#syksyahdistaa – oonko ainut?

Käytätte varmaankin instagramia? Niin mäkin. Käytän sitä aika paljonkin. Nyt, kun syksy on oikeasti vesisateineen täällä, katselin onnellisena kulunutta kesääni omasta instastani. En voinut todeta muuta, kuin että ”vitsit, miten ihania kesäkuvia mun kansioni on täynnä!”. Sit joku totes siihen puolivitsillä, että nii, kuitenki ollu ihan surkee kesä, ja kauheet feikkikuvat, et on ollu muka siistii… Aloinkin miettiä, että huh, mikä ajatus! Onko instagram todellakin  joku feikki kuvienkeräyspaikka, jossa voi onnettomana esitellä mukahienoa elämäänsä? Toivottavasti ei! Tietysti se tarjoaa puitteet tällaiseen, ja periaatteessa siellä on mahdollista muodostaa itsestään juuri sellainen julkisuuskuva, kuin itse haluaa. Mulle instagram on kuitenkin rakkaiden muistojen talletuspaikka. Nykyaikainen talletuspaikka.

alanya (5)

 Oon kaveriporukassani tunnettu siitä, että oon ihan lapsesta asti aina kuvannut kaikki tilanteet ja tapahtumat talteen. Mua itseäni on kuvattu paljon ihan synnytyslaitokselta asti. Meillä on kymmenittäin rakkaudella tehtyjä kotialbumeita, joista voin läpikäydä koko lapsuusaikaani. Ja jo ekalla luokalla äiti pisti mulle pesisleirille mukaan semmosen vanhanaikasen kameran, jotta sain fiilikset kuvattua. Voin kertoa, että on ihan mielenkiintoisia kuvia Milla 7v onnistunut ottaa :D. Ja kuvaukset on jatkuneet vuosi toisensa jälkeen tähän päivään saakka. Kuvia on otettu, muokattu, tallennettu koneelle, kehitetty ja lopulta arkistoitu kovakantisiin kuva-albumeihin. Ne on tosi rakkaita mulle. Sanonkin aina, että jos tulipalo tulee, niin nappaan Elmon ja albumit kainaloon ja evakuoidun johonkin :D

heinakuu6 (3)

Eli siihen instagramiin. Mä tykkää käyttää sitä, koska sinne voi tallentaa niin helpolla tavalla kaikenlaisia hetkiä. ”Oi, tästä sais ihanan kuvan!” -sanon aika useinkin. Eikä juuri kukaan mun kavereistani enää yritä estellä mua kuvaamasta. Ne on niin tottuneet. Milla ja sen kuvaukset :D Eli itse en ainakaan väitä, että instagram olisi jokin imagon luomispaikka. Se on ennemminkin jokaisen henkilökohtainen ja persoonallinen muistojen aarrearkku. Mä voin sieltä ihastella eri aikoihin liittyviä asioita helpolla tavalla. Tapahtumia, reissuja, hetkiä, arkea, vuodenaikoja ja fiiliksiä. Ja kyllä – tokihan kehitän edelleen nämä kuvat myös kotialbumeihini ;) Tiesittekö muuten, että instagramilla otetuista kuvista tulee söpöjä pieniä neliskanttisia, kun ifolor lähettää ne kotiin.

Mun instagramini on täynnä ihania hetkiä. Ikuistettuina.

Toisaalta. Kun pohdin tätä asiaa ääneen yhdelle kaverilleni, niin se tokaisi, että jos haluaisit jotain imagoa tehdä sun instagramilla, nii et kyllä laittais sinne mitään ylinoloja bodyjam-videoita :D hihi. Kuten tiedätte, musta on maailman siiisteintä, kun välillä pääsee johki saliin laittaa musiikit kaakkoo ja jorailee omaa jamia! Nii tottakai haluan sellaiset ikuistaa. Mun mielestä se on just hassuhauskaa. Ihan mua. Millamaista. Nauratti ihan, kun kaveri totes ihan vakavalla naamalla, että kovin moni ei välttämättä laittais tollasia videoita julkisesti esille… Ja toinen kaveri kertoi, että niitten kotona on ihan avoimesti naureskeltu mun muuveille. Repeatilla vaa ig-videot pyörimää ja johan on hauskaa :’D muttano. Kukin tyylillään. Ja mun tyyliin taitaa kuulua Bodyjammailu.

elokuu29 (22)

Oon saanut viime aikoina kuulla muuten mun kavereiltani ihan hassuja juttuja. Tai siis ihan tosijuttuja. Mutta oon painanut ne syvälle sydämeeni, koska ne tilanteet, joissa näitä on sanottu, on olleet tärkeitä. Jotenkin aitoja. Yks päivä oli sellainen instagramkuvan arvoinen hetki, ja totesin siinä, että ”vitsit et on vaan niiin kivaa olla just tässä!”. Kaveri totes mulle, että ei kestä kuinka pienestä oon onnellinen :’D Tiiättekö, semmonen hyväntahtoinen toteamus. Mutta kuitenkin niin aito. Itseasiassa, kun oon yrittänyt selvittää, minkälainen ihminen olen muiden silmissä, niin todella moni vastaa, että vilpitön ja aito. Kiitos, mielelläni. Ja mun mielestä noi sanat kuvaa mun instagramiakin hyvin. En todellakaan luo mitään julkikuvaa sillä. Vaan siellä on mun hetkiäni, jotka olen kokenut tärkeiksi. Ihan vilpittömästi ja aidosti. Sillai Millamaisesti. Joskus tärkeä hetki voi olla retki jonnekin, joskus taas elmon hassu naama. Välillä kuvaan salilla, toisinaan kotona kun on hyvä fiilis omasta kropasta ja tekemisestä ylipäänsä.

Ja miten tää kaikki instagrampölinä nyt liittyy tähän päivään? No, oon vaan huomannut, että mä todellakin oon kevät- ja kesäihminen. Mua on jopa alkanut ahdistaa pienoisesti pimenevät illat, sadesäät, kuravaatteet, harmaus ja ällöttävät nahistuneet lehdet kengänpohjissa :D Mietin ihan tosissani, mikä ihme tässä syksyssä on sellaista, että kaikesta tule jotenkin ankeampaa. Ennen syksyssä oli pienoista odotuksen ja jännityksen tunnetta, kun kouluun ja opiskeluun liittyi kaikkia kivoja juttuja. Mutta mitä työelämä antaa syksyllä? Ensimmäisenä mun mielessä on ajatus siitä, että mulla on seuraava loma ensi kesänä. Oikeasti. Ensi kesänä. huh. Ei ihme, jos vähän hapottaa ajatuskin pimenevistä ja lyhenevistä päivistä :D Joo, ehkä se on se loman puute. Ei ole oikein mitään, mitä erityisesti odottaa lähiaikoina. Tasaista arkea vain, ja viikonloppuisin pitää ottaa iisisti, jotta jaksaa arkea :D haha. Suorastaan innostavaa. Kesällä on niin paljon vapaampaa ja energiaa ja aikaa tuntuu olevan päivissä enemmän. Ehkä se on vain hyväksyttävä. Elämä on erilaista kesällä. Ainakin mun elämäni.  Instagramista löytyy monelta munkin seuraamaltani ihmiseltä hienoja väriloistokuvia syksyyn liittyen. Ja joku on jopa kirjoittanut, että syksy on lemppari vuodenaika! Yff. Mä en vaan jotenkin kestä. Ja koska mun on kuitenkin käytännössä pakko kestä, niin oon koittanut miettiä jotain kivaa tästä syksystä. Tässä ne tulee, mun selviytymisoppaani syksyyn:

1. Syksyn  jälkeen tulee joulu <3

2. Mulla on treeniprojekti, joka pitää mielenkiintoa yllä jokaiseen päivään

3. Kevät- ja kesäkuvat instagramissa ei ehkä saisi niin suurta merkitystä itselleen, jos ei olisi näitä ankean harmaitakin vuodenaikoja.

Saanko vielä vikan kerran sanoo #heippakesä #missyou #tuupiantakasin

blogii (3)

alanya (9) summersound (14) heinakuu25 (6) kesäkuu1 (6) alanya (67) military7 toukokuu25 (2) elokuu3 (34) kesakuu10 (5) kesakuu10 (2) heinakuu11 (6) heinakuu3 (4)

heinakuu12 (22) heinakuu12 (23) kesakuu15 (1) kesakuu16 (6) kesakuu20 (1) kesakuu28 (10) toukokuu18 (11)Rehellisesti sanottuna viime kesä oli mun elämäni tähän mennessä parasta aikaa.

Vaikka mä oonkin perusluonteeltani iloinen ja tyytyväinen ja löydän kyllä jokaisesta päivästä kaikkia kivoja juttuja, joita varten innostua, niin täytyy myöntää, että syksy on mulle vuodenajoista epämieluisin. Oonko ainut kantani kanssa, vai löytyykö muitakin? Mitä vinkkejä te antaisitte selviytymisoppaaseen, jotta pääsee tonne jouluun saakka selväjärkisenä :D? Ja mistä se voi ylipäänsä johtua, että vaikka mikään ei ole kesän jälkeen muuttunut, niin silti kaikki tuntuu jotenkin niin erilaiselta? Miksi vesisade on kesällä kiva tunnelmallinen juttu, mutta syksyllä  varsinainen ankeuden ilmentymä?

Milla

10 vastausta artikkeliin “#syksyahdistaa – oonko ainut?”

  1. Ihana kesäfiilistely, alkoi oikein hymyilyttämään :) <3
    Mä tieks oon aina myös sanonut että tulipalon syttyessä albumit kainaloon :D

    Mäkin oon kevät ja kesäihminen ja talvessa oon sanonut hyvää olevan se, että sen jälkeen tulee kevät :P mutta kyllähän tää positiivari hakee positiiviset ja energiaa tuovat asiat muistakin vuodenajoista, syksyn värit, kynttilät hämärässä illassa, lyhdyt ulko-ovella aamun hämärässä lenkillä tai illan hämärässä kotiintullessa, pauhaava meri (josta saa muuten hirveästi energiaa)….

    • ai sunkin evakuointisuunnitelmaan kuuluu albumeiden pelastaminen ;’D haha. Mäkin oon koittanut vaan miettiä kaikkia kivoja juttuja syksystä, mutta no, jotenki toi pimeys ei vaan iske muhun. Kynttilöiden polttaminen ja rauhalliset koti-illat sen sijaan herätti heti kivan mielikuvan :) Sitä vois kokeilla perjantaina.

  2. Mä en oo koskaan ennen pitänyt syksystä erityisesti. Mun mielestä se on ollu aina tosi ankeaa ja oon kans ehdottomasti kevät- ja kesäihminen! Mut tänä syksynä oon jotenkin eri mieltä. Kävelin toissapäivänä keskustassa (asun siis Tampereella kans) ja huomasin, kuinka kaunista siellä on! Ihania ruskanvärisiä lehtiä joka puolella! Sit olin ihan, et #ihanasyksy :D Kaivoin eilen kynttilät kaapista. Aion polttaa tänä syksynä paljon kynttilöitä, juoda paaaaljon teetä, pukeutua villasukkiin, neuleisiin ja säärystimiin, ne on juttuja jotka mun mielestä tekee syksystä kivempaa ja on ehdottomasti syysjuttuja. :) Aion myös käydä kävelyillä silloin, kun ei sada, ja ihailla luontoa!

    • ehkä munkin tarvii vaan nyt avata silmäni jotenkin, ja sitä kautta nähdä hienoja juttuja just tässä syksyssä :) Toi kynttiläjuttu ja lämpimästi pukeutuminen iskee kyllä osaltaan muhunkin, tarvii alkaa tunnelmoimaan taas ;) kiitti vinkeistä!

  3. Mä oon ite kärsiny suorastaan kaamosmasennuksesta, joka nyt parina talvena ruvennu hellittää vähän kun oon ymmärtäny että talvella kaikki vaan ON erilaista, eli pitää nukkua enemmän eikä tarvi suorittaa niin paljoo, ja antaa ittensä kietoutua siihen hämärään ja viltin alle. Toki siis niin että ulkoileekin sit valosana aikana, ettei nyt ihan muumioidu kuitenkaan! :D
    Sen lisäks meillä on kaveri/sukulaisporukalla (asutaan kaikki eri puolilla suomea) traditiona vuokrata mökki viikonlopuksi yleensä marraskuussa just sen vuoksi että silloin on just kaikkein ankeinta niin se mökkivkonloppu tuo sit taas vähän valoa elämään :)
    Sit sen mökin jälkeen alkaa joulun odotus, ja sit onkin jo melkein kevät, tai ainakin pääsee toivottavasti hiihtämään :D
    Ja juu, kuntoiluprojekti vie kans hyvin syksyä nyt eteenpäin, on niinku jotain mihin tarttua :)

    • tiiäkkö, mä en yhtään ihmettele, että osa ihmisistä kärsii ihan oikeasta kaamosmasennuksesta! Jotenkin toi kaikki sade ja ankeus vaan vaikuttaa mielialaan ja yleiseen vireyteen, vaikka kuinka yrittäisi ja haluaisi muuta. Mutta tosi fiksu pointti toi, että antaa tavallaan myös vähän ”periksi” syksylle. Ei ole oikeasti pakko touhottaa koko ajan johonkin, ja jos voimia ja energiaa on vähemmän, niin sitten kanavoi ne vain tärkeisiin juttuihin. Ehkä syksy on hyvä tekosyy välillä vain ollakin. Rauhassa omassa kodissa :) Kun kuntoiluprojektin tukenahan lepo on aina tärkeää ;))

  4. Hymyilen täällä lounaalla ittekseni noille kuvailujutuille…. :D ihan parasta ku kävitte täällä, saatan joutuu kehystää ton meijän ranneke-kengätkädessä-kuvan ;)

    • sä varmasti ymmärsit nimenomaan, mitä tarkoitin noilla kuvailuhommilla ;) hihi. Toi kuva on kyllä tärkeä muisto <3 (ja vähä villi ja hullu ja hauska ja kesäinenki muisto ;)

  5. täytyy kyl todeta et waude mikä kroppa ja pystyin nii samaistuun noihin instasetteihin ja munkin kaveriporukassa on aina minä ja mun kuvaussessiot:DDD ja just sellasia arkisia ihania hömppä juttuja! mul o sama syksyn kanss mut aattelen vaa mitä kaikkea kivoja juttuja arjessakin on joka pv ni syksy menee ja sit tulee joulu ja sen jälkee ajattelee jo et päivät täst alkaa pitenee:) ihanaa syksyä sulle!

    • joo oonkin käyny sun istassa joskus kurkkimasssa ;) toi joulu onkin semmonen, mikä auttaa jaksaa tän loka-marraskuun välin. Ja sitten tuleekin lunta ja kohta on taas ihana toukokuu ;) ainaki toivottavasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta