onneksi olen ottanut kehityskuvia!

Suosittelen kyllä jokaista normaalipainoista tavoitteellisesti treenaavaa ottamaan valokuvia kropan kehityksestä. Vaikka kuvien ottaminen on vähän ehkä hassua ja tuntuu jopa vaivalloiselta, nii jonain päivänä ne saattavat ilahduttaa hyvinkin paljon. Ja sanon siksi normaalipainoisen, koska tosiaan vaaka ei välttämättä kerro tuloksista yhtään mitään, jos pudotettavaa painoa ei sinänsä ole, vaan halutaan enemmänkin muuttaa kehonkoostumusta. Mittanauha ja valokuvat kertovat kaiken tarpeellisen. Niin, ja kehonkoostumusmittaus. Hitsit, pitäisköhän taas mennä? Siitä on just tasan vuosi, kun kävin ihan elämäni ensimmäisen kerran mittauksessa! Olisi oikeastaan tosi mielenkiintoista verrata tuloksia keskenään.

joulukuu10 (10)Ootte saattaneet nähdä osan näistä mun kuvistani aiemminkin, mutta eipä tuo haittaa. Ainakaan mua. Koska enpä mä voi uusiakaan kehityskuvia ottaa menneistä ajoista ;) Ja nyt olis taas uusien kuukausimittojen aika, nii halusin vähän jotain osviittaa laittaa siitä, missä kohti mennään. Oon siis koittanut treenata sen 4 kertaa viikossa salilla ja syödä mahdollisimman hyvin. Kuitenkin ihan rennosti, ilman mitään suuren suuria paineita. Varmasti tiukalla ruokavaliolla ja tarkoilla treenisuunnitelmilla sais koviakin tuloksia aikaan, mutta mun mielestä tääki on todella motivoivaa, että elän ihan omaa elämääni ja saan muokattua kehonkoostumusta mieleisempään suuntaan. Jollain viikolla mä vaan jumppaan ja toisinaan käyn vaan salilla. Jonain päivänä syön täydellisesti kehittymistä ajatellen ja toisena päivänä istun fazerin brunssilla ja syön kolmea erilaista kakkua ja jälkkäriks viistoista suklaakonvehtia. Mutta tällä hetkellä tämmönen elämänmakuinen ”projekti” sopii mulle oikein mainiosti. Ainakin niin kauan, kun suunta on oikea. Olkoot tahti sitten kuinka pikkuhiljaa tahansa ;)

Kuvat: 2013 & 2014 (eroa ottamisen välillä aika tasan vuosi). Tän vuoden tammikuun tai helmikuun samanlaiseen kuvaan verrrattuna en näe mitään eroa. Mutta kun vertaa vuoden takaiseen, niin täytyy melkeinpä olla sokea, jos ei mitään huomaa :D Ja koska omalle peilikuvalleen oikeasti sokaistuu, nii välillä tuntuu, ettei yhtään mitään tapahdu. Vaan kun palaa vanhoihin kuviin, nii voi todeta, että treenisuunta on aika oikea ;) JEE! Selässä tykkään eniten, että olkapäät on saaneet muotoa ja kokoa. Ja koko kropan malli pikkuhiljaa muuttunut harteikkaammaksi :) On toi selkä varmaan levinnytkin jonkin verran, kun toi sininen vaate näyttää olevan pikkusen kikkanampi tässä uudessa kuvassa :’D Elopainoa on noin 2kg enemmän nyt, kuin noissa vuodentakaisissa kuvissa. Mutta kukin voi sitten miettiä, onko fläsää vai lihasta :)

vespäivä (2)

maaliskuu2 (4)

aamuvuoro (7)maaliskuu2 (1)Tää oli nyt tämmönen perjantaihetki vaan. Pysähtymisen paikka. Aika antaa kiitosta itselle tehdystä työstä ja iloita siitä :) Kyllä mä salilla osaan reenata! Ja tiedän vähän ravintojuttujakin sen tueksi. hihi. Olen tyytyväinen. Ainii. Ja joku muukin huomas, että treenaan ihan semitosissani sillon kun asian äärelle lähden….

”mihis tytöt treenaa, kun on noin kova tekemisen meininki?”

”öööö, eiku ihan omaksi iloksi tässä vaan :)”

YEA. Että ei siellä salilla nyt ihan vaa käydä nätiltä näyttämässä. Tulipa hyvä mieli tosta kommentista.  Ja myös siitä, että jos aina sanon treenaavani ”omaksi ilokseni”, nii voin oikeesti nyt iloita vihdoin :D Mulla on lihaksia! Mä osaan tätä hommaa! hihi.

Milla

6 vastausta artikkeliin “onneksi olen ottanut kehityskuvia!”

  1. Vautsi, ihan mahtavaa! Sulla onkin aihetta olla ylpeä itsestäs, tuo muutos ja kehityshän on huikea :)

    • kiitos :) välillä tuntuu hyvältä pysähtyä ja oikeesti huomata, että tehty työ tuottaa tulosta. Ihana tunne, kun voi olla tyytyväinen itseensä, ettei tarvii koko ajan vaa olla kauheeta vauhtia olla menossa eteenpäin kohti ”jotain” :-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta