’ooksä joku kilpaurheilija?’ ja muita pääsiäiskuulumisia

Pääsiäinen on jo tähän mennessä pitänyt sisällään hyviä treenejä. Kävin pitkäperjantaina vierailemassa bussilla expressillä, koska keskustan kaikki salit oli kiinni. Muutama muukin oli saanu saman idean päähänsä, ja oltii siellä oven takana jonossa tyyliin sadan muun ihmisen kanssa :D Kelasin aluks, että mitähän tästäkin tulee. Kuitenkin ainakin viiden salin ihmiset joutuukin nyt treenata tietyn kellonajan sisään kahdella nimetyllä salilla. Ruuhkaa tiedossa. Mulla oli jalkapäivä, joten vähän hermostuttikin, jos en pääse tekemään kunnon treeniä… No eipä ollut muuta vaihtoehtoa, kun tuppautua porukan mukana sisää ja koittaa tehä parhaansa :D

HUHTIKUU20 (6)Yllätyksekseni sain tehtyä semihyvän jalkarääkin! Aloitan yleensä kyykkäämällä, mutta nyt ei ollu yhtään boksia vapaana. Tein sitte alkuun maastavedot ja lantionnostot. Niiden jälkeen halusin löytää etureisille jonku systeemin, mutta kaikki laitteet oli varattuina. Kävin tottakai kyselee, josko vois tehä vuorotellen, mutta siellä oli mammoja jo valmiina vuorottelemassa keskenään, nii tää ajatus piti hylätä. Näin siellä yhdessä nurkassa hackin. Semmosen vaakatasoisen, jolla en oo koskaan tehny. Meidän salin hacki kun on pystyhack. Siinä oli joku ukko lopettamassa just reeniä, ja kyselin siltä vähä tekniikkahommia. Ja kun ei ollu mitää hajua painoista, nii jätettii sen miehen painoista mulle roikkuun sinne puolet sen äijän painoista, eli 20kg per pääty. Huh. Se äijä kysy vielä ystävällisesti, et haluanko et se varmistaa mulle ekan sarjan. Joo, kiitos jos viitsit :) Ja sit varmaan sain jotain supervoimia, kun tein ihan jäätävän hyvät sarjat noilla painoilla!! hihi. Se ukko kysy lopuks, et ”ooksä joku kilpaurheilija, kun sulla on tommoset voimat?” :D haha. Joo, melkein. Hackin jälkeen tein vielä pohkeet (!!), reidenojennukset ja pakarat siinä ihme mammojen loitonnuskoneella, mut sillä blogeissakin paljon esillä olleella tekniikalla :) Koko jalkasetti kesti 1h13min, kaloreita 587, keskisyke 146 ja maksimi 176. Olen tyytyväinen. Ja tosiaan, turhaa pelkäsin, että tarvii hermostua ruuhkaan. Päinvastoin, kaikki vuorotteli mielellään treenipaikoilla ja kun sain ton varmistajanki ihan yllättäen, nii oli tosi hyvvä mieli, kun lähdin salilta kotiinpäin :)

HUHTIKUU20 (7)On kyllä aivan ihanaa, kun on näin pitkät vapaat! Oon tehny ihan tavallisia vapaapäivien juttuja: treenannu, nähny kavereita, ulkoiluttanut elmoa ja ottanut rennosti. Eilinen oli vähän raskaampi päivä, kun oli eräät hautajaiset. Mutta jotenkin useampi vapaapäivä antaa energiaa selvitä siitäkin. Suru nyt on aina surua, mutta oman elämän tarvii kuitenkin jatkua. Onneksi on aina muistot. Ja hautajaiset toi tietynlaisen loppupisteen koko kevään vaivanneelle asialle. Suru ja luopuminen kuuluu kuitenkin tavallaan luonnollisena osana ihmiselämään. Niiden kuuluu antaa välillä koskettaa. Kunhan pääsee kuitenkin taas eteenpäin

.Sillon, kun on erityisen herkkä tilanne, nii on itsekin jotenkin paljon pohtivaisempi. Tavallaan olosuhteiden pakosta pysähtyy miettimään, mikä itselle on oikeasti tärkeää, ja mitä arvostaa. Mä luulen tehneeni ihan hyviä valintoja. Vai mitä sanotte mun pääsiäisjuomista, hankin oikein tvelvpäkin ;)

HUHTIKUU20 (3)

HUHTIKUU20 (4)Olisin voinut kirjoittaa tähän asiaan liittyvää pohdintaa, koska olen pohtinut näitä juttuja taas valehtelematta useampia tunteja tänä viikonloppuna. Sitten luin Lindan postauksen asiasta. Tuli kuin tilauksesta. Eipä tarvii kirjoittaa omaa. Käykää lukemassa TÄÄLTÄ, se on hyvä!

HUHTIKUU20 (2)Tänää taidan viettää lepopäivää treenistä, ja tehdä jotain ihan muuta  ;) EIlen kävin nimittäin ennen reissua heittää nopsan ojentaja-hauis -treenin salilla. Olin silloinkin heti oven takana odottelemassa salin aukeamista :D hihi. Ja koska olin valmiiks jo iha juntturassa, nii tein sitte suunnitellun olkapääreenin sijaan pelkkiä käsiä. Meijän salilla on pääsiäisenä aina käynnissä munamaraton. Mitä enemmän kuluttaa kaloreita, sitä isomman suklaamunan saa viedä treenin jälkee kotiinsa :D Mun hauis-ojentajatreeni kesti tasan tunnin, keskisyke oli 137, maksimi 177 ja kalorit 410. Sain sitte semmosen minipikkusen ruohomunan. :D Kinderii olis vaadittu vielä toinen samanlainen setti. Ihan hauskaa :D

Kivoja pääsiäisenjatkoja! :)

Milla

5 vastausta artikkeliin “’ooksä joku kilpaurheilija?’ ja muita pääsiäiskuulumisia”

  1. Hei! Mitä tarkoitat tuolla ”loitonnuskoneen taktiikalla, joka blogeissakin vilahtanut”? :) Tiedän mikä laite kyseessä siis, mutta tuo taktiikka jäi kiinnostamaan kovasti! :)

    • aaa. ainakin annan blogissa täällä fitfashionissa oon törmännyt siihen, ja bloggerin puolella muutamissa :-) Mut mee vaiks tonne http://www.annamuntreenaa.fitfashion.fi nii jos löytäsit sieltä jonku kuvan havainnollistamaan! Mut siis periaatteessa idea on siinä, että kyseisessä laitteessa saa sata kertaa paremman tuntuman lihakseen, kun istuu siinä aika edessä penkkiä ja nojaa vahvasti eteenpäin kropalla. Kädet voi pitää jopa kiinni siellä edessä, jos se laite on sen mallinen, että ylettyy! Ja siitä ku pistelee menee, nii joha polttelee ihan eri tavalla, kun siinä ”lehtienlukuasennossa” :D Ja jos oikein innostuu, nii kantsi kokeilla myös siinä ”i have no idea what a hell i’m doing -asennossa”, eli et kääntää kasvot kohti sitä penkkiä ja seisen ;)

  2. Osanottoni :( kuolema on surullista, mutta kuten sanoit kuuluu (ja ainakin mun mielestä pitäisi kuulua) elämään. Se asettaa asioita uusiin mittasuhteisiin ja herättää miettimään omaa elämää. Mun mielestä se on hyvä asia. Mitta toki se on raskasta ja sureminenkin vaatii aikaa, mutta kuten sanoit, onneksi on muistot :) ja elämä kyllä jatkuu, jos sille antaa mahdollisuuden ja toisaalta on myös helpottavaa, että elämä jatkuu ja on mahdollista päästä eteenpäin raskaasta vaiheesta. Tää herätti muistot äidin viimeisiltä viikoilta ja niistä fiiliksistä, siks näin pitkä kommentti. Mutta ei se haittaa. Se on yks arvokas vaikkakin raskas kokemus mun elämässä. Enkä halua vähätellä kenenkään fiiliksiä, kun ei niitä voi verrata keskenään. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

    Vitsit mä taas nautin sit kun tää polvi on taas parempi ja pääsee treenaan. On menny vapaat ihan hukkaan potiessa vuoroin kumpaakin polvea! Argh. Mutta kiva, että sä pääsit tekeen hyvän jalkatreenin ruuhkasta huolimatta :) kiva toi kilpaurheilija kommenttikin :)

    • kiitos<3 mua itseasiassa itketti vielä enemmän ku äiti itki siinä vieressä ja mietin, et jessus tulee olee ihan hirveetä joskus, kun se kuolee. yyy. en voi edes kuvitella, miltä susta on tuntunut niin ison ja raskaan asian käsitteleminen. äiti kun on varmasti se maailman tärkein ihminen :/ mutta oot kyllä hienosti selvinnyt ja varmasti kokemuksen käsittely ja asioiden pohtiminen (ja uusiin mittasuhteisiin asettaminen) on tehnyt susta juuri tuollaisen ihanan ja aidon ihmisen niinkun oot :)<3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta