some feelings never die

Hellou! Hengissä ollaan, vaikka linjoille en ookaa ehtinny koko alkuviikoon. Mulla kuuluu kyllä nyt tosi hyvää :-) Arki onkin oikeestaan tosi kivaa! On taas puuhaa enemmän ku ehtii tehdä, aika kuluu ihan huomaamatta kauheeta vauhtia ja yhden päivän aikana ehtii saamaa ihan hurjasti erilaisia asioita aikaan :) Parasta on se, kun saa mennä ajoissa nukkumaan ja herätyskello sanoo viimeisenä illalla: herätykseen aikaa 8 tuntia. Ah, kiitos! Yritän tänäkin syksynä jatkaa hyväksi kokemaani linjaa sen suhteen, että mulle ei kertyisi työviikolla univelkaa. Univelka on vielä kylmää ja nälkääkin kamalampi tunne, joten oman jaksamiseni vuoksi yritän pitää nukkumisen edelleen prioriteettilistalla aika korkealla :) Jaksaa ihastella päivän tapahtumia, oppia uusia juttuja ja olla läsnä kaikille ihmisille, joita päivän aikana kohtaa, kun on levännyt ja kerännyt uutta energiaa yöunilla. Todella monet ihmiset sanovat, että on vaan käytännössä mahdotonta mennä niin ajoissa nukkumaan, että esimerkiksi tänään, kun mulla oli herätys klo 5, nii olisi levännyt tarpeeksi… Se on tosi harmi, mutta itsekkäästi olen nyt onnellinen omasta elämäntilanteestani, jossa mun on oikeasti mahdollisuus mennä ihan omien tarpeideni mukaan, eli tässä tilanteessa nukkua tarpeeksi. Uni on niin tärkeetä! Ja tänään, kun kello soitti viideltä, nii oli kiva herätä uuteen päivään, vaikka satoikin kaatamalla, eikä elmeri suostunut lähtee aamulenkille ku väkisin kantamalla :D Niin, ja tosiaan. Vaikka väsyneenä jaksaisi vielä työpäivän kulkea läpi, nii mitens sitten vapaa-aika? Urheilu on ainaki sen verran energiaa kuluttavaa hommaa, että sitä ei kannata väsyneenä lähtee yrittääkään, joten senkin takia viikollakin on tärkeää nukkua tarpeeksi :)
 
Koska olin nukkunut ihanan hyvät ja riittävät yöunet, sadetta uhmaten mä päätin tänää toteuttaa mun suunnitelmani mitata uuden työmatkani pituus. Ja koska sain jotenkin ihan yliannostuksen pyöräilyä keväällä , niin päätin toteuttaa tän mittauksen juoksemalla. Aamulla menin bussilla töihin, mutta työvuoron pääteeksi siis kengät jalkaan ja urheiluvaatteet päälle ja kohti kotia! Oli pikkasen outo fiilis lähtee sillain ilman mitää laukkua pois töistä :D Sieltä mä kirmailin kotia kohti. Oli kyllä vähä cityhullu olo välillä, kun sadetta tuli ku saavista heitettynä ja ihmiset värjötteli niin syvällä bussipysäkin katoksen uumenissa, kuin mahdollista, ja mä vaa juoksin :D hahaa! Mä nautin ihan kauheesti – juoksu on ihanaa sillon kun on hyvä päivä! Askel vaa rullas kevyesti ja musiikki pauhas kuulokkeista. Oikeastaan ainut asia, mikä mua huoletti matkalla oli se, että puhelimeen tulee joku kosteusvaurio. Vettä tuli niin älyttömän kauheesti, että vaikka puhelin oli suojamuovissa ja vielä takin sisällä, nii siinä vaiheessa, ku juoksutakistaki meni vedet läpi, nii piti siirtää puhelin housuihin ja nostaa henkselit nii ylös ku mahdollista :D haha. Vedin ku joku kameli tota tietä pitkin, ku kauhee takakyttyrä selässä! Mut selkä oli ainut paikka, johon ei satanu kaatamalla :D Jossain aika loppusuoralla kuulokkeista tuli vanha combatbiisi ”there is no easy way out” ja kun se lauloi, että some feelings never die, nii se sanoma jotenki osui tänää kohdilleen! Juoksu on ihanaa ja siinä saa niiin hyvän flown sillon, ku on hyvät kengät jalassa, oikeenlaiset vaatteet päällä ja riittävästi energiaa koneistossa :-))<3
 
vähä on ripsarit levinny ja tukka märkä :D
Arki tuntuu muutenki jotenki ihanan toimeliaalta! Huomaan ihastelevani ihan erilaisia asioita, kuin lomalla. Ja nimenomaan arjen pienet hetket on taas niitä, joista saa voimia jaksaa eteenpäin :-) Vaikka tänää aamulla satoi ihan kamalasti, ja mua vähä harmitti, etten oo vieläkää saanu aikaseks ostaa kumisaappaita ja sateenvarjoa, nii kuitenki tässäkin aamussa oli jotain kivaa tunnelmaa. Mua ihan nauratti ääneen toi koirakin – minkälainen mopsi oikeesti on NIIN citykoira, ettei voi astua vesilätäkköön tai tulla ulos, jos sataa vettä? :D haha. Ja nytkin on suorastaan suuri nautinto, kun lenkin ja suihkun jälkeen istahtahdin vaa alas tähän tietokoneelle, ja keitin itselleni ison kupillisen ihanasti lämmittävää teetä :-) Ehkä mä jään tähän sohvalle loppupäiväksi. Miksei :-) Kattelen loppuillan ikkunasta ulos, kuinka ihmiset koittaa eri tavoin taistella tota sadetta vastaan. Joku juoksee kauheeta vauhtia takkin pään päällä suojana. Ja toiset taas köpöttelee kolme ihmistä saman sateenvarjon alla :D Kuuntelen kun toi sade ropisee ikkunoihin. Ja oon onnellinen siitä, että mulla on kaikki oikeesti nyt tosi tosi hyvin.
 
näin kauniin aamun onnistuin kuvaamaan maanantaina
 Ainiin.. Tai sitten mä lähen vihdoinkin ostaa ne kumisaappaat ja sateenvarjon. hihi. Ja jos jotain nyt jäi kiinnostaa, nii työmatkani oli metrilleen 8km per suunta :-)
Nauttikaa arjesta ja huomatkaa niitä kivoja pieniä, mutta samalla niin suuria asioita!
Milla

6 vastausta artikkeliin “some feelings never die”

  1. Aivan ihana teksti! :)

    Itekin muistan kun vähän aikaa sitten juoksin tuolla vesisateessa, niin miulla oli oikeesti tosi hyvä fiilis ja se oli KIVAA! Askel rullas ja olis tehny vaan mieli hymyillä, vaikka vettä tulee kaatamalla :D Kyl mää siinä mietin, että kuinka moni ohikulkija pitää miua ihan hulluna ja liikunta-addiktina, mut ei se mitään.. ;)

    • kiitos, kiva jos fiilikset välittyi! :)) ja hyvä kuulla, että maailmasta löytyy muitakin kreisijuoksufiilistelijöitä :-D haha.

    • NO JEP! kunhan jätit kommentin, jotta mulla säilyis illuusio, että sua oikeesti kiinnostaa mun höpinät :-D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta