onnistunut treeni?

Hyvää tätä päivää! Eilen illalla oli niin onnistunut treeni, että jäin vielä tunnin jälkeenkin pohtimaan, mikä teki juuri siitä tunnista niin kauhean hyvän. Ja ilmeisesti jäin miettimään samaa asiaa vielä pidempäänkin, kun siitä nyt kirjoitan. Mikä mun treenistä sitten tekee onnistuneen? No, sen lisäksi tietysti, että saan treenistä tehot irti, niin  onnistumiseen vaikuttaa muun muassa ainakin musiikki, ohjaaja ja jumppakaverit.
Oon aikasemminkin puhunut musiikin merkityksestä, mutta se vaan on niin tärkeä. Oon muutenkin sellainen ihminen, että tykkään popittaa kotona kaameeta teknoa kovalla ja tykkään keikoilla ja muualla, kun musiikki soi niin kovaa et melkei heiluu sen voimasta itekki. Jumpalla se musiikki tuo vaan niin paljon energiaa ja etenkin, kun kohdalle osuu niitä lempparibiisejä! Harvemmin on missään ohjelmassa sellasia biisejä, jotka kuulostais huonoilta kovaa soitettuina :D Jos joku on semmonen, niin ehkä joku mahdollisimman kaukana clublandmiksauksista oleva rockkappale? Kotona kuuntelen kovalla kaikkia meneviä lesmillshittei, ja kyllähän se ottaa sitten treenin aikana päähän, jos musiikki on hiljemmalla siellä ku mitä se oli hetkeä aikasemmin fiilistellessä kotona. Hehe, vaikka tuskin nyt missää ihan niin hiljasella on :D
Musiikin lisäksi treenin onnistumiseen vaikuttaa tietysti ohjaaja. Oon tosi vaikea tarkka vaativa valikoiva ohjaajien suhteen. Mua inspiroi, motivoi ja tsemppaa ja saa ylittämään itseni sellainen ohjaaja, joka on hyvässä kunnossa ja tekee niitä haastavia versioita kaiken muun osan ajasta, paitsi tietenkin sen pakollisen vaihtoehdon näyttämisen ajan. Hyvän kunnon lisäksi musta on ihanaa nähdä sellainen ohjaaja, josta välittyy sen intohimo kyseistä lajia kohtaan. En tiedä tarkkaan mistä kaikesta se välittyy, mutta sen vaan huomaa. Ehkä siitä, että ohjaaja ei vain mekaanisesti suorita ohjelmaa läpi, vaan keskittyy eri liikkeisiin, ohjaa kohti parempaa tekniikkaa, kannustaa, riehuu, laulaa, nauraa ja hulluttelee eri tavoin eri päivinä. Ja tämä kaikki tietenkin persoonansa kautta. Kaikista kamalinta on se, jos ohjaaja esittää jotain muuta ku on, sillä sen huomaa läpi. Esimerkiksi siitä, että sanat ja olemuksen välittämä fiilis ei kohtaa. ”onks meillä kivaa?” -niin, onko sulla?
Kolmanneks treeniin luo ihan toisenlaista mukavuutta ja onnistumisen riemua, kun on niitä jumppakavereita :D Eli musta on ihanaa kun mulla on niin paljon urheilevia ystäviä ja myös toisinpäin – oon urheilun kautta tutustunut uusiin ihaniin ihmisiin. Se vaan on nii kivaa kun yhdessä sovitaan joku treeni, nähdään ja juoruillaan salilla ennen treenin alkua, tunnin aikana haastetaan peilin kautta ja nauretaa toisillemme ja treenin jälkee fiilistellää yhessä! Kaikilla pitäis olla jumppakaveri. Tai siis jumppakavereita. Ne on niin parhaita! Niistä saa paljon lisäenergiaa ja fiilistä ja tehojaki, ku ei voi tietenkään olla se heikoin lenkki siinä treenissä :D
kuinka kaunis, mut onneks se ei oo jutun pointti :D
Ja eihän hyvä treeni oo mitää, jossei se oo missään tuntunu. Eli kunnon hiki, korkeet sykkeet tai kunnon lihastuntuma kertoo et on hyvä treeni takana! Tähän liittyis vielä käsite nimeltä endorfiinihumala, josta on käyty monenmoisia keskusteluja eri ihmisten kanssa, mutta nyt kello on jo niin paljon, et mun täytyy lopettaa täällä kirjottelu ja alkaa valuu kohti treenimaita.  Toivottavasti siellä odottais hyvä treeni ainakin näitä asioita ajatellen :D
Milla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta