etu- vai takarivin paikka?

Heippa! Uusi treeniviikko korkattu taas ja tää ihmeellinen väsymys on ainaki tänää näyttäytyny ihan kauheen hervottomana hepulina :-D Oltii attackissa ja pertsiillehän se suorastaan meni, ku nauratti vaa nii kauheesti ja oli vähemmän atleettista meininkiä sitte. Kaikenpäälle mun vatsat on ihan sairaan kipeet viikonlopun cxworxistä, joten se nauraminen tuntu vatsassa nii kauheesti, että ei meinannu tulla kyllä toiminnasta yhtään mitään :D haha. Mutta joskus näinkin.
 
Koska huomasin heti alkuun, että tänää ei tuu ehkä vedettyä ihan maailman tehokkainta ja atleettisinta treeniä, nii vältin perinteiset konfliktit ja kyynärpäätaktiikalla jumppasaliin ryntäilyn ja menin ihan vikojen joukossa sisään ja asetuin sinne johonkin takariviin heilumaan. Oon ollu pari kertaa aikasemminkin muualla ku eturivissä, ja tänkin päiväinen kokemus osoitti, että se paikka ei vaan sovi mulle :D Tajusin nimittäin, että oon oikeesti aika kilpailuhenkinen LM-tunneilla. Aika hassua sinänsä, koska sinnehän kokoontuu joukko toisilleen vähintäänkin melko tuntemattomia ihmisiä tekemään omaa treeniään vailla mitään suoritus- tai kilpailuajatuksia. Mä en oikeestaa katso kauheesti (välttämättä, ainakaan aina) mitä muut tekee, mutta omaa suoritustani kyttään ihan haukkana. Ja vaadin iteltäni asennetta attackissa. Ja mikä ehkä pölhöintä – mä haluan olla paras :D Ja miten yritän olla paras, niin teen vaan niin täysillä ja atleettisesti, kun ikinä osaan. Täytyy pompata korkealle, askeltaa ryhdikkäästi, kyykätä alemmas ja riehua kovempaa. En tiedä, voiko kukaan olla attackissa oikeesti paras. Mutta mä haluan tehdä niin hyvin, että peilistä voin katsoa ja sanoa, että näytän tehokkaalta. Eli parhaalta :D Voihan niitä parhaita olla monta. En oikeastaan vertaa ehkä tuntemattomiin jumppareihin niinkään, vaan omaan tasooni ennenkaikkea. Ja sitten tietysti omien ihanien treenikamujen kanssa voi vähä enemmän tosissaa koittaa olla paras :-D! Haha.
 
Vaikka musta ei tänää ollu potentiaaliseks kilpailijaks, nii tajusin tän mun kilpailuhenkisyyteni aika vahvasti nimenomaan siitä syystä, koska olin siellä takarivissä ja väistämättä näin miljoona muuta jumpparia silmissäni. Normaalistihan näen vain pääasiassa itseni, ja tuijotankin omaa suoritustani hyvin paljon peilistä. Nyt kuitenkin väistämättä huomasi, kuinka erilaisia jumppareita tunnilla on. Ja huomasin myös sen, että teen paljon tehokkaammin, kun oon edessä omalla paikallani. Jos hukuttaudun massaan, nii jotenki teen löysemmin, koska en nää itseäni kunnolla peilistä ja huomaan paremmin ne mahdolliset löysemmin tekijät myös. Se tarttuu. Mun mielestä myös tunnelma tunnilla on aina paljon intensiivisempi ja tehokkaampi, kun oon siinä eturivissä. Edessä vaa pystyy jotenki päästä siihen flow-fiilikseen ja keskittyy omaan suoritukseen täysillä. Nyt takana mä tein kaikkea muuta. Olin niin hepulissaki, että sen lisäks, että oma suoritus oli löysä, nii meni kaverinki treenit ihan kikatellessa. Voi apua. Tosi töykeetä.
 
Mutta jatkossa siis, kun ryhdistäydyn taas attackin kanssa, nii mun on kyllä pidettävä se eturivin peilipaikka. Eturivissä mä treenaan. Mä ylitän itseni ja haastan kavereita. Takarivissä menee ihan hömpöttelyks ja haastamisen sijaan kavereiden treenien sabotoimiseks. En vaa saa siellä samanlaista fiilistä. Jotenki se takarivissä heiluminen tuo mulle enemmän mielee semmosen 80-luvun aerobictunnin, kun joka puolella askeltaa ihmisiä massana eri suuntiin :D haha. Edessä jotenki kai paremmin unohdan, että oon ryhmäliikuntatunnilla, jossa jokaisen kokemus tunnista on erilainen. Siinä keskityn homman ytimeen täysillä ja tunnin pääsosassa on mun näkökulmasta minä itse, eikä ne muut  :) Ainut etu, minkä keksin muille paikoille, on kaiuttimien välitön läheisyys. Siihen lavan eteen ei kuulu musiikki ihan niin kovaa, kun mitä se kuuluu aivan kaiuttimien alla…
 
Onks sulla joku vakkaripaikka jumpalla? Tai ootko kokeillu eri paikkojen etuja ja haittoja?
Milla

4 vastausta artikkeliin “etu- vai takarivin paikka?”

  1. Mulla on sama vakkaripaikka kaikilla tunneilla, paitsi stepissä jostain syystä eri. Eihän se silti tietenkään mikään maailmanloppu oo, jos joskus jostain syystä ei pääse siihen parhaalle paikalle.. Mut se oma paikka on silti aina paras :D Mulla on muuten aina ihan sama juttu, varsinkin attackissa; koitan aina kilpailla vähän kaikkien kanssa. Itseeni vastaan tietysti ensisijaisesti, sitten välillä muita jumppaajia vastaan ja joskus jopa ohjaajaa.. :D

    • mullaki vaihtuu paikka aina vähä salin ja lajin mukaan, mutta pääasia on, ettei mun ja peilin välissä ole ketään :) ja noissa fiilislajeissa, kuten attackissa nii nimenomaan toi haastaminen on yks kova motivaattori, jopa ohjaajan haasteisiin tarttuminen, vaikka se aina onkin se ylivoimaisesti kovakuntoisin :-D haha.

  2. ahahhahaaa mua niin naurattaa aina jumpissa nää ”uuh oon parempi ku sä” -jumpparit. Oon muutamia kertoja ollut eturivissä ja huomaan jo siinä ne katseet muilta eturivissä olijoita että hahaaa oon parempi kuin sä :D Musta niin naurettavaa, kun kyse on kuitenki ryhmäliikuntatunnista. Ja jos eturivissä tekee jonku virheen niin sen maailma vissiin kaatuu jo siihen. Ei siellä viis metriä taaempana se reeni niin erilaista ole..

    • ei oo sit menny hukkaa nää katseenharjoittelutreenitkään ;) haha. kiva että sua naurattaa ja on hauskaa tunneilla, nii mullaki! ja treeni-ilohan on paras ilo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta