ylikunto

Moikka. Nyt on lomaviikko virallisesti avattu! Oi että, seuraavat viikot saa vaa tehdä kivoja juttuja, eikä oo pakko mennä mihkää mihin ei jaksa tai halua :D Ihanaa! Kerroin synttäripostauksessani, että otan esille asian, joka vaikutti viime viikon treeneihini ja olisi mahdollisesti vaikuttanut myös tähän viikkoon. Asiahan on otsikon mukaisesti nimeltään ylikunto. Mä pelkäsin tosissaan viime viikolla, että oon ajanut itteni ylikuntoon :/ Jotta kaikille on varmasti selkeetä, mistä puhutaan, nii tässä terveyskirjastosta koottu tiivistelmä asiasta:
Ylikunto on siis olotila, jossa kehoa on rasitettu niin kovasti, että sisäelinhermosto ja hormonijärjestelmä ei vät palaa normaalitilaan rasituksen jälkeen. Kroppa on jatkuvassa ylirasitustilassa, koska sitä on rasitettu psyykkisesti/fyyisesti enemmän, kuin sillä on mahdollisuuksia palautua. Ylikunto voi olla akuuttia tai kroonista. Molempia hoidetaan levolla, mutta akuutti ylikunto voi mennä ohi viikosta-kuukauteen välillä, kun taas kroonistunut ylikunto voi vaatia kuukausien ja jopa vuosien hoidon. Ylikunnon oireita ilmenee sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla. Tällaisia ovat muun muassa suorituskyvyn heikkeneminen, kohonnut syke, vapina, unihäiriöt sekä ärtyneisyys, ahdistus ja hermostuneisuus. Sanotaan, että ylikunnon toteaminen kuntoilijalla on vaikeampaa kuin ammattiurheilijalla, koska kuntoilijalla ei ole valmentajaa tms. tukijoukkoa, joka osaisi ajoissa yhdistää erilaiset oireet ylikuntoon. Ylikuntoa hoidetaan siis levolla, mutta parasta on kiinnittää omaan palautumiseen huomiota jo ennaltaehkäisevästi, jotta jatkuvaa ylirasitustilaa ei pääse syntymään.
Ja miten sitten ite ajauduin tilanteeseen, jossa aloin oikeesti hakea tietoa ylikunnon oireista ja vakavasti epäillä itselläni sellaista? No, viimeiset kaksi viikkoa ennen lomaa olivat elämässäni todella kiireisiä. Elin kaikki arkipäivät minuuttiaikataululla, ja siltikään en ehtinyt tehdä kaikkea, mitä olisi ’pitänyt’. Olen luonteeltani hyvin perfektionisti, joten en vain voi jättää asioita puolitiehen, vaan vaadin itseltäni monesti liikaa. Halusin siis, että koti kiiltää, työt on hyvin hoidettu, treenit tehty, koiraa hoidettu, ruuat laitettu, synttärit järjestetty ja kalenteri siivottu täydellisesti! No, ei ihme, että loppui tunnit vuorokaudesta. Oon myös huomannut, että kun meen todella aikaisiin aamuvuoroihin, nii mun sykkeet on jotenki korkeammalla ja treenit on väsyneempiä, kuin muina päivinä. No, viimeisten viikkojen rutistuksen jälkeen mun vika työviikkoni päättyi kolmeen peräkkäiseen aikaiseen aamuvuoroon, eli töihin oli siis lähdettävä siinä 05:30/05:45 aikoihin. Pyrin tavallisesti nukkumaan arkiviikoilla niin paljon, että univelkaa ei pääse syntymään. Joskus joku sanoo, että hullu. Mutta mulle se merkkaa hyvää palautumista ja jaksamista arjessa. Uni on tärkeetä. No, nyt sitten kun oli kauheesti kaikkea ylimäärästä ohjelmaa ja muutenki voimat jo aika lopussa, nii noi aikaset aamut teki musta ihan vapisevan eukon, koska kaikenpäälle keräsin kauheet määrät vaa univelkaa :D Mun päätä särki (mitä ei oo tapahtunu moneen vuoteen!), en saanu yhtää nukuttua, vaan heräsin öisin tunnin-parin välein, ja olin kuitenki ihan maaninen koko ajan. Touhusin ihan mieletöntä vauhtia kaikkea, vaikka toisaalta olin tosi väsynyt. Olin välillä ihan hervoton ja niin aktiivinen, että en itekää tajunnu, että menee jo vähä yli, ennen ku joku kaveri kohteliaasti vähän vinkkas asiasta :D Kuinka ristiriitaista kaikki onkaan! Kun on suorittaja ja perfektionisti, nii on todella vaikeeta vaa jotenki todeta, että pitäis löhötä sohvalla sen sijaan, että juoksentelis paikasta toisee hoitamassa asioita. Joku mulle sano töissäki et ”onks susta tullu laiska, kun oot alkanu kulkee bussilla töihin?”. Hetken aikaa se tuntu jopa pahalta. Minäkö laiska! No en todellakaa :D Joskus olis kai hyvä osata sekin taito. Laiskottelu siis. Mulla oli siis ylikuntoon viittavia oireita mm. unettomuus, maanisuus/yliaktiivisuus, kropan väsyneisyys, ahdistus kaikesta mitä pitäisi ehtiä tehdä, sydämen tykytys sekä päänsärky. Ortostaattisen sykkeenkin mittasin, mutta se oli kuitenkin onnekseni ihan normaali.
Mun ylikunto-oireeni ei siis johtunut niinkään pelkästä kovasta treenaamisesta, koska treenit oli kevyempiäkin kuin tavallisesti, tai niitä ei juuri ollut. (okei, olis voinu jättää jo aikasemmin ne vähäisetkin pois) Mulla vaan oli kuormitusta kaikilla muilla osa-alueilla niin paljon, että kroppa ei päässytkään lepäämään tavallista tarvitsemaansa määrää. Ja mua jotenki myös otti päähän se, että ne muut asiat kuormitti mua niin kauheesti, koska mieluummin olisin väsyttänyt itseäni treenillä, kuin joillain tyhmillä asioilla :D  Tästä huolimatta päätin viime viikolla heti maanantaina, että kuljen bussilla töihin, koska ei vain ole mitää järkeä rasittaa itseään nyt yhtää enempää fyysisesti, kun psyykkinen kuorma oli nyt tavallista paljon suurempi. Tämän lisäksi mä treenasin vaa alkuviikon ma-ke kevyesti, mutta huomasin, että mietin treenienkin aikana, mitä kaikkea pitäisi vielä ehtiä tekemään, nii jätin treenit kokonaan tekemättä sen jälkeen. Eli to, pe, la ja su oli ihan totaalilepoa kaikesta liikunnasta. Otin irtioton muutenkin tästä mun tavallisesta arjesta, ja söin vähä mitä sattuu, juhlin baarissa myöhään, ja nukuin koko sunnuntain kaikkia univelkoja pois! Mutta tiiättekö mitä – mulla oli tänää taas pitkästä aikaa ihan normaali olotila! :) Pelkäsin niiin tosissani, että mun loma menee ihan harakoille, jos oon ajanu itteni ylikuntoon, että en ees uskaltanut toivoa, että 4 päivää totaalilepoa auttaisi mua palautumaan. Nyt mulla kuitenki on parin viikon tauon jälkeen ihan normaaliolotila. Saan nukuttua, sydän ei hakkaa ja mieli on iloinen ja virkeä :) Mä luulen, että olin niin univelkainen ja stressissä, että siitä johtuen noi oireet tuli. Ja jos sama stressi ja kiire olis jatkunu taas maanantaista lähtien, nii ylikunto olis kyllä ollu hyvin lähellä! Onneks mä oon nyt lomalla, ja hermo lepää! Voi ehkä sanoa ihan syyllä, että tuli loma tarpeeseen :D?
Mua jotenki nolottaa jopa ottaa tää asia esille, koska jotenki vaa tuntuu ihan aasilta, että miten ei osaa kuunnella sitä omaa oloonsa ja rauhottua sillon ku kroppa sitä vaatii!? Miks ihmeessä kaikki pitää oppia kantapään kautta, vaikka varoittavia esimerkkejä on maailma muutenkin pullollaan! Mä kyllä varsin hyvin tiedän, että lepo on tärkeää, mutta silti ajoin itseni ihan piippuun ennen loman alkua. Ei mitää järkeä, mutta pääasia, jos nyt olis päässyt säikähdyksellä vaan… Niin, ja jäi nyt sitten heinäkuun haasteen uusi lajitutustuminen viime viikolta väliin, mutta jos olotila pysyy hyvänä, nii ehtiihän sitä tälläkin viikolla korjata vahingon :) 
Tän musan tahdissa puntti nousee tällä viikolla!! <3
TÄÄ ON NIIIN HYVÄ!

Ps. Tänään ilahduin kovasti, kun huomasin, että teitä kirjautuneita lukijoita on tullut mun treeni- ja blogitaukoni aikana pari lisää! Tuntuu tosi kivalta, että mun pikkublogillani on jo 40 seuraajaa! =)

Milla

4 vastausta artikkeliin “ylikunto”

  1. Otitpa sopivaan aikaan tän aiheen esille. Mä oon nimittäin justiin liikuntakiellos ylirasituksen takia. Lääkärin mukaan se on varmaan lähtenyt liikkeelle jo keväällä kun reenasin kovaa puolimaratonille, kun viikossa kilometrejä tuli se 40 ja lisäks tein salireeniä. Noh, ku puolikkaalta oli selvitty niin alkoiki armoton salireeni, että sain pitkissä lenkeissä menettämät lihakset takasin ja tiedostan itekkin että 9pv reeni putket ja 3tunnin liikuntapäivät ei oo järkeviä. Ja nyt kun on lisänä vielä lomalta paluu töihin ja 12km työmatkat päivittäin sekä uusi rankka harrastus niin vähemmästäkin ajaa ittensä piippuun. Mulla jäi jo kuukautisetki pois ja öisin pahimmillaan nukun klo 05-07. Sormet tutajaa ja sydän lyö hullunlailla. Ahdistaa ja itkettää, hermostuttaa ja väsyttää, vaikka toisaalta kroppa käy ylikierroksilla. Ei mikään paras olotila. Kaveri mua jo alkukesästä varotteli, nyt sitte kärsitään ku en sillon kuunnellu.

    • hui, no sulla on kyllä menny tosi kovaa! :/ tosi tutunkuuloisia kaikki lajit ja treenimäärät ja justii toi tavoitteellisuus siinä lisänä vielä, huh. jouduitko pitkälle liikuntakiellolle? vai seurataanko sitä jotenkin viikkoittain, että kuinka kroppa on palautunut? Tai jotenki vois tuntua hyvin hankalalta ite lähteä tollasen jälkeen arvioimaan, et milloin on riittävän palautunut, jotta voi taas aloittaa kevyet treenit :/ ääh. tosi ikävää, että oot joutunu kokee ton!

      ps. mä oon haaveillut osallistumisesta puolikkaalle, mutta jotenki kun toi juoksu ei oo mun ykköslaji, nii aloin tän sun kirjoituksen myötä miettiä, että oliskohan sittenkään järkevä ajatus…… kiitos, kun jaoit sun kokemuksen tästä! ei varmasti oo kiva olla varoittava esimerkki, mutta tsemppiä silti ’parantumiseen’ :)

  2. Alkuun nyt 2vk liikuntakielto ja torstaina meen lääkärille ja tehään ortostaattitesti vielä lisäks. Kai se kertoo myös jatkosta, että seurataanko sitä vai mitä. Vaikeaa kyllä ite arvioida, ku on vielä niin tyhmä että hyvä ku tän 2vk malttaa olla reenaamatta:-)

    Jos yhtään haaveilet puolikkaasta niin ilman muuta kannattaa juosta! Kannattaa vaan pitää järki matkas mukana. Ite alotin liian lujaa ja sit ku tuli väsähdys, niin ajattelin vaan, että ompa huono kunto ja lisäsin harjotuskertoja. Tää oli mun toka puolimaraton, ja mulla oli tavote alle 2tuntia. Loppuaika oli 1h 55min, että kyllä mä tyytyväinen jokatapaukses oon ;) Oon enemmän lyhyempien matkojen juoksija enkä usko että enää lähen noita matkoja juoksemaan :)

    • ok. toi 2 viikkoakin kyllä tuntuu varmasti pitkältä ajalta :// koita jaksaa olla aloillaan! :)

      mä haluisin juosta puolikkaan ilman mitää tavoiteaikaa, koska voisin sit vaa sanoa juosseeni sen :D Mutta tosiaan sit kuitenki alkaisin reenaa siihen ja koska juoksu ei oo mun ykköslaji, nii en kuitenkaa raaskis luopua mistää muista lajeista sen kustannuksella ja pian olisin taas ihan ylikierroksilla..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta