pohdintoja ruuasta

Moikka. Vähän kuulumisia näin sunnuntai-iltapäivään. Eli jotta saisin ajan kulumaan jotenkin mielekkäällä tavalla. Flunssa alkaa olla melkein selätetty, mutta melkeinhän ei riitä, kun kyse on liikunnasta. Eilen tosiaa lähdin salille päin, mutta aika pian totesin siellä crossaillessani, että on päässä sen verran outo olo (painetta?) että parempi jättää riehumiset (eli attackit) siltä päivältä väliin ja tyytyä kevyeen treeniin.. Tein pienen tai oikeastaan vain muodollisen salireenin siinä siellä ollessani, vähän vatsaa ja selkää. Mutta mulle oikeesti tuli parempi mieli, kun sain sen kokemuksen, että pystyn edes vähän jotain tekemään. Eli ei ainakaan pahentanut mun oloani. Edelleen tänään on ollut samainen paine päässä tai oikeastaan poskissa, niin en tiiä onko sitten poskiontelot tulehtuneet vai mitä.. Muut oireet on aikalailla poissa, joten täytyy nyt katsoa, meneekö tääkin huomiseen mennessä jo ohi. Toivon sitä erittäin paljon!
Tää sairastuminen on tehny mun viikonlopusta huonon. En oo jaksanu oikein mitää tehdä ja vähän jopa ahdistaa, että huomenna alkaa taas työviikko, kun ei oo edellisestäkään ehtinyt irtautua/palautua eikä oo juurikaan pystynyt tekemään niitä juttuja, jotka irrottaa ressistä! Äääh. No, ei se työviikonkaan alkaminen haittaa, jos olisin tervehtynyt huomenna :)
Ja täytyy nyt kertoa sekin, että tää viikonloppu on myös syömisten osalta ollut huono. Oon ollu kotona ihan liikaa ja ruoka-ajat on heitelly kauheesti ja on tullu syötyä kaikkea semmostaki, mikä on jälkeenpäi harmittanukin. Oon siis syönyt liian usein ja liikaa ja kaikkea turhaa, hurraa. Ei oo ollu juurikaan motivaatiota syödä terveellisesti, kun ei oo päässy treenailee. En tiiä onko tossa lauseessa ees mitään järkeä, mutta niin se vain on. Mua harmittaa niin ylipaljon se, että en oo päässy jumppailee ja salille, että noi salaatit ja ruuat tuolla kaapissa ei vaan houkuttele mua yhtään. Ei tuu jotenki ees nälkä, kun on monta päivää liikkumatta!! hyi. Nii sitten vaa vois syödä parin tunnin välein leipää, karjalanpiirakoita, mehukeittoa, puuroa, jugurttia, hedelmiä ja tietysti sokeria eli karkkia. Ja siis jonkun silmiin noi edellämainitut ei ehkä oo pahojakaan.. Mutta jos nyt kerron siis vähän mun taustoja tästä mun suhteesta treeniin ja ruokaan, niin mun ongelma ei oo koskaan ollu siinä, etten sais itteeni liikkeelle ja treenaamaan, vaan ongelma on nimenomaan toi ruoka. Ja se ongelma on se, että voisin elää noilla edellämainituilla asioilla: leipää, jugurttia, hedelmiä, puuroa ym. Mä en oo koskaa oikein tykännyt ruuastaruuasta, vaan miellyn enemmän näihin välipalatyyppisiin juttuihin. Ja eikä siinä mitään, mutta tyhmäkin tietää, että noilla nyt ei ainakaan saa tuloksia jos treenaa kovasti. Eikä niillä jaksakaan eikä saa tarpeeksi kaikkia ravintoaineita, eikä ne pidä nälkää, mutta kaloreita kyllä saa yli tarpeenkin. Kyllä ihminen tarvitsee ruokaa, jossa on hiilareita ja proteiinia ja joka on lämmintä :D Ja mä oon sitä opetellut syömään pikkuhiljaa ja siks oonkin viimeaikoina ollut niin innoissani, kun mun motivaatio tasapainoiseen treeniin ja ruokailuun on pysynyt ja ennen kaikkea – se on toiminut! Selvennys siis niillekin, jotka ovat saattaneet ärsyyntyä mun hekumointiin elämäni pienistä iloihista, kuten siitä, että syön terveellisesti.. Se on oikeesti mulle iso asia, josta oon aidosti iloinen. Musta on ihanaa, että mun tekee mieli syödä lämmintä ruokaa, niin hullulta kun se ehkä voi jonkun mielestä kuulostaa. Ja mulla on ollut niin superhyvä olo kunnollisen syömisen ja hyvän treenin yhdistelmästä!
Ja nyt siis tää viikko on ollut ihan katastrofi. Ei välttis kropalle, mutta mielelle ainakin. Koko arkiviikon oli se kamala makeanhimo. Sen selätin tietoisesti, koska perjantaina oltii menossa kamun kanssa leffaan kattoo 21 tapaa pilata avioliitto, ja sinne oltii suunniteltu karkkipäivä eli reissu makuuniin. No odotus oli vaivan väärti. Mutta kun ei voinutkaan seuraavana päivänä, eli lauantaina lähteä treenaa kovaa, niin ku olisin halunnu, niin mun vanha elämä välipalojen keskellä jotenkin kummitteli koko ajan ja samoin vielä tänään. Oon oikeesti kattonu kellosta nää päivät, että koska voi syödä seuraavan kerran, koska ilman liikuntaa ei tuu samanlaista nälkää eikä tee mieli ei niinku yhtään lämmintä ruokaa! Niin ärsyttävää ja tuun kohta hulluks tän asian kanssa. Joku saattaa nyt ajatella, että on toiki tyyppi pimee ku sil ei oo muuta elämää ku ruoka :;D Mutta puolustuksekseni siis, mä oon kokenut hyväksi ton ruokavalion, jota oon nyt noudattanut (ennen tätä tuhon viikkoa) ja yritän siitä pitää kiinni, vaikka se välillä vaikeaa onkin. Mutta kai kaikki ihmiset tässä maailmassa olis superhyvässä kunnossa ja lihasmassat ja -erottuvuus olis huippuluokkaa, jos treenien ja ruokien tasapainossa pitäminen olis helppoa!! Nii. Eihän se oo, ja tää viikko on nyt ollu mulle muistutus siitä. Liian pitkään menikin jo liian hyvin :D Mutta eipä tässä voi nyt muuta, kun toivoa, että huomenna olisin jo treenikunnossa ja kaikinkeinoin kunnosta riippumatta yrittää pitää noista ruoka-ajoista ja suunnitelluista ruuista kiinni :) Mähän en luovuta, vaikka nyt tuntuuki raskaalta!

niii, ja kävin mä tänää jo pispalanportailla 1h30min kävelyllä :) teki hyvää mielelle ja kropalle. Kyllä tästä selvitään taas :) Anteeksi, jos joku koki tän kirjotuksen nyt masentavana, turhana, huonona tai nolona. Näitä asioita oon vaa pyöritelly tässä mielessäni viime päivät, ja kun ne treeniin kuitenkin liittyy, niin halusin niistä tänne kirjoittaa. Tuloksiahan tunnetusti tehdään sekä ruokavaliolla että treeneillä! Hitsit kun sen muistais (ja olis selkärankaa toteuttaa) myös sillon kun ei pääse treenaa..

Milla

7 vastausta artikkeliin “pohdintoja ruuasta”

  1. mullakin se menee just niin et maates on koko ajan nälkä, syö enemmän ja huonommin ja liikkuessa se pysyy hanskassa hyvin. Niin se vaan menee, mutta toivottavasti ollaan molemmat ens viikolla iskussa :)

    • helpottavaa kuulla että tää on sittenkin ehkä ihan inhimillistä :) ja joo, tsemppiä tähän viikkoon! omalta osaltani se on ainaki alkanut hyvin.

  2. Mullan on meneillään kotona juuri samaa kelloon vilkuilemista, että koska saa syödä. Nyt sitten vastustuskyky petti, eli saikulla ollaan :/

    • aijaaa. no tsemppistä saikulle! ei oo helppooo. mut mulle on helpottavaa tietää, että muutki sairastaa tässä maailmassa :-D

  3. Heips, vastaus tulee pari kk myöhässä, mutta löysin blogiisi vasta hiljattain.
    Asun itsekin Tampereella ja treenaan Gogolla. Yritin etsiä netistä lisätietoa Les Mills maratonista ja google ohjasi tänne. :)
    Jäin heti lukemaan muitakin kirjoituksia. Tämä kyseinen kolahti sen verran, että ajattelin ilmottautua samalla lukijaksi. Tunnistin itseni tekstistä ja reagoin aivan samalla tavalla treenaamattomuuteen heittämällä ruokailutkin retuperälle. Ja aikoinani olin myös samanlainen välipala narkkari, mutta onneksi löysin kunnon ruuan ja koin herätyksen. Treenin ja ruokailun pitää olla kunnossa jos haluaa tuloksia ja ylipäätään jaksaa.

    Jenna

    • heippa, kiva kun jätit viestin käynnistäsi ja ilmoittauduit lukijaksi :) Tulee aina hyvä mieli, kun joku viittii vähä kommentoida kirjotuksiin jotain – ei sillä ajankohdalla nii väliä!

      ai säkin treenaat gogolla, ehkä ollaanki törmätty – en nää sun kuvaa niin en tiedä :)

  4. En kyllä itekään muista sua nähneeni, tosin löysin blogin vasta noin kk sitten, eli jos ollaan törmätty aiemmin niin ei oo tunnistanu. :)
    Käyn pääasiassa Hermiassa, koska asun Hervannassa. Mutta tosi kiva lukea ihan samoja ajatuksia ja tapoja mitä itsellä on. Tänään viimeks kävin grit strengthissä ja sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla jos sitä ei oo kokenut. Sun kirjotuksista välittyy samanlainen euforia ja endorfiinihuuma minkä itse kokee melkein joka päivä jumpassa/salilla. :)
    Niin ja en pidä blogia/oo edes google-tiliä, nii anonyyminä joudun kommaileen.
    Jenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta