kohti uutta treeniviikkoa! -tai sitten ei.

Moikkamoi, työpäivä ohi ja sohvalle loikoon! KYLLÄ. Luit aivan oikein. Tän päivän suunnitelma on löhötä sohvalla. Nimittäin mun työpäivä ei ehtinyt edes loppuun saakka kun terveystalo kutsui. Eli oon taas kipee ja töistä siis kirmasin lääkärii ja lääkärin kautta kotisohvalle lepään.. Kuinka tylsää. Tosi tylsää.

onneks on salkkarit

Siellä lääkäriä odotellessa ehdin pohtia tätä sairastumista, ja miksi se on niin kamalan turhauttavaa. Tottakai jokainen meistä olisi mieluummin terveenä, koska silloin voi tehdä niitä asoita, mitä itse haluaa. Mutta musta tuntuu että tää sairastuminen on mulle tosi iso juttu. Ja suurin syy siihen on varmaan se, että oon aina ollut tosi terve eikä mulla ole mitään perussairauksia. Oon salaa ehkä ajatellut, että koska pidän itsestäni huolta liikkumalla ja syömällä (suunnilleen) oikein ja huolehtimalla myös psyykkisestä ja sosiaalisesta puolesta, olen välttänyt sairastumiskierteet. En ole aikaisemmin koskaan joutunut olemaan esimerkiksi töistä pois sairauden vuoksi, koska yksinkertaisesti en vain ole sairastunut. Olen ollut vähän ylpeäkin siitä, että olen voinut itse vaikuttaa siihen, että pitämällä huolta itsestäni, voin vaikuttaa myös sairastumisriskiini. Toinen puoli tässä tarinassa on vähän karu, ja en tiedä onko järkevää myöntää sitä näin julkisesti :D Mutta rehellisesti sanottuna olen ajatellut usein, että huonokuntoiset, laiskat ja saamattomat sairastuu kerta toisensa jälkeen. Ja siksi tää sairastuminen toistamiseen kuukauden sisällä on aika iso kolaus mulle itelleni! Miten mä yht äkkiä oonkin koko ajan kipee. Nyt en voi enää liputtaa oman voittamattomuuteni suhteen. Uskon, että töiden aloittaminen päiväkodissa on aiheuttanut mulle näitä sairauksia, mutta  se voi hyvin olla tekosyy. Ehkä se onkin? Ehkä ei pitäis ressata, vaa ajatella mieluummin niin, että ihminen nyt sairastuu joka tapauksessa silloin tällöin riippumatta esimerkiksi siitä, kuinka laiska tai ahkera on. Voihan ahkerat touhottajatkin sairastua sen takia, että keho on koko ajan stressissä eikä vastustuskyvylle jää voimia pitää itteensä kasassa? No, en tiiä. Eikä tässä tekstissä oo kauheesti päätä eikä häntää. Pointtina kuitenkin se, että mä en kestä itteeni, kun oon kipeenä :D

 olin tänkin kattonu valmiiks maanantain attackfiilistelyihin, mut lyhyeks jäi fiilistelyt :/

Sitten iloisempiin asioihin. Viime viikko pysyi hallinnassa, vaikka ainekset aerobiseen kaaokseen olivat olemassa. Itseasiassa ylitin jopa omat odotukseni, koska viikon saldona on jopa kolme lihaskuntoon luettavissa olevaa treeniä! Lihaskunnon puolesta tuli siis käytyä CxWorxissa ja kuntosalilla kahdesti. Niiden lisäksi bodyattack x2, bodycombat x1 ja bodybalance x1. Itseasiassa näin tasapainoista viikkoa ei varmaan ole hetkeen ollutkaan :D JES! Ja fiilis viikon jälkeen oli erittäin hyvä, koska pääsin riehumaan tarpeeksi, mutta tätä ei tarvinnut tehdä lihaskuntotreenien kustannuksella. Lepopäivä asettui poikkeuksellisesti lauantaille, koska olin silloin koko päivän helsingissä kaverilla käymässä.

viikko 45
Milla

2 vastausta artikkeliin “kohti uutta treeniviikkoa! -tai sitten ei.”

  1. Ootko syönyt probiootteja milloinkaan? Varsinkin kun astuu uuteen ympäristöön (mm. vieraaseen maahan tai sun tapauksessa päiväkotiin), niin uudet pöpöt pääsee helpommin läpi sitkeämänkin vastustuskyvyn ja siksi probiootteja kannattaisi syödä kuuriluontoisesti silloin tällöin. Itse söin viimeksi vajaa vuosi sitten Amerikkaan muuttaessani yhden kuurin, sieltä kotiin palatessani toisen ja nyt tänä syksynä kun mulla on ollut monta stressitekijää, niin on syönyt kokoajan probiootteja. Ne vahvistaa omaa vastustuskykyä, eikä niiden syömisessä oo mitään haittapuolia, niin ainakin itse oon pitänyt niitä merkittävinä suoliston hyvinvoinnin ja sitä kautta vastustuskyvyn ylläpitäjinä :)

  2. en oo kyllä kokeillut, kiitos vinkistä! Taidankin heti tutustua niihin, kunhan uskaltaa täältä neljän seinän sisältä astua ulos :) Kaikki vinkit je keinot vastustuskyvyn parantamiseen ovat tervetulleita, koska oon tosiaan vasta aloittanut lto:n työt, ja moni kokenut sanoo, että ensimmäinen vuosi päiväkodissa on sairastelua toisensa perään. Olis enemmän kun hienoa, jos voisin olla poikkeus tässä säännössä! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta