Näin muutin kehonkoostumustani vuodessa

Kun olin teini-ikäinen, kyselin äitiltä, miksi mulla on nii paksut jalat, kun kaikki kaverit on niin hoikkia. Äiti pelasti mun itsetuntoni sanomalla aina, että jalkojeni koko johtuu siitä, kun urheilen niin kovasti ja osittain toki myös geeneistä. Olen aina pitänyt äitiäni kauniina ja hyvännäköisenä ihmisenä, joten otin  suht tyytyväisenä vastaan selityksen geeneistä. ”Ehkä minusta tulee isona yhtä itsevarma nainen kuin äiti, ja hyväksyn paksut jalkanikin” – ajattelin. Hyväksyin siis selityksen ainakin osittain. Olinhan juossut koko siihenastisen elämäni erilaisten pallojen perässä treeneissä, joten kai ne jalkalihakset siitä oli vahvistuneet. Jos äiti olisi tuolloin todennut kysymykseeni, että mun varmaan tarvitsisi laihduttaa tai syödä vähemmän, olisin varmaan vähän eri tilanteessa nyt. Ehkä olisin vieläkin tarkemmmin alkanut kontrolloida, mitä syön. Onneksi näinpäin.

Mun ikuinen projektini kropassa on kuitenkin ollut tuo jalkaosasto. SIitä olen tykännyt vähiten kropassani. Ootteko koskaan kiinnittäneet huomiota, etten laita tänne blogiin enkä istagrammiin mitään jalka-/pakarakuvia? :D Tottakai iän myötä tulee sellaista tietynlaista hyväksyntää omaa kroppaa kohtaa enemmän, mutta olen kyllä onnellinen, että oon löytänyt tieni salitreenin pariin. Siellä oon reilun vuoden ajan voinut muokata pikkuhiljaa kroppaani kohti aina vain parempaa muotoa ;) Oon alkanut ite myös oikeasti uskoa siihen, että kehonkoostumuksella on enemmän merkitystä kuin painolla. Arvatka miksi? Koska mulla ei oo milloinkaan varsinaisesti mitään hirveetä plösöylipainoa ollut pudotettavana, olen voinut vain tiivistää kroppaani. Pudottaa rasvaa pois ja lisätä lihaksia. Sellaista mä olen vaivihkaa duunaillut yli vuoden ajan. Ja mä oon vieläpä onnistunut! Aiemmin katsoin pitkälti vain puntarin lukemia, mutta nyt luon enemmän arvoa sille, miltä peilissä näyttää ja mitä kehonkoostumusmittaukset sanovat. Ehkä siksi, että painan enemmän kuin vielä vuosi-pari sitten, mutta oloni on paljon parempi, peilikuva näyttää kivemmalta ja kaikki vaatteetkin tuntuu kivemmilta päällä. Ehkä mä joskus vielä käytän farkkujakin! ;)

PicsArt_1390118040671

Miten olen sitten muokannut kehonkoostumustani?

Projekti oli alkuun nimenomaan projekti. Piti kiinnittää tarkasti huomiota siihen, mitä syö, miten treenaa, kuinka palautuu ja mitä lisäravinteita käyttää. Kaikki keinot käyttöön, jotta kehitys olisi eteenpäin. Mutta jossain vaiheessa vuotta aloin jo miettiä, milloin tästä tulikin näin rutiinia? Syömisten kanssa oli alkuun vähintäänkin yhtä iso muutos, kuin treenienkin kanssa. Mutta pikkuhiljaa ne on alkaneet mennä ihan omalla painollaan ilman kyseenalaistamista, että tekisin jotain toisin. Uskonkin, että oikeanlaisilla ruokailuilla on ollut erittäin suuri merkitys siihen, miten treeni on tuottanut tulosta. Kuulostaa kliseeltä, mutta terveellisesti, säännöllisesti ja oikea määrä kulutukseen ja tavoitteeseen nähden. Mulle suurin muutos on ollut varmasti herkuttelun vähentäminen (huom! ei lopettaminen) ja lämpimien ruokien sekä proteiinin huomattava lisääminen ruokavalioon. Aikaisemmin söin hyvin hiilari- ja välipalapainotteisesti. Ja vaikkei kyse edes olisi kehonkoostumuksenmuutosprojektista, nii varmaan olette samaa mieltä, että tällainen ruokavaliomuutos on ihan yleisen terveydenkin kannalta hyvä :)? win-win -tilanne, jolla on menty jo viime vuoden päivät ja jatketaan tätäkin vuotta. Alun luja motivaatio ja innostus ovat muuttuneet jonkinlaiseksi sisäiseksi haluksi tehdä juuri näin.

Ruokailujen ohessa myös treenit muuttuivat. Ennen jumppasin 5-7 jumppaa viikossa ja juoksin jonkinverran. Lihaskuntotreenit oli sitten pumppia ja cx:ää, eli lihasten kasvatuksen kannalta yhtä tyhjän kanssa :D Olenkin siis muuttanut treeniviikkojani ja vakiinnuttanut nykyisen 3-4 salitreeniä viikossa -rytmin itselleni. Pyrin neljään käyntiin ja tämä toteutuukin pääsääntöisesti joka viikko. Mutta kolmella käynnillä lähdettiin viime vuoden alussa liikkeelle. Aluksi tuntui, että kehitystä tuli valtavasti – koska kaikki oli uutta ja tekniikoiden ja rohkeuden parantuessa uskalsin tehdäkin kovempaa. Sitten välillä jumittaa pitkään samoissa painoissa ja toistoissa, kunnes tapahtuu joku juttu, ja taas ollaan pikkuisen menty eteenpäin. Se kai se salitreenin koukuttava puoli onkin ;) Ja kehonkoostumus on toki kokenut muutoksen, kun lihaksia on oikeasti rääkätty salilla kovaa. Oon myös huomannut, että  jumpasta palautuu paljon nopeammin kuin salitreenistä. Niinpä salitreenien lisääntyessä ja koventuessa lepopäiviäkin on alkanut olla viikoittain tuplasti entiseen nähden.

Ja levon lisäksi palauttelen kroppaa myös erilaisilla lisäravinteilla.

susisunnuntai (5)

Kesällä 2011, kun aloin ensimmäisiä kertoja käyttää palkkaria treenin jälkeen, sain vähän ihmetystä osakseni. ”Ai säki oot alkanu käyttää noita mömmöjä?” Joo. Jostain olin lukenut (varmaa treeniblogeista ;)), että olisi hyvä käyttää jonkinlaista palkkaria, kun treenaa paljon. Silloin mulla oli käytössä joku suklaanmakuinen reco, joka oli silloin sopiva juoksun ja jumpan jälkeen. Kun aloitin loppusyksystä 2012 tavoitteellisemman salitreenin, en enää miettinyt, pitäiskö mun käyttää palkkaria, vaan kysymys oli enemmänkin siitä, minkälainen olisi hyvä palkkari juuri mun tarpeisiini. Mä en ole tän alan ammattilainen, joten olen tukeutunut valinnoissani asiasta paremmin tietäviin kavereihin sekä Tampereen bodyactionin henkilökuntaan.

 Oon siis käyttänyt palkkaria aina kuntosalitreenin jälkeen, tai sitten jos alla on sali+jumppa -combo. Olen koonnut palkkarini maustamattomasta wheystä, kreatiinista, glutamiinista sekä kaakaosta. Tämä siksi, että olen pyrkinyt välttämään sukraloosia ja muita makeutusaineita akneihoni vuoksi. Kuten olen muutaman kerran kertonutkin täällä. Tilasin muuten just hetki sitten kaverin kanssa yhessä uutta palkkaria, halusin kai vaihtelua. Uudessa palkkarissa on nyt sitä kauan välteltyä sukraloosia, katsotaan kuinka lähtee toimimaan vai lähteekö. Sitä on ihan reilu neljän kilon pönikkä, että parempi olis sopia mulle :D Tilasin nyt vaihteluks minttusuklaan makuista. On tota suklaata tullut juotua jo hetken aikaa… Ei sillä, ei siinä kyllä mitään vikaa oo edelleenkään. Maistoinkin lauantaina ekaa kertaa treenin jälkeen tota uutta makua, ja jessus, että se olikin makeaa :D Maistui sukraloosi kyllä tosi vahvasti läpi! Toivottavasti siihen tottuu kuitenkin. Eiköhän. Tottumisesta tuli mieleen, että palkkarin lisäksi mulla on käytössä treeninaikainen juoma. Oon käyttänyt sekä fastin intraa että Star Nutritionin octanea. Intraa mulla on ollut sekä appelsiinin että sitruunan makuisena, ja mun mielestä ne oli molemmat superrrherkullisia! Ocatne sen sijaan.. Hmm. Sen virallinen maku on vihreä omena, mutta kesti hetki tottua senkin makeuteen.. Nyt se kyllä menee jo ihan herkkuna, ilman ongelmia. Kahden viikon treenailun jälkeen ;) Eli eiköhän tohon minttusuklaaseenkin totu aika pian. Ja tosiaan noissa treeninaikaisissa juomissa on sukraloosia, eikä mulla ole tullut niistä mitään oireita, nii sillä uskalsin nyt tilata makeutettua palkkariakin.

Mä en tiedä, onko näistä juomista oikeasti apua vai ei. Tietysti itse haluan niin uskoa, kun niihin rahojani laitan. Syksyn pt-projektin myötä sain perusteluita ja lisäuskoa siihen, että näitä oikeasti kannattaa käyttää, jos haluaa tosissaan treenata salilla kovaa ja saada lihaksista kaikki tehot irti ja vieläpä palautua ja kehittyä yhä vahvemmaksi! Juomien lisäksi käytän tietysti magnesiumia, mikä osaltaan vaikuttaa myös lihasten palautumiseen.. Ja ehkä mä oon saanu jotain tässä kropassani aikaan 10kk aikana? ;) Ainaki yläkroppaan vähä tullu muotoa lisää. Eka kuva otettu maaliskuussa 2013 (56.7kg) ja toka nyt tammikuussa (57.7kg) ;) Ja noi selkäkuvat on otettu kans ylempi viime keväänä ja alempi nyt tammikuussa.

tammikuu18 (10)selkä selkä1 (2)Viimeisen vuoden ajan on siis tehty kovasti hommia kropan eteen, mutta toisaalta kaikki se, mitä teen on kuitenkin kivaa ja mielihyvää tuottavaa. Eikai kukaan jaksaisi käydä salilla neljästi viikossa kovin pitkään, jos ei siitä tykkäisi. Tai syödä jotain sellaista ruokaa, josta ei tykkää. Tai käyttää rahaa lisäravinteisiin. Tai paljon vapaa-aikaansa treenaamiseen. Tai mitään muutakaan, mitä tähän hommaan kuuluu. Olen tehnyt kaiken innokkaana ja omilla sovelluksillani, jotta mikää ei tuntuisi pakkopullalta tai jotenkin pahalta. Päinvastin. Ja halusin nyt vaan kertoa, kuinka iloinen olen nykytilanteestani. Ja eteenpäin mennään -tietty ;) Jonkinlainen tyytyväisyys omaan tekemiseen on kuitenkin tullut pikkuhiljaa. Vielä vuosi sitten haaveilin lihaksikkaamasta kropasta ja viikottaisista kuntosalitreeneistä. Nyt oon jo hyvin kärryillä tässä hommassa :) jee! Jos joku  muukin haluaa pienillä valinnoilla muuttaa kehonkoostumustaan tänä vuonna, nii ehkä saitte tästä jotain vinkkiä siihen. Kuntosalitreeniä, sopivasti aerobista, kunnollista ruokaa ja riittävästi lepoa (ja kehonhuoltoa, johon aion nyt panostaa enemmän). Muutokset tulee pikkuhiljaa, eikä niitä edes välttämättä huomaa heti. Siks kannattaakin ottaa kehityskuvia matkan varrelta. Vaikka joskus se tuntuukin hassulta.

Niin. Salitreeni-intoni aluksi sain vähän arveluttaviakin kommentteja aiheesta: ”miksi juot noita mömmöjä”, ”ai sä alat salilla treenaa, mitä seuraavaks, johki koisihin vai?” ”Ai yritäksä laihduttaa vai” ”mä en kyllä haluais mitää isoja lihaksia, ne on rumia” ETC. Kyllä te tiiätte nää. Kaikesta huolimatta jatkoin. Aluksi lähes yksin, nyt jo iso joukko ystäviä treenaamassa mun kanssa salilla! Olkoot yksin tai porukassa, niin joka tapauksessa mä oon jotenkin nyt tajunnut, että tää on mun juttuni, Tässä hetkessä mulla on oma sisäinen motivaationi ja tahtoni tehdä tätä hommaa, olkoot muut mitä meiltä tahansa. Ja on kyllä palkitsevaa, kun onnistuu jossain itselle tärkeässä asiassa.

Milla

16 vastausta artikkeliin “Näin muutin kehonkoostumustani vuodessa”

    • kiitti milka :-) etenki kannustuksesta ihan alusta asti.

  1. samaa mieltä!! huippua miten isoja muutoksia kuitenkin niin pienessä ajassa, eikä pelkästään sun upean kropan suhteen, vaan monella eri saralla ! :)

    • ehkä oikeenlainen ja mulle itelleni mieluisa elämäntapa ruokien ja treenien kanssa on ennenkaikkea tuonut sen tyytyväisyyden tunteen. kun uskaltaa välillä sanoa ei ja tehä itelle tärkeitä juttuja :) tää itsasiassa saattoi jopa olla viime vuodessa isompi muutos kun varsinainen kehonkoostumuksen muuttaminen – tavallaan.

  2. Aivan mahtava kirjoitus ja kommenttina näin vieraan silmissä musta TIMMIT reidet kuten sullakin ovat todella hyvän näköiset :-) keep it up!

    • Kiitos! kyykkääminem tuottaa pikkuhiljaa tulosta ja iteki alan uskoa, että isot reidet voi myös näyttää kivoilta. kunhan ne on oikealla tavalla isot ;)

    • treenaamiseen on kyllä tullu salitreenin aloittamisen jälkeen tää ulkonäkökeskeinenkin puoli.yritän ainakin koko ajan olla vähä paremmassa kunnossa ;)

  3. Ihan mieletöntä! <3
    Samaistun hyvin moneen asiaan tekstissä – etenkin tuohon: ehkä mä joskus vielä käytän farkkujakin. :'D Ja mitkä jalat ja pylly! ;)

    • kiitti :) haha sullaki on tää farkkuprobleema! en käsitä miten monet sanoo niiden olevan maailman helpoin ja nopein (saati mukavin!) vaihtoehto arjessa. no way! :D

  4. Hieno kirjoitus :) Olisi yksi kysymys sulle… Voinko aloittaa treenaamisen ja lihasten kasvattamisen, vaikka pitäisi rasvaprosenttia pienentää? Olen hoikka tyttö, mutta vatsassa on rasvaa vähän minkä haluaisin pois. Pitääkö ensin laihduttaa mahdollisimman paljon ja vasta sitten kasvattaa lihaksia vai lähteekö pieni pömppö pois ihan itsestään oikean ruokavalion ja treenin kanssa? Olen laihduttanut paljon, mutta pieni pömppö on alavatsassa koko ajan :(

    • en oo mikään alan asiantuntija, mutta mulla ainakin on kuntosaliharjoittelun myötä rasvaprosentti pienentynyt noin 3 prosenttiyksikköä ihan ilman mitään dieettejäkään! Eli sopivassa suhteessa kuntosalitreeniä ja aerobista sekä tietysti terveellistä ruokaa sopiva määrä kulutukseen nähden, nii kyllä keho muokkaantuu timmimmäksi pikkuhiljaa ;-)) Että mä en sikäli lähtis sun tilanteessa mitenkään erikoisemmin enää laihduttamaan, vaan ennemminkin panostaa monipuoliseen treeniin ja kunnolliseen ruokaan. Rasva palaa tasaisesti ympäri kehoa, joten mikään vatsanalueen paikallispoltto ei kuitenkaan olisi mahdollista, eli kyllä se pömppökin häviää pikkuhiljaa! :) Tsemppiä treeneihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta