lähtökohdat pt-syksylle

Tähän alkaneeseen pt-syksyyn liittyen, ja muutenkin tavoitteellista treenaamista ajatellen päätin vähän pohtia omaa lähtökohtaani sekä mahdollisia haasteita, joita projekti syksyn aikana minulle tuo. Sanotaan, että tulosten saavuttamisen kannalta treenaaminen on se helppo osuus ja haasteellisempaa on syödä oikein. Mitä mieltä ootte? Mun kohdalla tää ainakin osittain pitää paikkansa. Mun on helppo lähteä treenaamaan. Teen sitä usein, ja se on mulle mielekästä ja kivaa. Menee jo ihan rutiinilla. Työpäivän jälkeen vaan nopeasti vaihto työvaatteista treenivaatteisiin ja nokka kohti salia! No problem. Tuskin koskaan meen ensin sohvalle makoileen ja miettiin, pitäskö lähtee treenaa vai ei. Sohvalla löhöilyyn päädyn ehkä silloin, kun meen vasta johonkin iltajumppaan. Mulla ei siis oo minkään sortin lähtövaikeuksia trenaamisen kanssa.  Jollekin tää kohta nimittäin saattaa olla se haasteellinen osuus? Ei vaa sais aikaseks lähtee salille, vaikka tietää, että lähteminen on aina yhtä palkitsevaa – näin oon kuullut ja lukenut ;)
 
No mitäs sitten treenaamisesta muuta. Mulla on monesti tunne, että en ehdi tehdä viikon aikana kaikkia sellaisia treenejä, joita haluaisin! Joku kun saattaa miettiä, mitä tekisi, kun ei mikään laji ole kauhean innostava. Ei ole oikein motivaatiota lähteä, kun sali tai jumpat tuntuu lähinnä pakolliselta suorittamiselta, mutta kun pitäisi liikkua. Mulla tää on toisinpäin. Nimittäin niinpäin, että en ehdi tehdä kaikkea, kun niin moni laji on niin superikivaa! Kesälomalla olikin mahdollisuus toteuttaa unelmien treeniviikkoja, ja nehän oli kutakuinkin tällaisia: 3-4 salia, bodyjamia, attackia, combattia ja juoksua. Jep. Emmä arkena noin suuria määriä ehtis, enkä jaksais, eikä varmasti olis järkevääkään. Se onkin ehkä mun treenaamiseen liittyvä kehittämispuoli: järkevyys. Ja toivon, että tältä pt-syksyltä saan myös vastauksia järkevään treenaamiseen. Mitä se nimenomaan mun kohdallani voisi olla, jotta saan kuitenkin tehdä kaikkea kivaa, mutta kropan kestämisen rajoissa :D Mä en ihan oikeasti tiedä vieläkään, mikä on liikaa ja mikä ei. Oon pitänyt sen 1-2 lepopäivää viikossa, ja se tuntuu ihan hyvältä. Mutta aion ehdottomasti selvittää syksyn aikana, tekeekö liian monet viikkotunnit jopa hallaa mun kehittymiselle pidemmällä aikavälillä. Onhan mulla hyvä kunto, joten jaksan kyllä pomppia, pumpata ja riehua paljon. Mutta lähinnä nyt, kun kuntosalitreeniä lisätään ja kovennetaan, niin haluaisin saada vastauksen ammattilaiselta siihen, miten paljon kroppa oikeasti tarvitsee aikaa palautumiseen niistä. Tottakai ite huomaan, milloin kroppa ei oo palautunut. Ja sillon koitan levätä. Mutta liian usein käy kuitenkin myös niin, että ”kyllä ny yks attacki menee” tai ”sillä se lähtee, millä on tullutkin”, ja oon jossain pomppimassa :D Jos tästä ei oo haittaa, niin hyvä. Mutta sen selvitän. Pikkuhiljaa :) 
 
Treenaaminen on siis oikeasti mulle helppoa. Mä tykkään siitä ihan hirmuisen paljon, eikä mulla oo koskaan esimerkiksi sellaisia tekosyitä ongelmia, että en ehtisi urheilla, tai että en pystyisi tai jaksaisi. Sairastuminen, joka on viime aikoina koetellut mua taas oikein kunnolla, nii aiheuttaa luonnollisestikin sen, etten voi treenata. Mutta terveenä, tavallisena päivänä, mulla on aina aikaa ja mahdollisuus urheilla ;) Koska kivat ja mulle tärkeät asiat vaan priorisoituu vapaa-ajanviettolistalla korkealle.
 
 
 No mitens sitten syöminen? Sanoin, että se on tässä combossa mulle haastellisempi puoli. Nyt syksyn aikana mä aion oikeasti tehdä töitä tavoitteeni saavuttamiseksi. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässä tällain ”tosissaan”. Treenaaminen kun on aina ollut mulle hauskanpitoa, hyvinvointia ja sosiaalinen tapahtuma. Ei koskaan aikaisemmin väline saavuttaa jotain. Oon toki koko vuoden kiinnittänyt huomiota ruokavalioon, jotta se tukee mahdollisimman hyvin treenaamista ja kehittymistä. Mutta kyllä tähän hommaan tulee jollain tapaa erilainen sävy, kun on tietyn ajanjakson mittainen projekti, johon on sitoutunut kaikella tahdonvoimallaan. Mä en tässä vaiheessa usko, että treenaaminen tulee olemaan missään kohti mulle se hankala osuus. Saan varmasti paljon lisää osaamista ja tietoa kuntosalitreeniin liittyen, ja uskoisin sen tuovan aina vaan lisämotivaatiota tekemiseen =) Sen sijaan ruokahommat mua ihan vähän jännittää. Oon kyllä jättänyt jo kaikki herkut pois ja siistinyt muutenkin ruokailut mahdollisimman hyviksi. Ensi viikosta kuitenkin starttaa varsinainen ohjeen mukainen syöminen. Sain palautetta ruokapäiväkirjoistani, että mulla on tosi hyvät lähtökohdat projektille, koska syön jo nyt säännöllisesti ja hyviä ruoka-aineita. Saas nähä, mitä muutoksia ruokalistaan nyt sitten tulee – se selviää maanantaina. Ja mikä mua jännittää, niin se, jos joudun olee nälässä. Mä oon niin huono kestään nälkää, enkä tiiä, riittäiskö mun tahdonvoima kovin pitkälle, jos täytys kituuttaa. Mutta eikai täydy. Varmaan laatu on se tekijä, johon ensisijaisesti on kiinnitetty huomiota. Ei niinkään määrä. Syön nyt päivässä 2000kcal-2400kcal, mitä oon kalorilaskurista taas katsellut, niin tuskin se voi tuosta kauheasti muuttua. Emmätiiä! :D Toivon niin. Nälkä on kamala tunne. Ja tottakai mua vähän jännittää myös omat mielitekoni. Joskus vaan tekee ihan perhanasti mieli ruisleipää, jugurttia tai suklaata. Ja sitten niitä syödään. Mutta voi olla, että ainakaa tota viimeks mainittua ei voi ny lähtee kaupasta hakee, vaikka mieli tekis? Ellei sille sitten keksitä jotain rasvanpolttoa edesauttavaa merkistyä. Mutta tosiaan, täytyy muistaa, kuinka lyhyt aika tää syksy on. Mä varmasti pystyn olla pari kuukautta ilman oikeita herkkujani, jos tiedän, että halutessani voin syödä niitä taas vaikka koko ensi vuoden.
 
Meidän piti siis aloittaa pt-projekti tällä viikolla jo, mutta mun sairasteluista johtuen katsottiin paremmaksi aloittaa ihan täysillä voimilla vasta ensi viikolla. Mun kaveri kysyi yks päivä multa, että eikö oo jotenkin tylsää, kun projektin myötä joutuu luopumaan jostain herkuista tms? Nii tiiättekö mitä, mä en oo lainkaan ajatellut sitä niin. Että se olisi luopumista tai tuskaa tai kärvistelyä. Sokerikoukusta irtipääseminen on aina toki haastellista, ja mielitekoja vastaan taistelu etenkin alkuun on vähän epämiellyttävää. Myöhemmin se on kuitenkin palkitsevaa. Sokerihiiri kun katoaa parissa viikossa =) Oonkin ennemmin miettinyt, että kuinka hyvä olo taas tulee, kun saa ittensä irrotettua turhista irtokarkkipöhöistä. Tottakai mua jännittää, kuinka vaikeaa tai helppoa oikeiden valintojen tekeminen tulee olemaan. En tiedä vielä, mitä on tulossa, joten en osaa arvioidakaan etukäteen. Mutta oon kyllä aikamoinen sokerihiiri, ja tää on se kohta mikä vähän jännittää.Voin sitten raportoida fiiliksiä, jos teitä kiinnostaa sellaisia lukea? Toisaalta oon nyt kerännyt jo niin monta viikkoa innostusta ja motivaatiota, että en nää mitään syytä, miks joku ruokaohjeesta poikkeaminen olis niin houkuttelevaa, että hukkaisin näin mahtavan tilaisuuden treenata ja kehittyä ja edetä kohti omaa tavoitetta pt:n kanssa! Olishan se hullua. Kun tää on niin lyhyt aika tää syksy. Että jos joku ruoka alkaa houkuttaa tms, nii saahan sitä sitten syödä koko loppuelämän. Mä oon kuitenkin terve, normaalipainoinen, aktiivinen ja hyvinvoinva nuori aikuinen, joten mikään elämäntaparemontti tässä ei ole nyt kyseessä. Pt:n kanssa lähden haastamaan omaa mieltä ja kehoani tavoitteeni saavuttamisessa. Lyhyt aika, pieni tavoite, mutta projekti voi antaa mulle hyvinkin paljon. Ei mulla oo mitään menetettävää :) Mun mielestä tästä mahdollisuudesta nyt kannattaa vaan ottaa kaikki irti ihan täysillä!
 
 
  …………………. Niin, ja tohon luopumiseen liittyen. Tiiättekö, mikä mua jännittää vähän. Se, että jos joudun luopumaan mun kivoista jumpista! Nyt tuntuu siltä, että olis ihan kamalaa, jos muut pitää hauskaa jossain tunnilla, ja mä en voi osallistua, koska mun tarvii tehä jotai muuta. Mä en ajatuksen tasolla just nyt kestä sitä, että joku rajottais mun jumppaamista :D Hullua varmaan. Mutta en tosiaan tiedä vielä, kuinka monta jumppaa ja miten noi salit viikottain järjestyy, nii palataan asiaan sitten ensi viikolla. Toivotan itselleni onnea matkaan :D
 
Mikä sulle on haasteellisin osuus? Onko  helppoa treenata, mutta oikein syöminen aiheuttaa hankaluuksia? Vai toisinpäin just? Miksi? Mikä oikein syömisessä on kaikista vaikeinta?
Milla

8 vastausta artikkeliin “lähtökohdat pt-syksylle”

  1. Miulle ehdottomasti haasteellisempi osuus on syöminen! Puoli vuotta sitten oisin vastannu vielä toisella tavalla, mut näin on parempi. :) Oikein syömisessä on miulle monta hankalaa asiaa, päälimmäisenä ehkä kuinka paljon pitäis syödä. Itse asiassa tätä asiaa pohdin omassa blogissani kans (postauksen julkasen illalla)! :D Herkuista irti pääseminen on kans hirmusen hankalaa miulle. Sitte ku pääsis alkuun, ni se ois helppoa, mut ne ekat päivät (viikot).. Äääh, hankalaa! :D

    • nii sulla on ollut noinkin huikea muutos kuitenkin, jos nykyisin vastaat ihan eripäin kuin vielä alkuvuodesta =) Hienoa! Ja herkuista irtipääseminen on tosiaan ekoina päivinä (ja viikkoina!) vaikeaa, mutta mun kokemuksen mukaan helpottaa parin viikon sinnittelyn jälkeen. Vaikka ainahan ne hyviltä maistuu kuitenkin ;) En vielä oo niin pitkälle päässy, että voisin rehellisesti myöntää, ettei ne maistuis aina vaan yhtä hyviltä. haha.

  2. Tsemppiä syksyn treenailuun!! Innolla odotan kuulla mitenkä sun treenaminen ja syöminen muuttuu nykyiseen verrattuna ja lisäksi se, että millaisa ajatuksia se sussa herättä :) Mullekin on vaikeempaa syömisjutut. Liikkuminen on niin kivaa et sitä on helppo tehdä, mut sit säännöllnnen ja tarpeeksi ravitse ruoka on haastavampaa.

    • kiitos!! tsemppiä tarvitaan =) liikkuminen on tosiaan niin luontasta ja kivaa, mutta saas nähä kuinka noiden syömisten kanssa käy. voin raportoida tänne sit! :D

  3. Onneksi itelleni on tällä hetkellä kummatkin helppoa! Treenaamisen kans pitää toppuutella itteän ettei liiaksi asti mene, huh. Ja syömingit on itelläni onneksi niin rennolla otteella ettei ole mitään miksei sekin homma onnistuis. :) Rasva tirisee ilman sen kummempia pilkun tarkkoja dieettejä, joista lipsuminen ois maata kaatavaa. Eli tällä hetkellä siis täälä ainakin sujuu kummatki osa-alueet! Mutta toisaalta, oon varma, että jos joskus pt:n alaisuudessa olen myös syömisten saralta nii se ois sata kertaa pahempi! :–D Mulle on ku punanen viitta ku joku sanelee mitä pitää syyä ja mitä ei saa syyä jne. Mutta ehkä henkisen kasvun myötä seki onnistuis tulevaisuudessa. Tsemppiä kuitenki sulle hurjasti syksylle! :) -Kirsi

    • ai sullaki on taipumusta liikaa innostua treenaamisesta ;) hyvä kuitenkin, että molemmat alueet sujuu suunnilleen tasapainossa, sillä varmasti niitä tuloksia tuleekin! kiitos kommentistasi ja energistä syksyä sullekin =)

  4. Oon kyllä sitä mieltä, että et sä joudu mistään luopumaan tämän projektin aikana! (siis syömisten suhteen) Siis ethän sä nytkään mässäile karkeilla päivittäin. Ja uskon että tuon projektin aikana saa pitää myös herkkupäiviä, niinku ihmisen kuuluukin.
    Mukana matkassa ehdottomasti! Ja tuun sun kaa sen jumpan aikana salille vaikka jos sit sulla olis parempi mieli? :D

    .anne

    • oi kiitti, olipa kivasti sanottu! :)) joo en herkuttele tavallisestikaan päivittäin, mutta vähintäänkin viikottaista se on kyllä ollut. Ehkä hyvä taas vähän vähentää tosiaan ja pitää niitä sitten ansaitusti ja suunnitellusti sillointällöin. Ainaki mummon perinteisissä pikkujouluissa on pakko päästä maistaa kaikkia sen ihania ruokia ja leipomuksia!<3 sen on sentään vaan kerran vuodessa. Kiva että oot mukana matkassa, yhessä voidaa motivoida ja tsempata toisiamme hyvinä ja vähä heikompinakin hetkinä! Ja todellakin, jos tuut mun kanssa salille kivan jumpan aikaan nii se on enemmän ku paljon tehty toisen puolesta, if you know what I mean ;) Mut eiköhän hyvällä suunnittelulla pääse tekee kaikkia kivoja treenejä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta