jumppatytsystä salimuikiksi

Mä oon vähän muuttunut treenaajana. Sanon, että vähän, koska asiat on monella tavalla ennallaan, mutta kuitenki joistain jutuista huomaa, että tykkään eri asioista kuin ennen. Esimerkiksi vielä blogin alkuaikoina jumppasin ihan tosi innoissani ja paljon, ja toivoin, että osaisin treenata kuntosalilla. Siis toivoin että osaisin! :D Perus treeniviikko saattoi sisältää pari attackia, pari combattia, vähä steppiä ja sit joku pumppi vielä. Ihan jäätävä määrä aerobista syketreeniä. Mut ei se sillon tuntunut paljolta, kun kroppa oli niin tottunut siihen :D Nykyiseen treeniviikkoon verrattuna sikäli erilaista, että nykyää teen enemmän lihaskuntotreeniä. Oli sitten dieetti tai ei, nii salilla on tullut jo pidemmän aikaa käytyä 3-4 kertaa viikossa. Jumpat taas on vähentyneet, ja niitä tulee jotakuinkin 0-2 viikkoon. Käytännössä siis treeniviikot on nykyään joskus tosi erilaisia verrattuna entiseen: yhelläki viikolla tossa toukokuussa oli 4 salia ja 0 jumppaa :D

Salitreenistä on siis tullut mulle jonkinlainen intohimo. Koska en kyllä treenaa mitään, mikä ei tois mulle iloa ja hyvinvointia ;) Halusin jo sillon pari vuotta sitten osata reenata salilla, mutta en vaan tiennyt yhtää, mitä siellä pitäis tehdä ja miten päin. Onneksi tartuin rohkeesti opastukseen ja pääsin omalle tielleni salin kanssa ;) Tässä ollaan. Innostuneena ja vähän voimakkaampana.

huhtikuu ’13 / toukokuu ’14

huhtikuu (12)dieetinaloituskuvat26042014 (4)

Muutos on tapahtunut jotenkin puoliksi huomaamatta kaiken innostuksen keskellä. Salihommissa kun voi kehittyä koko ajan niin monella eri tavalla, nii se vetää jotenkin puoleensa viikosta toiseen. Treenipainot hilautuu pikkuhiljaa ylemmäs, tekniikka parantuu, tuntumat on kovempia ja kroppa alkaa näyttää treenaamisen merkkejä ;) Käy mulle! SIks varmaan löysinkin itteni tänää ihan hassusta tilanteesta: törmättii sattumalta mun parhaista parhaimman treenikamun kans risteyksessä matkalla salille. Se vilkutteli onnellisena ja oli matkalla uuteen combattiin. Niin, tosiaan. Tänäänhän oli eka päivä, kun uusia ohjelmia pääsi kokeilemaan. haha. Mulla ei kyllä ollu minkäänlaista mielenkiintoa mennä mukaan sinne, vaikka tarjolla olis ollu tosiaan uus ohjelma + hyvä treeniseura :D WHAT?! Kai tääkin päivä koitti vaan joskus. Mä todellaki menin mieluummin salille tekee viikon ekan jalkatreenin, vaikka samaan aikaan jumppasalissa diskovalojen loisteessa hakattii uutta koreoo uusien musiikkien kanssa.. Outoa, mutta totta.

Mä kyllä rakastan edelleen lesmillsiä. Mutta jotenkin attack ja combat on tällä hetkellä mulle semmosia ”meen joskus ja jouluna -lajeja”. Oon käyny koko 2014 vuonna attackissa ja combatissa kummassakin kuudesti. Viime vuonna tän meneillään olevan kuukauden loppuun mennessä samaisia lajeja oli kertynyt jo 30 kumpaakin :’D Että vähän eri meiningeillä tänä vuonna. Mutta ehkä siksi tää mielenkiinto liikunnallista elämää kohtaa säilyykin mulla niin hyvin vuosi toisensa jälkeen, kun vaihdan lajia tarpeeksi usein :D Ja niiin, jotta en olis nyt ihan lesmillspetturi, nii bodyjamissa on vietetty heiaheian mukaan tänä vuonna jo 21 tuntia :) Se onki mun nykyinen lemppareista lempparein!

Eipä sillä lajilla niin väliä, pääasia, että viihtyy ;) Ja nykyää mä viihdyn salilla ja jamissa eniten! Oon ehkä lievästi järkyttynyt siitä, että en ookaan ensimmäisenä kirmaamassa uuteen combattii tai saatika vaihtamassa mun työvuoroa, jotta pääsisin uuteen attackiin :D Niinhän mä tein koko 2011 kesän, kun viimeks olin vuorotyössä ja attack meni vain tiettyina kellonaikoina. Noooo, aikansa kutaki. Ja jami on edelleen tällä hetkellä mulle supertärkeä. Muistatte ehkä siitäki, ku viimeks tuli se paniikki-itku, kun luulin, etten mahdu tunnille :’D Jami vaihtuu meijän salilla vasta ens viikon aikana, mutta sit kun meen sitä kokeilee, ni lupaan mennä ajoissa! ;)

Onks teillä käyny tällai, että ihan huomaamatta syntyy joku hullu intohimo jotain, kenties ihan uuttakin, lajia kohtaan? Ettei ees tajua treenaavansa melko säntillisesti ja kovaa, kun on vaa nii innoissaan siitä tekemisestä :D

Milla

7 vastausta artikkeliin “jumppatytsystä salimuikiksi”

  1. Samanlailla se meni täälläkin! Ensin gogon jumppatyttönä riehuin jumpissa 6 kertaa viikossa ja osasin combatit ulkoa. Mun kunto ei varmaan oo ikinä ollut yhtä hyvä kuin silloin! Sitten näyttämölle astuikin treenaava poikaystävä, puolipakotetut salitreenit, joista itse asiassa tuli aika kivoja, ja jossain kohtaa tajuamatta olinkin jo nostelemassa painoja Wolffilla kuus kertaa viikossa mitä ennen jumppasin. :D Hassua miten ihminen muuttuu! Nykyisin en vois ikinä mennä ohjatulle tunnille, koska luultavasti pökertyksin ensimmäisen 15 minuutin aikana.. :D

    Ja hei hieno muutos sulla, näyttää loistavalta!

    http://www.sonjakorpela.fitfashion.fi

    • hmm. pitäisköhä munki ettii treenaava poikaystävä, ni ei tartteis enää arpoa, mitä treenais ;)? hihi. ei vaa. Fiilis ohjaa aika hyvin toho salitreenin suuntaan. mut eipä sitä tiiä, jatkuuko tää suuntaus vai palaanko superjumppaajaksi vielä joku päivä :D Kiitti kannustuksesta!

  2. Hehe ehkä mä teen sit poikkeuksen, että entisenä (myöskin gogon hehe) jumppatyttönä en oo pystyny hylkäämään combattia ja atakkia vaan ainoastaan hieman vähentään niitä tehdäkseni tilaa salitreenille :D
    Ja oli muute huippu uusi combat… mietinki jo että jos pitäis vaan yhen jumppailuviikon, mut ei varmaa pysty:D

    • jooo no tavallaan mullaki on vähentyneet noi jumpat juurikin siksi, että oon tehnyt tilaa salitreeneille, jotka koen tärkeämmiksi tällä hetkellä :) Justii arvon tässä, et meniskö huomen ennnen iltvuoroa salille vai uutee combattii :D wää! haha.

  3. Kun näin tämän tesktin otsikon, niin vasta siinä vaiheessa aloin miettiä, että huh muuten mikä muutos sussa onkaan tapahtunut! Muistan kun aloin lukea sun juttujasi jo aiiiiiikaa sitten ja tosiaan jutut oli aina jumppapainoitteisia ja ihmettelinkin välillä, että miten joku voi olla niin huippuinnoissaan niistä pomppimisista. Siis hyvällä tavalla innoissaan, kun jaksoit niistä aina niin paljon kirjoittaa. Itsekin tykkäsin niihin aikoihin pumpista ja combatista.

    Mutta siis, tää sun aikaansaama muutos! Huh. Oot sä kyllä aikamoinen muikkeli!! ;)

    • voi kiitos!! jotenki siistiä kuulla se jonkun muunkin suusta, ettei vaa ite oo sitä mieltä :’D eikä muutos nyt aina pahasta oo. aikansa kutaki hommaa, nii ei ehi kyllästyy ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta