viimeinen lomapäivä

Tänään se on. Viimeinen lomapäiväni. Ollaan otettu Elmerin kanssa rennosti. Keitin paljon kahvia ja ollaa vaa löhötty koko aamu sohvalla viltin äärellä ja katottu telkkaria ja tsättäilty netissä :D Kuinka ihanaa. Näitä hetkiä kaipaa taas, kun arki alkaa ja kiire on vähä niinku mun jokapäiväinen muotisana. Itseasiassa nyt mä oon miettiny, että en alottais taas sitä älytöntä kiirehtimistä ja sähläystä, mutta itseni tuntien, en vaa osaa  olla olematta sellainen! Kuluuhan ne päivätki eri tavalla, ku on paljon puuhaa :) Eikai kotona oleminen ja laiskottelu pidemmän päälle edes olisi kauheen kivaa. Tänää se on kuitenki ollu :)
 
 Töihin palaaminen on hiukan ahdistavaa, vaikka toisaalta innostavaakin. Kai töihinpaluuseen aina liittyy pieni ahdistus? Etenkin, kun menee taas uuteen työpaikkaan ja ekat viikot kuluu siihen kaikkeen yleissäätämiseen, kun tutustuu ympäristöön ja työyhteisöön. Täytyy taas hakea se oma paikka. Ja sitten opetella taas lisää itse työtä. No, kyllä mä pärjään. 
Kulunut loma sen sijaan on ollut erittäin kiva ja onnistunut! Viikon aurinkoloma merenrannalla siitä jäi puuttumaan, mutta eikai kaikkea voi saada ;D Loman viimeinen treeniviikko näyttää tältä. Sanalla sanoen: täydellinen. Aamu- ja iltatreenejä, yhteistreeneja, 3 salitreeniä, crossailua biggest loserin tahtiin, juoksulenkki, bodystep, combatti, attacki ja bodyjam :-) Kaikkea, mistä eniten maailmassa tykkään!<3
 
 
Aika monipuolisesti pääsin jumppailee lesmillsejä :-) Maanantain bodystep oli pienoinen pettymys, kuten silloin alkuviikosta lyhyesti kirjoittelinkin. Mutta tylsempikin ohjelma muuttuu jo semikivaksi, kun mukana on treenikamu! Itse asiassa, kun katson tätä viikkoa, nii perjantain bodyjam oli ainut treeni koko viikossa, kun mulla ei ollut ketään kaveria mukana :-D! Mutta näinpä vähän toivoin ja arvelinkin edellisviikolla, kun mainitsin, että oon sopinut muutamat yhteistreenit tälle viikolle :D Tuli siis nähtyä paljon kavereita. Hyvä näin, koska arjen alkaessa en kuitenkaan pääse aina niihin treeneihin, joihin muut on menossa.
 
Tiistaina käytiin erään kaverin kanssa juoksee lenkki. Ei nähdä kauhean usein, kun tää kaveri ei oo mun kaa samalla salilla jäsen, joten oli tosi kiva hölkkäillä kesäsäässä ja vaihtaa kuulumisia :-) Tän lenkin tarkoitus olikin nimenomaan nähdä toisiamme. Ei niinkään lähteä urheilemaan. Urheilu nyt vaan on molempien mielestä kivaa, joten päädyttiin suunnittelemattomalle rentoilulenkille. Mulla oli sportstracker mukana, ja kun päästii perille, nii tracker näytti tasan 10km :D haha. Jotenki se oli ihan hassua, miten voi muka tulla tasan 10km! Ja tän lenkin jälkeen ja muutenkin tässä lomalla, kun oon nähnyt monia ystäviäni, sellaisiakin, joita en arjessa nää usein. Nii päädyin pohtimaan sitä, kuinka ihanaa on nähdä myös sellaisia ystäviä, joiden kanssa ei tavallisesti jaeta arkea tai ei treenata koskaan yhdessä. Ne ei tiedä mun arjesta paljoakaan, eikä ne seuraa tätä blogia, ja ne on oikeesti kiinnostuneita musta ihmisenä ja ystävänä. Mitä kuuluu? Ja ne meinaa ihan tosissaan, että mitä kuuluu, ei mun treenikuulumisista. Eikä ne tavallaan arvota tai nää mua mun harrastukseni kautta. Vaan ihan vaa ihmisenä, johon on joskus tutustunut, ja jonka kanssa synkkaa ja on kivaa ja yhteistä ihan muutenkin :-) En nyt tällä sanomisella mitenkään tarkoita, että treenikamut määrittelis mun ihmisarvoni vaa sen mukaan, kuinka monta kertaa viikossa käyn salilla :D EI! Enhän mäkää ajattele niistä siten. Ja tehdäänhän me paljon muutakin yhdessä. Mutta ehkä saitte pointista kiinni? Kaikki kamut on tärkeitä, mutta tosiystävät on juurikin niitä, joiden kanssa on kivaa muuallakin kun treenaamassa :) Ja onhan se nyt kivaa, jos oikeesti hyvä ystävä vielä tykkää yhtä paljon treenaamisesta kuin mitä ite tykkää :D
 
 
 
 Keskiviikkona olinkin siellä hämeenlinnassa kaverilla koko päivän ja käytii tekee se ihan killeri jalkatreeni (ja ottamassa treenikuvia :D). Nyt sunnuntaina oon jo suunnilleen palautunut siitä, mutta vielä eilen etenkin etureidet oli ihan jumissa vielä!
 Torstai oli päivistä parhain tällä viikolla! Tai no, voiko näitä päiviä nyt laittaa johonki paremmuusjärjestykseen, en tiiä. Mutta ainaki pääsin täydelliseen combattiin!<3 Alla oleva kuva on otettu sen combatin jälkeen, ja sitä voisi kuvata tutulla lausella: jos treenin jälkeen näytät yhä söpöltä ihmiseltä, et ole treenannut tarpeeksi kovaa :D Yks järkyttävämpiä treenikuvia, mitä musta on otettu. Mutta onneks tää on treeniblogi ;D hihi. Mutta mitä tarvitaan siis täydelliseen combattin? Musiikit oli ihan täysillä! Kuinka ihanaa!! Fiilis oli ihan huippu heti ekasta biisistä asti. Joskin pelkäsin alituisesti koko ajan, että volaa pienennetää, kuten tapana on. Mutta tällä kertaa ei! hihiiii! Se oli kovalla, eikä kuitenkaan lainkaan punaisella edes! Sen lisäksi oli ihan sairaaaan hyviä miksauksia! Kaikkia vanhoja tuttuja hyviä ihania tehokkaita! Ja näiden lisäksi mikki ei toiminut, eli mentii ihan vaa elekielellä. Ja kuten ohjaajakin totesi ”tällaistahan tän aina pitäis olla, musiikki pauhaa eikä ohjaaja turhaa huutele väliin” -niinpä! Monesti se mikki on itseasiassa kovemmalla, kuin se itse musiikki, ja sitten kun punaiset viivat huutaa hoosiannaa taulussa, nii laitetaa musaa pienellälle, vaikka tosiasiassa pitäisi säätää sitä mikkiä. Tai huutaa vähemmän. No enivei, mulle tää oli ihan täydellinen hetki, koska sai vaa fiilistellä musiikkia treenikavereiden seurassa ja nauttia diskovalojen pyörteistä muuten pimeässä salissa. IHANAA! Ainiin. Ja juuri kun luulin, että oon vähintäänkin taivaassa, eikä mikään voisi enää muuttua paremmaksi, nii ohjaaja kutsui lavalle vetää yhen biisin! KÄÄKS :D hiii! Voitte arvaa, että askelkyykkybiisi ei ollu ihan suurinta helppoutta sen kauheen jalkapäivän jälkeisenä päivänä, mutta pakkohan se oli vetää niin kovaa ku ikinä pystyin. Hei lavalla! How cool is that!? :D Mä suurinpiirtein itkin onnesta. Kai toi on sit se mun onnellisuusitkuilme. Ja kaveri totes mulle treenin jälkeen että ”mä en oo ikinä nähny, että sun tukka olis noin märkä :D”. Ei se oo koskaan ollutkaan :D Tuli ihan ennätyslukemat myös sykemittariin: keskisyke 169, maksimisyke 191 ja kalorit 698!! Että semmosta :D
 
Perjantaina tein aamupäivällä palauttelevana treeninä bodyjamin. Se menikin ihan palauttelusta ja oli hyvä lämmittely lihaksille ennen kunnon venyttelyitä. Olin ihan pihalla siellä jamissa, kun siellä miksataan joka viikko uudet biisit. En ollu aikasemmi ollu tällä viikolla tässä miksauksessa, joten tunnin kulku oli mun osalta enemmänki epätoivoista sähläystä, kuin tanssin hurmaa :D Maksimisyke tais olla 152. Mutta tosiaan kehonhuoltoa kattilallinen päälle ja tuli hyvä mieli :) Onko tää muuten jo askel kohti syksyä, kun pitää pukea jo huppari päälle, kun lähtee salille? Yff.
Perjantai oli kevyt päivä ja lauantaina piti olla lepopäivä. Sen verran kovaa oltii menty koko viikko :D Vaan kuinkas kävikään? Treenikamu (pitääkö näillä antaa jo nimet/numerot: treenikamu nro4 :D) sai mut ”rysän päältä kiinni”, kuten hän itse asian ilmaisi. Nimittäin attackin alkua odottamassa. hhahaa. Kaks kaveria (treenikamut 5 & 6 ;D?) oli menossa attackii ja pyyteli sinne, nii pakkohan se oli mennä :D Treenikavereilla on kummallinen vaikutus :D Yksin en olis kyllä menny, mutta jotenki on vaan vaikea sanoa ei, kun periaatteessa ei oo mitää syytä, miks sanois! Ja attacki kulki tosi hyvin. Mentii miksauksena kokonaan ohjelma 75, ja jotenki se nostalgisuus on vaa niin mukaansatempaavaa, että ihan hurja setti tuli vedettyä täälläkin! ”Sä oot niin helppo” totes toinen (tai siis yksi näistä kaikista) treenikamu mulle. Mutta se ei liittynyt siihen, kuinka helposti mut sai ylipuhuttua attackiin. Vaan se liittyi siihen, kuinka musiikin volaa koventamalla saa mut hyppimään onnellisena kuin joku perhanan pääsiäispupu :-D Miten sillä musiikilla onkin sellainen vaikutus? Se innostaa mua tekee aina vaan kovempaa. Jonkun kohdalla se innostaja on ehkä ohjaaja, jollain oma kehittyminen, mutta mulla se on musiikki. Ja treenikamut tietty. Haha. Tosiaan tällä viikolla treenasin ainakin seitsemän eri kaverin kanssa, joten siksi tää treenikamujen numerointihömpöttely! Onni on iso joukko urheilua rakastavia ystäviä :)
Niin, ja koska tää on treeniblogi, nii voi saada kuvan, että en oo lomalla tehnyt muuta kuin treenannut. Mutta jos nyt totta puhutaan, nii oon mä  – onneksi ;) Tässä nyt vielä pari kuvaa kesälomalta. Oli mukavaa aikaa. Seuraavasta lomasta ei olekaan mitään tietoa. Toivottavasti vaikka jouluna olisi edes viikko :)
 
laatuaikaa elmerin kanssa
mun tän kesän suosikkimaku: fazerina
auringonottoa
 
paljain jaloin nurmikolla
ja mansikat
biggest loser, mansikoiden lisäksi toinen varma kesän merkki
ja särkkispäivä tietty :)
maalla
.. lisää laatuaikaa :D
kattilassa keitetty puuro – tulen kaipaamaan sinua arkena :D
Tänään siis vietetään lepopäivää treeneistä. Voi olla, että ens viikko, ainakin arkiviikko, menee muutenkin kevyemmin treenien osalta. Jokainen uudessa työssä aloittanut kun varmaankin tietää, että alkuun on kauhean kuormittavaa olla niin eksyksissä :D Oon kuitenkin jo aloittanut henkisen valmistautumisen ekaan työpäivään. Ja työviikkon. Ja syksyyn. Talveen…. Ei voi mitään, mutta kyllä tässä nyt on ilmoilla vähän semmosta syksyfiilistä :D Sori teille, jotka nimeätte elokuun kesäkuukaudeksi. haha
Miksei eka työpäivä voi tuntua yhtä hykerryttävän jännittävältä, kuin vaikka ensimmäinen koulupäivä? Miks! :D Täytyy taas alkaa laittaa ruoka-annoksiakin pakkaseen ja muutenki suunnittelee eväitä. Kotona oli nii helppoa syödä terveellisesti ja säännöllisesti :D No, mutta ainakin yöunet varmaan paranee kun alkaa olla väsyneempi iltaisin. Nyt lomalla mun on ollu vaikea nukkua hyvin, kun oon vaa hengaillu ja ottanu iisisti. Treenit on ollu ainut, mihin on saanu vähä energiaa purettua. Oivoi, joko mä nyt alotin tän panikoinnin ja suunnittelun :D
 
Milla

14 vastausta artikkeliin “viimeinen lomapäivä”

  1. Mun on pakko kommentoida nyt! Mua niin ärsytti kun en saanut suutani auki torstaina ennen combatin alkamista kun oon sun blogia lueskellu ja oisin halunnut sanoa jotain mutta en sitten viittinyt keskeyttää teidän keskusteluja…:)

    Ja oon niin samaa mieltä, ihan huippu combsu miksaus!!:) Meinasin eka etten liikuntakiellon jälkee vielä uskalla tulla combattiin, mutta onneks tulin! Mulle ne kaikki biisit oli ihan tuntemattomia nii melkein tuntu että ois ollut uus ohjelma :DD

    En tie kuinka paljon kattelet jumpassa että ketä on ympärillä (ite harvemmin enkä ees yleensä huomaa tuttuja:D) mutta olin kuitenki ihan sun vieressä:D Ehkä mä ens kerralla uskallan sanookin jotain :D

    • heips. olisit keskeyttänyt vaan! :D tuskin mitää kauheen tärkeetä oon siellä höpötellyt kuitenkaa. kyllä mä varmaankin oon sut nähnyt, useimmiten kuitenkin katon vähä ympärilleni, että onko tuttuja kasvoja tulossa riehumaan :-)

      ai sulla on ollut liikuntakieltoa :f combatti on kyl aika hurja aloitus, etenkin ku se oli tollasta tykitystä ku torstaina :D haha. mutta ei ainakaan voi tosiaan sanoa muuta, ku että hyvä kun lähettii! :)

  2. Ihana postaus :)
    Sun täytyis keksii kaikille treenikamuille jotku ihanat lempinimet :D

    .anne

    • kiitos :) joo todellaki, alko itteeki jo naurattaa ku menee ihan sekasin, et ketä treenikamua ny tarkotinkaan :D nro 1-15? mikä sä haluisit olla? ;D haha.

    • en halua/voi puhuta täällä blogissa nimillä edes omista treenikavereistani, saati sitten ohjaajista. ihmiset kun eivät voi valita, haluavatko blogiini vai eivät, nii parempi olla mainitsematta nimiä. ensisijainen tarkotukseni kun kuitenkin on välittää fiiliksiä ja hehkuttaa lajia, ei arvioida ohjaajia :) tietenkään ei tarvitse olla kummoinen atk-osaaja, että selvittää, missä tunnilla olen milloinkin ollut, mutta jos näin kovasti näkee vaivaa ja niin tekee, nii tiedon voi kuitenkin pitää itsellään :-)

    • niin ja korjaan nyt sen verran, että kavereiltan kyllä pyydän aina luvan kuvien yms. julkaisemiseen, että ilman etukäteen kysymistä en niitäkään tietenkään laita. pakko yrittää mahdollisimman paljon pitää yksityisyyttä yllä muiden ihmisten puolesta, vaikka itestäni ja omista asioistani aika paljon höpötönkin :-)

  3. Vitsit olisin halunnu olla näkemässä sut siellä lavalla ihan tulessa !! :D nauroin taas ääneen yksin julkisella paikalla kun luin tätä postausta..

    • no jep! ainaki pakarat oli tulessa! kyl mäki vähä ;) hahaa. siis oliko tässä tekstissä jotain hassua? :D vai mille sä oikein naurat? täh? :D

  4. Mä taas en ole yhtään innoissani kun pian alkaa yliopiston kolmas vuosi ja pitäisi tehdä kandiiiiiih. Töissä pääsee tavallaan rentoutumaan ja rutiininomaisesti kun hommia tekee niin ei paljoa tarvitse muuta miettiä. Sulla kun alkaa uudet kujeet niin ensimmäinen viikko menee varmasti hujauksessa ohi!

    Kunpa pystyisin kertomaan munkin sykkeitä kun olin combatissa pitkästä aikaa, mutta kun en ole tässä koko kesän aikana saanut tilattua uutta sykevyötä kun se tilttasi aivan totaalisesti. Kröhöm siis kiinnitysmekanismi hajosi täysin :( Vähän väliä mietin et pitäisi tilata mutta aina se unohtuu..

    • nii no toisaalta joo, koulussa ei oo koskaan kokonaan vapaalla ku iltaisin ja viikonloppuisin olis vaikka mitä to do -listalla :D et sen puoleen. kiitos tästä muistutuksesta, kivaa olla jo työelämässä haha. ja se on kyllä totta, että eka viikko menee varmasti nopeasti. eniten jännittääki, kun nyt on oikeesti mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja tehdä omannäköinen syksy – ihan vaa siks et pääsee mukaan toimintaan heti alusta asti :) aikaisemmin oon aina mennyt kesken kauden. Luon ehkä itelleni vähä liikaa paineita. kai se on joku perfektionistiminä sit töissä ja vapaa-ajalla :D

      eiks sulla oo mitää urheilukauppaa/tavarataloa sit lähellä, et voisit vaa koulun tai töiden jälkeen hakea uuden sykevyön? :/ kuulostaa jotenki liian vaivalloiselta projektilta alkaa tilaa :D sykkeitä on kyllä kiva seurata!

    • Kysyin jo kaupasta missä oon töissä mut työkaveri sanoi että netistä tilaten tulee halvemmaksi. Voisin tosiaan käydä kyl kysäisemässä esim intersportista olisko suoraan varastossa :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta