täytyykö treenin olla tavoitteellista?

Multa kysyttiin kommenttiboksissa yks päivä, onko mulla jotain suunniteltua ohjelmaa salille. Vastasin, että ei. Onko mulla ylipäänsä jotain suunnitelmaa mun treeniviikkoihin? Tavallaan on, mutta tavallaan taas ei. Mulla on monesti tietynlainen suunnitelma, mutta mitään tiettyä tavoitetta se suunnitelma ei kyllä suoranaisesti tue. Tarkoitan siis sitä, että treenaan yleensä viikossa puolet salilla ja puolet jumpissa. Se on suunnitelma – ei liikaa siis kumpaakaan puolta. Mitä tällä voi sitten saavuttaa? Ei välttämättä mitään, mutta toisaalta paljonkin :-D Aika sekavaa?
 
Aloinkin miettii, onko mulla ylipäänsä jotain tavoitetta treenaamisen suhteen. Oon nimenomaan hyvänmielentreenaaja ja teen kaikkea, mikä nyt sattuu huvittamaan. Tykkään ihan ylipaljon lesmillsjumpista, enkä vois kuvitella elämääni ilman niitä. Oon myös saanut itteni jonkinmoiseen salikoukkuun tän vuoden aikana, joten treeniviikot ilman salia ei tunnu täysiltä. Niinpä käyn aktiivisesti myös siellä. Jumppien ja salin yhdistäminen tuo mulle paljon kaikkea kivaa: hyvää oloa, iloisia fiiliksiä, sosiaalisia tapahtumia, kaverien näkemistä, itseluottamusta, irtaantumista työviikosta, fyysistä kuntoa, henkistä hyvinvointia ja vahvemman kropan. Ja mitä kaikkea vielä! Nää kaks asiaa vaan kuuluu niin olennaisena osana mun arkeen, että ilman niitä tuntuisi jotenkin tyhjältä ;-) Tavallaan hyvinkin tavoiteltavia asioita kaikki. Toisaalta, ne tulee nyt ihan huomaamatta, koska treenaus kulkee ihan automaattisesti mun viikoissa mukana. 
 
 
Tavoitteelliseen treenaukseen liitetään kuitenkin usein nimenomaan kropan muokkaaminen jotenkin. Aikaisemmin oon treenannut monta vuotta pelkästään iloisten fiilisten ja muiden edellämainittujen asioiden vuoksi. Kaikki vaan on yksinkertaisesti ilmaistuna niin kivaa, ettei viiti kotiinkaan jäädä ;)! Kuitenkin alkuvuodesta aktiivisen kuntosalitreenin aloittamisen myötä kuvioon astui mukaan myös kropan muokkaaminen, juuri se tietynlainen tavoitteellisuus. Asia, jota en ennen ajatellut niinkään treenaukseen liittyen. (Tai no, toki sen verran olen ajatellut asiaa aikaisemminkin, että kova jumppaaminen kuluttaa paljon kaloreita, niin sitä kautta voi myös vähä lepsummin herkutella :-)) Mutta tosiaan vuodenvaihteen jälkeen aloin kiinnostua kovasti kropan muokkaamisesta kuntosaliharjoittelun kautta. Kävin kehonkoostumusmittauksessa, hankin saliohjelman ja aloin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ruokailuihin nimenomaan kropan kehittymisen näkökulmasta. Suunnittelin tavoitteekseni saada rasvaprosenttia alemmaksi ja lihaksia lisää. Talvesta kesään asti tein pieniä muutoksia ruokailuihin ja treeneihin, joten pystyin sanomaan treenaavani tavoitteellisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tavoitehan oli nimetty. Oli myös aika siistiä treenata tavoitteellisesti kuntosalilla! Alkuhuumassa tuloksiakin tuntui tulevan koko ajan lisää, koska ei uskaltanut heti ottaa riittäävän suuria painoja, vaan kerta toisensa jälkeen suurentelin niitä, kun tekninen osaaminen vahvistui :) Vaikka salitreeni oli tavoittellista, en kuitenkaan ollut valmis tekemään liian suuria muutoksia tottumuksiini, enkä halunnut kituuttaa ruokailujen tai treenien kautta itseäni. Edelleen siis tärkeintä oli ja on edelleen se, että ruuasta saa nauttia, saa syödä tarpeeksi ja herkuttelukin on sallittua. Heinäkuun kehonkoostumusmittaus kertoi kuitenkin, että kaikki toimii varsin hyvin tällä(kin) logiikalla :-) Rasvaprosentti oli tippunut ja lihaksia tullut lisää, cool! Juuri niinkuin halusinkin. Kehittymistahti ei ole suinkaan mikään päätä huimaava, mutta eipä olleet nuo arjen valinnatkaan ihan kamalan suuria muutoksia kokeneet, joten mitään muuta ei voinut odottaakaan.. Olin kuitenkin todella iloinen, yllättynyt ja motivoitunut, kun kaiken kevään aikana salilla koetun hauskuuden ja onnistumisen kokemusten myötä onnistuin myös tavoitteeni saavuttamisen suhteen :-)
 
 
Kaikista kivointa mun mielestä on se, että tosi pienillä asioilla on voinut edetä kohti omaa tavoitetta. Mistään ei ole tarvinnut luopua, oikeastaan päinvastoin – nyt mulla on sellainen olo, että saan tehdä juuri niitä valintoja mitä itse haluan välittämättä siitä, mitä muut tekee tai ajattelee  :-) Ja mitä sitten olen käytännössä muuttanut, jos kerta tuloksia kohti tavoitetta ollaan menty? Aloin treenata kuntosalilla noin 3-4 kertaa viikossa jumppien ohessa ja vähensin jumppia sieltä 6-7 viikkotunnista noin 3-4 tuntiin viikossa. Ja mikä tärkeintä: aloin syödä laadukkaammin. Ihan tavallista ruokaa, riittävän usein ja sopivia määriä. Sen lisäksi olen heittänyt ”viron tuliaiset” roskiin ja käynyt makuunissa vähän harvemmin. Pieniä valintoja, pieniä asioita, mutta ne on vieny mua kohti tavoitetta. Eikä se oma tavoite lihasten vahvistamisesta ja rasvan vähentämisestä oo kuitenkaan se asia, joka mulla on päivittäin mielessä. No way! Mä edelleenkin mietin kaikkea tekemistäni sen perusteella, mikä olisi eniten kivaa! :) Jos mua huvittaa jumpata viis combattia viikossa, nii siitä vaan! Ja jos mä haluan ahkertaa salilla, nii sekin sopii! Oon varmasti onnekkaassa asemassa sen suhteen, että treenaamattomuus ei ole mulle yksi vaihtoehdoista, vaan enemmänkin mietin, minkä treenin valitsisin kaikista kivoista :D!
 
 
 Jos mulla kerta on koko ajan jokin tavoite kuitenkin päällä, nii pitäisikö tahtia kiristää? Välillä mietin sitä, olisihan sitä kiva kokeilla. Vähän astetta enemmän tosissaan. Tarkempi treeniohjelma salille, kurinalaisempi ruokavalio. Mutta toisaalta, mä en rehellisesti sanottuna tiedä, olisiko musta edes johonkin kurinalaisuuteen sitoutujaksi? En nimittäin tälläkään hetkellä ole lainkaan kiinnostunut asettamaan mitään välitavoitteita joulukuussa olevaa seuraavaa kehonkoostumusmittausta ajatellen. Tiedän, että mittaus on tulossa joulukuussa, mutta en silti vain jaksa :D Välitavoitteiden kautta voi saavuttaa suurempia tavoitteita, mutta ei se rasvaprosentin tiputtaminen nyt niin maailman tärkeintä mulle ole, että jaksaisin liian tosissaan sitä ottaa :-D Se se avainsana varmasti onkin – tärkeys. Mulla on tärkeintä kuitenkin yhä edelleen, että treenaaminen on kivaa, ihanaa, huippua, mahtavaa, onnellista! Tuntuis myös jotenkin ahdistavalta, että mun täytyis tiettynä päivänä mennä salille, kun joku on niin sanonut. Entä jos ei huvita? Jos samaan aikaa meniski joku kiva attacki, johon kaikki mun kaverit on menossa? Tai jos meniski joku viikko joku huippu kolmen tunnin lesmillstapahtuma, enkä vois osallistua, kun mun treeniohjelma sanoo muuta :D Hui! Tai jos mä en vois syödä tota herrrrkullista soppa con carnea, kun mun ruokaohje sanoo ihan päinvastaista? :D
 
 Tällä hetkellä oon vielä niin keltanokka ton salihomman kanssa, että innostun pelkästään siitä, kun voimaharjoittelun ja oikean ravinnon myötä saan pikkuruisen pikkiriikkisiä tuloksia kohti kiinteämpää kroppaa. Ehkä joskus myöhemmin voi tulla tunne, että tarviin ja haluan jonkun ammattilaisen avustamaan tarkempaa treeni- ja ruokasuunnitelmaa. Tällä hetkellä oikeansuuntaiset linjat riittää mulle todella hyvin :) Joulukuussa siis uudelleen kehonkoostumusmittaukseen, toivon, että lihaksia olisi tullut vähän ja rasvamassaa tippunut syksyn aikana pois. Katsotaan sitten tulosten saamisen jälkeen, haluanko muuttaa toimintaani jotenkin. Siihen asti mennään näillä: terveellistä ruokaa, kivaa ja monipuolista treeniä ja kohtuullista herkuttelua ;) Niin sanottuja terveellisiä elämäntapoja hyvällä ja rennolla mielellä!
 
 
Mitä ajatuksia teillä on tavoitteellisesta treenistä?
 Mikä sulle on tärkeintä treenauksessa? En oo varmaan ainut, joka treenaa ihan vaa hauskanpidon vuoksi? ;)
Milla

4 vastausta artikkeliin “täytyykö treenin olla tavoitteellista?”

  1. Tämä on niin asiaa kuin olla voi. Liikunnan ilo ja tarpeeksi väljät syömiset tuo onnen. Ei ehkä kannata mennä sorkkimaan omaa kylläisyys/treeni-ilo tuntemuksia liian tiukoilla ohjeilla. Liian tiukka dieettaaminen saattaa aiheuttaa syömishäiriötä ja ikuista laihdutuskierrettä. Jättimäisenä tai liian laihana. Oot kyllä tosi hyvässä kunnossa. Monet on sulle kateellisia.
    Muuten mäkin kävin 24h juoksussa.

    • kiitos! :) toi on kyllä ihan totta, ja etenki jos on yhtää taipumusta perfektionismiin ja kaiken hallitsemisen tarpeeseen nii liian tiukka dieetti vois olla kyllä pidemmänpäälle aika kohtalokas :/

      ja kiitos vielä tuosta kehusta, olipa kauniisti sanottu :-)

  2. Tää tulee nyt _vähä_ jälessä tää kommentti. Mut lueskelin tossa sun vanhempia postauksia ja olit elokuun alussa kertonu käyväs bodystep 92. Sanoit et oli ollu tosi iisi eikä sykkeet noussu. Nii ite oon ahkera steppaaja ja se on iha mun lemppari tunti niin joo monet on kyllä sanonu, että nykyinen ohjelma on tosi kevyt, mutta ite ainakin paikutin koko elämäni enkka sykkeet siinä pari viikkoo sitte. Ja se oli vielä party/speed versio! En tiiä mite se oli mahollista, mut olin vaa nii fiiliksis et hypin iha 100 lasissa koko tunni. Mut ite kyl tykkäsin tosta party/speed versiosta jota harmi kyllä en oo päässy tekeen ku 2 kertaa, ku meillä ohjaajat on pitän melkee vaa atleettista

    • mä luen aina kaikki kommentit, eikä aiheet vanhene, joten ei haittaa vaikka kirjoitit aiheesta nyt. Eli kiitos kommentistasi – Parempi myöhään ku ei ollenkaan!

      joo kävin tosiaan vain sen kerran kokeilemassa tuota ohjelmaa, eikä tuntunut musta kauheen kovalta rääkiltä – mihin kuitenkin stepin yhteydessä olen tottunut. Uskon kuitenkin ihan täysin, että oot saanu vedettyä siellä tunnilla saman ohjelman parissa ihan uskomattoman kovat sykkeet ja tosi kovan treenin! Oon nimittäin ite vähä sellanen, että jos joku juttu ei mua inspaa, nii en vaa saa vedettyä itestäni kaikkia tehoja irti. Eli esimerkiksi jos tällä mun kokeilutunnilla olisi ollut a)musiikki kovemmalla tai b) eri ohjaaja nii olisi keski- ja maksimisykkeet voineet olla hyvinkin erilaiset.

      Eli tiivistetysti sanoisin, että kovan treenin saa varmasti vedettyä millä tahansa tunnilla (vaikka zumballa!) jos oikeesti vaa nauttii siitä tekemisestä niin kovasti, että tekee aivan täysillä jopa vähä vahingossa :-) Tää ohjelma ei mulle kauheesti iskenyt, nii ei tullut sit vedettyä mitää överikovia sykkeitäkää..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta