mitä sä reenaat? en oikein mitään, mut silti vähä kaikkea

Perjantaina mulla oli aika kiva, mutta myöskin kropalle kova treenipäivä. Olin sopinut treenitreffit kaverin kanssa iltapäiväksi ja vuorossa oli jalkarääkkiä. Kyllä – olen siis palannut kunnolla salitreenien pariin ja tehnyt kunnollisia treenejä sekä myöskin niitä jalkoja. Muutaman viikon salilusmuilun ja päämäärättömän juoksentelun jälkeen lihakset on ottaneet tosi hyvin kyllä tuntumaa treeneissä! En oo varmaan koskaan ennen saanut selkälihaksia niin hyvin treenattua, kun viime- ja tällä viikolla! Siistiä :-) Ja jaloista nyt ei varmaan tarvii edes erikseen mainita. Pari viikkoa kyykkäämättä ja niinhän siinä käy, että ekan jalkatreenin jälkeen pari seuraaavaa päivää oli ihan tuskaa. En päässy rappusia alas enkä ylös, en mihinkään istumaan tai jos pääsin istumaan, niin nousu oli vähintäänkin yhtä tuskallista. Itseasiassa yks päivä totesin puhelimessa mun kaverille, että jalat tuli treenistä niin kipeiksi, että päähän asti sattuu. Mua nimittäin särki oikeesti johonkin hermostuskohtaan, koska kaikki liike teki vaan niin pahaa että mua ihan hermostutti :D Vois luulla, että toi jalkareeni oli jotenkin sitten erityisen kova setti, mutta kun ei ees ollut! Tein kyykyt, sjmv:t, lantionnostot, reidenloitonnukset sekä etureidet. En muuta. Ja kolmen päivän palautumisen se vaati, että pystyin taas elää normaalia elämää :D

Jumppailut jäi siis aika minimiin, koska ennen jalkatreeniä en halunnut hapottaa jalkoja turhaan ja treenin jälkeen en voinut kuvitellakaan, että niillä koivilla olisin jotain bodyjamia vetänyt. huhhuh! Mutta mä selvisin. Ja nyt mennään jo toista kierrosta. Kyllä tää tästä lähtee taas rullaan. Mulla on jotenkin älykova motivaatio taas noihin salihommiin! Varmaan toi viimeisin postaus avas mun silmiä, kun hokasin, että oon oikeesti saanu tuloksia, vaikken treenaakkaan mitenkään vakavasti tai jokin tietty tavoite mielessä tällä hetkellä. Oikein innostuin ajatuksesta taas, että voin alkaa tehdä tunnollisesti ja kunnollisesti tota mun neljälle päivälle jaettua saliohjelmaani! Kivaa! Ties miltä mä näytän ens kesänä, kun koko pitkä syksy ja talvi aikaa rääkätä ja reenata kroppaa ;) hahaa.

elokuu3 (11)

Salihommissa on siis motivaatio ja tietynlainen selkeä linja sen suhteen, mitä tuun siellä tekemään. Mutta tiiättekö mitä heräsin pohtimaan. Mulla tosiaan oli siis perjantaina iltapäiväksi sovittuna jalkatreenit kaverin kanssa, mutta koska en ollut ainakaan viikkoon jumpannut yhden yhtä jumppaa, nii päätin sit lähteä bodyjammaileen aamulla! Perjantaiaamun (-tai aamupäivän) bodyjam on ehkä paras tunti, mitä meijän lukkarista löytyy, ja työarkenahan en sinne luonnollisestikaan koskaan pääse, nii sillä verukkeella ajattelin, että voin nyt mennä. Vähän kyllä mietitytti se illan jalkatreeni, kun ei pidemmänpäälle kyllä kauheasti järkeä tehdä näitä samana päivänä…………………..

Vielä tanssisaliin mennessä mä mietin mielessäni, että josko oon vaikka vaan puoli tuntia fiilistelläkseni, mutta säästääkseni jalkojani illaksi. Vaan vielä mitä!! Oli tosiaan tässä mun jumppataukoni aikana alettu miksata ja ekasta biisistä lähtien mä tiesin olevani niiiiin oikeassa paikassa! Voisin vetää vaik vuoden ympäri joka kerta tota Usherin Numbia sekä Nicky Minajin Whip it -biiisiä. Ne on niin bodyjamia, jos jokin voi olla <3 Hymyilytti vaan koko tunnin ajan! Mietin mielessäni, että kiitos oikeesti sille, joka on bodyjamin joskus kehitellyt. Miten se voiki olla niin siistiä ja ihanaa joka kerta?!!!? En siis todellakaan lähtenyt salista, kun ihan sitten vasta kun oli pakko – loppuverkan jälkeen ;)

heinakuu3 (1)

No, ei siinä mitään. Toihan on ihan hyvä combo, jos tykkää tehä salilla hommia ja välillä sitten jumpata. Pääsääntöisesti vieläpä eri päivinä. Lihaskuntoa ja aerobista sillai sopivassa suhteessa, nii toimii ihan jees. Mut arvaatteko jo, mikä on mun seuraaava innostukseni!? No, juoksu tiätty! :D Voi jessus. Kaveri on yrittänyt pitkään puhua mua mukaan juoksemaan jonkun puolimaratonin. Ja joka ikinen kevät ja kesä tässä viimeisten kuluneiden vuosien aikana mulle tulee semmoinen orastava kutkutus että ”mitä jos……….”. Mä niin kovasti haluaisin vain saavutuslistalleni, että oon joskus juossut puolimaratonin hengissä maaliin saakka.  Ja tänä kesänä tää maratonkutkutus on ollut niin vahva, että melkein jo ilmoittauduin Tampereen puolikkaalle. Se on siis syykuussa. ”Ilmoittautumalla asetat tavoitteen” – sanotaan siinä esitteessäkin. Niinpä. Mutta hitsit kun mun ongelma taitaa olla se, etten oo oikein valmis tekee hommia minkään eteen täysillä. Mä tykkään joo käydä salilla, tykkään jumpata, tällä hetkellä tykkään juostakin. Mä myös tykkään haastaa itseäni, osallistua erilaisiin tapahtumiin ja kerätä monipuolisia liikuntakokemuksia. Mutta toi puolikas ei oo ihan semmonen helppo nakki, että mä vaan meen ja osallistun. En tiiä, pääsisinkö maaliin tällä kunnolla? Minkälaiset ihmiset pääsee puolimaratonissa maaliin? :D Mä juoksen 8-10km tunnissa, mutta pisin lenkki, mitä oon varmaan ikinä elämässäni juossut on ollut joku 14-15km. Pääsisinkö mä maaliin?

Rehellinen vastaus taitaa olla se, että pitäis päättää asiasta ajoissa ja treenata sitten tavoitteen mukaisesti. Mutta vaikka mulla olis tähänkin ollut aikaa, niin ei. Mä en vaa lähde juoksemaan tavoitteellisesti :D heinakuu14En ainakaan niin usein, kuin ehkä pitäisi.

 

Mun liikunnanopettaja antoi mulle joskus aikoinaan koululiikunnassa lempinimen tättähäärä. Koska osasin kaikkia lajeja hyvin ja olin ihan yli-innostunut. Mietin vaan, että taidan edelleen olla vähän semmonen. Innostun helposti ja tykkään kaikesta, mutta en jaksa sitoutua mihinkään tiettyyn lajiin liian pitkäksi aikaa. Pt-projektien aikaan onnistuin mielestäni sitoutumaan yllättävän hyvin salihommiin muutaman kuukauden ajaksi. Mutta sitten olikin jo liian kova ikävä jumpalle :D

NIin. Kun multa kysytään, että mitä mä treenaan, nii vastaan aina ympäripyöreästi että ”Nooo, mä jumppaan ja juoksen ja käyn salilla. En siis oikein mitää, mut silti vähän kaikkea”

Kuulostaako kenellekään tutulta? Onks meitä muitaki tättähääräilijöitä? Onks tää ihan jees? Voiko tämmönen tättähääräilijä selvitä puolikkaan kokoisesta juoksusuorituksesta, vai tarviiko sellaiseen suoritukseen omistautua hetkeksi aikaa juoksulle enemmän?

Milla

8 vastausta artikkeliin “mitä sä reenaat? en oikein mitään, mut silti vähä kaikkea”

  1. Jos tällä hetkellä jaksat juosta 15 km niin pääset puolikkaalla ihan varmasti maaliin asti, jos osaat säästellä voimia :) Toki jos joku aikatavoite olisi, niin sitten kannattaisi varmaan ensin treenailla tavoitteellisemmin juoksua.

    • okei! pitäis kokeilla tosiaan toi 15km nyt ajoissa, nii osais vähä itekin arvioida, et mikä on kunto :D

  2. Tää olis taas voinut olla mun kynästä :) Kun liikuntakärpänen puraisi, aloin ensin juosta, koska se oli lasten kanssa helpointa ja halvinta järjestää. Sitten aloin jumpat ja vasta viimeisenä salittelun. Edelleen mietin lähes päivittäin, mitä ihmettä mä oikein haluaisin.. jos kehitän lihaksia ja saan painoa, menetän juoksukuntoa ja päinvastoin. Mut mitä sitten, reenataan vaan kaikkea mikä on kivaa. Nautin juoksusta ja juoksukisoistakin, vaikka ne jännittää joka kerta. Lähde ihmeessä juoksemaan puolikasta, selviydyt maaliin aivan varmasti!! Kevennät jumpasta ja salista vaan edeltävällä viikolla ni hyvä tulee :)

    • haha. kiva kuulla, et meitä on muitakin tämmösiä päättömiä fiilistreenaajia! mä uskon et kans nauttisin kyl siitä kisafiiliksestä, vaikken ketään vastaa kilpailekaan. Sen takia osallistunkin moniin urheilutapahtumiin – ihan vain huvin vuoksi. Mutta mietityttää tosiaan tuo, että onko puolimaraton jo vähän isompi juttu kuin vain ”hupijuoksu”, eli selviäisinkö mä oikeasti edes maaliin :D ääh.

  3. joojoojooo!! kyllä sä oikeasti selviit siitä puolikkaasta niin malliikkaasti! mä tiiän sen! ja lupaan kipitellä kyllä sun kanssa koko matkan :) sä oot sitä niin kauan miettiny, ja sulla on nyt niin hyvä pohja siihen, että kannustaisin osallistuun, se on niin mahtava tunne, kun pääsee maalii! :)

    • kiitos kannustuksesta :) tiiän kyl, et tsemppaisit mua koko matkan. Mut ei se tsemppikää auta, jos jalat ei enää liiku! kääks. mun pitäis nyt päästä kokeilee juoksee se 15-17km niin tietäisin oman juoksukuntoni oikeesti. Mut hitto ku tää tauti tuntuu vieneen viimisetki voimat, ja varmaa eka treeniviikko tuntuu varmasti taas vähä erilaiselta parin viikon tauon jälkeen :/

  4. Phhyyyh hyvin selviäisit maaliin! Mulla oli liikuntataustaa ylipäätään ehkä vuosi takana, keskittyen kylläkin aerobiseen, kun juoksin puolikkaan. En ollu tehny minkäännäköistä suunnitelmallista treeniä, juossut vaan pitempiä ja lyhyempiä matkoja. Pisin ennen tuota puolikasta oli ollut 16 km, että ei sitä tarvi juosta edes koko 21 kilsaa etukäteen. Sulla on hyvä kunto pohjalla, kyllä sä maaliin pääset ihan varmasti! Tankkaat kunnolla hiilaria 1-2 päivää ennen ja lepäilet ja venyttelet muutamana päivänä ennen ni hyvä tulloo :)

    • jooo jotain tollasta 15-17km lenkkiä mäki suunnittelin et olisin nyt kuukautta ennen käyny kokeilee. Tai mun kaveri, joka juoksee kilpaa puolikkaita ni suositteli tekeen siten. Mut nyt oonki sit sairaalakunnossa ollu tällä viikolla, nii menee varmaa hetki et palaudun normaaliin treenikuntoon ni en nyt sit tiiä, mitä tekis :/ plääh. toisaalta jos mulla oliski hyvä kunto pohjalla, nii ehkä mä oikeiden valmistelujen jälkee selviäisinki maaliin :D emmätiiÄ!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta