paluu treenirintamalle part 3452

Heipsan. Oon harjoitellut viime päivät mielenlujuutta elikkäs oon pitänyt nyt 5 kevyttä päivää joista yhteensä 3 kokonaan treenitöntä päivää, kun olin sairastumisen rajamailla.. Koville otti, mutta kannatti!
Eli keskiviikkona, torstaina ja perjantaina en tehnyt mitään urheiluun viittaavaa. Keskiviikko meni suht helposti, koska ajattelin sen olevan vain tämän viikon lepopäivä, eikä sen kummempaa. Torstai sen sijaan oli vapaapäivä ja olin suunnitellut kaikkea kivaa treenihommaa ja suunnitelmasta luopuminen oli mälsää. Perjantai meni töissä ja leipoessa, joten senkään suhteen ei ollut suuria ongelmia. Mutta lauantai – taas vapaapäivä ja oon nii tottunut nauttimaan vapaista aamuista jumppien parissa, joten olin ihan ihmeissäni, että mitähän sitä tekisi, kun oli 11 tuntia aikaa siihen, kun kaverini saapuisivat luokseni valmistujaiskahvittelulle.. Lähdin sitten shoppailemaan keskustaan. Kalliiksi tuli, mutta enpä mennyt urheilemaan puolikuntoisena. Eli tavoite saavutettu :D (mutta täytyy myöntää, että salin ohi kulkiessani mietin, missä kohdissa jumppia mennään, kun siellähän oli käynnissä mun perinteinen lauantaicomboni </3)
Moni aktiivitreenailija on varmasti jossain vaiheessa treeniurallaan tuntenut sen tunteen, kun täytyy pakottaa itsensä jäämään kotisohvalle, koska se on yksinkertaisesti ainut järkevä vaihtoehto. Treenaus olisi kivaa, mutta puolikuntoisena treenaamisesta aiheutuneet seuraukset eivät olisi niin kivat. Vähän niinkuin tunnettu vaahtokarkkitesti lapsille: otatko yhden karkin heti vai säästätkö sen yhden ainokaisen, jotta saat useamman karkin myöhemmmin. Mä oon sitä joukkoa, joka syö sen karkin heti. Oon siis oikeesti joutunut nyt harjoittelemaan kotisohvalle jäämistä.
Oon myös paljon pohtinut sitä, miksi se on niin vaikeaa jäädä kotiin. Miksi mä katon kateellisena ikkunasta, kun jotkut ihmiset lenkkeilee ja joku kävelee sukset kädessä kohti läheisiä hiihtolatuja. Ja jotenki sitä ajattelee, että toivottavasti noi kaikki treenailijat muistaa olla onnellisia, kun ne pääsee liikkumaan :D Mut niinhän se joskus menee: arjen tohinoissa sitä ei aina muista iloita niistä perusjutuista, mitkä kuitenki tekee onnelliseks – tällä kertaa terveydestä.   Ja selkeesti eniten mua harmitti tällä liikuntatauolla se, etten päässy sitä combatin uutta ohjelmaa testaamaa. Oon oottanut sitä niin innoissani.. Ja jotenki se musiikin merkitys korostuu, kun on ilman päivittäistä popitushetkeä. Treenauksessa mulle on siis yllättävänkin merkityksellinen se, että saan nauttia siitä musiikista ja hikoilla sen tahtiin niitä kivoja liikkeitä. Ja kun rituaaleihin kuuluu biisien fiilistely kotona ennen jumppaa, niin musiikkifiilistelyä tulee päivittäin jopa 2-3 tuntia. Ja nyt tämä puuttui vähän niinkuin koko tältä viikolta. Koitin ottaa vahinkoa takaisin sillä seurauksella, että seinänaapuri laittoi mulle kirjeen, että häiritsen sen elämää musiikinkuuntelullani…. Eli naapurienkin hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että mä pääsen salille purkaa musiikkifiilistelytarvettani :D
Ja oikeesti se olo, mikä tulee, kun on treenaamatta. Ihan väsynyt ja saamaton. Toki sairastuminen nyt vähän vaikuttaa siihen, ettei olo olo kaikista freesein. Mutta mulla on siis valmistujaisjuhlaa osa 1/2 ollut käynnissä koko viikonlopun, ja tokihan sitä on tullut herkuteltua kaikkien vieraiden kanssa niin, että nyt todellakin tuntuu, että tekee hyvää päästä treenaa ja sitä kautta saada se normaali olotila takaisin. Ei enää herkkuja ja sohvalöhöilyä mulle hetkeen :) 
Eilen kävin varovaisesti kokeilee megazonee ja kulki hyvin, joten tänää vihdoin uutta combattiii!! Toivottavasti mun kärsivällisyys palkitaan ja rakastun uuteen ohjelmaan, enkä saa enää mitää jälkitauteja. Kiitti!
valmistujaislahjoina kaikkia lemppareita: pentikiä ja urheilukamaa :D
Milla

2 vastausta artikkeliin “paluu treenirintamalle part 3452”

  1. Missä on jo hiihtoladut? Vai puhuitko viime talven hiihtäjistä? Mä haluan heti hiihtämään, jos jossain voi jo ladulla hiihdellä!

  2. tossa hämeenpuistossa on menny eilen ja tänää ihmisii suksien kans? En tiiä missä on latu, jotenki ajattelin et kävellen sukset kädes ne olis menos pyynikille.. mut en oo käyny kattoo onks siel latua, ooksä? ja mun työkaveri on käyny kans hiihtää viikonloppuna tampereella, voin kysyy siltä huomen töissä et missä ladulla se kävi vai oliko latua ollenkaa :) ilmoittelen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta