taistelu makeanhimoa vastaan

Moikka, tänään kirjoitan aiheesta makeanhimo. Aihe siitä syystä, että se on kiusannut mua koko viikon – siis älytön ja kamala makeanhimo. Aloitetaan nyt vaikka kartoittamalla tätä viikkoa. Maanantaina oli tosiaan attackpäivä (josta viimeksi tänne olen kirjoitellutkin) ja mentiin yhtä matkaa kaverin kanssa sinne. Kerroin matkalla, että mua vaivasi jostain syystä tänään töissä kauhea makeanhimo. Se oli niin kova, että kahvihuoneen pöydällä olleet keksit houkuttelivat mua ihan kamalasti. En toki sortunut niitä syömään, sillä haluan herkutella mieluummin jossain paremmassa paikassa kuin työpaikan kahvihuoneessa ja parempana päivänä kuin maanantaina :D Mutta niin kovasti ne vetivät puoleensa, että otin yhden keksin ja pyörittelin ja haistelin sitä kuin mitäkin herkkua! haha. Ne oli vielä jotain ”syökää pois ennen kuin vanhenevat” laatua, eli mikään palkitseva makuelämys keksin syönti ei olisi ollut, joten heitin haistelemani kappaleen hyvin pian roskiin. Eipä siinä sen kummempaa ollut maanantain osalta – keksi houkutteli, mutta en oikeastaan ajatellutkaan sen enempää siihen sortua, kunhan ihmettelin, miksi edes himoitsin sitä :D
Tiistaina taas töiden jälkeen mun oli tarkoitus käydä ruokakaupassa, kun iso marketti osuu työmatkani varrelle, ja kerrankin oli mahdollisuus jäädä suoraan töistä ’shoppailemaan’. Mun kauppareissut sujuu yleensä hyvin saman kaavan mukaan, sillä aika peruskamaa mä sieltä kaupasta kotiin rahtaan. Tällä kertaa kauppa oli kuitenkin mulle uusi, enkä löytänyt kaikkea tarvitsemaani heti. Kiertelin hyllyjen välissä ja saatoin jopa hidastaa askeliani muutaman kerran karkkihyllyn sekä jäätelöaltaiden kohdalla ja miettiä, josko sieltä jotain ottaisi kotiin mukaan. Huomaa:kuljin niiden ohi siis useamman kerran (tarkoituksella vai vahingossa, en tiiä sitten). Makeanhimo oli siis edelleen olemassa, mutta ajattelin sen johtuvan siitä, että pian olisi päivällisen aika. Ja on ehkä ihan normaalia, että ruoka-ajan lähestyessä ja nälän ollessa jo jonkinlainen, helpommin miettii jotain hyvää ja ylimääräistä ja nopeaa. Kaupassakaan sen suurempia ajatuksia ei tämän suhteen kuitenkaan tullut, kunhan nyt ihmetytti, että miksi nyt yht äkkiä joku makeapiru seuraa mua päivästä toiseen :D
No, koittipa sitten keskiviikko. Menin töihin ja aika pian tulin takaisin kotiin – nousi jälleen kerran päiväkodintätitauti eli kuume! Mulla oli ollut tiistaina jo vähän vetelä olo, hieman ehkä kurkku kipeä ja pidin lepopäivän treenistäkin osin suunnitellusti ja osin myös sen vuoksi, että keho jollain tapaa myös pyysi sitä. Ja tässäpä se syy taisi ollakin, olin tulossa kipeäksi. Kuumeessa ruoka ei oikein maistu, mutta voi jestas sitä makeanhimoa sitten, kun ei oo sitä ruokaakaan syöty. Mun eilinen päivä oli ihan kamala näkymättömien voimien taistelu! Vastassa oli mun omat tavoitteet oman hyvinvoinnin suhteen liikunnan, levon ja ravinnon kautta ja toisella puolella taisteli siis ikean kanelipullat, makuunin irtokarkit, triojäätelöpaketti ja fazerin sininen (noin niinkuin mainitakseni suurimmat eturivin taistelijat :D). Mietin mielessäni, miltä nää kaikki maistuis ja minkälainen oli mulle tulis niiden syömisen jälkeen ja olisko se sen arvoista ja jos se oliski vai jos ei kuitenkaan ja minkähä mä valitsisin jos yhden sais jne..

 Mutta mielikuvaleikiksi se sitten jäikin. Päätöksen vaikutti se, että oon niin innoissani ja motivoitunut siitä, että mulla on nyt suunnitellut tasapainoiset ja järkevät treenit, joista tykkään ja sen lisäksi mulle on ihan mua itseäni varten suunnitellut ruuat ja ruoka-ajat, jotka tukee mun treeniä ja kehitystä, niin enhän mä voinu antaa sille makeanhimolle periksi! En vaa voinut. Ja vaikka oon joskus täälläki sanonut, että sallin itselleni herkutteluhetkiä, niin se on ihan totta. Mutta mä haluan itse päättää, koska sellainen on ja pitää sen ansaitusti, suunnitellusti ja hyvässä tilanteessa, esimerkiksi kaverin kanssa leffaillassa tai muuten! Tämä viikon kestänyt makeanhimo tuntui olevan jonkun muun lähettämä kiusa mua kohtaan, ja jotenkin en halunnut antaa sille periksi ja toisaalta, oli tosi mielenkiintoista kuumehouruissa taistella sitä vastaan :D En usko, että kipeänä kotisohvalla syödyt herkut olis lainkaan parantanu mun oloa, ehkä jopa päinvastoin, sillä paikallaan olemisesta tulee jo muutenkin tarpeeks löysä olo, saati sitten että ahtaa itteensä vielä jotain sokerikaloripommia. (Ja joo, mun herkku on siis nimenomaan sokeri. En oikeastaan välitä mättöruuasta tai suolaisista herkuista.)

Ja nyt kun oon tätä aihetta muutaman päivän tässä ehtinyt pohtia, niin uskon, että makeanhimo johtui siitä, että kroppa ei ollut ihan kunnossa. Olinhan sairastumassa. Ja jo maanantaina, kun makeanhimo alkoi, niin ehkä se oli joku kehon viesti, että energiaa ei nyt riitä kaikkeen touhuun ja sitä pitäisi saada lisää tai vaihtoehtoisesti levätä. En tiiä onko siinä jotain järkeä, mutta mun päätelmäni on nyt tämä: taudin iskeminen toi makeanhimon. Muita syitä mitä nyt tiedän, että on makeanhimolle, niin on epäsäännölliset ruoka-ajat, vääränlaiset ruuat tai hormonitoiminta. Mutta oon syönyt niitä ruokia, mitä on pitänytkin ja tarpeeksi usein ja riittäviä määriä (paitsi keskiviikkona), joten siinä ei ainakaan ole syy. Eihän mulla tällä ruokavaliolla tavallisestikaan tule – näin kamalaa ja monta päivää jatkuvaa -makeanhimoa! Hormonihommiin en usko muutoinkaan. Jotkuthan sanovat, että kuukautisten aikaan tekee mieli suklaata tai makeaa, mutta en ole havainnut tätä itselläni, vaan uskon sen enemmän olevan tekosyy herkutella keskellä arkiviikkoa :D Eli en keksi enää muuta selitystä kuin toi sairastuminen. Ja sairaana kotona yksin maatessa on vähä mälsää, niin ehkä ne herkut jotenki mukamas korvais sitä kurjaa oloa. Enemmän niinku mielen ku kropan himo saada sokeria? Ja ehkä myös se on jonkinlainen opittu tapa – lapsena mä ainaki sain jaffaa ja mehujätskiä, kun olin sairaana :D No mutta eniveis,  nyt alkaa tauti olla jo parempi, kuume on laskenut ja ruoka maistuu edes vähän paremmin. Ja voin kertoo – on meinaa hyvä fiilis, kun kanelipullat jäi kakkoseksi!! Hähää.
Milla

7 vastausta artikkeliin “taistelu makeanhimoa vastaan”

  1. Sulla tota itsehillintää riittää. Juuri söin ison kourallisen karkkia. Samoin toimin eilen ja toissa päivänä. Mikähän tässä on, kun mullakin on ollu koko viikon kauhee makeen ja hiilarin himo. Leipää tekee koko ajan mieli ja karkkia. Argghhh. Mukavuuden halu on täällä vieny kyllä valitettavasti voiton.

    • no kai se mukavuudenhalu voi aina sillointällöin viedäkin voiton, sulla nyt on kroppa kunnossa ympärivuoden nii ei parit hölläykset kuitenkaa näy missää :)

  2. ..meinasin sanoa samaa että mulle pala sun itsehillinnästä! Oon ylpeä susta ku et sortunu! Oon taistellu kans koko viikon herkkujen välillä, mut onneks ne maksaa niin paljo etten malta ostella.. sen sijaan ostin lumilaudan ja varasin tatuointiajan Tammerforsista 23.2. Joten toivottavasti nähtäis siinä huudeilla!

    ps/ En sorru ite ostamaan, mutta entä kun naapurin muori kantaa kroisantteja ja kakkupaloja ovelle ?

    -Tige

    • mä harjoittelen nyt tätä itsekuria ja kieltämättä tuli hyvä fiilis, kun onnistu tänkertasen makenhimon selättää :) ja joo nähdää hei taas jos oot treelle tulossa, pistän kalenterii!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta