military run

Heipsan ja terveisiä parolannummelta Military run -maastojuoksutapahtumasta! Military run järjestettiin tapahtumana aivan ensimmäistä kertaa, joten itsekään en tarkkaan tiennyt, mihin olin osallistumassa. Ennakkotietojen mukaan kyseessä oli noin 11km pituinen maastojuoksurata jonkinlaisella armeijateemalla, eli haasteita matkan varrelta ei tulisi puuttumaan :) Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, vaatetuksesta oli annettu ohje, että mahdollisimman ’suojaavat’, koska tiedossa oli kiipeilyä, ryömimistä, kuraa, risuja ja vettä. 
 
Lähdettiin kaverin kanssa kuitenkin tapahtumapaikalle shortseissa ja treenitopit päällä, ensiksi koska oli ihan perhanan kuuma päivä ja toisekseen ihan vaan siitä syystä, että mä en enää tykkää mun juoksucapreista yhtään :D Paikanpäälle saavuttuamme meille jaettiin juoksijanumerot ja saatiin pienet tuotekassit! Kassista löytyi muun muassa stadiumin juomapullo, urheilujuomaa, vettä, mustikkakeittoa, energiapatukka, myslipatukka, rakkolaastareita, magnesiumia ja sit jotain krääsää. Oltiin paikalla hyvissä ajoin, joten käytiin heittää ylimääräset kamppeet autoon ja vaihdettiin sitten tässä vaiheessa pitemmät juoksuhousut jalkaan. Tuli jotenkin semmonen tuntemus, että vois olla fiksu veto :D Juoksu starttasi klo 17. Ensimmäisenä kilpasarjalaisille ja sitten meille kuntosarjassa juokseville. Ja tais siellä joku hupisarjakin olla. Tosin startissa ei kauheesti siltä tuntunut, kun kaikki lähti ihan hirveetä vauhtia pinkoo eteenpäin. Ihmeteltii jopa, että oltiiko menty vahingossa kilpasarjan starttiin, ku kaikki lähti nii rivakasti liikkeelle, mutta annettiin sitten niiden mennä ja nieltii pölyä :D
 
TEAM NIKE
hiekka pöllyää startissa
Eikä me nyt viimisinä juostu kuitenkaan :D Kuten kuvastakin näkyy. Mutta tosiaan kiinnitti oikein huomion, ku iso porukka lähti pinkomaan kauheeta vauhtia heti alusta asti. Alussa päästettii porukkaa ohi ja katottii meille sopiva väli juosta, ja mentiin sitten alkustartin laannuttua semmosta vähä peruslenkkiä kovempaa vauhtia: sykkeet oli mulla jotain 150-160 tienoilla aika usein, kun katoin mittaria. Ja saattoi olla hyvä vaihtoehto, että mentiin aluksi hiljempaa, koska päästiin sitten rauhassa juoksentelee viereikkäin radalla ja höpöttelee samalla, eikä kukaan kuumottanu kantapäillä. Lopulta kävi kyllä nii, että me kuumotettiin aika monen muun kantapäillä, ku vesiesteen jälkeen otettii oikein loppurutistus (vai ottiko niin moni muu loppuhimmailun?) että ohitettiin monen monta juoksijaa. Olis kiva tietää, monensia oltiin sitten lopulta maalissa. Tapahtuman sivuilla sanottiin, että kaikille olisi ehkä tulossa jokin aika. Täytyypä pysyä linjoilla :)
 
Radan pituus oli noin 11km, ilmeisesti vähän alle. Jos haluatte tietää, miten armeijateema näkyi juoksussa, nii tässä vähän kuvausta juoksun kulusta :) Alkuun mentiin tosiaan tommosta hiekkapätkää, joka pölisi aivan mahdottomasti. Sen päässä odotti panssaivaunuja, joiden ali piti ryömiä! Minä ahtaanpaikankammoisena olin onneksi niin fiiliksissä tästä juoksusta, että ei ollut kamalaa mennä hiekkaa pöllyävään pieneen tilaan ryömimään ihmisten keskelle :D Panssarivaunuista seuraava suurempi este oli järkyttävä mutajuoksu!! Mutavelliä oli johonkin polviin asti ainakin ja siinä piti koittaa pomppia useamman kymmenen metrin pätkä kohti metsää! Mä huusin ihan kauhuissani-innoissani koko ajan apuaapua :D Se oli ihan karsee fiilis, ku luuli aina sekunnin murto-osan, että sun kenkä oikeesti jää sinne liejuun ja pahimmassa tapauksessa oot koko akka siellä kohta jumissa eikä kukaan tuu pelastaa, haha :D Tässä vaiheessa siniset lenkkarit vaihtoivat väriä ja muuttuivat kokoa liian pieniksi.
 
Mutavesijuoksun jälkeen oli vuorossa metsäpätkää. Polkuja, joissa sai olla tarkkana nilkkojensa kanssa, jotteivät kääntyisi ympäri! Metsäosuuteen sisältyi monipuolista polku-muta-savi -maastoa. Tämän lisäksi siellä oli yksi iso verkko, jonka ali piti ryömiä! Ja näitä edellämainittuja jättimäisiä mutalammikko-osuuksia oli muuten koko juoksulla yhteensä 3-4! Kun ekasta ja helpoimmasta metsäpätkästä oltiin selvitty, oli vuorossa muistaakseni aivan kapeita pieniä metsäpolkuja. Niissä piti mennä aivan peräkanaa. Tässä vaiheessa mun mielestä maasto alkoi pikkuhiljaa muuttui mäkisemmäksi. Alku olikin ollut yllättävän tasaista ja suoraa :)
 
Puolivälissä oli juomapiste, ja voin kyllä sanoa, että ei oo hetkeen maistunut mehu niin hyvältä, ku mitä se tässä kohdassa maistui! :D Mehujen jälkee jatkettiin isompaa hiekkatietä kohti uusia haasteita – nimittäin uimista :D haha. Tai ei siellä olis pakko ollu uida, ihan olis voinu kävellenkin mennä. Mutta rata kiersi siis järven kautta pitkän matkan ja näinkin lyhyelle ihmiselle se meni kyllä ihan talviturkin heittämisestä! Oli siis kaikki vaatteet ihan märkiä, kun sieltä järvestä päästiin ylös. Uimisen jälkeen alkoi viimeinen pätkä ja siinä kyllä mitattiin jo juoksukuntoa, kun maasto oli joko jyrkkää ylämäkeä tai jyrkkää alamäkeä. Molempia vuorotellen :D Viimisten kilometrien kohdalla päästiin myös ylittämään ja alittamaan esteitä sekä loikkimaan niiden yli.
 
 
yli
ali
 loikkien
ja kontaten!
Maaliin tultiin ajassa 1:20h. Sykemittari näytti mulla keskisykkeeksi 155, maksimisykkeeksi 180 ja kulutetut kalorit 737kcal. Eli aika tavalliset treenisykkeet oikeastaan, ehkä keskisyke normaalia juoksua/attackia tms. korkeampi. Kaikille jaettiin maalissa mitalit, mikä oli mun mielestä kiva yllätys! Jäi hyvä mieli :) Ja muutenkin fiilikset maaliin tultaessa oli kyllä ihan loistavat. Me kikateltiin pitkin matkaa kaikille hullunkurisille esteille ja pidettiin kyllä oikeesti kivaa! Hämeenlinnan jossain paikallislehdessä oli ollu juttu tästä tapahtumasta, ja siellä joku huippu-urheilija oli sanonut, että tää reitti oli oikeesti_tosi_rankka! Ja niinhän se kyllä onkin, jos sitä olis kilpaa juossut. Parhaimmat veti ton varmaan johonkin 45 minuutin aikaan, joten kyllähän siitä jää ihan eri tuntuma. Meijän tavoite oli käydä kokemassa kiva tapahtuma ja pitää hauskaa :-) Siinä onnistuttiin ja ens vuonna ehdottomasti uudelleen! Tulkaa tekin! :)
 
voittajafiilis!
 
 
Ainiin.. Täytyy varmaa ennen ensi kesää ostaa uudet jumppakengät, jotta saan nykyiset New Balancet ulkokäyttöön, jotta saan nykyiset ulkokenkäni militaryyn. Vanhat meni nimittäin nyt sitten roskiin :) 
 
Milla

5 vastausta artikkeliin “military run”

  1. Vaikuttaa kyllä raskaalta radalta, mutta varmasti huippu kokemus kyllä! :) ja aika hyvä aikakin tuli jos miettii millanen rata oli

    • jep. oli aivan mahtava kokemus! ja onneks oli kaveri mukana ottaa pari kuvaa niin jäi albumiinkin muistoja :)

  2. Ei vitsi miten hauskalta kuulostaa! :) Ite kyllä varmaa kuolisin puoleen väliin matkaa.. :D Pitääki puhua miehekkeelle, että nyt muutetaan sinne Tampereelle, ni pääsen osallistumaan! :D Vai olikos tämä Tampereella, no kuitenkin!

    • oli kyllä ihan superihauskaa! ei olis uskonu että mentii noinki pitkä matka :D ei tuntunu yhtää siltä ku koko ajan odotti vaa, et mitähä seuraavaks tapahtuu! ja toi oli parolannummella, eli joku 45min tampereelta helsinkii päin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta