Only love can build us a bridge of light

Äää, en vaa pääse yli tosta attackin kasibiisistä. Anteeks hehkutus, lupaan että tää jää viimiseks – ainaki tällä viikolla :D Mutta oon oikeesti niiin rakastunut siihen, että toi biisi alkaa nyt lähennellä sitä mun suosikkiattackbiisiä koskaan!! Tai ehkä se on jo? Eli tänää käyty siis riehuu attackia, niinkun varmaa tuli selväks.. Tänää oli ihan huipputunnelmat tunnilla! Oli hyvät musat ja treenikamui ympärillä ja fiilikset oli ihan katossa tai jos mahdollista nii sen yläpuolella ;) Musta on alkanu kuoriutua oikei laulaja noissa jumpissa. Meinaa sillon, ku oon oikeinoikein mahtavalla treenituulella ja tulee mun lempparibiisejä, nii ei niitä vaa voi olla hoilottelematta. Ja parasta on kattoo peilistä ja huomata, et kaverit hoilottelee ihan samallai :-D!! hihii. Treenieuforiaa! 
Ja ei attackista tänään muuta, kuin pakko nyt vielä mainita tunnin huippuhetki: se kohta kasibiisistä ku lauletaan toi Only love can build us a bridge of light ja nostetaa kädet kohti kattoo polvennostoja varten. AAA, Niin huippua!<3 Siin tulee ihan kylmät väreet ku se on nii ihana kohta ja vielä nytki ku kotona kelaan sitä ni menee ihan iho kananlihalle :-D Onks joku muu rakastunu tähä biisii näin kovasti ku mä nyt? Kiva koreo ja hyvä biisi sai tänääki mun polvet nousee tyylii pään korkeudelle ja ja potkuissa oli takareisikireydet kaukana ku heittelin menee :D haha. 
Olin nii innoissani menossa riehumaan nii ei tullu kuvattuakaa tänää,  nii saatte nyt toho kuvan jostain välipalasta :) 
Kävin tänää myös pyörähtää salilla, koska olin nii ajoissa paikalla ennen attackia ja mun pari iltaa jää nyt erinäisten menojen vuoks ilman treenejä, nii tuli tehtyy ny sitäki puolta vähän. Kuulin siinä sivussa keskustelun joka meni jotakuinkin näin:
Nainen: Onks nää käsipainot vapaat?
Mies: Ei, ku mä teen viel yhen sarjan.
Nainen: Okei, no mä otan sit nää yhtä pienemmät
Sitten katsahdin peiliin. Ja omia käsipainojani. En saanu käyttööni 7kg painoja, koska ne oli varattu, nii olin napannu ittelleni 8kg painot ja päätin tehdä sitten vähemmän toistoja, jos en täysiä suunniteltuja sarjoja jaksaisi. Jes, hyvä minä! Ja BLING – siinä hetkessä tajusin, että mun suhteeni, asenteeni ja motivaationi salitreeniä kohtaan on oikeesti niin erilainen ja niin muuttunut verrattuna siihen, mitä se on ollut ennen! Mä oon aina halunnu tykätä salitreenistä. Ja mä oon aina halunnu mennä salille sillai, että tiedän mitä meen sinne tekemään. Ja mä oon aina halunnu treenata salilla sillain, että treeni myös tuntuu. Ja mä oon aina halunnu treenata salilla niin, että se toisi mulle hyvän olon ja kehitystä kropassa. Ja WTF – nyt mä oon siinä tilanteessa?! Mä tykkään käydä salilla, tiedän mitä teen siellä, saan ajettua itteni ihan loppuun reeneissä ja saan treenieuforiaa raudannostelusta :D Kehittymistavoitteiden saavuttaminen tulee sitten pikkuhiljaa, jos jaksan aktiivisesti reenata ja syödä oikein. Mutta jotenki oli hienoa huomata, että joitain aiemmin vain haaveissa olleita asioita oon jo saavuttanut. Pitää olla myös onnellinen niistä, eikä koko ajan vain haluta lisää huomioimatta lainkaan sitä, mitä on jo saavuttanut :)
Milla

2 vastausta artikkeliin “Only love can build us a bridge of light”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta