bodycombat 58 (+vammanen olkapää)

YEA, nyt on bodycombat 58 päästy hakkaileen myös läpi! Täähän tarkoittaa sitä, että kaikesta sairastelusta huolimatta sain mun lempparini (attacki, jami ja combatti) kokeiltua heti ekalla viikolla, jee! Koska en tietenkään malta pitää sisälläni tän aamuista combatkokemusta, niin ensivaikutelmien äärellä ollaan jälleen ;) Kokonaisuudessaan sanoisin, että erittäin hyvä ohjelma, jossa on kivat ja menevät musiikit! Mun mielestä tässä ohjelmassa on vain yksi huono biisi, ja se on kolmas combatosuus eli biisi nro.6 (Score and the finger – Action). Mutta sekään ei haittaa yhtään, koska muuten ohjelma on täynnä kovia biisejä, ja on ihan hyvä, että tossa kutosbiisin kohdalla voi tehä vähän kevyemmin ja hengittää. Muut biisit ku on aikamoista riehumista. Jos haluat tarkemmin katsella tracklistia niin se löytyy TÄÄLTÄ. Sizzleri sen sijaan löytyy tuosta alta. Ah nam <3

Ohjelma starttaa kivoilla lämppäbiiseillä, joissa pääsee jo nostaa sykettä hyvin. Viime ohjelmassa multa meinas lähtee järki sen kakkosbiisin kanssa. Se oli niin hidas ja huono, että syke oli jotain 70 ku haukottelin sen läpi. (Sen huikeen kolme kertaa, jotka kävin edellisessä ohjelmassa :D) Mutta nyt ollaan asian äärellä ja pääsee kunnolla lämmittelee sekä ylä- että alakropan! Toi scream tuo kyllä mieleen ihan attackimuistoja, mutta menkööt nyt. Se on yllättävän innostava biisi, vaikka onkin tosi kulunut ja vanha :D Ylipäänsä combatissa mun suosikkeja on powerit ja inhokkeja combatosuudet. Johtuu varmaa monesti siitä, että powereihin valitaan semmoset jytäbiisit, koska ne vaan hakkaillaan läpi. Ja combatosioissa sitten taas saattaa olla mitä tahansa musiikkia. Tällä kertaa kahteen ekaan combatosioon on kuitenkin ihanasti valittu kivat kappaleet! Jea!

Tän ohjelman paras combatbiisi. My forever love onki sitten tän ohjelman paras attackbiisi.

Ja tietysti on pakko sanoa pitkäaikaisesta murheenkryynistäni Muay thaista. Viimeiset pari ohjelmaa se on ollut sellaista kuraa, että oon itkenyt itseni sen läpi ja ohi. Mutta nyt seki on onnistuttu tekemään ihan kivaksi! VAU! Biisi on vähän rokkimainen, mutta ei kuitenkaan yhtään. Toimii ihan semihyvin ja miljoonat running manit saa kyllä hien pintaan, noin niinkun kauniisti ilmaistuna :D Kuten biisinkin nimi sanoo: It’s a fight! Ei mikään huippubiisi, mutta tärkeintä on viimeaikaisten kokemusten jälkeen, että biisi on edes vähän innostava :D Ja sen jälkeen siirrytäänkin sitten attackiin – eiku mitäää!??! Biisihän on siis tismalleen sama kuin bodyattack 78 ohjelman vika intervallikappale. Mulla tuli tossa nykyisessä bodyattack 83 ohjelman sykehuipussa ihan combatfiilis, kun siellä on biisinä se Poison. Mutta entäs tää My forever love sitten. :D jessus. Ei vois kyllä enempää olla attackbiisi. Yks mun suosikkikasibiiseistä attackissa. Ja siks en voi kyllä ihan siirtää sitä tänne combatin puolelle. Siinä attackin versiossa on jotenkin niin hyviä muistoja mielessä syksyltä 2012 kun sitä mentiin monta kertaa viikossa <3 Ääh. En pystyny keskittyy näin ekalla kerralla ollenkaa tähä combatkoreoon ja niinpä sitten sekoilin vaan koko ajan enkä saanu tehoja irti. Niin, ihan vaan siks ku teki mieli heittää jalkoja ja uppoutua syksyn 2012 attackfiiliksiin… Bodyattack – my forever love.

joulukuu8 (3)Bodycombat 58 on siis kokonaisuudessaan erittäin toimiva ja kiva ohjelma! Ei kylläkään yllä ansaitse sijaa listalla, jossa on kaikkien aikojen parhaat combatohjelmat. Mutta ei tää huonokaan ollut. Yks asia, mikä vaikutti vähän mun omaan tän päivän treenifiilikseen, on tää mun vammanen olkapää! Kuten oon täällä blogissakin maininnut, mun olkapääni on nyt aika sökönä. En tiiä, mikä siinä oikein tarkalleen on. Ja siksi se varmaan kipuileekin vähän väliä. Oikeastaan se on ollut kipeä vuodesta 2007 saakka enemmän tai vähemmän. Silloin enemmän kun kävin pumpissa. Sitten jätin pumpin ja se oli parempi. Ja sitten ku aloin käydä salilla nii se alkoi taas oireilla. Se on kuvattu röntgenissä ja ultrassa, ja näissä ei löytynyt mitään. Kävin myös fysioterapiassa ja yksityisella ortopedillä, ja kuminauhajumppaa suosittelivat. Ilmeisesti syy on jossain kalvoissa tms. joita pitäis kuminauhalla treenata ahkerasti? Mua hermostuttaa, kun kukaan ei oo selittänyt mulle tarkalleen, mikä se saattaisi olla ja näin ollen mun motivaationi kuminauhajumpan tekemiseen on aika olematon ollut jo pidemmän aikaa….. ”Puoli vuotta kuminauhajumppaa kaksi kertaa päivässä ja sit jos ei auta nii uudellee käymää”. Jep, tosi motivoivaa :D Tietääkö joku teistä enemmä näistä olkapäähommista? Eniveis, niin kauan kun tää olkapää on näin kipeä, nii combatit saa kyllä jäädä. En pysty sivukoukkuja tekee vasemmalla ollenkaan, eikä alakoukutkaan ihan kauheen hienoilta tunnu, nii eipä siinä sitten oo kiva mennä puolitehoilla hakkaileen. Tässä ohjelmassa muuten oli perhanan paljon sivukoukkuja! Vai tuntuko se vaan, ku piti aina himmata niissä :D Tänää kävin siis combatissa ihan vaan siks, että olin kuullut niin paljon hyvää tästä ohjelmasta, enkä halunnut jäädä täysin paitsi kaikesta kivasta :D Mut jatkossa vasta sitten, kun olkapää tykkää olla leikissä mukana kans.

Mitäs te ootte tykänneet tästä ohjelmasta?

ps. Mä oon tykännyt  kirjoittaa nää tekstit tällain että keskitys on keskellä :D Tai miten se nyt koodikielellä ilmaistaan. Mutta en osaa laittaa noita youtubelinkkejä keskelle vaan ne menee tonne vasempaan reunaan aina! äääh. sori!

Milla

8 vastausta artikkeliin “bodycombat 58 (+vammanen olkapää)”

  1. Voisko magneettikuvissa näkyy jotain siitä olkapäästä? Kun eikö se oo vielä vähän eri kuin röntgen ja ultra? Tylsää kun se oireilee! Mitä jos ottasit kuminauhatreenin muun treenin oheen? Tiiän, aika mälsä idea :/

    • hmm. aloin nyt miettii et oliko se sit röntgen vai magneettikuva. apua emmämuista ees :D Ja vaikka toi sun idea on tylsä nii luulen et se ainut vaihtoehto tässä vaiheessa. Eli osana treeniä tai sitten kotona salkkareita kattellessa. Pakko se on vaa hoitaa et sää olkapään kuntoon! :)

  2. Auts! Kuulostaapa ikävältä tuo sun olkapääs! Lääkärit osaa olla välillä omituisia, kun antavat epämääräisiä ohjeita :S

    • jooo :/ ku jos mulle olis perusteltu ja selitetty, et mikä siel saattais olla ja miten toi kuminauhajumppa vaikuttais nii vois olla vähä parempi motivaatio tehdä.. oon nyt vaa ite miettiny, ku on saanu lisätietoa tosta salitreenistä (ja urheiluvammoista), et jos se liittyy niiihin joihinkin lihaskalvoihin, kun niihin vissii auttaa tommonen pienillä painoilla keikuttelu/kuminauhajumppa..

  3. En yhtään muistanut, että sun blogi oli siirtynyt tänne ja oottelin jo sun mielipidettä combatista ja attackista mutta täällähän nää jo on! :D En oo päässyt salille tai jumppaan moneen viikkoon murtuneen käden takia ja en oo viitsinyt kiusata itteeni kattomalla noita sizzlereitä mutta nyt oli sit ihan pakko kun sain kipsinkin pois! Toivottavasti mäki pääsen kohta kokeileen :)

    • voiei, missä sä oot onnistunu kätes murtaa? :/ höh, tosi mälsää! kiva et löysit tänne lopulta kuitenkin, vaikkei sinne bloggeriin tekstit enää päivitykkään =) toki oon malttamattomana heti käyny testaa ohjelmat ja kirjoitellu vähä niistä ;)

  4. Moikka.

    Löysin sattumalta tänne sun blogiin ja omien kokemusten pohjalta (olkapää loppuviimein avoleikattu jotain vuosia sitten) halusin tuohon olkapääongelmaan kommentoida. Kumma, ettei sulle paremmin oo selitetty tuota kuminauhajumpan merkitystä.

    Olkapää kun on ihmiskehon liikkuvin nivel, niin se sisältää paljon tukirakenteita joihin on vaikeaa päästä käsiksi perinteisellä painoharjoittelulla. Kuminauhajumppa tosiaan kehittää noita tukirakenteita pitämään ns. ”paketin kasassa”. Röntgen ja ultra on ensimmäiset tutkimukset, mutta usein niistä ei mahdollisia vammoja kuitenkaan näy. Magneetti otetaan usein sitten viimeisenä, josta selviää mahdollinen leikkauksen tarve ja vamman todellinen laatu, vaihtoehtoja on ties kuinka paljon.

    Tuo konservatiivinen hoito (kuminauha) saattaa usein auttaa jopa niin paljon, että leikkausta ei tarvita (oireeton olkapää) vaikka siellä olisikin jotain vammaa. Toisaalta taas, vaikka leikkaus olisikin edessä, niin ”kuminauhajumppakuuri” ei silti ole mennyt harakoille, sillä vahvojen tukirakenteiden kanssa kuntoutuminen leikkauksesta käy huomattavasti helpommin.

    Toivottavasti sait jotain tästä maratonkommentista :). Pirullisia juttuja nuo olkapäät, tiedän. Mutta trust me, kyllä sen kuminauhan kanssa tulee joku päivä jopa ihan kaveriksi :D. Ite just kaivelin toisen vamman yhteydessä sen esiin (pitäis kaivaa useammin!), tuli fiilis, että kato morjesta vaan, vanha kaverini kuminauha :D.

    -Taru-

    • hei kiitos tosi paljon kommentista! Todellakin valaisi vähän asiaa! ja kun kerroit, että maailmasta löyty ainakin yksi ihminen, joka on joutunu tulee kavereiks ton kuminauhan kanssa, ni mun oma motivaatio nousi heti aika paljonkin :-) En ehkä ookaan maailman ainut, joka joutuu tosta kärsimään (tai vaihtoehtoisesti kipeästä olkapäästä) ja tosiaan, ehkä tää menee ohi joskus jos oikeen ahkeraan treenailen :) Joku leikkaus nyt olis ihan vihoviimeinen, jos oikeesti voin itse vaikuttaa tän olkapään tilaan jo nyt sillain, ettei leikkausta koskaan tarvittaisi.. Kiitti tsempistä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta