treeniä koiraperheen ehdoilla – wtf?!

Hellou! Mun koira jäi juhannuksesta vielä maalle viettää lomaa täks viikos, eli se palaa vasta perjantaina kotiin. Oonkin ollu siitä johtuen nyt astetta ’vapaampi’ huiteleen menee miten tykkään, ja innostuinpa asiasta niinkin paljon, että eilen en ehtiny kirjautua ees blogiin :D Huomasin myös sellaisen erikoisen asian, että mun treeniviikkosuunnitelmani on tekemättä tälle viikolle! Puhuttiin jo sunnuntaina kaverin kanssa tän viikon treeneistä, samoin eilen ku nähtii attackissa, mutta ei lyöty lukkoon mitää yhteistreenejä ja nyt mennää jo tiistai-illassa ja yhä vain edelleen suunnitelmat on tekemättä. Ja tajusinkin tänää, että en ehkä teekään niitä suunnitelmia niinkään siksi, että mun pitäis jotenki ehtiä järkevästi treenaa kaikkea mahdollista. Vaan oikeasti mun on vähä niinku pakko tehdä niitä suunnitelmia, koska mulla on se mopsinpullero täällä tavallisesti kotona odottamassa mun seuraa, eli en voi vaa mennä pitkin päivää miten tykkään ja olla pitkiä aikoja pois kotoa työpäivän jälkeen. 
hei, ethä sä tänää lähe treenaa? ethäääään……………..
Tavallisesti teen siis alkuviikosta viimeistään suunnitelman, josta näkyy, mihin jumppiin olen todennäköisesti menossa, ja koska menen tekemään salitreenejä. Suunnitelmat toki muuttuu joka kerta, mutta mulla on jotenkin ressittömämpi olo, kun tiedän etukäteen treenipäiväni ja tarkat treeniaikani. Ja tässäkin kohtaa jollakulla saatta karahtaa korvaan, että miks pitää suunnitella tietyt treenipäivät, ku sitte ei jää sitä fiiliksen mukaan menemisen mahdollisuutta saati kropan kuuntelun perusteella treenien tekemistä tai tekemättä jättämistä. Olipa hirvittävän epäselvä lause. Mutta tarkoitan siis sitä, että suunnitelmien tekeminen voi äkkiseltään ajateltuna luoda mielikuvan ainoastaan suorituskeskeisyydestä. Mutta treeniviikon etukäteen tietäminen rakentaa mun jokaisen päivän alusta asti tietynlaiseksi. Tiedän esimerkiksi ottaa iltapäivän eväät mukaan jo töihin, jos aijon mennä treenaamaan mahdollisimman pian töiden jälkeen (lue:koiran ulkoilutuksen jälkeen). Tai jos illalla on tiedossa joku rankka setti esim. sali+attack, nii tiiän ottaa hiilaripitoisemmat eväät jo työpäivän ajaksi ja sama toimii toisinpäin, eli jos on lepopäivä, nii sitten voi syyä vähän kevyemmin :) Pysyy sitten tasapainossa noi ruokailut ja treenit toisiinsa nähden. Ei kovin usein ole sellaista tilannetta, että en tietäisi aamulla, mihin treeniin olen sinä päivänä menossa! :D Ei toki voi sanoa, että ei koskaan. Mutta siis pääosin mulla on kyllä joku suunnitelma, ja elän päiväni sen suunnitelman mukaan. Oon kokenut, että mä ite ressaan vähemmän, kun tiedän etukäteen viimeistään edellisenä iltana, mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Ja oon myös varma, että mun koira joutuu tälla tavalla olla mahdollisimman vähän aikaa yksin kotona, koska oon varmistanut kaikinkeinoin, että sen tarvii olla niin vähän aikoja yksin, kun vain ikinä mahdollista :)
Ja nyt joku miettii, että miks teen tästä asiasta niin vaikeeta, nii oon kyllä kuullu monta kertaa ennenkin että oon ihan liian ylihuolehtivainen ton koiran suhteen :D Mutta tää on mun tyyli ja näillä mennää. Ja tällä viikolla, kun koira ei ookkaan kotona vaatimassa osaansa mun päivästä, nii mä oon ollu kyllä melkein ku lomall! Ainaki oon kauheen energinen ja jotenkin niin innoissani, että mulla ei oo mitää suunnitelmaa millekään päivälle! (no okei, kai töissä täytyy käydä…..) Täytyy nyt kuitenkin sanoa ihan ääneen, että on kyllä aivan ihanaa vaihtelua, kun nyt tän ma-pe välin voin treenata ihan mihin kellonaikaan tahansa!! Tänääki heräsin jo nii aikasin, että ehdin käydä aamulenkillä vaa fiilistelemässä tätä kesää, jonka toivoin koko talven ajan jo tulevan! Eilenki perinteistä poiketen käytin aikaani myös kehonhuoltoon, ja menin bodybalanceen varsinaisen treenin jälleen. Tavallisesti en ikinä vois jäädä kolmen tunnin salikeikalle työpäivän jälkeen. On jotenki ihan outoa, että nyt voin mennä ennen töitä tai suoraa töistä salille, vetää tuplajumppia jos siltä tuntuu, jäädä salille huoltamaan kehoa treenien jälkeen ja kiirehtimisen sijaan vain kävellä rauhassa kaupan kautta kotiin :) Ei sillä, emmä koiraa vaihtais pois, mutta kyllä mä ihmettelen, että ihan ku vuorokauteen olis tullu pari tuntia lisäaikaa tällä viikolla :-D haha. Ei tää varmaa näin innostavaa olis, jos tää oli arkea, mutta nyt tuntuu, että energiaa on vaikka muille jakaa!
jotai habaa tarttis saada
En tiiä oliko tässä tekstissä nyt varsinaisesti mitää hienoa pointtia :D Kunhan nyt kerroin tästä vapaudentunteesta, joka mulla tällä hetkellä on. Oon siis oikeesti tykännyt myös kovasti tästä suunnittelemattomuudesta. Voin tehdä joka päivä just sitä mitä mieli tekee, ja siihen aikaa ku huvittaa. Tai olla tekemättä, jos ei huvita. Täytyy nyt siis myöntää, että toisinaan tavallisessa arjessa tulee niitä tapauksia, kun meen esim. keskiviikkona attackii, vaikka ei välttis ihan täysillä jaksais, mutta on vähä niinku ’pakko’, koska sit voi olla to + pe iltavuoroja, jolloin ei vaa pääse treenaa :/ Nii nyt tällä viikolla mun ei tarvii miettii yhtään mitään sellasta. Nautin nyt nimenomaan tästä hetkestä ja ihanasta kesästä, joka on oikeesti tässä ja nyt. Energistä treeniviikkoa kaikille!! Olkoon se sitten suunniteltu tai vielä avoin :)

Vai suunnitteleeko kukaan muu omia treeniviikkoja? Olis muuten mielenkiintoista tietää, miltä tää mun koiran ehdoilla eläminen kuulostaa ulkopuolisen korvaan jos tästä nyt jonkun käsityksen sai? Voisko vaa ottaa rennommin ja vähemmän ressata sen hyvinvoinnista, vai kuulostaako tämmönen suunnitelmien tekeminen teijän mielestä ihan toimivalta ja fiksulta :)?
Milla

10 vastausta artikkeliin “treeniä koiraperheen ehdoilla – wtf?!”

  1. Mun on nyt pakko kommentoida, kun nyt kerran ihan kysyit tosta koirasta. Mä oon nimittäin aina sun blogia lukiessa miettinyt, että sun koira on tosi paljon yksin. Mullakin on koira, mäkin treenaan ja mäkin käyn töissä ja myös koulussa, joten tiedän, että koiran yksinoloaikojen kanssa on välillä tosi vaikeaa. Mä kuitenkin teen noi kaikki asiat koiran ehdoilla. Mä en ikinä menisi työpäivän jälkeen vielä sekä salille että jumppaan, erittäin rajoitetusti lähden edes vain toiseen niistä. Usein haluaisin lähteä jumppaan, mutta se on vaan pakko korvata juoksulenkillä koiran kanssa. Mun opiskelut ja työt liittyy eläimiin, joten tiedän ja välitän koirien hyvinvoinnista aika paljon. Oon sitä mieltä, että jos asuu yksin ja ottaa koiran, niin silloin on vaan pakko karsia omia menoja.
    Tän viestin tarkoitus ei nyt ollut sanoa, että sä oot huono ihminen, vaikka tää nyt siltä ehkä kuulosti. Tarkoitus oli oikeastaan päin vastoin, eli tosi hyvä, kun suunnittelet menosi koiran mukaan. Ei mun mielestä yhtään liian ylisuojelevaa.

    • kiitos kommentistasi, en toki pahastu mielipiteestäsi vaan niitä juuri pyysinkin :) Nimenomaan tuo kuvailemasi tilanne on se ongelma, kun välittää niin kovasti oman lemmikin hyvinvoinnista, mutta ei halua kuitenkaan oman hyvinvoinnin kustannuksella jättää asioita tekemättä tai nauttia vähemmän tästä elämästä! Ja juurikin tuo rajoitetusti treenaaminen vähän raastaa toisinaan (en kuitenkaan arkisin itsekään koskaan reenaa pidempää kuin tunnin!), mutta mopsista ei oikein ole lenkkiseuraksikaan :)

      Koska joku saattaa tämänkin kommentin lukea, nii haluaisin kuitenkin korjata vielä paria kohtaa, jotta ihmisille ei välity aivan vääränlainen kuva. Näitä asioita et voinut tietää, koska treeniblogissa harvemmin raotetaan muuta elämää kauheasti, mutta haluan ne nyt tuoda esiin, jotta minusta ei jää huolimattoman/ajattelemattoman koiranomistajan kuvaa:

      – elmoa ei ole hankittu aikoinaan tällaiseen elämäntilanteeseen ja elinolosuhteisiin – ei todellakaan. Aina ei vain tiedä, minne elämä kuljettaa ja asiat muuttuvat, vaikka niin ei olisi suunnitellut…

      – todellisuudessa elmo on yksin aivan max 2 kertaa/arkiviikko 2 tunnin ajan, kun käyn treenaamassa. Äitini työmatka kulkee enemmän kuin usein kotini kautta. En selitä tätä sen syvällisemmin, mutta en siis ole ainoa, joka elmoa säännöllisesti hoitaa arjessa :) Olen kirjoittanut joskus talvella postauksenkin treenien suunnitteluun liittyen ja siinä käy ilmi tämä jako, kuinka käytän arki-iltani mahdollisimman koiraystävällisesti.

      – elmo on tänä vuonna ollut yhteensä yli 2kk mökilla/ maalla, kun muulla perheelläni on ollut lomaa ja he ovat kovin ihastuneita tähän pikkupulleron seuraan, joten suinkaan se ei ole koko kevättä istunut yksin kotona kun olen itse ollut treenaamssa :) onneksi!

      En tiedä yritänkö tällä vastauksellani olla vain parempi ihminen, koska tuo huono omatunto on liian usein kuitenkin läsnä. Toisaalta koen, että teen aivan mahdottomasti töitä, jotta minulla ja koirallani olisi hyvä olla :D Joskus kavereiden mielestä jopa liikaakin? Mielenkiintoinen ja toisaalta raastava aihe, kun herättää monenlaisia tunteita.

    • anteeksi, innostuin nyt pohtimaan asiaa oikein kunnolla. Mutta tosiaan hyvänä viikkona elmolla on seuraa/hoitaja kun itse käyn treenaamassa ja yksiolemista on mahdollisimman vähän. Tämä vaatii suunnittelua, ja sen myötä itselleni tulee siis toisinaan eteen tilanteita, että tänään on sitten pakko mennä sinne tiettyyn treeniin, koska on koirallekin hankittu jo hoitaja jne. Ja nyt kun sitä koiraa ei ookaan kotona, nii on jotenkin ihanan vapauttavaa huomata, että ne suunnitelmat onkin vaa pakko tehdä, jotta arki toimii. Mutta reenaamisen kannalta tämmönen vapaus olis tietty ideaalitilanne :-)

      Toivottavasti tästä mun megavastauksesta nyt kuitenki tulis läpi se tieto, että joka kerta ku oon treenaamassa nii teijän ei tarvii ajatella, että taas se koira on siellä yksin kotona. Niinä viikkoina, kun on paljon iltavuoroja ja mahdollisesti muitakin menoja, nii sillon mulle iskee se ressi, että voinko jättää koiraa näi paljon yksin vai en. Mutta ei joka viikko onneks kuitenkaan :)Pääosin me pärjätää kivasti, vaikka suunnittelua se vaatii paljon!

  2. Mun on aina kans pakko suunnitella mun reeniviikot, sillä työn ja opiskelun ohella sitä aikaa on aika rajoitetusti ja jos kävisin vaan fiilisten mukaan vois olla että viikon urheilut koostuis pelkistä jumpista tai parhaimmillaan/pahimmillaan pelkästä combatista tai stepistä jos on kiva ohjelma :D vaikka tietty on ne vakkaritunnit, joilla tulee melkein joka viikko käytyä.

    Mitä enemmän asioita vuorokauteen pitää mahduttaa, niin sitä tärkeempää se suunnittelu on ja musta kuullostaa ainakin ihan järkevältä toi miten teet :) Sit välillä on ihanaa, kun ei tarvii huolehtia mistään ja voi mennä millon tahtoo!

    • jep, mulla on kans paha tapa kiertää vaa lempparitunteja,jos oikein energinen treeniviikko sattuu eteen :D Viime viikollakin jäi salikerrat ihan minimii ku pompin attackissa sun muissa koko ajan :D mut kiva tietää, että muutkin suunnittelee treeniviikkoja saa saa sitä kautta arjen tehokkaammin pyörimään! :)

  3. Elmeri elää siellä niin herran kukkarossa ettei sil oo mitään hätää :) hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, siitä ei pääse mihinkään!

  4. Elmeri elää siellä niin herran kukkarossa ettei sil oo mitään hätää :) hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, siitä ei pääse mihinkään!

  5. Mulla on kanssa kaksi isoa koiraa, joista toisen kanssa treenaan enemmän ja vähemmän aktiivisesti tokoa ja muita juttuja, treenit on koirillekin rankkoja.
    Koirien kanssa tulee lenkkeiltyä, treenattua ja härvättyä kaikenlaista. Niihin menee siis helposti aikaa tunteja päivässä.
    Nyt kun olen itse taas innostunut ihan hurjasti urheilusta ja salilla käymisestä, olen joutunut hieman koirien kustannuksella karsimaan tottiksia ja pitkiä lenkkejä. Mutta aina, ihan aina, meen suoraan töistä kotiin ja huolehdin aina ensin koirien välttämättömistä tarpeista.
    Nyt kun treenejä olisi mulle ja koirille molemmille hurjia määriä, olen pyrkinyt vuorottelemaan. Jos koirien kanssa on ollut tosi aktiivinen päivä, pyhitän seuraavan päivän itselleni ja koirat pääsevät toki ulos ja puistoon, mutta en pode huonoa omaa tuntoa siitä, etten harrasta niiden kanssa, niidenkin on hyvä levätä rankkojen päivien jälkeen. Samoin, jos itselläni on ollut tosi hyvä ja aktiivinen urheilupäivä, annan itselleni anteeksi, jos lepään seuraavan päivän. :) Usein menen kuitenkin aamulla ennen töitä salille (oon salilla yleensä vain n. 30-40min), tulen kotiin, käytän koirat puistossa ja lähden töihin. Tai sitten aamulla käyn juoksemassa koirien kanssa ja illalla menen itse salille. Aina se on säätöä ja välillä toivon, että voikun vois vaan olla koko päivän huitelemassa, mutta ei se vaan mene niin.

    Jos on koiran elämäänsä ottanut, niin sen tarpeet menee aina omien edelle. Me kun ollaan niistä vastuussa. Ja en nyt siis tarkoita tätä niin, että sinä et ottaisi vastuuta, tuo oli enemmänkin sellainen yleismaallinen toteamus :) Kiva kuulla, että koira määrittää jonkun muunkin elämää samalla tavalla kuin omaani :)

    • kuulostaa hyvältä (ja tutulta) tuollainen vuorottelu ja suunnitelmallisuus :) samanlaisia säätöjä ja ajatustyötä on munkin arkeni tavallisesti täynnä. On kyllä kiva kuulla et muutkin saa suunnitelmallisuuden avulla liikutettua sekä koiria että itseään mieluisilla tavoilla :-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta