minkälaiset treenit, sellainen kroppa

Mä ihailen aina ihmisten, sekä tuttujen että tuntemattomien, erilaisia liikunnallisia taitoja ja ominaisuuksia. Miten kaikki onkin niin taitavia! Ihmettelen esimerkiksi aina ääneen, että miten ihmeessä yks kaveri pystyy tehä scottpenkissä haukkaria jollain yli 20kg painolla, kun ite väännän sitä hikipäässä puolet pienemmillä. Sillä on hyvät voimat. Ihailen myös sitä, kun hyvä ystäväni päätti kesällä näyttää kuntonsa ja juosta puolimaratonin. Hän harjoitteli siihen aktiivisesti ja onnistui. Hienoa! Ihailtavaa suorastaan :) Oli tahdonvoimaa ja hyvä juoksukunto. Samoin eräs toinen (vai kolmas jo) hyvä ystävä prässäsi vielä viime talvena 60kg kiekoilla, ja nykyään pumppailee jo lähes 200kg kelkassa! huhhuh! Hyvin on koipilihaksia kehitetty! Neljäs ystävä taas päätti tuosta noin vaan laihduttaa. Ja kyse oli siis enemmästä kuin kymmenestä kilosta. Jees! Ootte mahtavia kaikki. Miten te osaattekin niin paljon kaikkea. On onni olla teidän ystävänä. Elämä olis niin paljon tylsempää ilman samanhenkisiä ystäviä. Kiitos teistä kaikista. Ootte motivoivia kaikkine saavutuksineen. Puhumattakaan kaikista blogitutuista. Siis teistä kaikista, joiden blogeja seuraan. Ootte suurenmoisen motivoivia, ja ihailen teidän osaamista. Saan suurta motivaatiota, kun näen erilaisia kehitystarinoita ja innostusta pursuilevia tekstejä liikunnan parista!
 Ihailen muita, ja haluaisin monesti pystyä samoihin juttuihin. En kuitenkaan lähtenyt puolimaratonille treenaamaan, vaikka mua on sinne pariin kertaan houkuteltu. Ai miksi? Siksi, että halusin panostaa salitreeniin, ja pelkäsin, että molempiin samanaikaisesti panostaminen ajais mut vaan ylikuntoon. En siis ollut tarpeeksi kiinnostunut juoksusta suoraan sanottuna. Haukkarivoimaakin oon koittanut parhaani mukaan parantaa jo vuoden ajan. Ei se silti käskemällä kasva :D Että reeniäreeniä vaan, jos joskus nousis tollasetki painot. Ja mitens toi prässi sitten? Oon koittanut senkin kanssa olla ystävä jo pitkään. Mutta maksimipainot ei vaan oo silti kehittyneet yhtä huimasti, kuin kaverilla. Joku sanoi, että syy on siinä, että mulla on niin lyhyet jalat.  No, kai kaikki on mahdollista, jos tarpeeksi yrittää. Mutta 200kg prässissä on toistaiseksi mahdottomuus mulle. Toistaiseksi. Ja viimeisenä toi laihdutus. Mulla ei koskaan oo ylipainoa tai varsinaista laihdutettavaa ollut, joten sikäli sille ei ole tarvetta. Mutta tavallaan pt-projektin aikana koitan vähän rasvoja tiristellä. Katsotaan, jos tän asian suhteen pääsen vielä kertomaan oman onnistumistarinani :) Ainaki alku on ollut ihan hyvä.
On ihanaa kuulla muiden ihmisten onnistumisista ja lukea osaamistarinoita blogeista, mutta sitäkin tärkeämpää on huomata oma pystyminen. Mun ihan oma kroppa, joka on juuri sellainen, jonka olen siitä muokannut. Minkälainen se sulla on? Mulla kroppa on muotoutunut sellaiseksi, että sillä jaksaa pomppia 3 tuntia lesmills-jumppia ja sillä pystyy juoksemaan vaikka 10km lenkin. Mun kropassani on voimaa, jota käytän salitreenissä. Jaksan tehdä isoilla painoilla moniakin liikkeitä. Mulla on myös hyvin treenattu keskivartalo. Voin olla kaksi minuuttia hooverissa ja ottaa samalla valokuvia. Hyvin treenattu core antaa tukea ja ryhtiä kaikkeen toimintaani. Ulkonäöllisesti harrastamani lajit ovat tehneet kropastani seuraavanlaisen: mulla on vahvat jalat, litteä keskivartalo ja ryhdikäs yläkroppa. Vähän hartioitakin oon onnistunut kasvattaan ;)
Minun kroppani – kuinka voisinkaan olla pitämättä siitä!
Ja koska pidän kropastani, haluan myös huolehtia siitä hyvin. Geenit määrittää jonkin verran ulkonäöllisiä seikkoja. Mutta elintavoilla voi vaikuttaa merkittävästi moneen asiaan. Joku on luonnostaan laiha, ja toisen kroppa kerryttää rasvaa pienenkin ylimääräisen herkuttelun johdosta (esim.mun). Jokaisella kuitenkin liikunta- ja ruokailutottumukset muokkaa kroppaa tietynlaiseen suuntaan. Voin kuvitella oman kroppani, minkälainen se olisi, jos en liikkuisi lainkaan ja söisin ja juopottelisin miten sattuu. Olisin sellainen lyhyt, jenkkakahvainen, isoperseinen ja löysä. Hyi. Kuinka huono olo olisi olla sellaisessa kropassa. Nyt kun pidän huolta kroppani hyvinvoinnista, se antaa vastalahjaksi mulle hyvän olon. Mua ei kolota itseaiheutettuja lihaskipuja enempää mihinkään (okei, vammanen olkapää välillä kolottaa ja koputtaa), pystyn tekemään kropallani kaikkea mitä haluan ja se näyttää ulospäinkin juuri niin terveeltä, kuin musta tällä hetkellä tuntuu. Aika loistavaa =) Monilla liikunnallisilla tyypeillä on olemassa erilaisia tavoitteita ja haaveita oman kropan suhteen, mutta tärkeää on nauttia myös matkan aikana. Ite oon nauttinut salitreeneistä jo vuoden ajan, ja koko ajan tuntuu, että kehityn siellä lisää ja lisää! Siistiä! Oon ihan tyytyväinen kroppaani näin, mutta kun nyt alkuun on päästy esimerkiksi tän pt-projektin kanssa, nii mielelläni katson, mitä kaikkea vielä matkanvarrella eteen tulee ;) Musta ei todennäköisesti koskaan tule maratonjuoksijaa, eikä huippu-uimaria saati ohutjalkaista ballerinaa. Mut mitä sitten! Mä oon kovassa jumppakunnossa, kovemmassa kuin moni muu. Mä pystyn juoksemaan kevyesti useamman kilometrin ja treenaan salilla kovaa. Sen alkaa nähä myös pikkuhiljaa mun kropasta. Se, jos jokin, ilahduttaa mua.
Ootko sä monesti pysähtyny miettii, mitkä on nimenomaan sun vahvuuksia?
Milla

10 vastausta artikkeliin “minkälaiset treenit, sellainen kroppa”

  1. Mun on pakko sanoa, että nyt kun aloin miettimään, niin en oikein osaa suoraan nimetä omia liikunnallisia vahvuuksiani :D Kroppa on muokkautunut viimeisen vuoden aikana niin paljon, ettei pää tahdo pysyä perässä enkä miellä itseäni lähes 30kg kevyemmäksi ja huomattavasti entistä parempikuntoiseksi, vaikka kuinka yrittäisin :D Koska jokaisella nyt kuitenkin jotain vahvuuksia löytyy, tulin siihen tulokseen, että mulla ne on jalat. Mun jalat jaksaa aika paljon kaikenlaista ja ovat kehittyneet salillakäynnin seurauksena huikeasti! Ehkä tietynlainen kestävyys olis kans vahvuus. Hahah, tää olikin yllättävän vaikea kysymys! :D

    http://maailmanauraa.blogspot.fi/2013/08/nobody-can-go-back-and-start-new.html

    • toi on kyllä varmasti mielelle haasteellinen tilanne, kun tiputtaa painoa noin reippaasti! onnittelut kovan työn tuloksista :-) Sulla on vahvojen jalkojen lisäksi varmasti vahva mieli ja tahdonvoimaa, kun oot onnistunut tollaisessa projektissa. täytyyki käydä kurkkaamassa sun blogia tarkemmin! :)

  2. Okei, ensinnäkin. Kun luin alkupätkän teksistä, kyyneleet tuli silmiin. Ihana olet ja osaat olla onnellinen toisten saavutuksista ja vahvuuksista!
    Mun vahvuus on että oon päässyt eroon ainaisesta 5-10kg jojoilusta. Raskaat treenit menee tosta noin vaan, eikä maistu edes veri suussa. ;)

    .anne

    • hihiii, kiitti :-) sä oot kyllä tehny niin huiman muutoksen elämäntavan kanssa, että comboilut ja aamuseiskan attackit sun muut raskaat treenit menee miten päin vaan ;-)

    • kiitos ;-) Kyllä se työ pikkuhiljaa tuo tuloksiakin, jaksaa vaa olla pitkäjänteinen!

  3. Hmmm… osaan olla ylpeä saavutuksistani mutta en ole kyllä vahvuuksiani tainnu hirveesti pohtia… :D No mainitsemisen arvoista on varmaankin tuo 17 kilon laihdutus ja suuri rakkauteni kahvakuula <3 Aloitin 6 kilon kuulalla tammikuussa ja nyt heiluu jo 16 kilon kuulakin :)

    • välillä tosiaan tekee ihan hyvää kun miettii niitä omia saavutuksiaan ja vahvuuksiaan :-) sulla on kyllä huikea pudotus takana, onnittelut hyvin tehdystä työstä! ja hyvin näkyy kehitys ulkonäön lisäksi juurikin noiden treenipainojen muuttumisena! wuhuu. keep on going ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta