ole armollinen itsellesi

Ihanaa aurinkoista torstaita kaikille! Niiiin mieltä piristävää, kun tuli taas noi oikeet heinäkuun säät takasin ja on päässyt nauttii kesätunnelmista ulkoillen, vaikkei musta lenkkeilijäksi edelleenkään oo. Keuhkoputket vähä röhii vielä, ja vaikka lääkäri mulle eilen antoikin luvan treenata, nii tuntemukset on nyt semmoset, että tänää otan ihan vain lungisti. Huomenna on nimittäin taas bodyjampäivä ja mä todellakin haluan sitte olla kunnossa :-D
 Tänää pakkasin aamusta heti biitsikamat laukkuun ja suunnittelin lähtöä kohti läheistä pyynikin uimarantaa. Koska mulla on ollut nyt takana viikon tauko treenistä, nii olo on vähä nesteiden pöhöttämä. Makuaisti on sentään palannut, mutta alkuviikosta, kun sitäkään ei ollut, nii söin vähä mitä sattuu ja mihin aikoihin sattuu :D Vähä enemmä huonoja valintoja ja ihan sekalaisiin aikoihin. Söin siis esim. puuroa päivälliseksi ja aamupalan saatoin jättää kokonaa syömättä ja välissä vähä jäätelöä jne. Eli koko setti ihan sekaisin, mutta annettakoon se nyt anteeksi, kun eipä sitä kipeenä kauheesti oo inspiraatiota kokata mitää ihmeellistä, kun ei niitä tee mieli tai vaikka tekiskin nii ei niitä maista ollenkaan :D Eli näiden (teko)syiden siivittämänä yritän siis kertoa, että mulla ei todellakaan ollut mikään huikee kesäkuntofiilis, kun vedin biksuja päälleni! :D huh.
Harmittelin jo, että kaikki vatsalihakset on menny nestepöhön alle piiloon, Ja kun ei oo päässy salille, nii ykskää lihas ei näytä siltä, että niitä olis justii pumppailtu. Ei ihan semmonen tikissä oleva olo, että tekis mieli rannalle mennä tän kesän ensimmäisen ja varmaan viimeisen kerran :D Ihan ku olisin onnistunu hankkii jenkkiksetki. Tässäkö oli koko talven aikana tehty suuri työ? Hukassa.

No ehkei kuitenkaa! Jos vaihtaa vähä silmälaseja semmosiin, joissa on lempeämpi katse, nii kaikkihan on ihan hyvin. Oikeastaan tosi hyvin. Kukaan muu kuin minä ite ei oo yhtä armoton mua kohtaan :D Täytyis vaan verrata taas peilikuvaa siihen vanhaan minään. Pelkästään viime syksystä mun yläkroppa on aivan varmasti saanut vähän lisämassaa. Ja jalat on timmimmät, kuin vaikka viime kesänä. Oon kyykänny niin paljon, että pakkohan niiden on olla! Vatsalihaksetki on olemassa ja ne kannattelee mua, että voin kävellä ryhdikkäänä. Eikai kukaan jaksa olla koko ajan esillä ;p Mä voin siis olla ihan iloinen itestäni. Olis syytä. Pitäis vaan muistaa olla tyytyväinen itseensä juuri tässä hetkessä, koska oon kuitenkin reenannut ihan hillittömästi ja nähnyt suuresti vaivaa, jotta tekisin parempi valintoja ruokailujen suhteen. Suunnitellut ja soveltanut, jotta reenit ja ruokailu tukisivat toisiaan. Hakenut paljon tietoa reenaamisesta ja ruokailusta. Ja yrittänyt levätäkin. Jotta kehittyisin. Enhän mä nyt perhana sentää voi olla huonossa kunnossa :-D Kuinka naurettavaa toisaalta, että se ajatus aina tällaisina ’heikkoina hetkinä’ tulee mieleen. Ehkä tää on toisaalta naisille tyypillistä? Aina tuntuu olevan jotai fiksattavaa omassa kropassa ja pienikin ’rentoilu’ herkkujen tai treenin suhteen näkyy muka heti kropassa :D Ja sit kuitenki kaikki muut näyttää aina hyviltä, vaikka ne ei ees eläis terveellisesti. Haha.
…………….. Niinpä mä päätin, että olen tyytyväinen tän kesän rantakuntooni, koska juurikin tänään oli se päivä, jossa kesäkunto strereotypisesti mitataan – rannalla :-D Mun kesäkunto 2013 on nyt tämä. On jo pitkään tuntunut tosi hyvältä treenata juuri näin ja elää muutenkin tällä mun tavallani, joten vaikka oonkin aika kaino tyyppi enkä kauheesti retostele saavutuksillani, nii kai mä nyt voin jo ihan ääneen sanoa, että olen tyytyväinen siihen, minkälainen nyt tässä hetkessä olen :-) Jos haluan, nii ensi vuonna kesäkuntoni voi olla jotain muuta. Mutta ainakin tiedän, että tällainen ’kesäkunto’ tulee, kun treenaa kaikkea sekalaista jumppaa niin paljon kun vaa ehtii, käy puolenvuoden ajan salilla 3-4 kertaa viikossa sekä harrastaa hyötyliikuntaa mahdollisimman paljon. Näiden lisäksi olen opetellut syömään tavallista ruokaa enemmän ja kiinnittämään huomiota riittävään proteiinin saantiin. Ja niin, kuntooni olellisesti vaikuttava tekijä, herkut. No, niitä on tullut kyllä syötyä vähän liikaa (ainaki siltä kannalta ajateltuna, jos haluaisin olla vähän ’kireämpi’), vaikkakin toisaalta niitä on mennyt paljon vähemmän kuin vaikkapa vuosi sitten :D Jos määrällisesti haluatte tietää, nii sanoisin, että keskimäärin viikottain. Joskus menee helposti 2 viikkoa, ettei tee mieli mitää ylimääräistä, ja joskus tulee eteen viikko, jolloin huomaa mussuttavansa irtokarkkeja joka toinen päivä :) Mutta mikä parasta, mä voin olla tyytyväinen – ensimmäistä kertaa elämässäni – mun ’kesäkuntooni’, enkä ole joutunut sen vuoksi luopumaan mistään! Päinvastoin, oon elänyt niin omannäköistä elämääni kuin mahdollista ja tää on ihanaa :))!
 Muistakaa olla lempeitä itsellenne!
 Jos tulee huono päivä, nii noi lempeämpi katse -silmälasit on ihan toimivat ;)
ihanaa kesää! olet upea, jos vain päätät olla ;)
Milla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta