liittyykö dieettaus tyytymättömyyteen tai syömishäiriöön?

Lauantaiaamun sai taas startata mittojenlähettämisellä pt:lle. Ihan jäätävä ’naistenviikkojenpöhö’ ollu koko viikon, ja vaikka pahimmat ehti laskea, nii pöhö näkyi kyllä mittanauhassa, plussaa viime viikolta. Mut eipä tolle mitään voi. Ens viikolla muutetaan ohjelmaa taas vähän. Tällä kertaa ruokaohjeen lisäksi myös treeniohjelmaa. Tosi pieniä juttuja, mutta merkityksellisiä silti kokonaisuuden kannalta. Mua kyllä naurattaa vähän, kun otin kuvat taas tietokoneelle muistiin. Ja jos joskus vanhana ja lihavana katon näitä, ja mietin että ”jaa, tossako olin pöhöttyny, justjoo ;’D haha”.

toukokuu10 (11)Et omassa projektissani kyllä. Missään muussa mielessä en. Juuri mun dieetin aloittamisen kohtaan osui silmiin muutamia tekstejä, joissa bloggarit pohti sitä, miksi valmiiksi hyväkuntoiset ihmiset haluaa kiristellä kroppaansa. Jostain luin jopa väitteen , että kropan muokkaaminen (eli tässä kohdassa kiristely) on merkki tyytymättömyydestä omaan vartaloon. Mulle kolahti tää juttu kovasti, ja aloin miettiä omaa projektiani.

Mistä tässä on oikein kysymys? Miksi mä haluan kokeilla tämmöstä?

Ajattelin aluksi, että kolahtiko toi kysymys siksi niin kovasti, että tuo väite pitää paikkansa, enkä ole vain tajunnut sitä. Mutta ei, ei se sitä ollut. Pidemmän pohdinnan jälkeen löysin vastauksen. Ja se on tässä. Mulla on nyt sellainen elämäntilanne, että olen arkeni keskipiste: minäminäminäminä. Vain minä. Oon valtavan innostunut treenaamisesta ja erityisesti parin viime vuoden aikana toi salihomma ja sen tuomat tulokset on kiinnostaneet kovasti. Mulla on mahdollisuus hyvään personal traineriin, joka tukee mua missä tahansa tavoitteeessa, jonka itselleni asetan. Mä olen terve ja syön ja treenaan joka tapauksessa. Ja mä haluan olla tikissä. Joten, siksi dieettaan juuri nyt. Mulla on kaikki mahdollisuudet tähän hommaan. Mun on ihan hyvä olla näinkin. Mutta musta on älyttömän kiinnostavaa katsoa, miten treenillä ja ruualla voi muokata kroppaa! Ja kun mulla on mahdollisuus nyt kaikinpuolin keskittyä vain itseeni, nii miksen tekisi tätä juuri nyt! :) Mun kaverit tietääkin, mutta en tiedä, oonko koskaan täällä maininnut mun tulevaisuuden kuvistani. haha. Oon meinaa aina sanonut, että on hyvinkin mahdollista, että kun joskus mun elämään tulee jotain ”tärkeämpiä asioita”, kuten esimerkiksi mies/perhe/lapsi/uusia työkuvioita/matkustelua/mitä tahansa uutta, niin voin hyvinkin olla sellainen fiilistreenaaja, että käyn pari kertaa viikossa lenkillä ja thätsit. En oo yhtään varma, urheilenko joskus kymmenen vuoden päästä :D Okei, kyllä varmasti liikun, koska oon tehnyt sitä aina ja saan siitä hyvän olon. Mutta jotenkin oon pohtinut, että tää saattaa olla vain tällainen elämänvaihe, kun on mahdollisuus ja kova halu toteuttaa itseään tavoitteellisen treenauksen kautta. Jos joskus tulee jotain tärkeämpää, nii annan mielelläni niille tilaa. Sitten kun niiden aika koittaa. Just nyt tää homma inspiroi mua valtavasti ;) Kuulostaako ihan pölhöltä? :D

toukokuu4 (1)Mä oon myös miettinyt, että saako olla onnellinen siitä, että on terve? Terve sekä fyysisesti mutta myös mieleltään. Voin projektini myötä ”leikkiä” ruualla. Syödä sitä, mitä projekti vaatii. Mutta perusruokailuhan mulla on rennompaa. Tiedän, että syömishäiriöt ovat todella yleisiä, mutta jotenki mua on vähän yllättänyt se, että moni bloggaajakin on viime aikoina kertonut omista ahdistuksistaan ruokaan tai treenaamiseen liittyen. Ihan liian moni joutuu sellaiseen ruokien ja treenien kyttäämiskierteeseen, josta puhutaan vakavaan sävyyn, ja jonka todellisesta luonteesta mulla ei ole minkäänlaista tietoa. Lukemieni tekstien perusteella voin sano, että onneksi ei.

Saanko siis itse olla olla onnellinen siitä, että suhtaudun ruokaan terveellä järjellä? Onnellinen siitä, että voin tehdä tämmösiä dieettiprojekteja, mutta niitä ennen tai niiden jälkeen elää ihan tavalista elämää tavallisten ruokien ja herkkujen parissa. Mielestäni saan. Juteltiin tänää mun ystävän kanssa siitä, kuinka moni ihan oikeasti on jotenkin taipuvainen masentuneisuuteen, alakuloon, ahdistuneisuuteen, pakko-oireisiin, tarkkailuun, riippuvuuksiin yms. Ihan liian moni! Mä tiedän monta kuvaukseen sopivaa henkilöä, ja niin tiedät varmaan säkin? Sellaisia, jotka ovat joskus olleet tai taistelevat edelleen näiden ahdistuneisuuksiensa kanssa. Saa oikeasti olla aika hitsin iloinen siitä, että itse pysyy kultaisella keskitiellä. Erityisesti, kun nykyään terveys-ja kauneusihanteita tyrkytetään joka suunnalta. Iteki hengaan blogimaailmassa useita hetkiä päivässä. Olen tavallaan alttiina kaikenlaisille vaikutuksille. Mutta osaan suodattaa asioita, ajatella järjellä. Kulkea omaa polkuani. Dieettaan just nyt, mutta herkuttelen aivan varmasti sitten kun sen hetki koittaa. Syön terveellisesti ja liikun mahdollisimman monipuolisesti.

Ei varmastikaan ole mitään yksittäistä syytä, mikä ajaa ihmiset erilaisiin mielen sairauksiin. Oon kuitenkin miettinyt, mikä mut on ”pelastanut”, että olen koko lyhyen ikäni pystynyt säilyttää terveen suhtautumisen ruokaan ja treeniin. Mulla on toki, monien muiden naisten tavoin, ollut monesti ajatuksia, että kropan pitäisi olla enemmän jotain ja vähemmän jotain. Vaikka en todellakaan ole aina ollut tyytyväinen kroppaani, oon kuitenkin mielestäni aina ollut kaunis ja ihastuttava ihminen. Mä arvostan itseäni. Kroppa on kuitenkin vain ulkokuori, mutta jos arvostaa sitä oikeaa minää siellä sisällä, on jo hyvällä tiellä. Mistä tällaisen arvostuksen sitten saa? Musta tuntuu, että mä oon saanut sen mun äidiltä. Ja tietenkin myös muilta pysyviltä ihmisiltä mun elämässä. Mä tiedän, että mua rakastetaan just tällaisena ilman mitään vaatimuksia. Etenkään ulkonäkökeskeisiä sellaisia :D Mun ei oo tarvinut koskaan hankkia tai ostaa arvostusta ja rakkautta, vaan ne on olleet itseisarvona mun elämässä aina. Ja juuri se kannattelee mua edelleen.

Muilta saatu pyyteetön rakkaus ja hyväksyntä.

En ole mielestäni ylpeä, vaan ennemminkin arvostan itseäni ja luotan itseeni. Toki on päiviä ja tilanteita, jolloin on enemmän ja vähemmän varma. Mutta suhtautuminen elämään, ihmisiin ja asioihin mulla on perusoptimistinen. Ihana herätä uuteen aamuun ja illalla voi pitää kiitospäiväkirjaa kivoista asioista, joita päivä on tuonut tullessaan. Pieniä suuria asioita.

Ja joo, pakko sanoo nyt loppuun, että en nyt väitä, että mielensairastuttaneita ihmisiä ei olisi rakastettu tai hyväksytty – en. Älkää käsittäkö väärin. Mietin lähinnä, mikä juuri mua on kannatellut sellaisissa tilanteissa, joissa itse olisin voinut lähteä väärälle polulle. Tällä hetkellä mun tieni vie kohti juhannusta tän projektin kanssa. Musta tää on innostavaa! Ja saan kesäkunnon tässä sivutuotteena ;) hehe. Olipas tää sekava teksti. Mutta tämmösiä ajatuksenvirtauksia tänään. Vastauksena otsikon kysymykseen. Omalla kohdallani dieettaus sujuu ilman tyytymättömyysahdistusta tai syömishäiriötä ;) Heräskö jotain ajatuksia? Kokemuksia? Mielipiteitä?

Milla

12 vastausta artikkeliin “liittyykö dieettaus tyytymättömyyteen tai syömishäiriöön?”

  1. Itse on tullut mietittyä näitä samoja juttuja, kun mullakin on tässä toista kuukautta dieetti menossa. Oon myös ihan normaalipainoinen eikä mulla mitään varsinaista laihduttamisen tarvetta oo ja siks tää on herättäny aika paljon ihmettelyä esim. mun perheeltä.. :D Tuntuu välillä, että kaikki aina liittää dieettaamisen just siihen että olis tyytymätön omaan kroppaan, vaikka eihän se nyt todellakaan niin aina mee! Mulla on takana pian vuosi aktiivista salitreeniä ja ihan yksinkertasesti tavoitteena on saada kesäksi vähän rasvattomampi kroppa ja lisää lihaserottuvuutta. Ei se kuitenkaan tarkota, että pitäisin itteeni lihavana tai en olis tyytyväinen mun kroppaan, päinvastoin! :) Mulla ei ole varaa palkata omaa pt:tä, joten oon ihan itse suunnitellut ohjelmani yms. Suhtautuminen tähän dieettiin on aika samanlainen kun sulla, teen kaiken ihan tosissaan mutta en kuole jos en syö aina ihan tarkalleen ruokavalion mukaan. Sellanen tietty rentous mukana hommassa ja hyvin on tuloksia tullut, toukokuu vielä olis tarkotus jatkaa :)

    riiantreeniblogi.blogspot.fi

    • riiantreeniblogi.blogspot.com, ei siis fi! Joku ajatusvirhe :D

    • onpa kiva kuulla, että joku muukin normaalipainoinen/hyväkuntoinen dieettaa ;) Ja nimenomaan tän vois ajatella niinpäin, että haluaa olla vieläkin parempi ja tarjota kropalle hyvää ruokaa ja taspainoista treeniä, kun tekee ammattilaisen suunnitteleman ohjeen mukaan. Ja vaikka sulla ei oo pt:tä, nii uskon et säki kuuntelet omia fiiliksiä ja kroppaa, ettei voi liian tiukille alkaa, vaan sillai sopivilla energoilla kuitenki =) tsemppiä loppurutistukseen! Täytyy käydä kurkaa sun blogia :)

    • Nimenomaan, se että haluaa muokata kropastaan vielä vähän parempaa ei tarkota aina sitä että olis tyytymätön nykyseen ;) Omaa kroppaa kuunnellen mennään tosiaan ja jos on esim. kiire ja väsynyt olo koulujuttujen takia niin jätän mielummin treenin välistä kun meen puolitehoilla tempomaan. Kiitos ja samaten tsemppiä sulle!

  2. Mun mielestä ainakin on ehdottomasti oikein, että voit olla onnellinen ja iloinen siitä, ettei sulla oo minkäänlaista ongelmaa dieettaamisen tai syömisen kanssa! Se, että syömishäiriöt ovat yleistyneet ja että ravintoaineiden sekä kalorien laskeminen voi mennä joillakin täysin yli ei meinaa sitä, että sun tarvis potea huonoa omaatuntoa siitä, miten pystyt ite suhtautumaan asiaan terveellä tavalla :) Tuollanen tietynlainen itsekkyys on täysin hyväksyttävä syy dieetata ja treenata täysillä ja tottakai sulla on oikeus tehdä niin ihan vain siksi, että tykkäät siitä – ei siihen tarvita mitään sairautta tai itsetunto-ongelmia :D Ihanaa itse asiassa, että kaiken fitnesshypetyksen sun muun keskeltä löytyy tällaisia sunkaltaisia, järkevästi ajattelevia ihmisiäkin! Ei mee ihan niin pahasti usko tähän maailmaan, haha ;)

    • kiitos kommentista ja mielipiteestä :) Mä olin jotenkin vaan niin yllättynyt, että moni aktiivitreenaaja kokeekin jotain painetta ja ahdistusta syömisestä ja treenaamisesta. Jotenki ristiriitaista! Nii sit päädyin pohtii, et pitääkö tästä itseisarvostaki osata olla onnellinen :) Ja varmasti pitää. Terveys ylipäänsä on semmonen asia, jota varmasti moni arvostaa vasta kun sen menettää, oli kyse sitten psyykkisestä tai fyysisestä puolesta….

  3. Tavallaan ymmärrän, miksi dieettaat. Olishan se mielenkiintosta kattoa, mitä omasta kropasta saa irti ;) Sulla on niin terveen kuuloinen suhtautuminen ittees ja ruokaan, etten usko ton dieetin tuottavan sen suurempia ongelmia :)

    Mä oon jotenkin luopunut kaikista kiristelyhaaveista, kun en koe, että siihen olis tarvetta. Mulla tosin vaikuttaa paljon se, että sairastin noin 10 vuotta syömishäiriötä enkä oo kovin montaa vuotta voinut sanoa olevani terve tai tyytyväinen itseeni. Vaikka oonkin täysin parantunut, en tahdo ottaa mitään riskejä. Laihduttaminen, kalorien laskenta ja kiristelyt kuului mun sairauteen ja muistuttaa mua siitä. En halua tietoisesti mennä heikolle jäälle kokeilemaan, voinko kiristellä ilman et kadotan rakkauden kroppaani kohtaan ja sen terveen suhtautumisen liikuntaan ja ruokaan :)

    • Mulla on kanssa vähän sama. Syömishäröiluajoista on jo vuosia aikaa, mutta en silti halua riskeerata yhtään. Toisaalta kun kiinnostaisi kokeilla ja haastaa itseensä ja katsoa mihin pystyy, mutta se kurinalaisuus, kalorien kyttääminen (ainakin jollain tasolla) jne. muistuttaa liikaa siitä kaikesta. Ehkä mä vaan pysyn tällä suht kultaisella keskitiellä, jonka olen löytänyt .

    • joo varmasti toi syömishäiriö on vähä niinku mikä tahansa muukin sairaus / riippuvuus, turha lähtee leikkii ja kokeilee, et pystyskö kohtuukäyttöön, jos on iso riski menettää kaikki isolla vaivalla tehty työ, mitä on saanut aikaan. ihan mahtavaa, että ootte noin vahvoja naisia, että kaikesta fitnesshekumoinnista huolimatta ette lähe leikkimään heikoilla jäillä. etenkin, kun treenaa säännöllisesti salilla ja käyt juoksee sun muuta, nii vois helposti tulla houkutus kokeilla jotain vielä spesiaalimpaa :)) musta kaikista hienointa ja tärkeintä on nimenomaan se, että missä tahansa tilanteessa pystyy sanoa, että rakastaa itseään ja omaa kroppaansa. Olkoot sitten dieettiä tai ei :)

    • kiitos! ;-) vertaistuki on tärkeää, vaikka oonkin nyt ihan motivoitunut ja oman perusteluni tälle projektille tehnyt.

  4. itelläkin on tälläinen samanlainen projekti menossa vaikka ei ylimääräistä paljoa olekkaan :) aina voi kuitenkin vähän kiristellä ;) jatkuu kesäkuun loppuun asti. kuuluuko tähän sun projektiin paljon aerobista? :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta