välillä on ikävä vanhalle salille!

Moi. Kiitos eilisistä kommenteista mun pumppi-sali -pohdintoihin! Jäin miettii aihetta vielä kirjoittamisen jälkeenkin ja kuten kommentteihin vastasinkin, niin mulla tuli vähän ikävä pumppia nyt pohdintojen aikana. Ja tajusin tän pumppi-ikävän myötä, että mullahan on ikävä monia muitakin asioita mun vanhoista treeniviikoista verrattuna nykyisiin treeniviikkoihin. Mun treenaaminen on muuttunut jonkin verran vuosien varrella (tietysti ja onneksi) ja kaikista suurin muutos on tapahtunut salinvaihdon myötä viimeisen vuoden sisällä. Ennen nykyiselle salille liittymistäni treenasin pienemmällä salilla muutaman vuoden ajan. Vaikka se oli pienempi, se oli siisti, kodikas ja hyvin varusteltu sali. Ei mitään vikaa ja suurin syy vaihtooni nykyiselle salilleni oli yksinkertaisesti ryhmäliikuntatuntien eli lesmills -konseptin tuntien paljonpaljon laajempi tarjonta sekä lajien että viikkotuntimäärien puolesta. Ja on mulla myös enemmän kavereita nykyisellä salillani, joten yhteistreenit ovat todennäköisempiä nykyään. Vanhalla salillani kuitenkin rakastuin LesMillsiin ja ilman sen tarjoamia hyviä puitteita, en välttis olis koskaan päässyt näin intohimoisesti kiinni lajeihin eikä mun arki ees välttis olis tällasta niinkun se nyt on! Hui!
Ja nyt kun näitä vanhoja aikoja miettii, nii jessus mulla on kyllä ollu ikävä kolmea asiaa salinvaihdon jälkeen: tiettyä yhteisöllisyyttä, jättisuuria kaiuttimia ja laajoja aukioloaikoja. Pienellä salilla osasin ulkoa ryhmäliikuntalukkarin ja esim. attackia meni 2 kertaa viikossa eli tiesin aina etukäteen, että tiistai ja torstai on attackpäivät. Maanantai oli combattipäivä ja lauantai steppipäivä. Ja pumppia meni tyypillisesti useamman kerran viikossa, joten sen  pystyi yhdistämään esimerkiksi maanantain combattiin. Ja sitten mukaan mahtui kaikkia lajikokeiluja ja satunnaisia käyntejä muun muassa circuitissa, jamissa, kahvakuulassa, sh bamissa ja zumbassa ;-D haha. Oli jotenki niin yhteisöllistä, kun tiistaina ja torstaina oli aina ne kaikki samat attackriehujat koolla odottamassa tunnin alkua! Keskusteltiin uusien ohjelmien teasereista, tracklistoista ja vaihtumisajankohdista. Ja oltiin jotenki semmonen yhteinäinen porukka, vaikka tuntemattomia monet olivatkin, enkä tiennyt kuin osalta esimerkiksi etunimen – jos sitäkään. Kuitenkin aina huomasi, jos joku tietty jumppari puuttui salista :) Ja itekin aina kertoi ohjaajalle, jos en onnistunut vaihtamaan iltavuoroani aamuun ja näin ollen en päässyt attackiin :-D haha. Ihan ku kyse olis ollut jostain joukkuueen treeneistä! Ja btw: onneks edellämainittu tapahtui vain kahdesti viime kesänä! Aika cool. Mutta sekin kertoi jotain, että sinne tunnille oli vaan päästävä hinnalla millä  hyvänsä. Uhkailua, lahjontaa ja kiristystä, jotta joku vaihtaisi vuoron, jotta ite pääsee jumppaamaan?! Nykyään tapana on lähettää viestiä kavereille, et mitä treeniä tänää suunnitelmissa, koska ei vaan voi tietää, mihi muut on menossa kun vaihtoehtoja on niin paljon. Hyvähän se on näin päin, mutta toisaalta kaipaan todella sitä yhteisöllisyyttä ja tiivistä treeniporukkaa :)
Ja ikävä on tullut myös jättisuuria kaiuttimia! Toi musiikki ylipäänsä on mulle ihan sydämenasia, koska se treeni vaa saa ihan uudet ulottuvuudet, kun musiikki on kovalla! Mulla oikein syke nousee ja verenpaineet siinä mukana, kun edes mielessäni käyn tätä keskustelua treenimusiikin voluumista :-D Kyllähän sitä treenata voi, kun musiikki soi taustalla. Mutta tiiättekö sen fiilistelykynnyksen siinä voluumissa?! Silloin, kun se musiikki menee oikeesti kovalle, nii tulee vaa semmonen pakahtumisen tunne ja tuntuu että vois hypätä kattoon asti ja hymy puskee väkisin kasvoille!! Mä oon jo ihan luovuttanut mun nykyisen salin musiikkitaiston kanssa. Siellä on paljon pienemmät kaiuttimet, kuin pitäisi mun mielestä ryhmäliikuntaan tarkoitetussa salissa olla (vai totuinko entisellä salillani liian hyvään? :D) ja sitten oon huomannu, että oon 95% varmuudella vähemmistöä tai jopa yksin asiani kanssa. Häviän kaikki keskustelut kun koitan sanoo musiikkia kovemmalle. Oon laittanu paljon asiakaspalautetta, mutta tuntuu, että vaan sitä toista ääripäätä kuunnellaan… :/ Vähä niinkun mun kaveri sanoi hyvin: miks tulisen ruuan tykkääjät joutuu aina väistyy mietojen makujen kannattajien tieltä? Koska tulista ei voi muka laimentaa, mut ne tulisen kannattajat voi sit syyä sitä mietoa. Nii sama kai koskee sitä musiikkia? Ei voi olla liian hiljasella, mutta liian kovalla voi. Vaikka mun mielestä kyllä voi olla liian hiljasella. Ja voishan joku herkkä hankkia korvatulpat. Okeiokei. Aina ku vedän tän korvatulppa-asian esiin nii saan myös vihaisia katseita :D Mut jessus. Ei sitä musaa siis tarvii niin kovalla huudattaa että kuulo menee, mutta tarpeeks kovalla kuitenkin. Häilyvä käsite ja olen hävinnyt taiston. Yes – I know it ja nyt sen myönnän. Joskus sattumalta joku ohjaaja laittaa kovalle ja sit mä oon taivaassa – mutta nykyisin se onharvemmassa kuin ennen.
Ja kolmas asia, jota kaipaan sillointällöin on noi laajat aukiolot. Musta olis kiva, jos kaikilla saleilla olis ne magneettikortit, joilla pääsee sisälle 6-22 välillä. Nykyisin mun ei oo mahdollista käydä aamuisin salilla enää ollenkaa, kun mun  työssä iltavuorokin alkaa nii aikasin, ettei sinne ehdi ilman ressiä. Mut tähän oon jo tottunut. Oli vaan kiva joskus repästä yksin tai kaverin kanssa ja sopia jotai hulluja aamusalitreenejä klo 7 lauantaina :-D haha. Vuorotyössä tuli tehtyä niitä enemmän, mut ehkä mä nykysin pärjään näillä :)
Toisaalta voi olla hyvä, että oon alkanu käydä enemmän salilla ja vähentäny ryhmäliikuntoja, koska en vaan ei oo niin täydellisiä kuin ennen oli. Ja nykyisin koitan sitten vaa valita tarkkaan sellaset tunnit, jotka on mahdollisimman lähellä täydellistä :) Ja onhan niitäkin, tottakai. Ja siks valikoinkin tarkasti. Kyllä yleensä 2-3 semmosta täydellistä löytää viikossa kaikkien tuntien joukosta. Onneks :) Mutta halusinpa nyt kertoa teillekin, että ei oo helppoa fiilistelyjumpparin arki, haha :D Älkää nyt ottako liian tosissaan tai hermostuko, kun paasaan taas tosta musiikista! Mä vaa oon nyt liian usein joutunu turhautumaan siihen, niin tää treeniblogi nyt on se luonnollisin kanava höpöttää asiasta. En tiiä et kuinka pitkää kaveritkaan vastaa mulle puhelimeen jos alan taas soitttelee et ”Moro, Milla täällä. Et usko kuin hiljasella oli taas musat tänää :D” hahaa. Ja muuten oon kyllä pääosin kuitenkin tyytyväinen salinvaihtooni. Kunhan nyt tuli tämmönen ikävä jotain vanhoja juttuja. Nykyisin oon onnellinen, että mulla on mahdollisuus käydä monia kymmeniä tunteja lempparilajejani viikossa monella salilla ympäri tamperetta. Salit on siistejä ja viihtyisiä, mulla on paljon treenikavereita, huippuja ohjaajia ja ollaanpa saatu diskovalotkin tänä vuonna :-)
Ootteko te vaihtanu salia ja kokenu jotai merkittäviä muutoksia ryhmäliikunnoissa sitten? Niin ja onko teillä jotai intohimoisia mielipiteitä ryhmäliikuntojen musiikkien volyymitasoista? Mä oikeesti haluaisin tietää, että oonko yksin tän asiani kanssa, kun siltä vähä tuntuu? Ja koska näin tuntuu nii ehkä niin on ja siks oonki luovuttanut :p
Oi huomenna kyllä toivon, että combatissa pärähtäis alusta asti soimaa jotain vanhaa ihanaa miksausta <3 Aikasemmin tällä viikolla mulla oli viikonlopun jäljiltä nii kauhee polte päästää combattii, et menin vaikka tiesin ettei ollu miksauksia. Mut huomennaa!! JEES :-)

Milla

6 vastausta artikkeliin “välillä on ikävä vanhalle salille!”

  1. Toi sun entinen sali kuulosta ihan just mun nykyseltä salilta :D Ja tykkään meidän salista tosi paljon, just toi yhteisöllisyys on niin parasta. Aina samat naamat tunneilla ja attack menee kaks kertaa viikos ;)

    Mulla lisää tarjontaa toi se, et aloin käydä toisellakin salilla. Joo-o, joudun maksaan kahdesta salista, mut mun mielestä se on sen arvosta, koska tykkään siitä, mitä mulla on tuol mun salilla :D Tai itse asias molemmilla saleilla nykyään. Treenaan joukkuees :)

    Oonpas mä ollu ny ahkera kommentoija ;)

    • kivan kun kommentoit! sun blogi oli se, joka mut innoitti alunperin omanki pystyttää :) samaistuin nii paljon sun fiilistelyihin kirjoituksissa!

      Ja joo kyllähä se kantsii hyvästä harrastuksesta maksaa vaikka sit vähä enemmän :p pääasia, että on kivaa! (ja hyvä joukkue)

  2. Ehkä se ”musiikkia kovemmalle” on se sun huono kuulo? Tai sitte oot menettäny kuulos riehuessa ryhmäliikuntatunneilla :D

    Mä kaipaan kans vanhalle salille..Ja luultavasti tuunkin vaihtamaan, kunhan toi määräaikaisuus loppuu. Jotenkin en tunne kodikkaaksi nykyistä salia, liian siistiä. Ja jotenkin kaipaa sinne paikkaan, jossa ”onnistui”

    .anne

    • haha. jooo no kuuloni on hyvä kunnes toisin todistetaan! :-D haha. Tänääki otin kesken tunnin nenästä kiinni ja oikein puhalsin korvat auki et sais kaikki fiilikset musiikista irti. Ihan normisettiä?

      sulla on kyllä huikee tarina entiseltä salilta, et sillai en ihmettele, vaikka en nyt tuntiskaan oloa kotoisaksi. Mut mieti nyt vielä! Näin hyvää treeniseuraa kuitenki tällä uudella salilla :p

  3. Mä vaihdoin salia, kun pääsin toiselle (eli nykyiselle) salille ohjaa BodyAttackii. Se, jossa kävin asiakkaana oli kyllä hyvä koska tajuttoman hyvät äänentoistot ja iso ja tunnelmallinen sali. Mut kyllä toi ohjaaminen silti voittaa entisissä tiloissa asiakkaana olemisen :P

    Sun täytyy tulla mun tunnille, ei nimittäin volyymeitä säästellä, onneks myöskään kukaan ei oo valittanut (oon muuten huomannu et yleensä nuoremmat ihmiset, joita mun tunneilla käy pelkästään, pitää koemmasta musiikista) :) Varsinki 80:n intervallibiisissä, haha :D

    Voisin varmaan kirjoitella tänne kommentteja useamminki, käyn joka postauksen lukemassa mut jostain syystä en jaksa tänne aina kirjotella, välillä (okei tää oli toinen kommentti) kirjoitan jotain tällasta randomia… :D

    • joo voin tulla, koska ja missä menis kovavolaista attackia, haha ?:D Oon messissä! ja kiva ku kirjoitit hei :)kaikenlaiset kommentit on enemmän ku tervetulleita, koska niitä ei mitenkään liikaa tuu… kiva kirjoittaa, ku tietää että joku lukeekin :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta