Tough Viking Kaisaniemi – step by step

Moikka! Kuten huomaatte, olen täällä kirjoittamassa lauantaina käydystä Tough Viking -extreme-esteratakilpailusta, eli en kuollut matkanvarrelle. Tapahtuma järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Suomessa, joten tarkkaa kuvaa siitä, mitä tuleman pitää, ei ollut ainakaan allekirjoittaneella. Mutta kuten tapahtumaa edeltävänä iltana kirjoittelinkin, niin kauhukuvia ja panikointia sen sijaan tapahtumakuvauksen perusteella oli ilmassa paljonkin :D haha.  Mutta hei – mä oon täällä nyt. Hengissä kotisohvalla. Vaikka olo on vähän kuin junan alle jäänyt, niin tärkeintä on se, että mä selvisin hengissä 12km pituisesta matkasta ja viidestätoista brutaalista esteestä. Mulla oli kyllä erinomaisen hyvä tiimi kasattuna päivän varalle: oli kaveri juoksemassa mun kanssa, yksi ihminen kokonaan omistautuneena valokuvaamaan päivää ja kaksi ihmistä huoltojoukoissa. Huoltojoukotkin tosin ottivat mahtavia kuvia ja videopätkiä reitin varrelta. Kiitos niistä! Yksin en olisi kyllä kilpailuun lähtenyt, mutta hyvä tiimi teki päivästä onnistuneen ;) Kuvat on ottanut Mika Uusitalo. Ne on tosi hienoja! Mun koneellani ei vaan ollu nyt mitään systeemiä, jolla saisin järkkärillä otetut kuvat pienennettyä kätevästi tarpeeksi pieniksi, jotta ne pystyisi siirtää tänne blogiin, joten sen takia jouduin käyttää ne puhelimen kautta – ja siksi niiden laatukaan ei välttis ole niin upea nyt täällä, kuin mitä ne ihana oikeasti ovat..  Ja osa kuvista on sitten tosiaan huoltojoukkojen ottamia. Kiitti!

Mutta,  saanko nyt kertoa, mitä siellä oikeasti tapahtui! Huh.

start (1)

start (4)

Saavuttiin tapahtumapaikalle Helsingin Kaisaniemeen hyvissä ajoin siinä hieman ennen kymmentä. Tapahtumapaikalla oli selkeästi järjestelynä erilaisia päivän aikana tarvittavia asioita, kuten ilmoittautumispiste, kahvikoju, vessat ja vesipiste. Ainoastaan vaatesäilytystä etsittiin tuloksetta, mutta sinnekin löydettiin lopulta, kun pyydettiin vähän opastusta muilta :) Lähtöalue ja maali oli kivasti keskeisellä paikalla, ja siinä omaan lähtöön valmistautuessa pystyikin kivasti seuraamaan, kun aiemmissa lähdöissä starttaavat ihmiset lämmittelivät ja valmistautuivat kohti rataa. Lähdöt olivat tasaisin väliajoin n. vartin välein klo 10 ja 14 välillä ja jokainen lähtöryhmä sai ohjatun alkulämmittelyn. Alkulämppä toimi kivana fiiliksen nostattajana siinä jännityksen keskellä ennen varsinaista juoksua.

start (2)

Itse starttasin klo 11:45 lähdössä.  Ehdittiin hyvin ennen omaa lähtöä syödä vähän välipalaa, kierrellä alueella, seurata ensimmäisten ryhmien lähtöjä ja maaliintuloja sekä hoitaa viralliset asiat kuten ilmoittautuminen ja vaatteiden vieminen säilytykseen. Niin, ja toki ehdittiin niitä kuviakin ottaa ;) Alkulämmittely pidettiin muutamaa minuuttia ennen starttia, ja ennen kuin huomattiinkaan, nii oltiin jo lähtöalueella starttaamassa kohti juoksua ja ensimmäistä estettä! Ja tiiättekö, ensimmäinen este antoi hyvin osviittaa siitä, että helpolla tästä ei tulla pääsemään. Este nro 1 oli siis viralliselta nimeltään Pain By ECG. Suomeksi kerrottuna amerikkalaisia jalkapalloilijoita. Ja mähän sain sitten heti alkuunsa pari osumaa ja makasin siellä maassa kaikkien tallottavana.

IMG_20140907_085823


IMG_20140907_085807Jalkapalloilijoiden jälkeen tuli aika pian jo toinen este. Se oli nimeltään Levi Ice Water. Ja joo, nimestäkin saattoi päätellä, niin tiedossa oli siis kontti täynnä jäävettä ja sinne piti päästä ja pyrkiä toki mahdollisimman pian poiskin. Jo pelkästään konttiin pääseminen vaati näin lyhyeltä ihmiseltä pari pomppua. Katsoin vierestä, kun jotkut isommat miehet vain kiipesivät sinne ilman sen suurempaa ponnistelua :D Jääveteen mennessä mun hengitys ihan salpautui, niin kylmää se vesi oli! hyi!

IMG_20140907_085751

IMG_20140907_085726IMG_20140907_085709IMG_20140907_085648Äkkiä sujahdettiinkin kontissa olleen puomin ali ja toiselta puolen konttia ulos ja sitten juosten kohti kolmatta estettä. Kolmas este oli nimeltään Walls, ja käytännössä kyseessä oli siis semmonen jäätävän kokoinen kontti (taaskin), joskin tää oli useamman metrin korkuinen ja niitä oli peräkkäin kaksi. Tehtävänä oli kiivetä ekaan konttiin ulkopuolelta eka sinne ylös, mennä sisäkautta laitaa pitkin kontin perälle, tasapainoitella kahden kontin välillä ja sama homma uudestaa toisen kontin kanssa. NO, ehkä kuvat kertovat enemmän, kuin sekava sepustus..

IMG_20140907_085630

walls

walls (2) IMG_20140907_085540 IMG_20140907_085605

Kukin tasapainotteli omalla tyylillää, kuten kuvista näkyy :D Mua oikeesti hirvitti, että jos mun tasapaino ei pidäkkään, niin tipun joko monta metriä maahan tai sitten tonne konttiin sisälle. Ja ku sieltä kontista ei olis päässy mitenkään ulos!! Nii otin sit varmemmanpäälle ja menin tollai kyykkyasennossa. Haha. Ja huomatkaa, että toi mun tiimikamu tosiaan on tossa vaiheessa jo suorittanut ton esteen ja antaa mulle ohjeita tuolta kontin toiselta puolen..  En voi kuitenkaaan liikaa painottaa sitä, että yhteistyö ja avunanto oli ihan erityisen tärkeässä asemassa tässä kisassa, sillä ite en olis päässy esimerkiksi heti tätä kolmos estettä ilman nostoapua kontin sisäpuolella. Joku tuntematon kanssakilpailija siis pukkas mua jaloista, jotta pääsin tosta viimisestä kontista pois. Ja mun tiimikamu auttoi yhtä isoa miestäkin samalla tavalla, eli mistään ihan kevyestä seinämästä ja kiipeilystä ei todellakaan ollut kyse! No joka tapauksessa, tästäkin selvittiin ja takana oli siis kolme oikein suoritettua estettä. Hyvä me! Sitten jatkettiin juoksujalkaa kohti estettä nimeltä Reebok Dirt Net.

Neljännellä esteellä meitä odotti mutakylpy. Kontti täynnä mutaa ja siellä köysiverkko, jonka avulla piti päästä kontin toiselle puolelle. Konttiin pääseminen vaati taas vähän yhteistyötä, kuten kuvasta näkyy :D

reebok dirt net (1)

reebok dirt net (2)reebok dirt netEsteen jälkeen heitettiin yläfemmat hyvästä suorituksesta ja tästä matka jatkui astetta mutaisempana kohti viidettä estettä. Ja tuntui, että painoa tuli about viis kiloa lisää näiden esteiden kohdalla, kun oli jo kerätty sekä vettä että mutaa mukaamme :D

walls (1)

Tässä kohdassa hengästytti jo aikamoisesti ja kysyinkin, että paljon ollaan nyt tultu matkaa eteenpäin. Olis vissiin ollu parempi olla kysymättä, sillä kaiken taistelun jälkeen oltiin tultu vasta noin kilsa :D haha.  No, onneks nelos ja vitos esteiden välissä oli pitkään ihan vaan juoksua, niin ehti hengitys välillä tasaantua. Esteet oli siis sijoiteltu kivasti ja katsojaystävällisesti pitkälti samalle alueelle.. Pienen juoksentelun jälkeen saavuttiin sitten esteelle nimeltä Reebok Blades. Tehtävänä oli ylittää pari ramppia / seinää, millä nimellä niitä nyt kutsuukaan. Apuna oli hyvät tsempparit katsomossa, jotka kertoivat toimivia taktiikkavinkkejä. Mullekin huudettiin, että ”moni lyhyt ihminen on ottanut vauhtia, sillai ne pääs yli!” :D hahaa. Kiitti vinkistä, se toimi mullakin!reebok blades (5) reebok blades (4) reebok blades (3) reebok blades (2) reebok blades (1)

Tossakin näyttää aika iisiltä, tommonen pikkunen seinämä. Mut ainakaan mun kokemana tääkään ei ollu mikää iisipiisihomma. Jouduin pari kertaa kiipeen noillekin seinille, ennen kun pääsin yli! En tiedä, oliko tää  pidemmille ihmisille helpompaa, vai olinko yksinkertaisesti vain niin surkea. Mutta monissa kohdissa oikeasti tuntui, että olin vaa niin pieni ja lyhyt :D Semmonen Pekka Pehmo nimenomaan. Mutta muutaman yrityksen jälkeen pääsin tästäkin yli, ja se fiilis oli aina jotain ihan muuta ku pehmoilua! Tuli onnistumisia. Ja onnistumiset kannusti jatkamaan yhä sitkeämmin!

Reebokin seinän jälkeen vastassa oli aika pian rengaseste, viralliselta nimeltään Mini All4 Tires. Siellä meillä oli ihan oma vesipistekin, kun kamu oli kirmannut sinne vesipullon kanssa kuvailemaan! :) Renkaat oli tottakai aseteltu ylämäkeen, jotta mikään helpoksi kaavailema ei varmasti tuntuisi ainakaan kevyeltä :D

mini all 4 tires (1)mini all 4 tires (3)mini all 4 tires (2)

Koko Tough viking -rata meni muuten käytännössä siten, että me juostiin sama lenkki edestakaisin, mutta siten, että mitään kohtaa ei juostu kahteen kertaan. Eli käytännössä tää oli tosi hauskaa, koska meitä vastaan tuli koko ajan aikaisempien lähtöjen porukkaa (no okei, myös meijän omasta lähdöstä tuli porukkaa vastaan…)! Heitettiin yläfemmoja kanssakilpailijoiden kanssa ja moni huuteli tsemppejä toisilleen. Hymyjäkin irtosi paljon, mikä jotenkin vahvisti sitä yhteishenkeä entisestään. We can do this! Renkaiden jälkeen meitä vastaan tulikin porukka, josta huudeltiin, että ”paras on edessä”. Ihmeteltiin siinä mun kamun kanssa, että jaahas, mitähän ne tuolla tarkoitti. Joko se saattoi olla jotain ihan kamalaa tai sitten jotain tosi hauskaa :D Juostiin aika pitkään siinä ennen kuin päästiin tän parhauden äärelle. Ja arvaattekin ehkä, mitä sillä tarkoitettiin ;)? Saavuttiin nimittäin tavallaan reitin puoliväliin. Oltiin juostu takaisin kaisaniemen puistoon, ja siellä meitä odotti valtava yleisö ja esteet 7 & 8, eli  Fire ja Rexona Rampage. WÄÄÄÄ!!

fire (2)

fire (1)

Tulieste kikkailtiin siinä nopeasti kirmailemalla, ja se oli lähinnä hauskaa. Mutta entäs sitten tämä ramppi. Voi jessus. Se oli oikeasti ISO! Kuulemma vain yksi viidestäkymmenestä pääsee sinne ominvoimin ylös. Ja taktiikkana olikin, että ylöspäässeet jäivät auttamaan muita sinne pyrkiviä. Mun tiimikamu pääsi tarttumaan jonkun ylhäälläolevan käteen ja onnistui ponnistelemaan ylös toisella yrittämällään. Mutta mä sen sijaan. NO, yritin. Ja yritin. Ja yritin. Juoksin kovaa vauhtia kohti ramppia ja sain koskettua ylhäällä olevien käsiä. Mutta en saanu otetta. Yritin ihan tosi monta kertaa. Juoksin, ponnistin ja hapuilin toisten käsiä. Mutta en saanut otetta. Juoksin monta kertaa uudestaa. Yritin keskittää kaikki voimani ja kerätä energiaa mun tsemppareista. Mutta ei. En päässyt. Siinä jossain vaiheessa, kun syke oli melkein 200 sitä ramppia edestakas juostessa, nii tajusin sen tosiasian, että mä en oikeasti tuu pääseen sinne ylös. Keräsin jokaiseen yritykseeni kaiken adrenaliinin ja aggression ja voiman mitä itestäni sain irti, mutta ei. En silti päässyt ylös. Niinpä astuin sivuun, tein rangaistuksena sääntöjen määräämät 30 punnerrusta ja jatkoin matkaa. Harmitti ihan perhanasti, kun tuntui hitusen, että luovutti. Mutta kun oikeasti yritin ihan kaikkeni, enkä päässyt. Niin ei voinut mitään. Kiitos kuitenkin ihan superpaljon kaikille huipuille kanssakilpailijoille, jotka tsemppasitte mua yrittää vieläkin sen yhden kerran uudelleen! JA teille, jotka käytitte omaa kisa-aikaan siihen, että mä olisin päässyt sinne ylös. Mahtavaa yhteispeliä :))
IMG_20140907_075159rexona rampage (2)

 Matka jatkui. Saatiin rampin jälkeen vähän vettä ja jotain energiajuomaa. Ja sitten koittikin se mun pelkäämäni Monkey Bar. En oo koskaan kokeillut tollasta apinatankoilua :D Ja pelkäsin, että oon ihan surkea, enkä jaksa kannatella itseäni ollenkaan. Mutta tää olikin hyvä itsetunnon ja kisatsempin kohottaja, sillä mä olin tässä hyvä! Pääsin ekalla yrittämällä koko Monkey Barin päästä päähän ja se rampin aiheuttama harmitus hävis kokoanaan. Jee!

IMG_20140907_075223IMG_20140907_085838IMG_20140907_085853IMG_20140907_105547

Apinatemppuilun jälkeen matka jatkui kohti ensimmäistä vesiestettä. Tai ensimmäistä sellaista vesiestettä, joka ei ollut kontissa. Lähettiin siis tasapainoilemaan tukeilla :D Tosin tässä vaiheessa kisaa en tiennyt, että kyseessä oli tasapainoilu, ja menin vain muiden mukana sinne veteen, pidin tukeista kiinni, jotta en kastuisi ihan päätä myöden ja kiipesin toiselta puolen ojaa ylös.  Sen voin kai sanoa, ehkä näkyy kuvissa olevista ilmeistäkin, että vesi oli KYLMÄÄ! Ei jessus. Mun hengitys salpautui taas niin, että tuntui kun olisi johonkin avantoon hypännyt. Yyff. IMG_20140907_105610IMG_20140907_105504

 

Tasapainoilutehtävän jälkeen kirmailtiin vähän luonnonläheisempää maisemaa kohti. Pöpelikössä meitä odotti verkko, joka piti ylittää ja toinen piikkilankainen verkko, jonka ali piti syömiä. Verkon ylitykseen sain perässätulleilta kilpailijoilta vähän avitusta, kiitos! Ryömiminen sen sijaan oli ihan mun juttuni, kerranki oli hyötyä olla pieni! Tosi monilla oli jäänyt sinne verkkoon kiinni oma kilpailijanumerolappu, ja se maa oli täynnä avonaisia hakaneuloja tästä johtuen :D Mun tiimikamun tukka jäi myös kiinni siihen verkkoon mutta saatiin onneks se irrotettua ja matka jatkui taas.

Mudassa ryömimisen jälkeen mietittiin, että tulee varmaan joku vesieste taas, koska siinä kohdassa vastaan tulleet kilpailijat ei ollu enää nii likaisen näköisiä vaatteistaan :D Ja oikeassahan me oltiin! Vastassa oli ahtaanpaikankammoisen lempieste: Pipes! Veteen oli laitettu neljä  sen kokoista putkea, että niissä mahtui ihminen konttaamaan. Ainut miinus oli tietysti se, että putket osoittivat kohti vettä ja ne täyttyivät rannan syventyessä yhä enemmän ja enemmän vedestä.. :D Tää este kontattiin ilmeisen nopsasti läpi, koska siitä ei ole yhtäkään kuvaa. Eli juoksu saa nyt jatkua kohti seuraavaa piikkilankaestettä….

IMG_20140907_105442IMG_20140907_105405 IMG_20140907_105425

Näistä piikkilankaesteistä tykkäsin ehkä eniten, koska ne oli mulle helppoja ja siksi ihan vaan hauskoja :D Noikin piikkilangat oli niin korkealla, että mä mahduin helposti konttaamaan siinä missä isot ihmiset joutu ryömimään ihan tosissaan :D JEA.

En kuitenkaan ihan liian pitkään saanut iloita tästä helpommasta esteestä, koska sen jälkeen tuli vastaan mun omalla kohdallani haastavin osuus: este nro 14 Obstacle Swim. Tarkoituksena oli laskeutua veteen ja sukeltaa kolmen kelluvan tynnyrin ali. Kuulostaa helpolta.. Ehkä se olisikin, jos kyseessä olisi vaikka kirkasvetinen uima-allas heinäkuisen auringon lämmittäessä valmiiksi helteistä säätä. Mutta ei perhana, kylmääkin kylmempää meriveteen vaan ja joku ruosteinen purkki siinä päällä, joka heiluu metrin puolelta toiselle tuulen tuiverruksessa. Mun hengistys salpautui taas siinä jo kun menin sinne veteen. Olin jo sikäli tottunut siihen reaktioon, kun tää oli tavallaan jo kolmas kylmä vesieste. Mutta siihen en ollut tottunut, että mulle tuli ihan kamala ahditus tässä esteessä!! Kun hengitys salpautui, niin tuntui suorastaan mahdottomalta ajatukselta, että pystyisi ottaa keuhkot täyteen ilmaa ja sukeltamaan kolmesti. HYI! Ja vielä siellä syvällä samessa vedessä. Mulle iski ihan kamala paniikki ajatuksestakin. Jotenkin en saanut hengitettyä, saati otettua keuhkoihin niin paljon happea, että pääsisin sukeltamaan tynnyrin ali. En vain pystynyt. Mun kamu meni jo pitkällä siellä ja katsoin vaan kun kaikki muut menee sen enempää miettimättä tynnyreiden ali. Miksen mä pysty?! äääh. Musta tuntui, että jos lähen yrittää, ni kuolen sinne veteen. En saa keuhkoihin tarpeeksi ilmaa ja sitten tukehdun sinne veteen. Hukun, eikä kukaan edes huomaa, koska vesi on niin sameaa ja porukkaa paljon. Iski ihan hirveä paniikki. En osannu odottaa edes tällaista. Tuli ihan kyyneleet silmiin ja hoin vaan epätoivoisesti et ”emmä pysty”. Ei hitto. Emmä pysty. Tuntui, kuin olisin ollut siinä vedessä jonkun tunnin vaa hokemassa tota. Yritin aina välissä mennä sinne syvemmälle kohti tynnyreitä, mutta joka kerta hengitys salpautui siitä jääkylmästä vedestä ja tuli paniikki. Yyyh. En oikeasti vaan pystyny. Jossain vaiheessa sit oli pakko luovuttaa ja menin vettä pitkin rantaan ja punnersin rangaistuksena 30 punnerrusta. Huh. Harmitti tietysti. Miksen mä pystynyt, kun kaikki muutkin?

IMG_20140907_105348IMG_20140907_105325IMG_20140907_105250

Onneksi oli tavallaan kuitenkin olemassa toi 30 punnerruksen sääntö. Se sai tuntemaan, että ainakin yritin esteen suorittamista. Ja koska en onnistunut, suoritin rangaistukseni, ja voin silti olla tough enough. Vesiesteen jälkeen mun jalkoihin painoi jo aika paljon, mutta onneksi matkaa oli  jäljellä enää 1.5km ja vuorossa enää vihoviimeinen este. Se sijaitsikin maaliviivan välittömässä läheisyydessä ja sen nimi oli NRJ 10.000 Volt. Nimensä mukaisesti siis sähköä peliin :D Noista roikkuvista härpäkkeistä tuli siis sähköä ja homman lisämausteena saatiin vettä tolla tykillä päälle. Pikkusen oli huutoa ja lentämistä siinä sitten :D haha. Toi sähkö ei sinänsä sattunut, mutta se tuntui tosi inhottavalta ja veti jalat kokonaan alta. Kreisiä!nrj 10000 volt (1)

IMG_20140907_071133

nrj 10000 volt (2)

Kaiken tän jälkeen me todellakin tehtiin se! Me päästiin maaliin!! Vitsit, mikä voittajafiilis oli oikeesti, kun tajus, että jee, mä onnistuin :)) Niin mahtavaa! Yksin en olis ikinä selvinnyt tästä, mutta tapahtuman teeman mukaisesti toimittiin tiiminä ja autettiin kanssakilpailijoita sekä otettiin apua vastaan. Ihan huippua! Koitos todellakin ajoi ainakin mut ihan äärirajoille niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tein oman parhaan suoritukseni, ja yhtään enempään en olisi pystynyt. Lopullinen aika tais olla jotain 1h40min ja sykemittarin tiedot näytti että keskisyke oli 169 ja maksimi about 200. Että kovaa mentiin kaikinpuolin :D Huhhuh. Mitali tuntui todellakin ansaitulta!!

maalissa (1) 

Näin päivän jälkikäteen voin kertoa, että mun yläkroppa on ku hakatulla,  ja käsivarret sekä polvet on ihan mustelmilla ja naarmuilla :D!! Todella kokonaisvaltaista treeniä siis. Ja ainakin mulle tää oli vähän erilainen setti, kun joutu käyttää sellasiakin lihaksia, mitä ei tavallisesti käytä. Esim. kyljet on kipeenä, ihan kun olisin tehnyt jotain kylkitaivutuksia eilen :D Ja mulle ei yleensä tuuu mistään mustelmia, mutta nyt on kyynärvarsssa oikein mustelmien ilotulitussarja :D haha. Eli mulle ainakin tää oli melko kova setti. En voi ees ymmärtää, kuinka huippukuntoisia ne ihmiset on, jotka ton radan johonki 45 minuuttiin :D haha. Aika huisia.

Niin, ja muuten…

Kuvia tapahtumasta on nyt paljon esillä. Niissä esiintyy muitakin ihmisiä kuin vain minä ja tiimikaverini. Sattuneesta syystä en nyt pysty kysymään jokaiselta erikseen lupaa kuvan julkaisuun. Niin jos nyt on niin, että näet esim. itsesi tai sitten jonkun tuttusi, joka ei ehkä halua tulla näkyväksi blogissani, niin vinkkaathan siitä minulle välittömästi esimeriksi kommentilla tai sähköpostilla. Poistan toki sellaiset kuvat, sillä en halua kenellekään mielipahaa. Toisaalta, porukka tässä kisassa oli tosi hyvällä mielellä, iloisia, hyvällä yhteishengellä ja muutenkin sairaan tikissä, ni uskoisin, että kovin moni ei välttämättä pane pahakseen, vaikka näkyisikin kuvissa. Sillä oltiinhan me kaikki TOUGH ENOUGH!! WHOOP!

kuvat: @Mika Uusitalo (4 viimeistä kuvaa on huoltojoukkojen ottamia puhelinkuvia.)

Kiitos kaikille mukana olleille, päivän fiilis oli korkeella, vaikka treeni itessään olikin fyysisesti hyvin raskas. Jäi superhyvä fiilis!! Keikkoja en tällä kertaa jäänyt katsomaan, kun teki sen verran kovasti mieli lähteä lämpimään suihkuun ja vaihtamaan kuivia vaatteita päälle :D MItes, oliko joku teistä yleisössä? Entä osallistumassa? Koitteko rataa yhtään samalla tavalla kuin mä? Entä kuka on mukana ensi vuonna? ;)

Milla

44 vastausta artikkeliin “Tough Viking Kaisaniemi – step by step”

  1. Äääää toi näyttää niin siistiltä!! Pakko ilmoittautua ensi vuonna! Hienosti oot tsempannu esteillä ja kiitos päivän nauruista :D Hihittelin monien kuvien kohdalla nimittäin :D Ens vuonna mä oon niiiiin tuolla!

    • joo oli oli siistiä!! ja oli kyllä ihan loistavaa, että sain noin hyvän kuvaajan päivän ajaks. Se kun ehti kaikille noille esteille ikuistaa ilmeitä ja fiiliksiä :D haha. Ei tästä nii hyvä teksti olis tullutkaan ilman kaikkia näitä kuvia. Kun noista kuvista kuitenkin välittyy parhaiten se fiilis :) meijän huoltojoukot oli myös kuvannu ihan sairaan hienon videon, pistin sen omasta Facebookistani julkisena jakoon – niin magee se oli!! tarttis perehtyy miten tänne blogiin saa videoo, sen paikka olis kyl täälläki :D

      kiva ku jätit kommenttia, ja mikä tärkeintä – ens vuonna säki niiin oot tuolla!! =)

  2. Haha hauskalta näyttää :) miten pitkä sä oot? Mietin vaan et jos itekki lähtis ens vuonna kokeilee ainoo vaa mikä epäilyttää on ku ei mullakaa kauheesti tätä pituutta löydy .. :)

    • hyvä jos kuvista välittyy oikeanlainen tunnelma: rankkaa mutta hauskaa :)) mä oon about 157cm pitkä (vai lyhyt). Uskon, et jos on oikeesti tosi tikis ja hyvät ponnistusvoimat ja ketterä ja vahva, ni kyllä tuolla pärjää, oli pituutta sitten kuinka paljon tahansa. Ite nyt oon tämmönen tavallinen treenari, enkä omista supervoimia :D Mut selvisin silti! Eli niin selväisit säkin :)

    • Suunnilleen samat löytyy pituutta ja kaikki esteet läpi. Vaatii toki erilailla yläkropan voimaa, että jaksaa käsillä vetää, mutta siis ihan mahollista! En mäkään mikää superihminen ole ;) Ja jos ei oma pituus riitä, sen taki ollaan tiimissä, että kaveri auttaa :) Eli mukaan vaan!!

    • kiitos, kiva kuulla! Ja huippua jos innostuit lähtee ens kierrokselle mukaan =)

  3. Huippuhyvä postaus, hyvin sait välitettyä tapahtuman tunnelman! Ja hienosti vedit, en olisi itse moiseen kyennyt :)

    • kiitos! mahtavaa, jos onnistuin välittää oikeet tunnelmat :) kuvilla on kyllä suuri osuus asiaan, koska ne on niin hienoja ja niihin on tallentunu hyvin erilaisia tilanteita :D

  4. Onnittelut, mahtava suoritus! :) Superhyvä ja seikkaperäinen postaus tapahtumasta! Harmitti etten päässyt paikan päälle katsomaan kisaa, mutta tällä kirjoituksella välittyi hyvin tapahtuman fiilis ja eri esteiden haasteet.

    • kiitos!! :) harmi, ettet päässy paikanpäälle. Mutta kiva jos tätä kautta pääsit edes vähän fiilistelemään tapahtumaa :))

  5. Huikeeta Milla ja tiimikaveri!!! OOtte ihan huippuja!! Onnittelut mahtavasta suorituksesta! Tosi raskaalta mut myös hauskalta kuulostaa toi rata. :)

    • Kiitos! kieltämättä tää oli mulle ainakin jo semmonen urheilusuoritus, mistä oikeesti oon ylpeä, että pääsin alusta maaliin saakka! Ja sekin tavoite toteutui, että oli hauskaa! :)) Ens vuonna säkin tuut, oon varma, että sä tykkäisit! :)

  6. Kuulostaa ihan huipulta! Tosi kiva, kun teit näin kattavan postauksen! Harmittelen varmaan koko vuoden etten ollut tuolla, mutta toivottavasti ensi vuonna sitten… :)

    • En millään malttanut odottaa että pääsen kirjoittamaan tästä :D alotin jo aamulla kuudelta. Haha. Et kiva kuulla että kattava postaus kiinnosti muitakin ku mua itteäni vaan :))

      Ens vuonna todellakin mukaan kans! ;)

  7. Ihan sattumalta törmäsin sun tough viking -analyysiin ja huomasin, että mehän oltiin usein samaan aikaan samoilla esteillä! Niinkuin kuvistakin näkyy ;) Hyvä tytöt, hieno suoritus! Tuolla oli kyllä ihan törkeen hauskaa! :)
    T. Se blondi sini-pinkistä tiimistä

    • Olipa hauska sattuma! Tosi kiva kun jätit kommenttia :)) ja kiitos avuista reitin varrella. Ilman niitä en olis päässy kyllä maaliin saakka. Haha. Ja hieno suoritus myös teijän tiimiltä! Huikeeta olla tough enough ;)!!

    • Jee, Camilla pisti linkin tähän ja hauska stoori Tough Vikingistä! Hyvä meininki ja hyvä tsemppi, oli ehkä vuoden siistein tapahtuma koskaan! Toivottavasti tää vaan kasvais lisää!
      T: Se tummatukka sini-pinkki tiimistä :)

    • Hei kuin huippua et löysitte sattumalta tänne! :D kuljettii niin yhtä matkaa et jäitte kyl hyvin mieleen. Kiitos tsempeistä ja avuista matkan varrella! :)

      Ja saa tottakai jakaa muillekin :))

  8. Hei vielä, saako tän siis jakaa? Täs on hyvä selostus noist esteistä :)

  9. Voi että miten hyvin kirjoitettu selostus aiheesta!! Veikkaan, että ihan tän ansioista moni tahtoo ensi vuonna mukaan :)

    Hurja tapahtuma ja itse en varmasti olis päässyt osaa niistä esteistä yli. Se hyytävä vesi ois voinut olla yksi pahimmista, samoin pomppiminen korkeelle, kun on kanssa aika pätkät jalat ja niillä ei pompita muualle kun keittiön ylimmälle hyllylle etsimään kadonneita karkkeja. Haha :D

    • voi kiitos, olipas kauniisti sanottu! Musta olis nimittäin oikeesti ihan huippua, jos onnistun tällä tekstillä edes muutamaa ihmistä innostaa lähtemään mukaan ensi vuonna :))! se traileri on aina niin pelottava, että ehkä tällai kuvien ja selostuksen kautta moni huomaa, että se on ihan hauskaakin, eikä niin kovin vakavaa.

  10. Mahtava teksti mahtavasta kokemuksestasi! Ja nuo kuvat, vau mitä konkreettisestikin ikuistettuja muistoja oot saanut matkaan :)

    Mie niin muistan miten jännitit tätä silloin viikko sitten, ja nyt kun luen näistä fiiliksistä niin vau! :) Onnea vielä teille hienosta suorituksesta! <3

    • kiitos!! noi kuvat on mustaki tosi ihastuttavia! Aion kehittää ne kotialbumiinki muistoks tästä huikeesta päivästä :))

  11. Mulla suunnilleen syke nousi tätä tekstiä lukiessa ku oli tosi hyvin kuvailtu :) Kuulosti tosi siistiltä tapahtumalta ja ihan mahtava suoritus! Ja ymmärrän tuon pelon tunteen! Ku olin extreme runissa ja siellä oli verkkoeste, mulla kun on korkeenpaikankammo niin ylös verkkoesteelle päästessäni jouduin paniikkiin ku alko pelottamaan ja tuntui etten pysty liikkumaan. Purskahdin melkein itkuun ku tajusin etten uskalla mennä pois sieltä enkä eteenpäin. Onneks poikaystävä oli mukana ja tuli sitten näyttämään mulle miten mun kannattaa se ylittää ja sain kuin sainkin jokaisella kolmella kierroksella ylitettyä tuon esteen.

    Mun mä haluun ainakin ens vuonna osallistua tuonne! Oon kyllä niin tumppi ja tällä hetkellä ihan voimatonkin että joutuis ihan hulluna tekee töitä et pääsisin esteiden yli! Pitää kerätä joukkoe tonne tai ainakin saada monguttua poikaystävä mukaan tuonne :)

    • ai sykekin ihan nous, haha! Sittenhän mä onnistuin nimenomaan luomaa oikeen tunnelman lukijalle :)) Ehdottomasti lähet ens vuonna mukaan! Vaikka sen poikkiksen kanssa. Yhessä se onkin just hauskempaa. Ja jos tulee noit paniikkihäiriöesteitä, ni on sit oikeesti joku, joka pelastaa sut sieltä :D nimim. kokemusta on.

  12. Voi juma, aika kovia mimmejä ootte!!! ★
    Tää oli myös tosi hyvä postaus, olin ihan menossa mukana ja hengitys salpautuneena :D

    • kiitos! Omastakin mielestä onnistuin kirjoittaa nyt niin hyvän postauksen (ja iso kiitos huippujen kuvien), että olisin mielelläini nähnyt tän ihan fitfashionin etusivun otsikoissa. Mut eiiiii. Ei se niin hyvä sit ollu :D

  13. Hyviä kuvia ja se merivesi muuten oli hyytävän kylmää. En ees tajuu miten uskalsin mennä sinne! Mä taisin tulla maaliin just sillon kun te vasta lähditte :D ajatuksissa saattoi käydä et ”voi raukkoja, noilla on kaikki vielä edessä…” :D

    • Tiiäkkö, mä mietin ihan samaa sillon kun itse saavuin maaliin!! Et ei jessus, noi on vasta lähdössä. Hullua. Onneks ne ei tiiä, mitä on tulossa :D oli kyllä rankkaa!

  14. Iiiiihan mieletön postaus! Mulla nous syke jo pelkästään lukemisesta.
    Sä oot kyllä rehellinen Tough Viking ja mitalin ansainnu!

    Ite tähtään ens vuoden Viikinkeihin, ko tänävuonna en kerenny. Tai oikeastaan en vielä puolikuntoisena (10kk vasta treenannu) tohtinut vaikka hauska kokemushan se varmasti ois ollu. Tästä siun postauksesta sain kyllä hienoja vinkkejä ens vuoden kisaa varten ja odotan ihan innolla, ett pääsen testaamaan omia rajoja paikanpäälle. Eniten ehkä jänskättää nuo kylmät vesiesteet, koska en ole kylmän ystävä yhtään :D

    Ehkä ens vuonna törmätään, tai jopa autetaan toisiamme! ;)

  15. Eikä Milla, miten mahtavaa! :) Ihana olla sun matkassasi mukana step by step – sä oot niin tough! :D

  16. Olipas mukava lukea Tough Vikingistä ja nähdä kuvat. Tämä oli laadukas postaus. Ilmankos komeilit etusivulla. Hyvä niin koska muuten tämä olisi jäänyt minulta huomaamatta! Kiitos vielä kerran vaivannäöstäsi.

    • Kiva kuulla, kiitos :-) välillä mäkin onnistun pääser otsikoihin, haha :’D

  17. Hui, olipas jännä tarina! Ihan henki salpautui kun luki mikä este tulee seuraavaksi. Aikamoista tykitystä!! :) Itselle näytti pahimmilta se sähköeste (kamala ajatus) ja sitten se Reebokin korkea nousueste (miten ihmeessä sen pääsee ylös ja voimat varmasti loppuu nopeasti). Hienosti selvisit, jee!

    • Noi sun mainitsemat esteet oli kyl oikeesti pahoja! Sitä isoa ramppia en tosiaan siis yrityksestä huolimatta päässy ylös… ja toi sähköeste vähä pelottaa jo ens vuotta ajatellen :D tuntu niin hullulta ku juokset ja yhtäkkiä jalat vaa lähtee sen tällin voimasta alta :D ja ku sain vielä kaks niitä!

    • Kiitos!! Noi kuvat on kyllä tosi hienoja. Olin onnekas kun sain valokuvaamisesta kiinnostuneen kaverin mukaa reitille nii sain sit melkeinpä joka esteeltä fiilikset ikuistettua :) ens vuonna mukaan sit! Sä oot varmasti ihan kone tällä radalla ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta