ihanaa, perjantai!

Aina on kivaa, kun tulee viikonloppu ja vapaapäivät. Tänään kuitenkin perjantai, ja sitä myötä viikonlopun alkaminen, on tuntunut aivan erityisen ihanalta! Takana on 6 työpäivää, 1 vapaapäivä ja 5 työpäivää ja lepo on jäänyt vähemmälle. Muun muassa tämän seurauksena oonki sekoillut koko viikon, unohdellut asioita, kiirehtinyt (vaikka lupasin, että en hosuisi), sählännyt, ressannut, panikoinut ja mitä näitä nyt on. Tiivistetysti siis, lepoa on ollut liian vähän,  suunnitelmat peruuntui monena päivänä peräkkäin ja oon sitten  hyppinyt paikasta toiseen ja toteuttanut holtittomasti suunnitelmia B, C ja D päivästä toiseen. Tän viikon jälkeen viisastuneena voin jälleen todeta, että mulle sopii paremmin kalenterin kanssa eläminen, koska pystyn edellisenä päivänä tsekkaamaan tulevat menot ja suunnitella päivän siirtymiset, jotta en hosuisi ja häsläisi niin paljon..
Ja miksi tänään viikonlopun alkaminen tuntuu niin mahdottoman palkitsevalta ja ihanalta. Niin siitä syystä, että mulla on viikonloppuna kalenteri lähes tyhjää täynnä suunnitelmien osalta! Nyt mulla on siis tilaisuus pysähtyä ja tehdä fiiliksen mukaan asioita, jotta saan kerättyä voimia taas arkeen. Harvoin koen olevani näin henkisesti ja ehkä vähän fyysisestikin puhki ja poikki, niin täytyy nyt oikeesti relata tää ilta, lauantai ja sunnuntai! Mietin tässä jo, että mistä asioista saisin iloa ja hyvää mieltä niin ainakin tällaisia asioita tuli mieleen, kuin A) nukkua pitkiä yöunia B) tehdä jotain hyvää ruokaa C) käydä hierojalla D) shoppailla intersportissa E) tavata kavereita F) reenata lempparilesmillsejä! G) löhötä kotisohvalla koiran kanssa ajattelematta tai tekemättä mitään. Joo kiitos. Näistä on mun tää viikonloppu koostettu. Ilman mitään pakkoa, ilman mitään kiirettä ja ilman hosumista ja ressiä :)
Ainiii ja pakko nyt sit kertoa, että tänään helmikuun vaihtumisen kunniaksi halusin heti mennä kokeilee penkkienkkaa. Tammikussahan meni se vaatimaton 32.5 kg nii tänää nousikin jo 35 kg!!! Että täältä tullaan 40kg, varokaa vaa :D Ja tosiaan siis uskon, että tekniikka alkaa parantua ja siitä toi parin kilon ’kehityskin’ johtuu, mutta ilo se on pienikin ilo. Ja onhan se ilon asia jos kehittyy – oli kyse tekniikasta tai voimasta :) Eli maaliskuun tulosta odotellessa vaan. Siihen asti reeniäreeniä :-) Rentouttavaa viikonloppua!
Milla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta