vääränlainen ja oikeanlainen seura

”Aijaa, ooksä TAAS selvinpäin?”

”Ottaisit säkin joskus ilon irti elämästä!”

”Kai nyt joskus sunnuntaisin vois tehä muutakin ku treenata?!”

Voi ei,  mietin. Miks ne noin sanoo. En selvästikään kelpaa. Vaikka haluaisin niin kovasti. Oonkohan mä nyt sit vetänyt tän terveellisen elämäni ihan överiksi, kun tulee tuollaista palautetta. Oon varmasti tosi epänormaali, kun elän näin. Teen jotain väärin. Selkeästi. Ehkä mun kuuluis nyt lähtee hakemaan juotavaa kaupasta. Tuntuu inhottavalta. Ristiriitaiselta.

”Oot varmaa joku mykkä.”

”Tai neljän lapsen yh-äiti, joka on unohtanu, miten bailataan!”

”Miks sä ylipäätään lähit mukaan, kun et ees viihdy täällä?”

Okei, nyt pienessä maistissa ne kertoo sen, minkä ne olis halunneet heti alkuun sanoa. Sä olit ennen paljon kivempi, sillon ku olit normaali. Bailasit ja söit karkkia. Nyt me ei kaivata sua. Oot tylsä. Supertylsä. Ja pilaat meidänkin ilon illasta.

elokuu23 (4)

Ajassa eteenpäin. Toisenlaisessa seurassa.

”Koska voin taas tulla sun luo viettää motivaatioviikonloppua, treenataa ja laiskotellaa ja syödää ja semmosta kivaa!”

”Sun kanssa on tosi kiva treenata!”

”Hei oon seurannut sun blogia, ja olis tosi kiva tutustua. Vaikutat tosi samanhenkiseltä kuin mä”

”Saat kyllä mun toisen treenijuoman, kerta sulla ei oo omaa”

”Milla, arvaa mitä!!…………………”

”Olisiksä mun kaaso?”

”Oot ihana tyyppi, kun sun kanssa voi olla ihan oma itsensä, ja kelpaa silti. EI tarvi yrittää mitään”

 Aika kuluu ja ihmiset vaihtuvat. Mulla on nyt niin hyviä ihmisiä ympärilläni, että tässä hetkessä on hyvä olla. Mä olen valinnut oman tieni: terveelliset elämäntavat ja treenin täyttämän arjen. Jonkun mielestä se voi olla tylsää. Supertylsääkin. Ettei osaa relata. Tai tehdä mitään muuta. Mutta kun mulla on muutakin! Tottakai. Onneksi mun ei tarvinnut jäädä selittelemään. Ja onneksi maailmasta löytyy myös niitä ihmisiä, jotka elävät samanlaista arkea. Jakavat samoja arvoja. Kukin tyylillään, niinhän sanotaan. Jonkun silmiin saattaa näyttää siltä, että mun elämä koostuu vain treenistä. Mutta itseasiassa tämän elämäntavan ja treenien kautta oon juurikin saanut elämääni lisää samanhenkisiä ihmisiä. Näiden kanssa voin jakaa sekä intohimoani treenin suhteen että kaikkia muita asioita elämästä. Se on vain sellainen yhteys, jota ei kaikkien kanssa saa. Ei ainakaan, jos ja kun joku katsoo mua sellasten kiikareiden läpi, etten ajattele mitään muuta kuin sykemittariani.

Ennen luulin, että oon huono ihminen omien valintojeni suhteen. Tai lähinnä saamieni silmienpyöritysten ja sanallisten kommenttien vuoksi. Tänä syksynä heräsin kuitenkin huomaamaan, että elämä on kuljettanut mun maailmaani monia ihania ja samanhenkisiä ihmisiä. On hassua oikeasti, miten jotkut tiet vaan erkanevat, ja osan kanssa pysytään samoilla linjoilla vielä kymmenenkin vuoden yhteiselon jälkeen. Sen lisäksi, että oon onnellinen mun vanhoista uskollisista ystävistäni, oon saanut ihan tämän vuoden puolellakin monia uusia tuttuja, treenikavereita, kavereita sekä lopulta ihan aitoja ystäviä. Ystävälle kelpaa juuri sellaisena kuin on: joskus treenataan yhdessä, toisinaan syödään irtokarkkeja, välillä ollaan päiviä olematta yhteydessä ja sitten taas bailataan koko viikonloppu kimpassa.

On mahtavaa huomata, että en olekaan vääränlainen. Olin vain väärässä seurassa. Vitsit, mikä oivallus!

Oikeassa seurassa, siinä tämänhetkisessä, kelpaan kaikkeen. En vain ainoastaan bailukaveriksi tai ainoastaan silloin, kun halutaan saada uusia treenivinkkejä. EI. Vaan olen kokonainen ystävä. Tarpeellinen ja haluttu elämään mukaan. Monipuolisesti ja erilaisiin tilanteisiin. Jakamaan asioita. Tuntuu kivalta. Olen sittenkin oikeanlainen.

alanya (68)

”Tänää sit lähetää johki bailaa, niinku viime viikonloppuna sovittiin. Meinaaksä muuten juoda jotain?”

”Emmä ajatellut…”

”Okei, kysyin vaa ni tiiän iteki, et tuunko autolla vai en. Nähään illalla!”

En ehkä voisi olla onnellisempi.

Onks teillä joskus käynyt niin, että tuntee olonsa jotenkin vääränlaiseksi? Että pitäis (muka)muuttua tai valita toisin, jotta voi kuulua jengiin tai tulla hyväksytyksi johonkin tiettyyn porukkaan? Miten toimitte tällaisessa tilanteessa? Musta on yllättävän vaikeeta jopa näin aikuisena tehdä niitä omia valintoja! Jotenkin ihminen vaan helposti toimii siten, että olisi kaikkien silmissä pidetty. Ja haluttu tiimiin mukaan. Vaikka eihän kaikkia voi miellyttää? Hmm. Ei ole ihan helppo aihe. Toivottavasti oot saanu itelles kivaa lauantai-illan seuraa tänää, oli se sitten omavalintainen koti-ilta tai humpat kavereitten kanssa :))

 

Milla

25 vastausta artikkeliin “vääränlainen ja oikeanlainen seura”

  1. Ihana Milla! Miulla iski ihan kauhee ikävä sinuu tätä tekstiä lukiessani <3 On onni, että ollaan löydetty kummatkin ne oikeat ihmiset ja sitä kautta myös toisemme! <3

    • kiitos <3 kaikella on tarkoituksensa, myös fitfashionin perustamisella ;)) eikuuu.. siis bloggaamisella. hihi.

  2. Ei liity oikeen mihinkään mut saanko kysyy mistä noi Clip in -lisäkkeet on? :)

    • ööhm. Anteeksi harhakuva, mulla on kyllä kuvissa ihan oma tukka vaan :D En oo koskaan ees kokeillut lisäkkeitä.

  3. Tosi hyvä kirjoitus! Kello lävähti just puolenyön lauantai-yönä ja istun itekseni kotona. On tosi harmi, että lähipiirissäni ei ole yhtään sellaista ihmistä, jonka kanssa voisin esim. huomen aamuna lähteä treenaamaan. Selvinpäin illanistujaisiin mennessä saa aina kummia katseita ja ”taasko sää oot autolla?” kommentteja ja arkipäivää on kommentit ”sä et varmaan voi syödä tätä” yms. Oon huomannu alkavani välttää tilanteita, joissa joudun jatkuvasti perusteleen muille ihmisille, miksen halua syödä joka viikko karkkia, miksi juon alkoholia vain ”tosijuhlissa” (esim.juhannus) tai miksi lähden sunnuntai aamuna mieluummin salille kuin möhisen krapulassa kotona. Tiedän kuitenkin, että moni näistä ihmisistä on kuitenkin kateellisia sille,ettei heillä ole paloa liikkumiseen ja terveelliseen elämäntapaan. Tää sun tekstis tuli nyt oikeesti tosi hyvään saumaan, just kun tossa hetki sitten mietin, että pitäiskö sinne baariin nyt tosiaan lähtee, ettei olis taas SE ulkopuolinen. Kiitos hyvästä blogista, =)

    • Öööh jos ny ei vedettäis sitä kateuskorttia joka paikkaan.. kyllä sitä on ihmisiä jotka nauttii sekä treenaamisesta että dokailustakin.

    • Mjai:

      On ihan maailman tosi, että on ihmisiä, jotka nauttivat sekä treenaamisesta että dokailustakin. Mun pointtinihan tässä tekstissä ei kuitenkaan ollut tämä. Ilmeisesti otitkin kantaa edelliseen kommenttiin enemmän kuin mun kirjoittamaani? Näin käsitin.

      Haluan nyt ilmaista oman kantani asiaan kuitenkin. Koska mähän oon itsekin juuri sellainen, joka nauttii treenaaamisesta, mutta tykkään kyllä käydä välillä bailaamassakin! :D Ja mun pointtini tässä tekstissä oli ehkä se, että musta tuntuu hyvältä, kun oon löytänyt elämääni ihmisiä, jotka haluavat mut juuri tällaisena mukaan jakamaan asioita. On okei, jos en juopottele ja on ihan yhtä okei, jos juopottelen. Eli kelpaan sekä treeni- että bailukaveriksi, kuten myös kaikkeen muuhun mahdolliseen, joihin ystäviä nyt yleensä tarvitaan. Oikeanlaisessa seurassa ei mun mielestä tarvi jännittää sitä, miten muut suhtautuu sun valintoihin. Jos asetan itse itselleni treenitavoitteita, ja tästä syystä kieltäydyn alkoholista tai irtokarkeista, niin kyllä mun mielestä ystävän pitää ymmärtää, että se tavoitteellinen treeni on mulle oikeasti tärkeää, ja että tämän mulle tärkeän asian vuoksi kieltäydyn tietyistä asioista välillä. Ei mun mielestä sen ihmeellisempää? Mutta ehkä kaikki eivät ole kokeilleet tavoitteellista treeniä, ja siksi eivät ymmärrä, kuinka siihen haluaa ja täytyy sitoutua, jotta tuloksia tulee. Jonkun sellaisen mielestä, joka ei ymmärrä tavoitteellisen treenin tuomaa flowta, niin tää homma kuulostaa kidutukselta/kieltäytymisiltä,/rajoituksilta/elämän hukkaamiselta :D Mene ja tiedä.

    • Joo kommenttini nyt ei ollu osotettu tätä tekstiäsi kohtaan.
      Musta hassusti sanottu että ”Oikeanlaisessa seurassa ei mun mielestä tarvi jännittää sitä, miten muut suhtautuu sun valintoihin. ”. Koska eikö loppupeleissä se ole ihan sama mitä muut ajattelee, jos tekee niin kuin parhaakseen itselleen näkee. Ehkä mun on jotenki vaikee ymmärtääkin, koska en oo koskaan ollu tilanteessa, jossa oisin ollu jossain biletystapahtumassa ja olisin kieltäytyny alkoholista :D
      Okei ehkä mun aivoissa on joku sunnuntaijumitus etten nyt tajuu mitään joten meen pois :D

    • haha, sunnuntaijumitus ;) sopii kuvaan.

      mä siis tarkoitin sitä, että vaikka ei pitäisi välittää siitä mitä muut ajattelee, niin käytännössä se on pidemmänpäälle inhottavaa, koska tuntuu tosi pahalta, kun mun valintoja ja arvoja ei ole kaikissa seurueissa kunnioitettu. Eli suomeksi sanottuna: jos mulla on esim. pt-projekti, jonka myötä olen asettanut itselleni tavoitteen ja sitä kautta sitoutunut tietynlaiseen ruoka- ja treeniohjelmaan. Tavoite on mulle tärkeä ja sitoutumisen kautta ilmennän sitä. Sitten joku arvostelee mun kieltäytymistäni esim. ravintolaruuasta, että en osaa relata kun en voi koskaan syödä ulkona / oon niuho, koska en voi muka yhtä hampparia syödä. Ja sitten koska mulla on ”SE PT-PROJEKTI”, nii ei mu kannata ylipäänsä edes kutsua mukaan.

      Mun mielestä tää vain on osoitus siitä, että ei ole ymmärretty eikä kunnioitettu mun omaa juttuani. Ja sitä kautta jätetty myös porukan ulkopuolelle. JA takaisin pääsee vain jos otan alkoholia tai syön mättöä.

      Näin ilmaistuna kuulostaa pölhöltä, mutta ihan tosielämän tarina. Kiva, kun kävit jättää sun ajatuksia tänne! Aurinkoista sunnuntaita :))

    • Ellari:
      Kiitos kun jätit kommenttia! Mä huomasin itsekin tekeväni tuota tekosyiden kehittelyä vielä silloin, kun en uskaltanut olla täysin omien valintojeni takana. Pelkäsin niin paljon, että putoan porukasta pois, että keksin mieluummin tekosyitä, ettei tarvi osallistua kaikenmaailman bileisiin ja sitten paikanpäällä selitellä (ja kestää tuhahdukset), kun en juopottelekaan. Oon tosi pahoillani sun puolesta, jos sun lähipiiristä ei löydy samanhenkisiä ihmisiä :/ Ulkopuolisena olo tuntuu maailman ikävimmältä! Ja kun kyse ei nimenomaan ole siitä, että haluaisi olla jotenkin parempi tai erilainen, kun ei esim. juo alkoholia niin usein. Kysehän on omasta hyvinvoinnista! Ja kun tavoitteellisen treenaamisen pahin vihollinen on kyllä ainakin mun mielestäni alkoholi, niin sikäli ihan perusteltua, ettei ole joka vklp pullo kourassa. Kumpa sunkin kuvailemasi ihmiset ymmärtäisivät tämän. Ja sitä kautta hyväksyisivät sen, että voit ihan yhtälailla olla osa porukkaa. Ei ole muilta pois, jos sä et juo, eikä se ole sulta pois jos muut juo. Mä en tiedä, miksi joidenkin ihmisten valinnat puhuttaa muita niin paljon, että niistä pitää tehdä ihan kiusaa ja ongelma? Onko se sun mainitsema kateus, joka saa toimimaan näin? Vai epävarmuus? Vai ihan vaan erilaiset arvot, jonka takia ei ymmärretä kunnioittaa toisen valintoja. En tosiaan tiedä.

      Sen haluan kuitenkin sanoa, että oma hyvinvointi kannattaa kyllä asettaa etusijalle. Itsekin olen liian monta kertaa sortunut tekemään jotain sellaista, jota en haluaisi, mutta porukan painostuksesta olen kuitenkin tehnyt. Hyvinvointiin kuuluu kyllä ystävätkin, joten toivon kovasti, että säkin onnistut löytämään samanhenkisiä ihmisiä ympärillesi! Tai vaihtoehtoisesti, että sun nykyinen porukkasi, jota kuvailit, ymmärtäisi arvostaa sun valintojasi. Tsemppiä! :) Ja hyvää sunnuntaitreeniä ;)

    • Kiitos!:) Elämä todellakin on valintoja. Pari vuotta sitten kovaa ja korkealta iskenyt slogani puhuttelee edelleen :)

  4. Hei Milla ja kiitos kun otit tän puheeksi.

    Musta on viimeaikoina tuntunut juuri noista postauksen alussa mainituista syistä ettei mulla oo enää ketään. 15 vuotta elämästä vietin täysin urheillen kovalla tasolla ja 17 täytettyäni vammat estivät urheilu-uran jatkumisen, joten oli helppo siinä täysi-ikäisyyden rajamailla hommata uudet kaverit ja lähteä joka vklp bilettämään ja pitämään ”hauskaa”. Elää vaan huoletonta ja ”vastuutonta” nuoren ihmisen elämää – sellaista kun 18v kuuluu. Vai kuuluu… No ei välttämättä tarvitse.

    Nyt pari vuotta myöhemmin oon taas palannut treenien pariin harrastuspohjalta, mutta tosissaan treenaan 6 kertaa viikossa koska se on MUN JUTTU ja siitä mä nautin, enemmän kun mistään muusta.

    Harmi vaan et kaverit ei tainnu suodattaa sitä.

    • kiitos kommentista! Kurjaa, että ei pystynyt jatkamaan lapsuuden harrastusta sen pidempään vammojen vuoksi, susta olis varmasti tullut huippu, kun olit niin pitkään treenannut aktiivisesti! Mä jotenkin luulen, että aika suurelle osalle ihmisistä tulee jossain vaiheessa tollainen joku ”bailukausi”……….. Ainakin oot sen jo kokeillut teininä, niin ei tarvii enää miettiä, et olisko se sun juttu. Eli joo, arvostan, että oot palannut treeniarjen pariin taas :)! Ja ole onnellinen siitä, että treenaaminen on se sun juttusi. Ei ehkä parempaa intohimoa voisi olla. Mikähän se sun lajisi on, et voiskohan sitä kautta saada uusia ja samanhenkisiä ystäviä? Koska kyllähän treenijututkin on vitsisti kivempia, kun niitä jakaa muiden kanssa.

  5. Meillä kävi opiskeluporukassa juuri siten, että porukka jakaantu :( Oltiin ennen yhtä isoa porukkaa ja pidettiin hauskaa keskenämme. No sitten yhtäkkiä osa meistä jätettiin ulkopuolelle. Ei kutsuttu enää juhliin tai muihin tekemisiin. Se oli oikeasti tosi kova paikka! Kun en tiennyt että mitä oli tehnyt väärin ja oon koittanut sitä myös kysellä, mutta vastausta en ole saanut. On heitetty välillä että no ku ette koskaan tuu (ja itse olin pari kertaa jättänyt jotkut bileet väliin) ja sitten että koska seurustelette ettekä koskaan lähde mihinkään (mikä ei ole kanskaan totta :’D). Tän seurauksena kun jos johonkin tulikin kutsu, niin sitten ihan väen väkisin olin jossain myöhään juhlimassa kun en halunnut olla tylsä ja ettei enää kutsuta jos lähtee aikasin pois.

    Vähitelleen tän tilanteen on hyväksynyt vaikka kyllä se selvästi vähän haittaa, kun tätä tulee vieläkin välillä mietittyä. Kyllä me edelleen yliopistolla jutellaan, oltiin kaupunkisuunnistuksessa yhdessä porukalla ja kesällä kyllä näin muutaman kerran vapaa-ajalla. Tässä nyt on vaan käynyt niin, että ollaan kasvettu erilleen. Kaikki meistä ei enää jaksa ekojen opiskeluvuosien jälkeen bilettää jatkuvasti ja osasta se on taas edelleen nastaa. Ja niillä nyt on vaan se porukka, jonka kanssa on selvästi hauskempaa kun että me muut oltaisiin mukana.

    Onneksi kuitenkin mulla on sellaisia ystäviä ja kavereita joita ei haittaa että en biletä jatkuvasti, tykkäävät liikkua ja syödä myös herkkuja (ei mua myöskään haittaa jos joku ei syö herkkuja mut ymmärrät varmaan mitä tarkotan :D). Ja en tosiaankaan oo tän opiskelijaporukka tilanteen kanssa yksin, vaan meitä muitakin ulkopuolisia on ja nää henkilöt on ystäviä ja vietetään aikaa keskenämme.

    Mut mulle on vaikeeta tollanen tilanne, et ennen ollaan oltu ns. tiivis porukka ja sit ”ilman” syytä ei enää ollakkaan.

    • äh voiei! Kuulostaapa mälsältä :/ Hienoa, että sä oot uskaltanut kuitenkin kysyä, miksi näin on tapahtunut. Miksi ihmeessä porukka on jakautunut, vaikka ennen oltiin isoa porukkaa yhdessä. Mun on jotenkin kauhea kynnys ottaa puheeksi se, että tuntuu pahalta, kun suljetaan porukan ulkopuolelle. Ja sitten oon vaan päätellyt juurikin noin, niinkun säkin sanoit: ollaan kasvettu vain eri suuntiin. Ei kaikkien kanssa voi ikuisesti olla parasta kaveria..

      Onneksi sulla, niin kuin mullakin, on kuitenkin samanhenkisiä ystäviä kaikesta huolimatta :) Kiitos kun jaoit kokemuksesi! Vaikka tämä aihe ei sinänsä ole kovin cool, niin musta on mukava huomata, että oon onnistunut herättää mielenkiintoa niin, että sä ja moni muu on jättänyt pitkiä kommentteja ja jakanut omia kokemuksia aiheesta :)

  6. Tärkeä aihe. Tärkeitä oivalluksia! <3 Oon ollut itsekin ihan samassa tilanteessa, mutta ne tosi ystävät ymmärtävät vaikka olisit ainoa joka ei just sinä iltana juo. Ystävät ei arvostele toisiaan pahasti. Terkuin yks, joka meni eilen 23 nukkumaan eikä herännyt ystävien 3-4 aikaan baarista lähetettyihin viesteihin. Rakkaita ne on kuitenkin, sillä ne ymmärtää ja mä ymmärrän. Mulla taitaa olla se sunnuntaijumitus kans mistä joku ylempänä kommentoi, sillä en saa ajatuksiani sanoiksi. Toisaalta se voi myös olla tuon äskösen treenin syy. Sä olet upea! <3

    • kiitos <3 sunnuntaijumitus on ihan sallittua. eikä tää nyt niin vakavaa kuitenkaan ole. lähinnä halusin eilen kirjoittaa ihan extempore, kun tuli semmonen hyvä fiilis tosta oivalluksesta. Niin jakaa ajatukseni tänne :)

  7. Mulla on melko ristiriitainen suhde aiheeseen. Olen itse viettänyt elämästäni useamman vuoden ilman ystäviä, tällä hetkellä ystävät joiden kanssa vietän aikaa, käyttävät alkoholia viikottain. Haluaisin toisaalta itse elää terveellisemmin ja harrastaa liikuntaa. Mulla ei kuitenkaan ole elämässäni ihmistä jonka kanssa harrastaisin, enkä ole harrastuksienikaan kautta sellaista löytänyt. En viihdy yksin, jos tiedän ystävieni olevan jossain, joten mielummin lähden heidän kanssaan baariin juomaan, kuin olen yksin. En myöskään viihdy selvinpäin ihmisten kanssa jotka ovat humalassa. Koen jääväni ulkopuolelle kaikesta, jos kieltäydyn lähtemästä. Toisaalta mulla on myös ystävä, jota näen eri kaupungeissa asumisen vuoksi vain pari kertaa vuodessa. Tämä ystävä ei viihdy baareissa, lähtee usein illanvietoista aikaisin kotiin, joka välillä ärsyttää mua. En oikeastaan edes tiedä miksi asia ärsyttää mua.

    • vähän ristiriitaiselta tosiaan kuulostaa… Tosi kurjaa kuulla, että oot joutunut viettämän useamman vuoden ilman yhtään ystävää! Sen kokemuksen myötä tuntuu varmasti houkuttavalta liittyä porukkaa, johon kutsutaan. Koska onhan se nyt tärkeää kuulua johohnkin ja pitää yllä ystävyyssuhteita. Siitä en sitten tiedä, onko fiksua toimia omien arvojen vastaisesti missään porukassa, mutta toivottavasti löydätte vielä jonkinlaisen keskitien :) Ja elämä kyllä kuljettaa mukanaan uusiakin ystäviä, juuri sellaisia, joiden seurassa voi olla oma itsensä, kunhan vain avoimena ottaa vastaan! :)

  8. Milla <3
    Hyvä postaus! Näitä samoja täällä joskus pohditaan…
    Oot ihana! :)

    • kiitos, kiva kuulla, että tässä oli joku tolkku ja etten oo ainoa näiden asioiden pyörittelijä :) <3

  9. On tuntunut! Joskus sitä tuntee olevansa liian erilainen ko muut! Mutta onneksi on myös samanhenkistä seuraa, joille tärkeintä ei ole se joka viikonloppuinen örveltäminen. Itselle elämän nautintoihin kuuluu juuri reenaaminen, ja hyvin syöminen…moni ei vaan ymmärrä, miten siitä voi nauttia :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta