maratoonarin matkassa

Kivaa perjantaita kaikille! Mä oon päässyt aloittaa viikonlopunvieton vähä etukäteen, kun otin palkatonta tän päivän töistä. Oon siis saanut nauttia aamukahvit rauhassa, lukenut päivän lehden kannestakanteen, katsellut huomentasuomen alusta loppuun saakka ja syönyt ihanan puuroaamiaisen :) Miten niin pienillä asioilla onkin niin suuri merkitys hyvän mielen saamiseksi! Lähti tääkin päivä ihan erilaisilla energioilla käyntiin, kun sai vaan hengailla rauhaksiin. Yhtään ei haitannut, että ulkona tulee vettä kaatamalla ja että naapurin ukko (tai akka) alko vaihtaa taulukoukkujensa paikkaa aamukasilta :D On vaan ollut niin rento mieli – ja ehkä todella sitten olin tän ylimääräisen vapaapäivän tarpeessakin jo ;) Oma hyvinvointi meni kyllä rahan edelle tässäkin tapauksessa.
 
Alunperin oltii suunnitelu mun erään kaverin kanssa, että lähetää illalla töiden jälkee lenkille, mutta nyt tääkin suunnitelma saatiin toteutettua heti aamupäivällä jo! Vettä tuli ku ämpäristä kaadettuna, ja laitoinki viestiä, että ootko muuten huomannu ton sateen tuolla ulkona :D haha. Eikai sitä kukaan voinut olla huomaamatta, mutta koska ollaan jo monenmonta viikkoa ja kuukautta puhuttu, että pitäis nähdä ja käydä tekee lenkkitreeni yhdessä, ja nyt kun kerrankin saatiin aikataulut sopimaan yhteen, nii mehän sitten sääolosuhteita uhmatenkin lähdettiin lenkkeilemään! Treffit kaupissa klo 10. Paikallepäästyäni olin jo ihan litimärkä, koska kotoa pyöräillen kauppiin menee noin 20minuuttia.
 
 Mun tän päiväisen lenkkikaverini päälaji on näistä ’perustreenikamuista’ poiketen juoksu, joten olin hyvässä seurassa :D Hän siis juoksee kilpaa pitkiä juoksumatkoja, kuten puolimaratoneja. Oli tavallaan aika kivaa päästä treenaa jonkun sellasen kaverin kanssa, joka on sua paljon parempi jossain lajissa. Tavallisestihan treenaan näiden mun jumppakamujen kanssa, joiden kanssa ollaan niinsanotusti samantasoisia jumppareita – jos jumpassa nyt voi olla eri tasoilla :D Sain siis olla nyt se, joka määrittelee lenkin haastavuuden, eli mentiin mun ehdoilla :D Toivonkin nyt sitä lenkkiä, josta oon täällä blogissakin puhunut, eli pidempää matkaa tasaisella maastolla. Tavallisestihan mun lenkit tulee juostua tossa pyntsällä, jossa ei suoraa pätkää oo nähtykään, vaan koko ajan on joko ylä- tai alamäkiä, jolloin lenkin pituudeksi tulee yleensä vain 6-8km. Tänää lähdettiinkin mun toiveesta tavoittelemaan jotain 10-15 kilometrin väliltä :)
 
Lähdettiin kohti Niihamaa, ja juostiin semmosta ihanaa suoraa ja polville sopivaa hiekkapätkää. Käytiin kääntymässä 7.5km kohdalla ja juostiin samaa reittiä takaisin. Ensimmäiset 8-9 kilometriä meni hyvin. Höpöteltiin kaikkea ja vaihdettiin kuulumisia ja kaverin koirat kirmaili vieressä. Sitten jossain välissä mulla alkoi vähä lonkankoukistajissa tuntua väsymystä. Kaikki meni oikeestaan tosi hyvin vesisateesta huolimatta sinne 13km kohdalle. Sitten mulla alkoi painaa kengät ihan perhanasti jaloissa. Noi jalkojen sisäkaarteet (mitkä niiden viralliset nimet on :D?) oli ihan tulessa ja pikkuvarpaat ihan lytyssä. Oli siis huonot kengät jalassa. Sitten kun koitin välttää astumasta sillä oikeella tavalla, ettei tuntuis nii kauheeta hankausta ja kipua, nii hetken päästä tuntui jo polvissakin asti :D Olin ihan surkeena, että kuinka huono juoksija oonkaan, mutta kaveri lohdutti, että hyvät kengät on ensiarvoisen tärkeät ja muutama harjoituskerta totuttaa kropan juoksuun, jolloin kipuja ei oo enää nii kauheesti. Tuli kyllä ainakin todettua se, että juoksu on oikeesti raskas laji! Ja vaatii kyllä arvoisensa kengät ollakseen miellyttävää! Mä en vaa millään raaskinut sit kuitenkaan laittaa mun New Balanceja ulos, kun oli niin kamala kurakeli. Mielenkiintoinen uusi alue itselleni olikin se, että sykkeet ja hengästyminen ei ollut nyt se ongelma, vaan nimenomaan toi jalkojen jaksaminen. Ihan vikoilla 2 kilometrillä mulla kyllä oli jalat melko väsyneet. Ja sitten iski kamala janokin :D Olin, ku saharassa ettimässä keidasta ku halusin vaa päästä nopeesti sinne vesipulloni luo, mutta jalat ei kuitenkaa antanu periks kiristää tahtia!
 
 
Kotiin pyöräileminen ei ollut kyllä kauhean miellyttävää hikisenä, vaatteet märkänä ja vesisateessa. No, perille päästiin ja hyvä fiilishän tästä kokonaisuudessaan jäi – tietysti :) Tulihan juostua pisin lenkki tänä vuonna! Ja uskon omaan juoksukuntooni ja aloinkin miettimään, että lähtisköhän tänä vuonna joku seuraks tampereen puolikkaalle? Jos alkais treenaa tota juoksua enemmänkin ja hankkis kunnolliset kengät, nii sehän vois olla tosi kivaakin!  haha. Vaikka toisaalta, sit jos juoksusta tulee jotain pakollista pullaa, koska on harjoiteltava tapahtumaa varten, nii voi olla ettei se sit oliskaa musta enää kivaa. Mutta olis kyllä kiva haastaa oma kroppansa ja tästä lähtötasosta kehittyä niin, että pääsis hengissä juoksee 21km :) Totuus taitaa olla kuitenkin se, että mä aina vaa innostun kaikesta uudesta, kaikista erilaisista tapahtumista ja uusista haasteista, mutta sitten, kun olis aika luoda välitavoitteita ja suunnitella toimintaa kohti suuremman tavoitteen saavuttamista, nii en haluakaan sitoutua mihinkään, vaan jatkaa tällä omalla linjallani fiilisliikkujana :-D Kaikki urheilu on kivaa, kun saa mennä fiiliksen mukaan lajien välillä! Tänään juoksu oli kivaa – huomenna varmastikin taas joku ihan muu :) Toivottavasti nää miljoonat rakkulat jaloissa ei häiritse kauheesti viikonlopun treenejä…………………… :-D
 
vesisadelenkin jälkeen kuuma suihku + teetä lämmittämään :)
Milla

2 vastausta artikkeliin “maratoonarin matkassa”

  1. Nuo rauhalliset ja kiireettömät aamuhetket on kyllä jotain sellaista, jota ei rahalla saa :) Eli hyvän päätöksen oot tehnyt pitäessäsi vapaapäivän!

    Ja arvostan tuollaisia ihmisiä, jotka lähtevät lenkille vaikka kaatosateeseen! Itse oon niin mukavuudenhaluinen ettei sadelenkit todellakaan innosta. Tosin jos saan tämän jalkani jotenkin juoksukuntoon vielä tämän kesän aikana, niin lupaan sen kunniaksi käydä yhdellä sadelenkillä ;) Hyvän mittainen lenkki kyllä sulla! :)

    • jep samaa mieltä :) Ja kyllä mäki vähä tota sadelenkkiä aluks epäröin, mutta ku kaverin kanssa on jotain sovittu, nii tulee sitten lähdettyäkin. Yksin olisin saattanu vaihtaa suunnitelmat siistiin sisätreeniin :-D Ja toi oli kyllä pisin lenkki, jota oon nyt juossut! Tuntuikin kyllä sen jälkeen, että on oikeesti tehny jotain :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta