kevättä ilmassa – mitä mielessä?

Kuluneen viikon sateet on sulattanu viimeisetkin lumet pois ja katuja lakaistaan ahkerasti hiekotushiekasta. Aurinko paistaa. Orastava kevätlämpö ja kaunis ilma oikein kutsuvat ihmisiä pyöräilemään ja kuluttamaan juoksulenkkareita! Linnut laulaa heti aamusta alkaen. Jäätelökojukin oli ilmestynyt kadun kulmaan. Kaikki puitteet on kunnossa. Kevät on täällä. Mutta. Tähän tarinaan todellakin liittyy eräs mutta, joka saa mun mieleni kaikkea muuta kuin keväisen aurinkoiseksi – mä oon taas kipeenä! 
Viime sunnuntaina hehkutin, kuinka kulunut treeniviikko hipoi täydellisyyttä ja kirjotinpa jopa, että olen valmis vastaanottamaan tältä viikolta mitä tahansa – kaikki käy! Mut emmä nyt ihan tätä kuitenkaan tarkottanu. Tiistaina illalla alkoi vilunväristykset ja siitä lähtien flunssa on pahentunut koko ajan. En uskaltanut edes pyöräillä töihin, vaan kiltisti latasin bussikorttia lisää. Pyrin koko arkiviikon olemaan positiivinen ja ajattelemaan kaiken parhain päin. ’Jos nyt otan iisisti pari päivää, nii viikonloppuna oon jo kunnossa’. En kuitenkaan ollut missään kuolemantaudissa, vaan tavallisessa flunssassa, joka kuitenkin estää kaikenlaisen fyysisen ponnistelun. Mietinkin, että tekee ihan hyvää välillä olla vaan. Nytpä mulla oli sitä kaivattua aikaa tehdä kaikkea muuta, kun en treenikunnossa ole. Siivosin, täytin pakastinta, leikin koiran kanssa, ihmettelin kevään merkkejä, katsoin kaikkea hömppää telkkarista ja soittelin kavereille niin monta puhelua, että joku ajoi jo hakametsän jäähallin ohikin mun takia. Hups ja sori. Mutta miks mä en palkinnoks saanukkaan tervettä oloa takaisin viikonlopuks! Höh. Ei oo mihinkää suuntaan menny, vaa ihan kaamee räkätauti edelleen. Alkaa myönteinen ajattelu vähä kärsiä ja tuntuu ihan tyhmältä, että on viikonloppu ja mulla ei oo mitää järkevää tekemistä, koska en pääse treenaa eikä kukaan halua viettää mun kanssa aikaa tartunnanpelossa :D Eniten mua turhauttaa se, että mun työ haittaa jo liikaa mun vapaa-aikaa. Saan kaikki taudit, mitä päiväkodissa vaan liikkuu. Ja kuka jaksaa olla töissä, jos palkaks saat sit olla ihan puolikuntoinen vapaa-ajalla eli ettei pysty tekee mitää mielekästä. Ja jos vapaa-aika ei oo mielekästä, nii elämän pääsisältöhän on sitten vaan se työ. Ja ku mä elän kuitenkin vapaa-ajalleni. Tästä noidankehästä turhaudun. Koska ennen työelämään siirtymistä en todellakaan ollut tällai kipeenä koko ajan muutaman viikon välein.
Ja paluu positiiviseen:
 ………………..Mutta toisaalta, eihän se sairastelu kestä ku 1-2 viikkoa ja sitten taas pääsee treenaa. Mut näin kipeenä toi aika vaa tuntuu nii pitkältä :D Onhan maailmassa isompiakin murheita. Kyllä mä täältä taas nousen. Kunhan nyt kerroin fiiliksistä. Ehkä te urheilijakollegat ymmärrätte. Kiitos ja anteeks.
 
koirakaan ei tykänny mun sairastumisesta jos kuumemittarin kunnosta voi päätellä jotain :D
 Ja niin, onhan mulla täällä mun serkkutyttö 13v ’hoidossa’ ens viikon puolelle asti.. Toivottavasti en sitä tartuta. Ehkä me kekkaillaan jotain kivaa. Tai ehkä mä lähen shoppailee urheiluvaatteita pahimpaan harmitukseen :p Tai ehkä mä vaa nukun tän päivän ja kerään supervoimia ja oon huomenna terve?
Milla

2 vastausta artikkeliin “kevättä ilmassa – mitä mielessä?”

  1. Siis kipeenä ollessa tuntuu aina et aika matelee tuskasesti eikä muutenkaan oo koskaan mitään tekemistä! Mulle tulee myös kipeenä ollessa sellanen fiilis, etten muista edes millasta on olla terve, ku on niin kurja oli :’D Paranemisia!

    • Jep nimenomaan aika oikein matelee! Ja kateellisena kattelen ikkunasta ku ihmiset onnellisina lenkkeilee auringonpaisteessa – mäki haluun :D plääh. Mut kiitti! Ens viikolla toivottavasti jo parempi olo :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta