siis taida ymmärtää kalliita merkkilaukkuja ja -kenkiä. Saati, että niitä pitäisi olla vieläpä monet?! Yks mun kaveri joskus sanoi, että koskaan ei saa ostaa näitä edellämainittuja sellaisesta paikasta, jossa myydään ruokaa. Silti mä ostan edelleen talvitennarini prismasta. Ja sieltä toi kuvan laukkukin on, hehe. Okei, voi toki olla, että mun tyylini on sellainen, etten tarvitse siistinnäköisiä merkkilaukkuja ja -kenkiä, ja sen takia en vaan ymmärrä tätä juttua. Jos mä ostaisin kuudensadaneuron laukun, niin missä mä sitä käyttäisin, mietin vain. Kun en mä käytä käsilaukkuja.

Itse asiassa tämä kolmaskin juttu liittyy myös naisellisuusteemaan. En nimittäin ole oikeastaan kiinnostunut meikkaamisesta, enkä käsitä, miten jotkut jaksaa panostaa meikkiin niin paljon aikaa, vaivaa ja rahaa? Tiedättekö, aamubussissa voit katsoa ympärillesi ja aina näkyy joku, jolla on kauhea kerros meikkivoiteita ja puutereita ja siihen päälle tumma silmämeikki, rajaukset, korostukset ja päälle vielä huulimeikki. Tottakai on siis hienon näköistä, jos joku on meikattu kauniiksi vaikkapa juhliin. Mutta että arkena. Ja siis kuka niitä osaa tehdä? Tai miten joku jaksaa näpertää naamansa parissa enemmän kuin kaksi minuuttia? En tiedä. Oon vain ihmetellyt. En ole kauhean meikkitietoinen ja kiinnostunut aiheesta. Kertooko se tarpeeksi, kun googlailin aihealueita, joista voisin saada inspiraatiota tähän teksiin, ja silmiini osui sana beautyblender. En siis todellakaan tiedä, mikä se on.

Lapset. Aika pelottava aihe, etenkin jos sattuu olemaan päiväkodissa töissä. Mulla on ehkä valtavirrasta poikkeava mielipide. Oon vaan miettinyt, että Jos on neljäkymmentä tuntia viikossa lasten kanssa tekemisissä, on varmasti ihan okei, että haluaa viikonloppuna omalla vapaa-ajallaan mennä sellaiseen ravintolaan syömään, johon on lapsilta pääsy kielletty.

 

screenshot_20161204-115857

Ruotsin kieli on mun mielestä ihanaa! Se on kauniimpaa, helpompaa ja muutenkin inspiroivampaa kuin esimerkiksi englanti. Oon aina ollut sitä mieltä. Ja se näkyy myös mun koulupapereissani, ruotsi kiitettävää tasoa ja englanti sitten vähemmän kiitettävää. En oo mikään maailman kielitaitoisin tyyppi, mutta mun mielestä ruotsi kuulostaa puhuttuna ja laulettuna englantia kauniimmalta ja se näyttää kirjoitetussa muodossakin houkuttelevalta! Oonko koskaa kertonutkaan teille, kun mulle on ihan tilauksenakin tullut Kalle Ankan pari vuosikertaa ja oon ostanut useita kirjoja ruotsinkielisinä. Sen sijaan englanniksi en ole edes ikisuosikkiani Harry Potteria lähtenyt lukemaan, vaan odottanut aina suomenkielisen version.

Nyhtis ja muut kaverit. Oon aivan kujalla niistä, vaikka periaatteessa mun profiilini saattaisi antaa ymmärtää, että olen kohdeyleisöä. En ole koskaan maistanu nyhtökauraa tai härkistä. En tykkää raakasuklaasta, enkä ymmärrä muutenkaan superfoodien päälle. En ole oikeastaan lainkaan edes kiinnostunut aiheesta. Syön mieluummin kanaa, kalaa ja lihaa ja suklaapäivänä perinteistä fazeria. Miksi näistä edes vouhkataan niin paljon? Pitäiskö mun tietää?

Näyttelijät ja muut julkkikset. Oon ihan tuhottoman huono niissä. Katsottiin itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja pidettiin kilpailua yllä: kumpi tunnistaa ensin 5 vierasta nimen tai ammatin puolesta. Katsoin koko kättelyn läpi, ja vaikka tunnistettavia kasvoja oli useita, sain sanottua ainoastaan yhden ääneen: MIKKO ALATALO! :D Jep.

Toinen samaan kategoriaan liittyvä juttu on se, että en ole nähnyt juuri mitään tunnettuja elokuvia tai sarjoja. Tässä ehkä looginen syy, miksi en tunnista esimerkiksi näyttelijöitä. Oon ihan pihalla, kun ihmiset puhuu Game Of Thronesista, Orange is the new blackista tai jostain muista kummallisista englanninkielisistä jutuista. Eikä noi suomalaistekaan kyllä taida sen paremmin olla hallussa. En vain jaksa kuluttaa aikaani sarjojen tai elokuvien katseluun. Tai no, okei, salkkarit tulee kyllä tsuumailtua useamman kerran viikossa. Mutta vaikka toi toinen aina toisinaan keksii netflxistäkin jotain ”mielenkiintoisia” sarjoja katseltavaksi, niin mä vaan nän siinä tilaisuuden saada lisää bloggausaikaa, hehe. En taida olla mikään televisioruudun suurkuluttaja.

screenshot_20161208-134454

Viimeisenä kerron vielä suhteestani matkusteluun. Mä en nimittäin koe oloani mukavaksi ja turvalliseksi matkoilla, poissa kotoa. Tavallaan haluaisin olla sellainen, joka näkee maailmaa – on jotenkin vapaa ja rikastuu matkustamisen tuomilla kokemuksilla. Mutta mä en vaan ole sellainen. Mua pelottaa lentokoneet, en osaa nauttia ulkomaisista ruuista ja eri kulttuureista, en osaa kieliä tarpeeksi hyvin, en saa nukuttua muualla kuin kotona ja pelkkä ajatus vaikka nyt jouluna siitä, että olisi kutsun saatuamme lähdetty viikoksi aurinkoon tuntui vähän liian raskaalta toteuttaa. Miks kotona on niin hyvä olla? Kysyy nimimerkki passi vanhentunut vm.2015. hehe. No, eikai kaikkien tarvii matkustella.

Ootko sä samoilla linjoilla jonkun näistä mun epäsuosittujen tapojen, ajatusten tai mielipiteiden kanssa? Tai mitä muita ajatuksia herää? ;) Mitä epäsuosittuja mielipiteitä sulla on, jotka tuli nyt mieleen tätä tekstiä lukiessa, kerro!

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramissa