kamala viikko takana

Hyvää naistenpäivää :) On ollut vähän hiljaiseloa tää viikko täällä blogissa, ja olin varma, että en pääse edes toivottamaan hyvää naistenpäivää, mutta uskalsin nyt kirjautua tänne kun tää päivä kääntyi ihan hyväksi kuitenkin. Maanantai oli hyvä päivä, silloin olin sitä uutta attackia kokeilemassa. Sen jälkeen on ollu aika tosi heikkoa meininkiä ihan tähän perjantai-iltaan asti. En viitsinyt välissä tulla kirjoittelemaan tänne kuulumisia, koska olin ekaa kertaa elämässäni oikeesti ihmeissäni, että mikä ihme mua vaivaa. Enkä kaivannut mitään ulkopuolisia diagnoosiehdotuksia pahentamaan oloani :D
Mutta lyhyesti siis: tiistai oli ihan vetelä olo, samoin keskiviikkona. En saanu mitään aikaiseksi, olin ihan stressissä, itkuherkkä, saamaton, happi ei kulkenu, en saanu nukuttua, ahdisti ja pelkkä työpäivästä suoriutuminen tuntui mahdottoman suurelta urakalta – saati että olisi reenaamaan lähteny. Kävelylenkin kaverin kanssakin peruin jo kerran, kun en vaa päässyt ylös sohvalta? Minä, joka en ariviikolla edes istu kotona sohvalla :D Kävin kahdesti lääkärissä tällä viikolla, koska en todellakaan ollut oma itseni ja oli vähä pelottavaakin olla sekä henkisesti että fyysisesti jotenki poikki? En uskaltanut kauheeasti googlata oireiden kautta mahdollisia diagnooseja, koska tieto lisää tuskaa ja siks lähinki heti lääkäriin, että sais ammattitietoa asiasta :) Eniten pyörittelin mielessäni kuitenkin näitä neljää vaihtoehtoa a)ylikunto tai b)olen tulossa sairaaksi c) keuhkoissa joku vika d)koira-allergia iskeny. No, ei päästy puusta sen pidemmälle, mutta keuhkoihi on ny lääkettä ja seuraava lekuri sovittuna :) (Tässä nyt ei oo tietenkää kauheen tarkkaa kuvattu kaikkia oloja, mutta pointtina siis se, että huomaatte et ei ihan kunnossa oltu oikei millään saralla….)
Mutta sitten kun ei päässy treenaa, nii tuli syötyä vähän miten sattui ja sitten taas tuli huonompi olo sen vuoksi :D Ruoka-ajat ei ollut nii justiinsa ja tuli syötyä töissäki suklaata. Ei sillä, ei mun maailma siihen kaadu tietenkään, mut se olo epäsäännöllisen syömisen ja treenaamattomuuden välillä siihen normaaliin on vaa niin eri, että ei sitä voi kuvailla ennen ku sitä itse kukin kokeilee :D Ja tässä suossa rämmin koko arkiviikon! Tiiättekö sen oravanpyörän, että ku joku palikka ei oo kohdillaa nii sit lähtee pikkuhiljaa lapasesta ja lipsuun kaikki muukin. Vai onko tää vaa mun ongelma? :p
tän viikon tunnelmia :-D huumorilla kuitenki ;p
Nyt oon käyny heittää jo treenii ja ihan normaalisti kulki. Parasta oli se, että ei tuntunu, että sykkeet olis enää sillai korkeella ku ennen näitä ’lepopäiviä’.. Mut silti oon vähä peloissani ja ihmeissäni, mistä mun yht äkkinen näin huono olo tuli ja jatkuuko se jos alan taas reenaa kovaa jne? Suoraan sanottuna ihan hirvee viikko takana. Meen kohta nukkuu ja aloitan tän viikonlopun vieton huomisaamusta. Toivon todella suuresti, että oon sekä fyysisesti että henkisesti paremmassa kunnossa. Arvatkaa miks – no huomen olis uutta bodycombat55 ohjelmaa tarjolla!!!:) Raporttia tulossa tottakai huomenna sit :)
salilta sai naistenpäivän terveyhdyksenä tämmösii, olispa kahvihuoneessa ollu kans näitä sen suklaan sijaan :D
Milla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta