mitens ne leuanvedot

Heips. Muistatteko, kun joskus heinäkuussa innostuin kokeilemaan leuanvetoja. Jostain syystä mulla tuli yhtäkkiä mieleen ajatus, että olis ihan perhanan hienoa, kun saisin joskus vedettyä edes pari leukaa. Alkuvuoden kävin siis monesti kyllä roikkumassa leuanvetotangolla, mutta en tajunnut yhtään, miten voisin saada itteni sieltä ylöskin vedettyä :D Sitten pikkuhiljaa aloin harjoitella tekniikkaa ja treenaa aktiivisesti toki myös leuanvetoon tarvittavia lihaksia. Kuvasin heinäkuussa videon senhetkisestä tilanteesta ja laitoin sen teille näkyviin otsikolla tyyliin ”säälittävää räpiköintiä”. Yks treenikamu kuvasi videon silloin, ja sovittiin sillä hetkellä, että nyt aletaan enemmän tosissaan treenata leuanvetoa, jotta lokakuussa menis jo vähän paremmin. Ai miks justiin lokakuu? Silloin heinäkuun helteisessä lomatunnelmassa jotenkin tuntui, että lokakuuhun on äärettömän pitkä aika. Olinkin varma, että ehdin hankkia vähän lisävoimaa ja parantaa tekniikkaa syksyn aikana. Ei se aika niin kauheen pitkä ollutkaan lopulta. Ja tänään sitten koittikin (vähän extempore) näytönpaikka. Oltiin menossa sunnuntai-illan attackiin, mutta oltiin sen verran ajoissa paikalla, että just sopivasti jäi aikaa treenata vähä leukoja. Ja sitten tajuttiinkin, että nyt tosiaan ollaan tässä. Heinäkussa sama tilanne, samat muijat sen leuanvetotangon äärellä ja sama tavoite mielessä. Ja nytkö piti sitten olla huimasti parempi ja kesällä asetetussa tavoitteessa!? Aika kylmiltää lähdettii kokeileen, vaan kuinkas kävikään…………..

lämmittelyä avustetusti…
No, eipä se sen kummallisemmin mennyt kyllä vieläkään. Kehitystä on tapahtunut siinä mielessä, että teknisesti tuntuu jo vähän varmemmalta. Mutta toistot oli edelleen yksi kokonainen. Tai sitten pari-kolme puolikasta, eli ysikympistä ylöspäin. Kuvattiin tosiaan video tänäänkin, mutta jostain syystä mä en löydä koneen kautta mitään puhelimen videoita, niin en nyt saanut sitä tänne teille näkyviin. Koitan joku päivä paremmalla ajalla vielä. Sen verran räpiköinti jo vähentynyt, että ehkä haluatte sen nähdä ;) haha. Eli tää muutama kuukausi oli lopulta tosi lyhyt aika. Ehkä niinkin lyhyt, että mä en oo tarpeeksi tavoitteellisesti asiaa treenannut. En edes joka viikko. Ainakaan varsinaista liikettä. Toki salilla oon käynyt vähän voimaa hakemassa. Mutta näillä jatketaan, ja uskon, että joku päivä niitä menee taas pari enemmän! Kerron teille kyllä sitten ;) 
Ja pakko nyt vähän hehkuttaa, kun oon aivan innoissani jo ens viikosta! Huomenna tapaan mun pt:n ekaa kertaa ihan ajan kanssa ja käydää ruoka- ja treeniohjelmat läpi ja varmaa eka salikäyntikin tulee siihen samaan sitten. Jee!! Kun mun viimeiset kaksi viikkoa on ollut terveystalossa ramppamista ja kaikkea muuta diipadaapaa, nii tuntuu vaa niin kivalta, että päivät alkaa olla taas sitä normaalia mun arkea: yhteistreenejä kavereiden kanssa, ruokahalua, aamulenkkiä, salitreeniä, treenipostauksia blogiin ja muutenkin parempaa mieltä. Sairastelu vie aina väkisin mielen vähän matalaks, ja siks on välillä ollut parin päivän postaustaukojakin, vaikka aikaa kirjoittelulle olisi kyllä ollut. En vaan viiti alkaa marisee turhaan :D Kivampi kirjoittaa, kun on kivoja juttuja ja hyviä fiiliksiä! Ja nyt niitä taas on! Ens viikosta tulee niiiiin hyvä viikko, mulla on monenmonta kivaa suunnitelmaa ja tapahtumaa tulossa. Hihiii, onhan tätä kaikkea odotettukin jo :)
Milla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta