elämäkerta: minä ja ruoka

Tänää tosiaan oli lepopäivä treenistä, nii oon sitten harjoittelun sijaan nauttinut ruuasta :D Ja tästä aiheesta ajattelinkin kirjoittaa tänään. Vaikka kirjoittelenkin treeniblogia, nii tästä on pikkuhiljaa alkanut muodostua mun oman elämäni hyvinvointiblogi, joten ruuan kuuluessa siihen haluan myös siitä kirjoittaa :) Tässä siis tarinaa vuosien varrelta, aiheena minä ja ruoka. Uskon, että en oo ainoo, jolla on tai on ollut tässä maailmassa ristiriitainen tai hankala suhde ruokaan, niin uskalsin sitten tästäkin kirjoittaa, vaikka aihehan on tavallaan myös hyvin henkilökohtainen.
Mä oon tosi pitkään ollut kiinnostunut siitä, mitä syön ja miten syön.  Oon aina miettinyt paljon etenkin sitä, kuinka paljon syön. Mulla on ollut kauhean rajoittunutta mun syömiset, ja tosi paljon ennakkoluuloja monia ruokia kohtaan. Ja oon pelännyt ruokaa, koska tietämättömyyttäni olen (etenkin teinivuosinani) ajatellut, että mikä tahansa ruoka lihottaa, jos en kuluta sen kaloreita pois. Oonkin ehkä tästä syystä oppinut välipalasyöjäksi, eli lämpimien ruokien syöminen on ollut harjoittelun takana! Voi, jos olisinkin joskus tajunnut, että enemmä on vähemmän. Eli tavallisen lämpimän ruuan syömisellä saan vähemmän kaloreita ja enemmän kaikkia tärkeitä ravintoaineita, kun sokeripitoisilla pienillä (ja usein syötävillä) välipaloilla. No, onneks ei oo myöhäistä opetella sitä tässä vaiheessa elämää :) ruokaahan tarvii kuitenkin joka päivä ja vieläpä useita kertoja päivässä. Peli ei oo siis menetetty ja opin koko ajan lisää näistä asioista.
Oon kerännyt lyhyeni elämäni aikana pituutta tähä vartalooni jopa 157,5cm, joten voitte uskoa, että huonot elämäntavat näkyvät hyvin helposti kropassani. (ks. kuvat alla) Oon aina liikkunut paljon. Harrastuksiini on kuulunut pesä- ja koripallo ennen jumppamaailmaan hyppäämistäni. Olen siis jotakuinkin ollut aina urheilullisen näköinen tai ainakin yrittänyt olla. Kai se jossain näkyy, että on koko ikänsä liikkunut aktiivisesti, vaikka ruokailut ei niin kunnossa olisikaan.. En tiiä. Ristiriitaista edelleen.
Kuitenkin nyt viimeisen vuoden aikana mua on alkanut ihan kamalasti kiinnostaa, kuinka ruualla voi tukea omaa jaksamista ja saada tuloksia treenistä. Aikaisemmat lajini eivät ehkä ole olleetkaan niin tuloshakuisia – voiko koripallossa tavoitella jotain tiettyä kroppaa? En ainakaan ajatellut silloin, että voisi. Eikä mulla käyny mielessä, että valitsemalla parempia ruokia, voisin kehittyä nopeammaksi juoksijaksi. Mulle riitti, että pysyin jotenkin kunnossa ja mikä tärkeintä – en lihoisi (?) Mulle on eräs kamu sanonut, että näytän tai vaikutan siltä, että en lihoisi, vaikka mitä tekisin tai söisin. Mutta itseasiassa. Nyt kun tarkastelen tuota aikaa palloiluharrastuksen lopettamisen välissä ja jumppaharrastuksen alkupolkujen välissä – niin olen siellä kyllä aika pulska. Tai ehkä ennemminkin vähän pöhöttyneessä ja löysässä kunnossa.
2011?

2009?
Aloitin kyllä liikkumisen heti, kun sain uudelta paikkakunnalta kavereita ja pääsin mukaan juttuihin. Mutta en tienny silloin vielä oikeastaan mitään ravinnon ja liikunnan välisestä yhteydestä. Monen vuoden ajan halusin syödä terveellisesti, mutta en tiennyt, kuinka se voisi onnistua. Kun tykkäsin vielä kaikenpäälle herkuistakin niin paljon? Vasta pari vuotta sitten ýmmärsin, että hei – mähän voin itse vaikuttaa omaan tyytyväisyyteeni kroppaani kohtaan ja koska liikun jo valmiiksi paljon, on muutos tapahduttava ruuan kautta. Keräsin aktiivisesti tietoa ruuan vaikutuksesta harjoitteluun ja terveyteen ylipäänsä, ja tässä vaiheessa aloin olla ehkä samalla tasolla ikäisteni kanssa tietojeni suhteen. Ihan perushommia siis, mutta en vain ollut jostain syystä tiennyt niitä asioita aikaisemmin.. Tarkoitan siis ihan jotain ruokien sisältämiä kaloreita, sitä että salaattiakin kannattaa syödä ja sitä, että on olemassa erilaisia ja erikokoisia ruokahetkiä: aamupala, lounas, välipala ja iltapala muun muassa.
Vuosi 2011-2012 olivat hyviä vuosia sen suhteen, että aloin olla koko tyytyväinen omaa olooni ja valintoihini. Huomasin käytännössä, että hyvä ruoka ja aktiivinen treeni todella ovat toimiva pari :) Tässä vaiheessa olin laihtunut pahimmista ajoistani (ja noista kuvista) 5-6kg (!!). Oon ihan ihmeissäni, kun tajusin tän vasta nyt, mutta jessus toihan on tosi paljon näin pienelle ihmiselle :D haha. Ja nyt kun mulla on treenitkin koko ajan enemmän tasapainossa ton sali-innostuksen myötä, niin tuntuu koko ajan vaa paremmalta :) Keskusteltiin kavereitten kanssa vaa’alla käymisestä tällä viikolla, ja kerroin, että oon aika vahtaaja sen suhteen. Mutta itseasiassa nykyää mun oma olo on justii tällä hetkellä niin mahtava, että en koe vaakaa ees tarpeelliseks enää niin usein! Aika cool :) En tiedä näytänkö ees kauhean eriltä niinku kropassani, mutta mun olo on niiiin eri ja sehän nyt on tärkeintä :)
Osa muutoksista ja fiiliksistä voi olla sitäkin, että oon ikäni myötä alkanu saamaa lisää itseluottamusta ja varmuutta, mutta ei voi kyllä kiistää sitä, että fiilis on ihan mahtavan energinen, kun syö riittävästi joka päivä, syö oikein 90% kaikesta ravinnostaan (eli herkkupäivät on tavalliselle tallaajatreenaajalle oikeesti enemmän ku ihan okeii) ja treenaa vielä sillai kun hyvältä tuntuu – ei pakolla eikä väkisin vaa fiiliksen mukaan :) Täytyy kyllä myöntää, että vasta nyt musta tuntuu ekaa kertaa elämäni aikana, että oon tyytyväinen mun ruokailuihini ja erityisesti mun suhteeseeni ruokaan. Tätä kautta oon myös koko ajan tyytyväisempi omaan kroppaani ja sitä kautta myös elämään yleensä. Kyllä se hyvä olo ja asenne kaikkeen lähtee itsestä kuitenkin :) Tää blogi on tehny näkyvämmäksi sekä itselleni että teille lukijoille mun matkaa kohti terveellisempää ja onnellisempaa minää urheilun ja ravinnon kautta. Ja aika paljon elettävää elämää vielä edessä, nii mihin tässä vielä pääseekää :) hihii.
ps. jos sulla tuli jotain kommentoitavaa nii jätä viestiä boksiin. Mietin pitkään, julkaisenko tätä tekstiä vai en, mutta nyt kun sen tein, niin olisi kiva kuulla, jos jotaina ajattelit tekstiä lukiessasi :) thanks!
Milla

10 vastausta artikkeliin “elämäkerta: minä ja ruoka”

  1. Joo kyllä sun hartiaseutu kiinteämpi nykyään on. Pöhö on poissa – forever !! :D

    .anne

    • haha, joo ei kiitos siideri-sokeripöhölle ja tervetuloa kiinteämpi hartiaseutu :) thänks!

  2. Hm, jotenkin vaikea kommentoida, kun en osaa jäsentää ajatuksiani aiheesta. Mutta lyhyesti sanottuna, kirjoitukses herätti ajatuksia omasta syömisestä ja suhteesta ruokaan. Rohkeaa, kun julkaisit tän :)

    • joo tää on paljon ajatuksia herättävä aihe – kyllähän ruoka kuitenkin kuuluu jokaisen jokapäiväiseen elämään… mutta kiitos, kiva kun luit ja kommentoit! :)

  3. Muistan kyllä yhen laivareissunkin kun minä ja sun äiti suunnattiin lappaamaan lautaset täyteen kaikkea ja sä et uskaltanu syödä muuta kun lastenosaston antimia ! Aina sulla on ollu mun näkökulmasta hyvä kroppa, mut kyllä sä oot munkin silmiin nykyään paremmassa tikissä :) etkä varmasti oo niin omituinen ruuan suhteen kun ennen.

    • Joo nimenomaan tätä tarkoitin! Kiva kun kommentoit! Oot tuntenut mut niin kauan että kiva kuulla sun näkemys asiasta pitkällä aikavälillä :) ja kiitos sanoista ’paremmassa ja tikissä’ – siihen pyritään :)

  4. Oot Milla huippu ja tää sun blogi vielä huipumpi. Ihanaa lukea noin elämän iloa täynnä olevan ihmisen kirjoituksia!
    Itse asiassa itsekin julkaisin aika aran postauksen tänään.. Mutta nyt tuntuu hyvältä, kun sen sai kakistettua ulos. Tää on tosi hyvä ja tarpeellinen aihe. Itselläni ei ole koskaan ollut ruokaan samanlaista suhdetta kuin sulla, koska olen ollut lajissa, jossa valmentajat on pitäneet huolta siitä, että kroppa on hoikka ja tytöt syö hyvin. Mutta pystyn silti samaistuun sun kokemuksiin ja oon onnellinen sun puolesta, että oot löytänyt terveen ja hyvinvoivan itsesi! Nauti siitä!

    • Kiitos paljon :) kävinkin heti lukee sun kirjoituksen! Ja nimenomaan tää omaan hyvinvointiin panostaminen tuo elämäniloa arjen ja juhlan lisäksi läpi näihin teksteihinkin :)

  5. oot kyllä munkin silmissä ollut aina hyvä kroppainen. tärkeintähän on, että oot löytänyt balanssin terveelliseen elämään kokonaisvaltaisesti. tarkotan siis just ruokaa, jumppaa, ja tietty myös sali-innostusta! :) ja että oot ite tyytyväinen siihen :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta