treenimotivaatio

Moi! Multa on kysytty aika monesti, että miten saan ylläpidettyä tai hankittua itelleni treenimotivaatiota. Vaikka aiheesta onkin varmasti kirjoiteltu paljon eri treeniblogeissa, nii halusin nyt kirjoitella omista ajatuksistani asian suhteen :) Tänää nimittäin oli taas sellanen päivä, että vielä töistä päästyänikään en tiennyt, minkä treenin pariin sitä oliskaan lähtenyt! Siis minä, joka suunnittelen aina viikon treenit etukäteen. Oltiin kyllä suunniteltu alunperin attackia, mutta mun kaveri tuli kipeeks, nii piti vaihtaa suunnitelmaa.. Ai miks? No, siks kun attackisalille on niin pitkä matka, että matkustaminen ilman autoa ei kauheesti houkutellut tänään. Soiteltiiki sitten toisen kaverin kanssa työpäivän jälkee ja pohdittii salitreenin ja lenkkeilyn välillä aika pitkään. Oli niin ihanan aurinkoinen ilma, että pyynikin lenkkeilymaastot suorastaa houkutteli mua sinne kirmailemaan! Toisaalta taas, on tullu tehtyä alkuviikko pelkkää aerobista riehumista, nii olis ollu järkevämpää mennä salille lihaksia kuritteleen vaihteeks :) Ja kävipä myös mielessä, että salilla ei ehkä olis niin kauheeta keskiviikkoruuhkaa, kun osa porukasta on kuitenkin lähtenyt kauniin ilman perässä ulos treenailee.. Molemmissa puolensa. No, päädyttii sitten salille jalka-olkapääreenin kimppuun ja niinhän siinä kävi, että päästii treenaa hyvässä tahdissa eikä ruuhkaa kauheemmin ollut :-)
Tulipa siinä vaa mieleen, että tosiaan yksikään vaihtoehdoista ei ollut lajia ”ei mitään”. Motivaatio treeniin kai siis lähtee ihan siitä, että kaikki mun harrastamani lajit on vaa niin superihurjan kivoja, että mun ei ees tarvii kaivaa motivaatiota, että lähtisin niiden pariin töiden jälkeen :) Ennemminkin on siis valinnanvaikeus, kun tuntuu, ettei päivät riitä viikossa eikä tunnit vuorokaudessa, kun reenit haluaa kuitenkin tehdä, mutta joskus päiviin osuu myös kaikenmoisia tavalliseen elämään kuuluvia muita menoja. Tällöin aikataulusta tulee tiukka. Mutta ei se silti tarkoita, että treenit jäisi väliin! Ei todellakaan, vaan sitten priorisoin. Eilen olisi ollut Jutta Gustafsbergin luento tampereella (jonne olin jo kalenterini mukaan menossa), mutta ylläriattack keskustan huippusalilla houkutteli mua niin paljon, että Jutta jäi kakkoseks :D Ei sitä vaan voi jotenki kuvailla, mutta se attackhimo on vaa niin huikee tunne! Se fiilis, kun työpäivän jälkee alat kelaa niitä tunnelmia, miksauksia, treenikavereiden tsemppausta ja hullua fiilistelyä basson tahtii – sun on vaa pakko päästä sinne attackii riehmaan ;-) Tunnistatteko?
Oon aika suorituskeskeinen monien asioiden suhteen ja tää treenien etukäteen suunnittelu saattaa jonkun korvaan kuulostaa myös siltä, että suoritan vaa jotai liikunnallista elämäntapaa. Mutta tosiasiassa suunnittelu liittyy siihen, että mun tulis treenattua tasapainoisesti viikon aikana! Jos en suunnittele mitään, nii käy justii nii niinku tällä viikolla melkein jo kävi – kolme attackia peräkkäisinä päivinä :-D haha. Mut on niin helppo puhua mukaan kaikenmaailman hullutuksiin, kun liikunnasta on kyse. Ja jos en yhtää suunnittele järkevyyttä treeniviikkoihin, nii kyllähä siinä sit pidemmän päälle aika rikki varmaan olis? Ja rakastan niin paljon lesmillsjumppia, kuntosalia, lenkkeilyä ja mitä tahansa muita lajeja yhteistreeneinä kivojen treenikamujen kanssa, että ilman oikeeta rakkautta liikuntaa kohtaan, ei kyllä varmaa kukaa tällasta settiä vetäis. Viikon jaksaa kuka tahansa ’motivoitua’
 kalenteriin tehtyjen suunnitelmien mukaan. Mutta useamman vuoden intohimoinen liikkumien lähtee mun mielestä jo omasta tahdosta ja sisäisestä motivaatiosta. Motivaatio liikkumiseen tulee siis siitä, että mä oikeasti tykkään niin paljon kaikesta liikunnasta!
Ja mikä kasvattaa treenimotivaatioo ennestäänkin, on tietysti treenistä saadut tulokset ja hyvä olo. Liikkuvat ihmiset tietävät, että se treenin jälkeinen endorfiinihumala on vaa niin koukuttava, että jo sen fiiliksen tavoittelemisen vuoksi kannattaa lähtee punttien / jumppien pariin :-) Ennen mulla oli paha tapa soitella ’humalaisia’ puheluita jumppien jälkeen kavereille. Olin vaa niin endorfiineissa, että soitin kertoakseni, kuinka ihana jumppa oli, kuinka huikeita biisejä oli, kuinka kovalla musiikki oli tai mitä tahansa muuta fiilisteltävää :D Eli tosi kiinnostavaa niiden mielestä, jotka sattuu tykkää ihan eri asioista kuin liikunnasta… Siks alunperin perustinkin treeniblogin –  tää on se kanava, jonka kautta voin fiilistellä, eikä kenenkään tarvii tuntea huonoa omaatuntoa, kun ei vastaa mulle puhelimeen :-D haha.
Hyvien fiilisten lisäks etenkin toi salilla huhkiminen tuottaa myös näkyviä ja tuntuvia tuloksia :) Mua ainakin motivioi, kun voin treenivihkosta seurata omaa kehitystäni painojen sähläämisen kanssa. Penkkiä nousee nyt jo 40kg kun tammikuussa nousi vasta 32.5kg. Mikä voi olla sen parempaa, kuin kehittyä vahvemmaksi ja teknisesti taitavammaksi urheilijaksi?! Ja mun kroppa on kyllä kiinteytynyt salitreenin mukaan ottamisen jälkeen, joten en voi enää olla jatkamatta tällä linjalla :D Olin alusta asti innostunut salilla käymisestä, mutta oma sisäinen motivaatio sinne lähtemiseen on syntynyt pikkuhiljaa, kun huomaan kehittyväni ja saavan koko ajan enemmän irti itestäni!
Joskus mullekin tietysti tulee niitä päiviä, kun en vain millään jaksaisi lähteä treenaamaan. Silloin kyse on useimmiten kropan viestistä, että tarvitsisi levätä välillä. Ja joskus ei vaan pysty.  Ei edes innostu ideasta lähtee treenaa, kun jo valmiiksi tuntuu, että ei saa itsestään irti kaikkea tehoa. Silloin pitääkin kuunnella kroppaa ja antaa itselleen mahdollisuus myös lepoon. Aina pelkkä fyysinen rasitus ei oo se syy, että täytyy pitää lepoa. Kaikki, mitä arjessa tapahtuu, vaikuttaa omaan jaksamiseen. On voinut olla raskasta muilla elämänalueilla, jolloin ei vain henkisesti eikä fyysisesti jaksa. Sitten levätään. Kroppa kyllä viestittää, kun se on ladannut akkunsa ja on taas valmis menoon ja meininkiin! Ja silloin tulee taas se mahtava voittamaton fiilis, että tätä treenaajaa ei pysäytä mikään! :) Täytyy arvostaa omaa kroppaa ja ymmärtää myös se puoli treenistä ja kehityksestä, että mitään myönteistä ei pidemmän päälle tapahdu, jos ei lepää. Mulle itelleni on kyllä joskus vaikeeta pitää lepopäiviä, etenkin jos niitä tulee enemmän kun se 1 viikkoon. Olis niin paljon kaikkea kivaa tekemistä, että tuntuu, että menee hyvä treenimahdollisuus hukkaan, jos sitä ei hyödynnä. Vaikka oikeesti pidemmän päälle menee useamman viikon treenimahdollisuudet hukkaan, jos ei sillä hetkellä lepää, vaan treenaa ittensä ylikuntoon..
Mutta siis tiivistetysti: mun ei tarvii paljon motivaatiota hankkia tai edes pohtia arjessa, koska tykkään vaan aidosti niin kovasti kaikesta treenistä! Tulokset, hyvä olo omassa kropassa ja tyytyväisyys itseensä muutenkin tukevat motivaation säilymistä. Jos joskus mietityttää, että meniskö vaiko eikö, niin viimeistää mun valtavan suuri motivoitunut treenikamuporukkani puhuu mut mukaan motivaatiopiikkiin ja taas mennään! En tiiä kyllä, kuinka paljon sitä yksin tulis aherrettua pidemmänpäälle? Nyt tulee tietysti aina välillä käytyä yksin jumpassa tai salilla, mutta joka vikko mulla on kuitenkin useampia yhteistreenejä kavereiden kanssa. On ihan parasta tsempata ja haastaa kaveria jumpalla! Ja kyllähän sekin motivoi yrittää enemmän, kun kaveri vieressä yrittää kaikkensa – eihän siinä voi hävitä toiselle ;P 
Kuinkas teillä? Miten motivaatio pysyy vai tarviiko sitä kannatella kauheesti? :)
motivoituneet salitreenaajat palkkarilla puistossa
Milla

5 vastausta artikkeliin “treenimotivaatio”

  1. Mut hei ethän sä tartte mitää ”treenimotivaatiota” koska tää juttu kuuluu sun elämään.

    .anne

  2. Kuulostaa niin tutulta nuo ”humalaiset” puhelut! Ite soittelen aina onnistuneen salitreenin tai jumpan jälkee äitille/iskälle/siskolle/kaverille, ku on pakko päästä hehkuttaa mahtifiilistä! :D Sen lisäks tulee soiteltua kavereille, jos on ollut laiska olo, tyyliin ”kävin vaan pilateksessa”, että sais purettua huonoa omatuntoaan jollekki. :D

    Miulla ku ei noita treenikavereita oo, ni sitä suuremmalla syyllä tulee häirittyä muita näillä miun salihöpötyksillä! :) Btw, oon kohta lukenu siun blogin alusta asti ja pakko sanoa, että siun motivaatio oikee paistaa siun tekstistä! Arvostan! :)

    • jep. onneks oot hei kans pystyttäny blogin! tänne (ja blogituttujen kanssa ylipäänsä) voi purkaa suurimmat onnetn ja tuskan hetket nii ei tarvii sit kavereiden sun muiden kuunnella kyllästymiseen asti kaikkea hömppää, josta ne ei välttis oo niin kiinnostuneita :-D haha.

      hei onpa tosi ilahduttavaa kuulla, jos oot jaksanu lukea mun kirjotuksia noin ahkearasti! vau :D nimenomaan innostusta ja motivaatiota oonki halunnut levittää, joten mukava kuulla, että se tulee hyvin täältä esiin :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta