lenkkeilyä, aurinkoa ja ystäviä

Kivaa perjantai-iltaa :) Mun päiväni tosin alkaa kääntyä kohtapuoliin yötä kohti, kun näin vapaapäivän kunniaksikin nousin jo ennen kuutta keittelee aamukahvia. Asiat, joihin eilinen riittämättämyyteen liittyvä kirjoituksenikin liittyi, ovat edelleen vaivanneet jonkin verran, ja tästä syystä vapaapäivänäkin yöunet jäi tosi vähiin. Joo, mutta onneksi sain sentään tän vapaapäivän suunniteltua tähän väliin, nii sai ottaa lungisti :) Voisin vissiin todeta, että reagoin muutoksiin tai ressiin unettomuudella. Mutta en antanut vähäisen unenmäärän häiritä tätä päivää, koska kuten eilenkin totesin, nii päätin mennä rennosti ja fiiliksen mukaan päivän kuviot :) Ja näin tehtiin.
 
Se, mitä täällä blogissa nyt erityisesti haluan tästä vapaapäivästäni jakaa, on aamupäivällä tehty aivan ihana juoksulenkki kaverin kanssa :) Täällä tampereella on edelleen jatkunut aurinkoinen ja lämmin sää ja vaikka oltii alunperin suunniteltu salitreeniä, nii uloshan sitä sit lähdettii hölköttelee kuitenkin! Mentiikin tavallisesta lenkkireitistä poiketen kaupin urheilumaastoille juoksentelemaan. Oon aikasemmin käynyt siellä vaa pelailee kaikenmaailman pallopelejä niillä tennis-, jalkapallo- ja pesäpallokentillä ja sitten kävellyt (ja sauvakävellyt :p) kuntokolmosta. Sen sijaan nää pidemmät juoksureitit oli ihan uusia tuttavuuksia mulle. Lähdettiin alkuun seuraa ’kilpavitosta’ eli 5km pituista lenkkiä. Muistin laittaa sportstrackerinki päälle vasta, kun oltii jonkun aikaa menty, kun olin niin innoissani ihmettelemässä uusia lenkkimaastoja :D
 
 
Lenkkeily oli kyllä taas niin ihanaa! Edettiin rentoa hölkkää ja höpöteltiin niin kauheesti kaikkea maailmaa parantavaa, että yhtäkkiä se vitonen olikin jo kirmailtu. Niin, ja eksyttiinhän me reitiltä kerran. Siellä kilpavitosella on hyvät opastekyltit tietyin väliajoin ja risteyskohdissa osoittamassa, mihin suuntaan tulee jatkaa. Mutta jostain syystä mentiin yks lenksu väärään suuntaan, ja näin ollen missattiin yks tärkeä kyltti ja meinattii lähtee samaa reittiä juoksee takasin. Mutta onneks huomattiin virhe aika pian kuitenkin ja palattiin takasin radalle :)
 
Kilpavitosen jälkee oli menny vast joku puolisen tuntia, ja asioita oli vielä vaikka kuinka paljon juteltavana, nii päätettiin sitten kiertää myös mun vanha tuttuni – kuntokolmonen. Tää reitti on siis nimensä mukaisesti noin 3km pitkä. Sekä kilpavitonen että kuntokolmonen on todella mäkistä maastoa. Totesinkin jossain välissä, että mun hiihtäjän taidoilla ei olis ehkä kauheen mielekästä mennä noita reittejä suksilla (siellä on siis talvisin ladut), koska koko ajan on joko jyrkkä ylämäki tai jyrkkä alamäki :D Haha. No, onneks tänää oli suksien sijaan lenkkarit jalassa. Kuntokolmosen varrella oli aivan ihania maisemia, ja pysähdyttiinkin sit hetkeks valokuvailemaan. Otettiin vähä hyppykuvia, ja niissä kyllä sykkeet pysy ihan hyvin korkeella, haha :D Hyppykuvien ottaminen on joka kerta vaan yhtä hauskaa, en käsitä miten se onki nii hassua. Ja kuinka vaikeeta se onkaan saada semmonen kuva, jossa molemmat olis samaan aikaan ilmassa! Täytyy taas säästää noi epäonnistuneet kuvat pahanpäivän varalle, saa meinaa takuuvarmat naurut :-D
 
 
 
Lenkille kertyi siis pituutta noin 8.5km ja aikaa sen kirmailuun meni reilu tunti. Tosta kuvasta näkyykin jotenkuten toi pätkä, joka jäi merkitsemättä, kun tosiaan se GPS meni päälle vasta hetken kirmailun jälkeen :) Mutta ihan paras fiilis jäi kyllä tästä lenkistä! Toisaalta, miten vois olla jäämättäkään, kun tunnin aikana sai samaan pakettiin hyvän ystävän seuran, mielekästä liikuntaa ja ruskettavaa aurinkoa! Aivan ihanaa :)