olisko elämä kivaa ilman lesmillsiä?

Mulla tuli ihan hirveen kova jumppahimo jo arkiviikon lopulla. Johtui varmasti siitä, että olin viimeks sunnuntaina käyny attackissa ja sitä ennen oli parin viikon tauko kaikesta treenistä. Nyt kun salitreenejä pitäisi mahduttaa viikkoihin neljä, jumppapäiviä on luonnollisestikin vähemmän. Kerran tai kaksi viikossa teen salitreenin ennen jumppaa, ja kahtena päivänä viikossa pelkästään salin, ja yksi päivä on mahdollisuus pyhittää myös pelkälle jumpalle. Tänään oli sellainen päivä. Mä niiiiin odotin tän päivän treenejä, oltii nimittäin sovittu suunnitelmaksi lesmills -maraton! Mä odotin nimenomaan sitä, että pääsee tekee aivan täysillä hikipäässä, naama punaisena, ihan hiessä ja hengästyneenä kivoja lajeja. Viikko on ihan liian pitkä aika olla ilman jumppia! hui! En osaa jotenkin ees kuvailla sitä tunnetta ja ikävää, mikä tulee, kun jumpasta tulee liian pitkä tauko. Vaikka oon tehnyt tän viikon salitreenit tosi huolella ja tehokkaasti, niin silti se ei oo yhtään sama. Mun treeniviikko ei vaan oo täydellinen, enkä oo lainkaan tyytyväinen, jos en oo päässy pomppimaan jumpalle. Onneks oli toi maraton tänää. Sai kaks tuntia riehua lesmillsiä ;) En nimittäin tiedä, olisko esim. pelkkä tunti combattia riittänyt taltuttamaan tän jumppaikävän, mikä mulle nyt oli syntynyt.
Mä aloinkin miettii, että osaisinko enää edes elää ilman lesmillsiä? Ööö, en.Tai oikeastaan en edes haluaisi! En suostuisi! Vaikka kuinka yrittäisin ylittää itseni salilla ja tehdä täysillä ja hyvällä tekniikalla, niin jollain tapaa en saa salitreenistä samanlaista onnellisuusfiilistä, kuin jumpilta. Salilta saa tietysti treenieuforiaa, ja hyvät treenit tuo onnistumisen kokemuksia. Ihan kiva. Tykkään siitä omalla tavallaan. Ja etenkin kehittymisestä salitreenissä ;) Mutta sellainen jumpan jälkeinen endorfiinihumala on vaan niin ihmeellisen maaginen tunne, että sitä ei voi saada muualta. Te, jotka jumpalla käytte, niin tiedätte varmasti, mistä puhun? En osaa tätäkään oikein kuvailla tarkoilla sanoilla, oon kai huono tunteiden kuvailija :D Lesmills -jumpat on sellainen asia, jonka parissa mä saan niitä kannattelevia ja onnellisuutta luovia onnistumisen kokemuksia, itensä ylittämisen mahdollisuuksia ja myös sitä kaikkensa antamisen tunnetta. Tänäänki ensimmäinen puoli tuntia mentiin bodysteppiä, ja mä vedin niin täysillä, että mun oli pakko todeta ääneen kaverille, että jeesus ku on raskasta :D Yhdellä lauseella tiivistäen: lesmills -jumpat on vaan niiiin kivoja ja tehokkaita!
Lesmills herättää mussa tietynlaista intohimoa. Jos esimerkiksi työpaikan kahvihuoneessa jotkut keskustelee lesmills -jumpista, ihmettelevät esimerkiksi, mitä mahtaa olla bodyattack (kirjaimellisesti siis juurikin noin lausuttuna), niin mä en vaan voi pitää suutani kiinni, vaan liityn keskusteluun ja alan suu vaahdossa selittää tunnin sisältöä. Samaan hengenvetoon yritän selostaa liikkeitä ja vaikeita kohtia ja musiikkia ja omia haasteita lajissa ja lajia aloittelijan näkökulmasta jne. Ja sit kun lopetan, niin mua katotaa suu pyöreenä ja taivastellaan, että uskaltaakohan sinne sitten tulla :D Tää on nyt tapahtunut pariin kertaan, hihi. Ja sitten, kun joku kuulee, että käyn lesmills jumpilla, niin ne kysyy muistakin lajeista, ja sitten mä en malttais olla puhumatta kaikesta ja kaikista mielipiteistäni eri jumppien suhteen. Ja lopulta kannustan tuttuja ja tuntemattomia tuleen kokeilemaanja tarjoudun itse lähtemään mukaan opastajaksi ja tsempiksi. Jep. Kuinkahan monta uutta asiakasta oon jumppaurani aikana saanu puhuttua esimerkiksi entiselle salilleni. Ja onhan tuonne nykyisellekin tullut vietyä muutama tuttu ja tuntematonkin :D Oon vaan niin innostunut lesmillsistä, että haluan jakaa sen ihanaa tunnelmaa kaikille vähänkin kiinnostuneille. Siks mä varmaan tän bloginkin oon perustanut. Jos joku hakee googlesta tietoa lesmills bodyattackista, ja päätyy mun blogiin (kuten on joitakin kymmeniä tai satoja kertoja käynyt), niin toivottavasti ne päätyis lajia kokeilemaan. En tietysti tiedä, onko näin käynyt. Mutta olis tosi palkitsevaa, jos onnistun edes muutamaa ihmistä motivoimaan ja innostamaan lesmills -jumppien pariin =)
Mun suosikki lesmills – lajit on attacki, combatti, steppi ja jami. Kaikki aerobisia riehumistunteja. Ja miksi mä sitten käyn siellä? Sen lisäksi, että se on perhanan kivaa. Niin se on niin tehokasta, että koskaan ei tarvii pettyä ja lähteä kotiin naama valkoisena ja ihmetellen, kun ei tullut hikikään. Lesmills -tunnit on niin laadukkaita, että ihan varmasti tulee hikoiltua täysillä. Siellä on pääosin hyvät musiikit (vaikkakin arvostelen aina jyvät akanoista kuitenkin;), ja koreot on sekä mielelle että kropalle monipuolisesti haastavia ja kivoja. Kun tunneilla käy enemmän, yksittäisiin lajeihin pääsee paremmin sisälle, ja tekniikka paranee kerta toisensa jälkeen. Tällä hetkellä musta tuntuu, että attackissa, stepissä ja combatissa oon hyvällä teknisellä tasolla. Jamissa sen sijaan oon vielä aloittelijan kengissä. Kroppa ei taivu tanssikoreoihin vielä kauheen letkeesti, mutta aion ensi viikolla lähtee taas treenailee ;) Jumpillakin voi siis kehittyä! Paljon muillakin osa-alueilla, kuin vain kunnon puolesta. Saa tasapainoa, voimaa, ketteryyttä, ponnistusvoimaa ja koordinaatiota, muunmuassa. Siksi se onkin niin palkitsevaa.
Tänää oltiin siis lesmills -maratonilla ja mä olin niiin onnellinen!<3 Pariin tuntiin mahtui tällä kertaa steppiä, pumppia, attackia ja combattia. Parhaat biisit parhaista lajeista! ihan huippua :) Jumppaa vedettiin niin sanotusti sata lasissa, mutta kaloreita paloi jopa 1000! Vähän mun onnellisuushetkeä yritettiin taas häiritä, kun joku huuteli, että musiikki on liian kovalla, mutta yritin pitää oman fiilikseni korkealla, vaikka musiikkia hiljennettiin. (Koska ne hommaa ne korvatulpat tonne salille noille herkkäkorvaisille?). Vaikka mulla on nyt menossa pt-projekti ja oon sitoutunut tekemään neljä salitreeniä viikossa, niin jumpalle täytyy kyllä päästä myös. Ne on jo niin vahvasti osa mua. Ne tuo ihan hirveesti iloa mun elämään. Alkuviikosta menee työvuorotkin niin kivasti, että pääsen pitkästä aikaa jamiin, jeaaa!!<3 Kuten aiemmin totesinkin, en kyllä voisi tai haluaisi elää ilman jumppia. Ja nimenomaan lesmills-jumppia.
Milla

2 vastausta artikkeliin “olisko elämä kivaa ilman lesmillsiä?”

  1. Oot kyllä tosi onnekas, kun saat kaydä noilla kaikilla LesMills-tunneilla! Omalla salillani on vain LesMillseistä vaan combat ja pump, eikä salin vaihto ole juuri nyt mahdollista. Sun teksteistä kyllä huomaa, että osaat olla attackeista, stepeistä ja muista kiitollinen. :) Kyllä minäkin parin vuoden päästä, kun pääsen muuttamaan opiskelupaikkakunnalta pois…

    • oon samaa mieltä! pitäis aina vaan muistaa arvostaa, kuinka hienoa on, että mulla on päivittäin mahdollisuus valita monien eri lesmillslajien väliltä =) mut itekin oon vaihtanu salilta toiselle niin kauan, että oon ollut tyytyväinen tarjontaan. joten kyllä sunkin aika koittaa vielä :)! ja et sentää nyttenkää joudu ihan kokonaan ilman lesmillsiä elää!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta