cooperin testi

Heipsan ja huhhuh. Tänää koitti se kauan pelätty ja toisaalta myös odotettu hetki- cooperin testi! Meidän sali järjesti mahdollisuuden osallistua cooperin testiin, jossa itse ei tarvinnu kuin juosta ja henkilökunta huuteli kierrosaikoja ja jäljellä olevaa juoksuaikaa :) Oon viimeks juossu cooperin vuonna 2010 juhannuksena ja silloin lupasin itelleni, että en mee enää koskaan uudestaan! Sen verran karseen kamalaa se oli :D No tänää menin sitten kuitenkin.
Cooperin testissähän siis mitataan maksimikestävyyttä juoksemalla 12 minuutin aikana mahdollisimman pitkä matka. Juoksu tapahtuu etukäteen mitatulla kentällä. Ite juoksin tänää pyynikin kentällä, joka on normaalia urheilukenttää (400m) pienempi – vain 350metriä per kierros. Tuloksesta, eli edetystä matkasta, voidaan osoittaa yksilön jonkinlainen kuntotaso. Valmistautumisessa suositellaan ilmeisesti, että edellinen päivä olisi kevyt päivä reenistä. Testipäivänä edellinen ateria kannattaisi syödä 3 tuntia ennen suoritusta ja veden juontia välttää pariin tuntiin, jotta ylimääräinen tavara vatsassa ei ala pistää tai hölskyä (tai oksettaa :D). Ite vetäsin attackin eilen kyllä alle, mutta en jotenki usko, että se vaikuttais tällasella suuntaa-antavalla juoksulla tulokseen. Eri asia on sitten varmasti se, jos lähtee tavoittelemaan esimerkiksi 2950metrin tuloksen jälkeen 3000metrin rajan ylitystä. Silloin hienosäätö on varmasti paikallaan :) Mutta ruokaluja huomioin sen verran, että söin hiilaria enemmän vikalla välipalalla ja jätin vedet hörppimättä ennen testiä. Ja tosiaan toimi kyllä siten, että mua ei ollenkaan pistänyt juoksun aikana!
Ennen testiä mua jännitti kauheesti, koska halusin päästä pidemmälle kuin kolme vuotta sitten, jolloin tulokseni oli jotain 2100-2200m väliltä. Koen nyt olevani paljon paremmassa kunnossa, joten mua jännitti se, jos oikeesti pääsisin pitkälle ja toisaalta sitten se, kuinka kamalan kuollut tulisin olemaan viimeisillä minuuteilla. Huh. Muisto edellisestä cooperista oli tosiaan sellainen, että punainen rata vaan tärisee silmissä, henki pihisee ja puhisee kauheen kovaa, jalat on ihan hapoilla ja niistä on lähteny tunto. Ei kauheen houkutteleva mielikuva lähtee uudelleen. Mutta jotenkin luotin siihen, että nyt paremmassa kunnossa se ei tuntuis niin kauheelta :D Vaikka periaatteessa tossa ei oo kyllä mitään logiikkaa, koska kaikilla kuntotasoilla pystyy ajaa ittensä ihan yhtä uuvuksiin :D Tavoitteeni oli siis ylittää toi edellinen tulokseni, eli voittaa itseni, mutta olin myös todella kiinnostunut siitä, josko olisin jo yltänyt niihin oikeesti hyviin tuloksiin 2500metristä eteenpäin!
No, kuinkas sitten kävikään. Mun kanssa oli juoksemassa 5 muuta ihmistä, mikä oli ihan hyvä määrä. Olis tietysti ollut kiva tietää niiden tavoitteita/kuntotasoja, nii olis voinu koittaa pysyä jonkun hieman parempikuntoisen kintereillä juoksun ajan! Mutta nyt menin omia menojani jossain porukan puolivälissä – osa tuli takana ja osa juoksi puoli kierrosta edellä. Kaikkien tulokset olivat kuitenkin 400m päässä toisistaan, eli ylivoimaisia tai alivoimaisia juoksijoita ei ollut. Lähdin juoksemaan kohtalaisen reippaasti, mutta en täysiä. En oikein tiennyt, mikä olisi hyvä taktiikkaa, joten koitin menin aika tasaista vauhtia- Mutta aika riensi ja yhtäkkiä olin menny tasasen vauhdikkaasti ensimmäiset 11 minuuttia! Välillä sai ohitella kävelijöitä, sillä he tekivät samaan aikaan UKK:n kävelytestiä samalla radalla.  Ja sitten tosiaan tuli jo huuto, että minuutti jäljellä ja mähän lähin spurttaa niin, että minuutissa menin melkein kokonaisen kierroksen. Vasta tällä kierroksella mulla tuli ekan kerran se kamala olo, että jessus mä en jaksa. Mutta olis sen varmaa pitäny jo tulla aikasemmin. Mun jalatkaa ei menny hapoille sillai, niinku muistan, että ne viimeks meni. Olin kyllä loppuspurtin ansioista ihan  poikki, kun pysähtymiskäsky tuli. Mutta kuitenkin aloin heti siltä seisomalta miettii, et kauankohan olisin jaksanu sitä vauhtia mennä niillä maksimisykkeillä, joilla vetelin vikaa minuuttia. Oma tulokseni oli siis lopulta 2390m. Eli jos joku kysyy nii pyöristän sen 2400metriin :-D Haha. Mutta vähä jäi hampaankoloon kuitenki. Tulos on parempi, kuin edellinen tulokseni, mutta vähä jäi semmonen olo, että teinkö vaan 95% ku olisin voinu tehdä 100%?? Niin, ja tosiaan siinä alkulämmittelyssä mun sykemittarista sammui näyttö eli patterit loppui nii en niitä sykkeitäkää pääsyt seuraileen, että olis voinu niistä nähä, kuinka kovaa oikeesti menin…….
Eli ei ollu yhtää niin kamalaa, kuin muistelin. Tulos ei ehkä vielä tyydytä, koska haluisin päästä yli 2500metriä. Taulukosta katsottuna mun ikäinen nainen tällä 2390metrin juoksulla yltää kuntotasoon Hyvä. Erinomaisen tuloksen saa, kun juoksee yli 2700metriä. Tavoiteltavaa siis riittää :)
Kuinkas teidän cooperit? Onko tullu juostua? Jäikö tulokset hampaankoloon? :D
koska musta ei ollut tähtijuoksijaksi, lähdin kasvattamaan hauberia salille ;)
Milla

3 vastausta artikkeliin “cooperin testi”

    • joo todellakin mennää! nyt ku iteki tietää vähä et kuinka kovaa pitäs juosta et pääsee hyviin tuloksiin :) ens kerralla alotan loppukiihdytyksen puoli minuuttia aikasemmin! ja voidaanha me järkkää kaveriporukalla joku omakin cooperi jos on innokkaita ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta