iloa liikkumiseen!

Ai että. Liikunta on kyllä ihanaa – jumppa on ihanaa! Vaikkakin edelleen jumppa on kyllä sanana aika alentava, kun puhutaan esim. bodyattackista. Jumppa kuvastaa sanana mun mielestä jotain semmosta 80-luvun aerobicheilumista tai jotain vatsa-pakara -treeniä käsipainojenn kanssa. Ainakin sellanen mielikuva mulla tulee jumpasta. Mutta eniveis, mä rakastan lesmillsiä. Ja ne tunnit on kaukana jumpan stereotypiasta. Niinku varmaan tiiätte ;) Pitkästä pitkästä pitkästä aikaaa oon päässyt taas kunnolla riehumaan tunneille! Ei oo enää polvisärkyjä, eikä oo flunssaa eikä mitään muutakaan vaivaa. Liikunta on ihanaa sillon, kun sen voi tehä vaivatta! :)

IMG_20140107_201613Mun salitreenaamiset painottuu pitkälti kropan muokkaamiseen. Treenaan salilla niin kovaa kun itekseni osaan, ja haluan saada näkyviä tuloksia. Kiinteämmän kropan, jossa olisi vähän lihaserottuvuutta. Salitreenissä tärkeää onkin hyvä henkinen valmistautuminen, kova intensiteetti ja tietynlainen loppuun asti vieminen. Sen sijaan jumpalle mä meen lähinnä pitämään hauskaa – nauttimaan vaan liikkumisesta! Attacki, jami ja combatti on kaikki sellaisia lajeja, joissa saa kyllä nostettua kestävyyskuntoa ja maksimaalista suorituskykyä (kyllä – oman kokemukseni mukaan myös bodyjam, uskaltakaapa sanoa muuta ;) ), mutta ennen kaikkea meen tunnille oikeesti nauttimaan. Miten noi lajit onkin niin ihania? Hymyilyttää vaan alusta loppuun saakka. Tekee mieli laulaakin vähän. Ja tanssia. Jopa attackissa ;) Välillä näytän ihan peikolta. Silloin siis, kun naama on punaisena, syke suunnilleen 187 ja silti naurattaa ja hymyilyttää väkisin. Vaikka pitäis keskittyä hengittääkin :D Ei pysty, joku noissa jumpissa saa mut niin onnelliseksi. Attack vois kyllä olla aika rankkaa ja kamalaa, jos siitä ei tykkäis. Kun miettii niitä kuvioita, kauheesti juoksua, hyppyjä, loikkia ja poukkoilua. Huh. Jos menisin attackiin vaan sen takia, että on pakko liikkua, nii se olis superrankkaa. Mut onneks se on musta niin kivaa, ei sitten haittaa tai tunnu pahalta, vaikka syke vaivihkaa huomaamatta kipuaa 190. huh.

Tän viikon jumpat on taas olleet sellaisia täydellisiä onnistumisia kaikinpuolin: kavereita mun kanssa treenaamassa ja haastamassa peilin kautta, musiikki kovalla ja kaikkia superhyviä ohjaajia pitämässä tunteja -ihanaa!! Eikä vähiten vielä sen takia, että ollaan saatu nauttia vanhoista miksauksista. Mulla on meni niiiiin kylmät väreet iholla, kun kuulin ensimmäiset kaks sekuntia että saatii attackiinkin Bridge of light!<3 Iiihhiiii. MÄ EN KESTÄ. En kestä sitä, kuinka hyviä ja nostalgisia biisejä löytyy aina miksauksiin, enkä kestä sitä onnellisuusiloisuusfiilistä, mikä tulee, kun jännittyneenä odottaa jokaisen biisin alkamista ja sit sieltä pärähtää joku ihana vanha tuttu soimaan! ” äää, jeee täää!” Ihan olis voinu itkeä ilosta taas. Jumppa on jälleen täydellistä. Liian ihanaa! Toki hyvä näin.  Monta huonompaa versiota tulikin kokeiltua.

Josta tulikin mieleeni. Valitsetteko te tunnit sen mukaan, miten omaan aikatauluun parhaiten sopii vai valitsetteko tuntinne ohjaajien mukaan? Mä todellakin jumppaan ihan sen mukaan, missä on parhaat ohjaajat pitämässä tunteja. Lähen vaikka (ja oon lähtenytkin viikoittain)  tuntia aikaisemmin kaukaiselle salille, jos tiedän, että siellä menee täydellinen tunti. Ihan sama, vaikka menis aikaa ja vaivaa, en halua tyytyä keskivertoon. Ja jaksan aina hämmästellä, kun joku salin ovella tunninalkua odotellessa juttelee esim. kaverilleen ja kysyy ” nii kukas tän tunnin muuten pitää?” :DS öööööö. Eli tästä tiedän, että sellaisiakin ihmisiä löytyy, jotka menevät vain lajin perässä tunnille. Mä en nykyään edes ota mukaani uusia jumppalukkareita salilta, koska niillä ei oo mitään virkaa mulle. Valitsen nimittäin tuntini aina nettiajanvarausta käyttäen sen mukaan, kuka pitää missäkin ja mitä tuntia. Innostavat ohjaajat (ja sellaiset, jotka pitää musiikkia tarpeeksi kovalla) saa mut vakkarikävijäksi tunneilleen :) Sen puolesta oon helppo asiakas. Mua harmittaa vähän se, että mun lempparijamia ei mee nyt tänä keväänä ollenkaa, mut onneks saa aina jotain muuta lajia tilalle :-)

Tän viikon boogie on se, että pari jumppaa viikossa pitää mielen virkeänä. Tykkään ihan hitsisti salitreenistä, mutta emmä siltikään ilman jumppia osais kyllä olla. Siis ilman niitä täydellisiä, ihania, innostavia, hauskoja ja nautinnollisia lesmills -jumppia!<3

Milla

9 vastausta artikkeliin “iloa liikkumiseen!”

  1. Olipas ihanan pirtee kirjoitus! :) Mulla on vähän samanlainen side noihin jumppiin, etenkin attackiin! Se ei oo pelkkää treeniä vaan siinä on niin paljon kaikkee muutakin! Sun pitäis tulla joskus mun tunnille, sielä soi nimittäin musiiikki niin lujalla et heikompia hirvittää :D :D

    • Kiitos! :-) Oli nii huikee attacki alla nii oli pakko päästä vähä fiilistelee ;) Mä oon kuullut niin paljon hyvää sun tunneista (ja musiikista), että täytyy kyllä joskus päästä vaasaanki jumppaileen!

  2. Kyllä ne tunnit valikoituu ihan ohjaajan mukaan! En mä vaan saa kaikkea irti ”keskiverto/huonjen” ohjaajien tunneilla. Miksi menisin haaskaaman aikani tekemällä keskiverto treenin :D Tälläkin viikolla menen yhteensä 4 kertaa suosikkiohjaajan tunnille (enkka taitaa olla 5 tai jopa 6). Välillä tulee sellanen olo että miettiiköhän se, ”ai taas toi on täällä”. :D No tosin oon kertonu ohjaajalle, että on paras ohjaaja kenen tunneilla olen ollut ettei pitäis tulla yllätyksenä että hänen tunneilla käyn jopa kahdesti päivässä. :)

    • Niin ja vielä lisäys. Hyvän ohjaajan vuoksi herään vaikka 5 aamulla, mutta ei tää ei todellakaan tapahtuis jos siellä ei olis joku suosikki ohjaaja. Ja sama jos tuleeki yllätyspoisjääminen ohjaajalta ja tästä ei ole ilmoitettu aikaisemmin ja sitten kun joku toinen ohjaaja astuu saliin sisään niin fiilis laskee kyllä täysin. Jotenki se koko lataus katoaa.
      Nii, et on sillä ohjaajalla väliä! :D

    • joo mulla on kans sama, et järjestelen ja sumplin muita menoja, jotta pääsen niille tietyille kivoille tunneille :) Onhan se hyvä, että ohjaajia on erilaisia, eikä monikaan heistä varmasti huono ole. Mutta sit kun löytää niitä omaa makua vastaavia nii jessus, että se tuokin lisätehoa ja -intoa treenin! ;) Kyllä, ohjaajalla on väliä.

  3. Jumppa :D Joo tuota joskus itekki miettinyt, että miks niitä sanotaan jumpiksi. Ittelle jumpasta tulee mieleen ala-asteen voimistelutunnit ja jostain syystä eritoten naisvoimistelu… Vaakaa, kärrynpyörää, arabialaista… Hehe :) Näin perheellisenä tuntien valinta on hiukan pakko tehdä aikataulun mukaan ja tällä hetkellä ”jumpat” ovat kaks kertaa viikossa street tanssia (hiphop ja toinen street). Muut ”jumpat” on sitten satunnaisesti, jos aikatauluihin mahtuu, jotakin jos sattuu mielekästä ”jumppaa” olemaan tarjolla. Mutta noista tanssitunneista tulee täsmälleen samankuuloiset fiilikset kuin sulla ryhmätuntien jälkeen :)

    • haha. no naisvoimistelu ja lesmills/tanssitunnit, onhan ne melkein sama ;) jumppa ku jumppa. Pääasia, että tulee nimenomaan noita huikeen hyviä fiiliksiä. Kai joku niitä saa naisvoimistelusta ja kärrynpyöristäki D:

  4. Käyn samassa paikassa jammailemassa kuin sinä. Ihmettelin, kun sanoit että tänä keväänä ei mene lempi jamiasi. Eikös siellä kuitenkin ole vain yksi ohjaaja vetänyt niitä viime syksyn? M on parhaita jami-ohjaajia mitä on. Suosittelen myös Jukurin Kimmon jami-tunteja jos eksyt Helsinkiin jammailemaan.

    • jooo. no sanotaanko näin, että mun lempparijami tarkoittaa sitä täydellistä keskiviikkodiskoa diskovalojen loisteessa parhaan jamiohjaajan ohjauksessa isossa salissa kunnon kaiuttimien kanssa :D Nii sitä ei nyt keväällä oo saatavilla. Mut kiitos tuosta suosituksesta, mulla on suunnitteilla kyllä salivierailuja helsinkiin kun asuu kamuja siellä päin. Olis coolia päästä joskus muidenkin suomen huippujen LM-ohjaajien tunneille! :))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta