miten kulkee 10km juoksulenkki puolen vuoden tauon jälkeen

Juoksu, tuo ihana kamala laji. Kuka siitä tykkää? Mä en oikein tiedä, mitä mieltä olisin. Mun juoksuharrastukseni kun on hyvinkin kausittaista. Vuonna 2013 juoksin 15 kertaa koko vuoden aikana. Lenkkeilin sen lisäksi  9 kertaa. Eroa näillä kahdella lajilla on se, että lenkkeily on vähän rennompaa. Saatan välissä pysähtyä ottamaan kuvia tai kävelemään muuten vain. Lenkkeillessä mukana on myös yleensä koira, juostessa ei. Eli juoksumerkintä tarkoittaa ihan juoksua, jokin tavoite mielessä. Tavoite on useimmiten aika tai matka.

Palataanko hetkessä ajassa taaksepäin? Tarkalleen tähän hetkeen vuonna 2013…

Muistatteko viime pääsiäisen? Se osui jo maaliskuulle ja ulkona oli vielä melko talvista. Ihan erilaista, kun tänä vuonna. Onneksi. Oli lunta jonkin verran ja aika kylmäkin. Silloin juostiin kaverin kanssa 10km lenkki. Tai no, tavoite oli juosta kymppi, mutta mittari näytti maalissa 9.48km. Muistan sen vieläkin tarkkaan, koska ei päästy tavoitteeseen :D En oo koskaan ollut mikään juoksijatyyppi varsinaisesti, joten olisi ollut kiva saada itselle muisto siitä, että on juossut kympin. NO, enivei. Olihan se pitkä matka ja maaliin päästiin kuitenkin hyvillä fiiliksillä. Itseasiassa tuosta asiasta kertova postaus löytyy TÄÄLTÄ. Jos haluatte lukea :) EDIT: äh, en tajua. En saa ite tota linkkiä näkymään. Vaikka postaus kyllä näkyy jos hakee googlen kautta sen otsikon ”naiset pitkäperjantain kympillä”. höh.

IMG_20140415_151309Yleensä keväisin mulle iskee juoksuinto, joka hiipuu pikkuhiljaa pois kohti syksyä. Vaan tänä keväänä sitä ei oo tullut ollenkaan :D En oo siis käynyt kertaakaan juoksemassa. Keskiviikkona kävin erään kaverin kanssa kävelyllä. Kaveri treenaa maratonille, ja ehkä sen takia se juoksukärpänen yhtäkkiä puri muakin! Siis aian yllättäen ja puuntakaa! Ei edes puhuttu juoksusta mitenkään kamalasti. Mutta oon varma, että tää oli se tapaaminen, josta sain kipinän juosta. Koska juuri nimenomaan sen kävelylenkin jälkeen mulle iski inspiraatio, että haluan käydä kokeilee, kuinka kevyt tai painava juoksuaskel tänäkeväänä on. Niinpä pistin tuumasta toimeen ja vetäsin torstai-iltana lenkkarit jalkaan ja lähdin matkaan..

IMG_20130823_173025

Lenkki kulki jotakuinkin näin:

8 minuuttia 1km takana: ”ei hitto, tää on nii hidasta ja tahmeeta hommaa. kääntyisinkö kohtii, vielä ehtis combattiin?!”.

15minuuttia 2km takana: ”äää, täällä on ihan järkyttävä vastatuulikin!!”

22 minuuttia 3km takana: ”no, ripsienpidennykset on varmaan enivei lähteny jo tuulenmukaan. Nyt mä en kyllä käänny enää kotiin tässä vaiheessa. Jos juoksisin vielä pari minuuttia, ja käännyn sitte, nii tulee ihan passeli 6-7km pituinen lenkki.”

29 minuuttia 4km takana: ”Ei hitsit, täähä alkaa kulkee! Jos vielä kilsa eteenpäi, nii sais kympin täyteen, jooO!!”

35 minuuttia 5km takana ”Wiiihiiii!”

43 minuuttia 6km takana ”Lallallaaa, ihana kevät! Onpas mulla hyvää musiikkia ipodissa!”

50minuuttia 7km takana ”Kuinkahan pitkän lenkin sitä oikeesti jaksais juosta. Täähän on ihan kivaa :)!”

57minuuttia 8km takana ”Okei,  nyt kyllä alkaa vähä jaloissa painaa. Ja nilkkaan koskee vähän ikävästi”

1h5minuuttia 9km takana ”Ääh, nyt kyllä särkee jo polveenki saakka. Pitäsiköhä kävellä loppumatka”

1h 12minuuttia 9.64km takana ”Aiai, sattuu ja kolottaa joka paikkaan. En kyllä juokse enää ikinä. Kuka hullu tätä tekee huvikseen.

Myöhemmin kotona: ”Ei hitto, mähä juoksin kympin ihan samaan aikaan kun aina ennenkin! Hitsit, kuinkahan pitkän matkan mä jaksaisin juosta jos oikeen yrittäisin. Jos jalat ei vaa ollu nyt tottuneet tohon askellukseen ja sen takia alkoi kolottaa joka paikkaan?! Pitäsiköhä mennä ens viikolla uudestaa!!”

huhtikuu17Että joo. Olis varmaan pitäny aloittaa sillä 6-7km pituisella lenkillä, koska siihen asti kulki tosi mukavasti. Enkä osannut arvata, että loppupäässä lenkkiä alkaaki kolottaa joka paikkaan. Tottakai oudokseltaan voi olla, että juoksuasento ei oo ihan sieltä oikeimmasta päästä ja muutenki kroppa ei oo tottunut ton tyyppiseen ärsytykseen, nii mikäs ihme se on, että vähän kolottaa. Tuntemusten perusteella sanoisin, että ei ihan niin kevyesti kulkenut kyllä toi 10km, kun mitä esimerkiksi viime vuonna. Vaikka en oo koskaan mikään juoksijahullu ollut, nii suuri aerobisten jumppien määrä on varmasti osaltaan auttanut  aina ennen siihen, että joku 10km lenkkikin kulkee suht kevyesti. Tällä kertaa ei kulkenut. Sen siitä saa, kun käy vaan salilla ja sillointällöin bodyjamissa ;) hihi. Ei vaa, mieluummin oon vähän timmi ja lihaksikas salitreenaaja kuin kevyt ja siro juoksija – kun saa kuitenkin valita! Mutta totuudennimissä myönnettäköön, että aerobinen kunto ei oo kyllä ainakaan tän lenkin perusteella enää ihan sitä luokkaa, kun mitä se oli vielä viime vuonna.

Kumman sä valitset? kevyen juoksijaolon vai vähä raskaamman (mutta tietysti paremmalta näyttävän) salimuikkiolon? ;))

Milla

9 vastausta artikkeliin “miten kulkee 10km juoksulenkki puolen vuoden tauon jälkeen”

  1. Hyvä Milla!!! Hauska et se juoksu kärpänen puri :) hauska kun kirjotit noi sun ajatukset ja tuntemukset :) tais olla kropan lämpiämisellä osuutta tuntemusten muuttumiseen :) ehkä seurassa kulkee vielä kivemmin? ;) mä valitsen kyllä timmin mutta kevyen juoksijaolon, ei ehkä ollu vaikee arvata :D hei, etkös sä oo juossut sen jonku 15km myös?

    • joo kiitti inspiraatiosta ;))!! en kyl matkan aikana tietenkää tuijotellut sportstrackeria tohon tahtiin, mutta muistelin vähän, et missä kohdassa tuntui miltäkin. en tiiä oikei, oonko seuralenkkeilijä vai yksinjuoksija? Ku musiikista saa ihan uutta tsemppiä mut toisaalta matka menee vähä huomaamatta, kun juttelee kaverin kanssa. Ehkä me voitas mennä joku päivä yhessä juoksee?

      ja joo, juoksin viime kesänä sen 15km (vai oliko sekin ihan vähän alle?) ja se oli kans kamalaa :D 13km kohdalla alkoi sattuu joka paikkaan, hihi. Siinä kyllä maratoonarikaverin tsemppi sai jaksaa loppuun saakka. Toi juoksu on muuten hassua siinä mielessä, että siinä ei oo se hengästyminen se juttu, ettei jaksais enempää. (niinku esim. jumpalla on nii kauheet sykkeet ja hengästyminen et tuntuu et kuolee) vaa juoksussa alkaa aina sattuuu ja kolottaa ja jalat menee iha hapoille ja tunnottomiks nii ei sit vaa pääse enää eteenpäi :DD kait tää helpottuis kun juoksis vaa enemmän… mut ehkä toi sali on kuitenki se mun juttu. kiva vaan kokeilla välillä muitakin lajeja.

    • Joo siis mennään ihmeessä juoksemaan :) se on kyllä just se, että sitten kun siihen tottuu niin se muuttuu tosi ihanaksi. muistan kans kun aluksi se oli rankkaa ja tylsää, mutta nyt tulee usein flow -tila :)

  2. Hauska ja hyvä postaus. =) Niinhän se taitaa olla, että juoksemaan tottuu juoksemalla ja lopulta kun on juossut tarpeeksi monta kertaa niin siitä voi alkaa tykätä. Omasta mielestä juokseminen(kin) on aika parasta.

    Tsemppiä treeneihin. =)

    • uskon kans, että kun totuttais kroppaa taas juoksemiseen, nii se lähtis rullaa koko ajan paremmin. Ja sit kun ei tarvii keskittyy koko ajan kolotuksiin, nii siitä hommasta vois alkaa nauttiakin :) kiitos ja samoin ;)!

  3. Osuit niin ajankohtaiseen aiheeseen (taas kerran) munkin treenipohdiskeluissani. Olen juossut jonkin verran enemmän, neljä-viisi viimeistä vuotta pari kertaa viikossa. Ne ja jumpat on pitäneet juoksukuntoa yllä niin, että olen jaksanut yhden maratonin (kerran elämässä-juttu, ei tullut intohimoa), muutaman kerran puolikkaan ja vuosittain Pirkan Hölkän 33km maastossa. Oon vuosi vuodelta parantanut aikojani eli saanut vauhtia, mutta nyt ollaan siinä pisteessä että salittelut houkuttelee enemmän eikä juoksujalka ole todellakaan reipas eikä nopea. Hatunnosto niille ihmeille, jotka ovat loistavassa kunnossa niin lihasvoiman kuin juoksukunnonkin osalta. Mä en :D Vielä en silti luovuta kokonaan lenkeistä, vuosittainen kisa on pienoinen miellyttävä pakote.

    • mielenkiintoista! sä oot kyllä hurjan hyvässä juoksukunnossa, jos oot maratonin juossu ja joka vuosi noita pitkiä matkojaki juoksutapahtumissa :) pisteet sulle! Ite aina välillä haaveilen et se puolimaraton olis once in a lifetime juttu. mut plääh- sit aina unohan sen haaveen ku muut jutut kiinnostaa kuitenki enemmän.. Ja toi pari kertaa viikossa juoksu + salitreenit voi oikeesti olla ihan toimiva yhdistelmä! ite en kyl jaksais noin usein juosta :’D ja on kyl hankalaa varmaa asettaa juoksupäivät nii, ettei ne haittaa jalkapäiviä salilla?

  4. Minä rakastan juoksemista, koska se on melkein kuin meditointia. Tein aikaisemmin kotoa käsin töitä ja jos jumiuduin johonkin kohtaan, lähdin juoksemaan. Lenkin aikana ajatukset selvenivät ja sain aina parhaat ideat lenkillä. Lenkin jälkeen työt taas sujui.

    • voin kyllä uskoa, että tosssa juoksussa saa jonkinlaisen flown päälle ja järkikin kulkee taas vähä aiempaa paremmin sitte :)) Mut flow edellyttää kyllä varmasti sitä, että kroppa on tottunut siihen juoksuun. haha. muuten menee tällai niinku mulla, että jokaisen kilometrin jälkeen miettii, et joko kääntyis kotiin vaiko eikö ;D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta