migreeni on luulosairaus!

Vaikka ei olisikaan yleisesti hyväksyttyä, niin itse olen pitänyt migreeniä aina jollain tasolla laiskuustautina ”migreeninä”. Tiiättekö – se on vähän semmonen sairaus, joka iskee aina väärässä paikassa. Ja koska se ei edes näy mitenkään edes ulospäin (toisin kuin esim. flunssa, vatsatauti tai muu arkisairaus), niin se väkisinkin liittyy mun mielessäni vähän luulosairauteen. Päähän koskee niin, että on toimintakyvytön. Kyllähän meitä kaikkia välillä koskee päähän, nii on se nyt jummijammi kummallista, jos toinen joutuu päänsäryssä olla töissä ja toinen ei!? Mutta niin. En kuitenkaan ole onneksi näin mustavalkoinen ihminen. Oon joutunut läheltä seuraamaan, kun mun erittäin läheinen ystäväni kärsii ihan järkyttävän pahasta migreenistä. Ja se on ihan tuskallisen surullista. Kun toinen meinaa tehdä kuolemaa ihan yhtäkkiä, eikä syytä edes aina tiedä. Niissä tilanteissa tietää, että on oikeasti tosi kyseessä. Siitä huolimatta migreenillä on mun maailmassani vähän semmonen kaksipiipuinen maine..

Pari viikkoa sitten vihjasin, että oon saanut taakakseni uuden sairauden. Yff. Jep. Otsikosta saatoittekin päätellä, että teksti koskee jollain tapaa migreeniä. Harmikseni joudun nyt kertomaan, että aihe tuli ihan sitä myötä, että oon taannoisen lääkärikäynnin jälkeen itsekin ollut osa tätä luulosairaiden porukkaa :D haha. Mulla oli koko syksyn ajan yhtäkkiä niin kummallisia ja jopa pelottavia oireita, että pelkäsin saaneeni aivokasvaimen tai jotain oikeasti vakavaa. Näkökyky heittelehti ja lähti välillä kokonaan, kummallisia kuvioita silmissä, kaikki valot ja näytöt tekivät häppärää ja kaiken seurauksena niin järkyttäviä hedareita, että tuntu samalta, kun miltä Harry Potterista varmasti tuntui, kun Voldemort yritti sen vauvana vetää Avada Kedavralla! Näitä tuli usein, monesti ja ihan varoittamatta, joten mun oli vaan hakeuduttava lääkäriin, jotta asiaa voitiin selvittää. Diagnoosi oli kuulemma täysin selkeä: aurallinen migreeni.

lokakuu2 (5)

Aluksi mietin, että voi noloa. Koska mä en todellakaan kestänyt itseltäni sitä, että en muka olisi työkykyinen jonkun migreenin takia. Koska eihän se nyt niin vakava ja iso juttu ole? Mutta tosissaan mun olo näiden kohtausten aikaan on aina ihan kamala, ja kun ei ole sitä näköäkään ja päähän sattuu ihan jumalattomasti, nii eipä siinä kauheasti auta tosiasioita kieltää. Saati yrittää olla vahvempi kuin oikeasti on. Onneksi kuitenkin sain selityksen näille oireille, ja myöskin toki asianmukaisen lääkehoidon. Mutta silti – mua jotenkin hävettää, jos migreeni iskee just väärään aikaan! ääh. Yks päivä se tuli just kun olin menossa salille kaverin kanssa. En vain kehtaa laittaa viestiä, et ”sori, mul on migreeni nii emmä tuukkaa”. Kuulostaa mun mielestä niiiiin tekosyyltä ja laiskuudelta. Samoin, kun lauantaina tuli migreeni kesken illanvieton. Kuka kehtaa sanoo, et hei mul on migreeni. Pilaa vaan kaikkien illan, kun tarvii olla tylsä ja lähteä kotiin. No okei, onneksi tolloin lauantaina se iski vasta sitten kun oltin jo lähdetty kotiin. Mutta mitäs sitten, kun se taas iskee samalla tavalla ihan väärässä paikassa? :/

lokakuu2 (12)

Onks teillä jotain vinkkejä, miten saisin tän migreenipeikon mun päästäni pois? Onko migreeni kaikkien muidenkin mielestä puoliksi laiskuus- tai luulosairaus? Miks se mun mielestä on?! Onks kenelläkää siellä ruudun toisella puolen migreeniä? Miten ootte sopeutunu siihen ja näihin yllättäviin tilanteisiin, kun se iskee? Vinkkejä kiittiii! Oon ihan noloissani tän jutun kanssa, vaik toisaalta tosi helpottunut, kun ei ollut mitään vakavaa ja sain asianmukaiset lääkkeet itelleni… Ehkä mä tarviin jotain sopeutumisvalmennusta asian suhteen, haha :D

Milla

37 vastausta artikkeliin “migreeni on luulosairaus!”

  1. Tosi harmillinen vauva, mutta onneksi ei ollut mitään pahempaa niin kuin olit pelännyt! Huh!
    Mulla ei varsinaista migreeniä ole, tai no joskus vuosia sitten ollut pari migreenikohtausta kyllä, mutta ei aikoihin, kop kop kop! :D Mutta, aspartaami aiheuttaa mulle kyllä hirveetä päänsärkyä, siks en noita sokerittomii mehukeittojakaan pysty käyttämään, vaan huijaan ja käytän niitä stevia versioita. Myös light juomat on pakko kiertää kaukaa ja tyytyä veteen :p Ootko huomannu laukaseeko jotkut tietyt jutut sulla migreenin? Mun ystävä taas ei voi juoda punaviiniä kun siitä tulee sille migreeni, (hahah onpa outoo ku viinistä tulee migreeni :D no ei vaan, siis pointti oli että voi olla jotain ihan perus juttuja mitkä sen voi laukasta, mutta mitä pystyy välttelee, tsemppiii! Ja toivotaan ettei tulis kohtauksii kovin usein :)

    • Jep, itsekin helpotuin, kun sain niin selkeän vastauksen kaikkiin oireisiin, joita syksyn aikana on tullut :) Mä sain itseasiassa nyt tehtäväksi juurikin tarkkailla noita mahdollisia aiheuttajia. Ne kun ilmeisesti on kovin yksilöllisiä, mutta tunnistettaessa kultaakin kalliimpia, koska niitä välttelemällä voi jättää monta kohtausta kokematta. Kiitos siis vinkeistä, aspartaami on tarkistettavien listalla muiden monien vaihtoehtojen joukossa :) Kiitos tsempeistä!

  2. Täällä yksi migreeniä sairastava ilmoittautuu!

    Se on oikeasti tosi syvältä joutua perumaan juttuja pääkivun takia, mutta nyt varmaan itsekin ymmärrät, että ei se ole mitään teeskentelyä :) itse pysyn suhteellisen toimintakykyisenä hyvän estolääkityksen ansiosta, mutta jollain lailla sen kanssa oppii ajan kanssa elämään. Esim lievemmän kohtauksen aikana olen oppinut toimimaan jotenkuten hyvin ilman kipulääkkeitä, kun kivun tunnetta on oppinut hallitsemaan. Ei kipuun ikinä totu, mutta voin luvata että se helpottuu vielä :) Toiseksi, ainakin mun migreenit tulee kausittain – voi olla monta viikkoa, ettei ole yhtään kohtausta (mulle se on jo paljon!) . Kannattaa myös käyttää alkuvaiheessa kohtauslääkitystä, jos sellaisen olet saanut. Ja kannattaa ottaa se tarpeeksi ajoissa kivun alkaessa, ja äkkiä rientää lepäämään jonnekin pimeään ja hiljaiseen paikkaan :D

    Summa summarum, migreenin kanssa oppii elämään, mutta se kannattaa ottaa tarvittaessa myös vakavasti. Ihan samalla lailla, jos olisi vaikka hirveä mahakipu, ei sitä lähtisi liikenteeseen, ei kannata migreenin aikaankaan ponnistella liikaa. Ajan kanssa opit lukemaan omia kiputuntemuksia, ja niitä pystyy alkaa hallita paremmin.

    Toivottavasti sait edes pikkasen rohkaisua tästä, heh. Tsemppiä syksyyn! Ja kiitos kivasta blogista :)

    • kiitos ilmoittautumisesta – vertaistuki paras tuki :) ja juu sain muutaman eri lääkkeen eri tilanteiden varalle. Nyt kun kuvio ei ole aivan selkeä vielä, niin tarvii periaatteessa varautua kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin :D Mutta enköhän mäkin pikkuhiljaa opi tuntemaan riskitekijät ja kohtauksen alkamisen, niin pystyy sitten välttelemään aiheuttajia ja ottamaan lääkkeet ajoissa :)

      Kivaa syksyä sullekin, ja kiitos asiallisesta kommentista!

  3. Migreeni tosiaan voi tuntua luulosairaudelta ihan vaan siksi, ettei sitä ulkopuolinen näe eikä sitä voi mitenkään ”todistaa”. Samaan asenteeseen varmaan törmää useimmiten mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten kanssa. Mutta mieti, sanoisitko vakavasti masentuneelle ystävällesi, että hei etsä oo oikeesti sairas kun mitään ulkoisia merkkejä ei näy? :D eli yhtälailla aivojen sun muiden sairaudet on vakavasti otettavia, kuin ns. Ulkoiset vammat. Tällä siis tarkoitan että myöskään sun migreeni ei ole missään nimessä tekosyy tai luulotauti. Tietenkin tollasen diagnoosin kanssa eläminen vaati totuttelua. Tsemppiä siis sulle :)

    • no siis nimenomaan juuri sen takia, ettei mitään näy ulospäin! :D Eihän kukaan periaatteessa saa mitään cp-vammaistakaan pitää sairaana, koska ainut vamma voi olla se ulkoisesti näkyvä liikuntarajoittuneisuus, vaikka muuten olisikin kunnossa. Vaikka kuinka avarakatseisia tässä oltaisiinkin, niin silti aina pieni tollainen ennakkoluulo esim. tietämättömyydestä johtuen voi leimata erilaisia asioita…

      Sulla on hyvä asenne, jotenkin avoin :D Ei oo tekosyitä eikä luulotauteja, vaan jos ihminen on saanu jonkun diagnoosin osakseen, ni sillä mennään sitte. Häpeilemättä :) Kiitti tsempeistä, koitan totutella tähän juttuun :)

  4. en ennen migreeniin sairastumista edes ymmärtänyt millainen migreeni voi oikeasti olla. vasta tosiaan ensimmäisen kerran migreenikohtauksen kokiessani, vietettyäni mukavia hetkiä päänsäryn kanssa pönttöä halaten pimeässä huoneessa korvaturpat korvilla, tajusin ettei tämä ole mikään pikkuinen sairaus. itsekin sairastan tätä ikävämpää, aurallista migreeniä, joka vaikuttaa näkökykyyn. näkökykyyn liittyvät oireet helpottivat sitä, että ehtii ottamaan lääkkeen, jolla voi estää pahimman migreenikohtauksen.

    toki sitä on helppo väittää niin pomolle kuin kavereillekin et hei, mulla on migreeni ja joudun nyt peruu. kyseistä sairautta on vaikea todistaa eikä itsellenikään ole siitä mitään todistusta, vain reseptit migreenilääkkeisiin. onneksi töissä on aina ollut muita migreenin kanssa painiskelijoita ja kaveripiirissä tiedetään miten migreeni voi oikeasti yllättää, joten siihen suhtaudutaan vakavasti. myönnän, että sitä olisi helppo käyttää tekosyynä kun haluaa esimerkiksi töistä vapaapäivän, mutta se on ihmisestä itsestä kiinni, kestääkö oma moraali tehdä tätä. jos migreeniä ilmaantuu kerran viikossa pidemmän aikaa, erityisesti maanantaisin, eiköhän herätä kysymyksiä onko kyse oikeasti migreenistä.
    olen tasan kerran joutunut kesken opetuksen ilmoittamaan opettajalle, että poistun, nyt iskee migreeni. opettaja katsoi epäilevänä, mutta siinä kohdin oli ihan sama mitä ajatteli. kun näkökyky kaventui silmissä ja tiesin, että puolen tunnin sisällä viimeistään iskee pahin vaihe ja haluan olla kotona niin sanotusti turvassa.

    suosittelen hankkimaan estolääkityksen, jos migreeniä puskee häiritsevän usein. toki oikean estolääkkeen löytäminen voi viedä hetken, mutta oikean lääkkeen löytymisen jälkeen on ihanaa nauttia migreenittömästä elämästä. itse kärsin pahimmillaan kerran viikossa migreenistä, joskus tosin kohtaus jäi vain pelkäksi näköharhaksi. lääkäri pelasti tilanteen määrämällä lopulta estolääkityksen, oikeaan osuttuun vasta toisella kerralla. mutta oikean estolääkityksen löydyttyä noin kolme vuotta sitten, olen kärsinyt tasan yhdestä todella lievästä migreenikohtauksesta. enää ei pelota varailla matkoja tai suunnitella viikonloppuja, kun en edes mieti koko migreeniä. ennemmin syön pienen määrän lääkettä kuin menetän yhden päivän sairaudelle.

    tsemppiä, toivottavasti pääset eroon omasta migreenipeikostasi ! kyse on kuitenkin enemmän siitä mitä sinä ajattelet kuin mitä muut ajattelevat. et vaikuta ihmiseltä, joka käyttäisi tekosyynä migreeniä perumiseen, en usko että kukaan kanssasi tekemisissä voisi kuvitellakaan sellaista.
    kannattaa ehdottomasti harkita estolääkityksestä keskustelua lääkärin kanssa, jos migreeni häiritsee oikeasti elämää. migreeniin on kuitenkin mahdollista useimmilla ihmisillä löytää helpotus, jos ei kokonaan parantaa niin ainakin vähentää kohtauksien määrää.

    • Sä selkeästi tiedät kokemuksella, mistä puhut. Vaikka tarina migreenin kanssa ei sikäli ole kovin hohdokas, nii tässä on kyllä hyvää vertaistukea ja myönteistä näkökulmaa asiaan, kiitos kun jaksoit kirjoittaa noin perusteellisesti! Piti oikein lukea moneen otteeseen :)
      Mä en tiedä tietenkään tässä vaiheessa, mihin suuntaan tän migreenin kanssa ollaan menossa, mutta hyviä vinkkejä sain kyllä sun kirjoituksestasi.. Ja olipa ihanasti sanottu, että en vaikuta sellaista ihmiseltä joka keksisi tekosyitä asioiden perumiseen :) Mun mielestä se onkin näin, en vain tiennyt sitä, ennne kuin tulit kirjoittamaan oikeat sanat tänne! Enkä varmaan luottanut alkuunsa mun lähipiiriin, että ne ajattelisi musta samoin… Mutta jos säkin sanot sen noin, niin eiköhän mun kaverit ja perhekin oo sen musta huomanneet aikojen kuluessa :))

  5. Mulla migreeni on jäänyt lähes kokonaan pois kun vaihdoin e-pillerit kierukkaan. Tämäkin tosin selvisi niin että luin netistä että pillerit voi aiheuttaa migreeniä mutta migreenilääkkeen määrännyt lääkäri ei niin sanotusti lotkauttanut korvaansa asialle, sen sijaan neuvolan täti kärsii itsekin migreenistä ja otti minut tosissaan. Osaan jo nykyään tunnistaa tilanteet milloin se tulee, esimerkiksi jos oon nukkunut monta yötä huonosti, särky tuntuu aina samassa kohtaa ja kun lääkkeet pitää aina mukana niin saa yleensä helpotusta ennen kuin tilanne äityy kovin pahaksi. Käsittääkseni estolääkitystä harkitaan jos migreeniä on usein, siitä voisi olla apua. Moni varmaan pitää migreeniä vähän luulotautina mutta ei kyllä varmasti enää sen jälkeen kun se itse kokee. En tiedä minkälainen lääkitys sulla on (itselläni on auraton migreeni) ja otan migreenilääkkeen ja kahta särkylääkettä kun kohtaus tulee. Jos pystyy nukkumaan vaikka päiväunet kun ottaa lääkkeet niin se auttaa. Mutta mulla on apua siitä että osaan vähän ennakoida milloin kohtaus tulee ja pitää lääkkeet aina mukana niin saa avun mahdollisimman nopeasti.

    • juu mullakin on sellainen käsitys, että moni pitää migreeniä luulotautina. Toki otsikko oli melko provosoiva, mutta on siinä oikeasti pieni totuudensiemenkin..

      Mulla kans uni on ainut, joka oikeasti auttaa poistamaan sen migreenin. Siksi se onkin niin pelottavaa, jos kohtaus iskee ihan väärään aikaan väärässä paikassa :/ Mutta onneksi nyt on lääkkeet, nii lähetää niillä kokeilee, joskos ei aina tarttis vetää pimeesee huoneeseen kuolemaan :D kattotaa, aika näyttää. Ja mun tarvii kans alkaa tarkkailla noita tilanteita, josko löytyisi mullekin niitä tekijöitä, jotka aiheuttaa migreenin.. Voisin kuvitella, että liian pitkä syömättömyys / väsymys / jumit niskassa olis tälläsiä, kun ainakin tähän mennessä ne on liittyneet jokaiseen kohtaukseen.

  6. Ensiksi kannattaa tarkastaa oma mahdollinen ehkäisy. Aurallinen migreeni on ehdottomasti vasta-aihe (eli este) yhdistelmäehkäisypillereille, minipillerit ja hormonikierukka ovat ok. Valitettavasti lääkärit tämän joskus unohtaa tuoda esiin.

    ”Migreenipotilaat tunnistavat usein itse selviä ärsyttäviä tekijöitä migreenikohtauksilleen.
    Näitä ärsykkeitä välttämällä saatetaan osa kohtauksista estää. Tavallisin migreenin ärsyke on kirkas ja erityisesti vilkkuva
    valo. Muita usein kuvattuja ärsykkeitä ovat stressi ja kiire, valvominen, voimakkaat lämpötilan vaihtelut (erityisesti kuumuus), hajut sekä eräät ruoka-aineet, syömättömyys tai alkoholin käyttö. Myös vuorokausirytmin muutokset ja hormonaaliset tekijät
    saattavat laukaista kohtauksen.”
    http://www.migreeni.org/Pdf/esitteet/Migreeni-esite.pdf

    Toisin sanoen, ehkäisy onnistuu, kun opettelet tunnistamaan migreenisi. Kannattaa pitää esimerkiksi migreenipäiväkirjaa, johon kuvaa mahdollisia laukaisevia tekijöitä.

    Tsemppiä tämän kanssa, tosi kettumainen vaiva!

    Jenna
    http://terksulife.blogspot.fi/

    • Juu mulla on itseasiassa ollu juurikin noi e-pillerit, niin ne lähti heti ensikättelyssä vaihtoon… Ja sain tehtäväksi myös tutkiskella noita mahdollisia aiheuttajia, jotta jatkossa pystyisin välttelemään niitä ja sitä kautta myös vähentämään kohtauksia. Kiitos tiedoista ja tsempeistä! :)

  7. Sain melkein raivarin tuosta otsikosta (nimim. kaks vitun raskasta migreenikohtausta tällä viikolla), mutta onneksi luin loppuun. Empä oo ikinä kuullu, että kukaan olis sitä mieltä, että migreeni on tekosyy millekään. Itse migreeniä lapsesta saakka sairastaneena (eka näönmenetys ja naaman puutumis kohtaus vitosluokalla) ei oo käynyt mielessäkään, että joku ei pitäisi niitä kohtauksia totena, kun ne on itelle niin täyttä totta kyllä joka kerta, kun ilmestyvät.

    Turhaa sä siitä mitään stressiä otat. Migreeni on migreeni ja sillä hetkellä, kun oireet ilmaantuu..kaikki keskeytyy. Sillä sipuli. Sillä ei oo mitään merkitystä mitä muut ajattelee. Mä en ainakaan pysty edes puhua järkevästi höpötän ihan puuta heinää kohtauksen aikana ja sekoilen muutenkin.

    Tosin nykyään…saatan ennakoida migreenin saapuvaksi jo päiviä ennen itse kohtausta, koska siihen liittyy niin paljon oireita. Ja tää on jo tuttua huttua. Plus, että kun nakkaan kunnon pillerit naamaan ensimmäisten oireiden (näön häviäminen) aikana niin selviän jo siltä jäätävältä kipukohtaukselta useimmiten.

    Eipä oo kyllä tullu mieleenkään, että tässä tarvis moista vaivaa nolostella. En minä sitä valinnut riesakseni ja ihan varmana en olisi edes halunnut, jos vaihtoehto ois annettu. :D

    Kirjoitin jokunen päivä takaperin blogissani aiheesta myös.

    http://retkivanukas.m-nation.fi/2014/10/11/treeni-kuulumisia-ja-vaivana-migreeni/

    • haha, kieltämättä PIKKUSEN provosoiva otsikko ;) Mut kiitos hei, että olit kärsivällinen ja luit tekstinkin :) Onpas kiva kuulla, että sun mielestä migreeni ei oo mikää nolostelun aihe! Mä en tiedä, miksi se musta jotenkin on. Oon kai aina ollut niin terve, niin jotenkin outoa, että nyt mulla on joku vaiva, joka nimenomaan voi keskeyttää yllättäen minkä tahansa toiminnan ja että joudun ottaa siiihen lääkkeitäkin… Mutta kai mä pikkuhiljaa totun tähän! :)

  8. Vähintäänkin rankka otsikko! luokittelisin itse luulosairaudeksi kertaistumalta 1000 muuta vaivaa ennemin kuin migreenin. nimimerkillä sosiaalialalla työskentelevä.

    • otsikko on kyllä tarkoituksella provosoiva – ne kun joskus toimii hyvin täällä blogimaailmassa ;) toivottavasti luit kuitenkin tekstinkin. nimim. itsekin sosiaalialan korkeakoulutettu.

  9. Mulla todettiin aurallinen migreeni ihan junnuna. Vanhetessa se on vielä pahentunut, mutta kohtaukset ovat onneksi samalla harventuneet (osalta varmasti siksi, että osaan vältellä kohtauksen aiheuttajia). Ymmärrän tuon sun luulosairaus jutun ja monet kaveritkin aina ihmettelee, että mikä sun muka on kun ei päälle päin näy mitään. Kerran sain urheiluopistolla opiskellessani migreenin hieman ennen luistelutunnin loppua ja kerroin siitä opettajalle ja muille opiskelijoille. Tsemppasin kuitenkin tunnin loppuun, mutta yhtäkkiä autoille kävellessä mun jalat vaan petti alta ja kaaduin maahan. En nähny mitään ja huusin vaan apua. Sen tapahtuman jälkeen urheiluopiston porukka otti mun migreenin tosissaan!

    Mutta se on tosiaan ärsyttävintä, että mulla ensimmäinen oire on silmien symentyminen ja se voi tapahtuu ihan koska vaan, missä vaan ja miten vaan. Siitä 10min ja näkö on lähes kokonaan poissa ja raajoista tunto lähtenyt.. Ei tää kyllä kiva sairaus oo :(

  10. Voi reppanaa:( Siskolla on kans niin paha migreeni et kokeiltu lääkitystä jopa sydän- ja epilepsialääkkeillä..joskus jopa ollut sairaalassa parantumassa lääkekierteestä. Joten tsempit! Tien myös ton luulotautihomman, ku itellä epäillää nyt mm. endometrioosia.. oon niin kauheitten kipujen vuoks ollut nyt ma-ke vaan kotona:/ siitä tulee vaan niin huono omatunto ku ei o kuitenkaa missää tarttuvassa taudissa!

  11. Juu pisti vihaksi täälläkin tuo otsikko. Mutta ymmärrän… Itse kärsin myös migreenistä, monet vuodet käytin minäkin e-pillereitä ja vasta kun oli ollut 28 migreenikohtausta kuukauden sisään päätin tutkituttaa pään ja hankkia estolääkityksen. Se auttoi nopeasti ja migreeni pysyi poissa siihen asti kunnes alettiin yrittää lasta. Itselläni migreeni aiheutuu stressistä tai hormoneista (kuukautisten aikaan). Lapsen saatuani migreenikohtaukset eivät ole enää pahoja ja pärjään usein ilman lääkkeitä. Töissä aina ovat ymmärtäneet jos on joutunut olemaan poissa migreenin takia. Se kuitenkin on todella yleinen sairaus, uskon että lähes joka työpaikalta löytyy migreeniä sairastavia ja varmasti joka lähipiiristä. Ja jos siltä tuntuu että joku kuvittelisi sen tekosyyksi niin selitä ja kerro kokemuksistasi.

    • En yleensä kirjoita kommentteja blogeihin. Otsikkosi sai minut kirjoittamaan.

      Olen tämän viikon ollut kotona sängyn pohjalla kolmatta päivää kestäneen migreenikohtauksen takia. Täsmälääkkeet otettuani olen taas elävien kirjoissa ja huomenna jatkuu työt. Tämä on sairaus, jota ei ikinä pitäisi vähätellä, enkä itse koe sitä mitenkään nolona. Minä en välitä siitä mitä muut minusta ajattelevat tai puhuvat. Kunhan minä ja läheiseni voivat hyvin.

      Olen saanut aurallisia migreenikohtauksia noin viiden vuoden aikana aina silloin tällöin, parisen kertaa vuodessa ja pärjännyt niiden kanssa mainiosti. Sukumme naisilla migreeni kulkee suvussa ja muistan elävästi yksinhuoltajaäitimme makaamiset sohvalla ämpäri vieressä ja kylmä kääre silmien ja otsan edessä. Äidin kohtauksia kesti aina montaa päivää (niin kuin minullakin) ja silloin oltiin hiljaa ja annettiin äidin levätä, käytiin välillä katsomassa ja kastelemassa käärettä. Niin kuin sanottu, oman migreenini kanssa olen pärjännyt hyvin. Aurallisena tunnistan oireet, joko käsien tai suun puutuminen tai näköoireet, joista tiedän kohtauksen tulevan ja valmistautuvan lepäämään ja ottamaan vastaan mitä tulee lääkkeitä unohtamatta.

      Sinuiksi tuleminen oman sairauden kanssa tapahtui parisen vuotta sitten, kun päiväkoti-ikäinen tyttäreni sairastui yöllä flunssaan korkean kuumeen kera. Olin nukkunut yön erittäin huonosti ja stressasin jo valmiiksi, että joudun ilmoittamaan aamulla esteestäni tulemaan töihin. Lääkärin vastaanotolle mennessämme olin tuntenut oloni hieman ”höntiksi, pihalla olevaksi”, mutta ajattelin sen olevan väsymyksestä johtuvaa. Juuri, kun olimme lähdössä vastaanotolta, huomasin, etten löydä sanoja ja höpöttelin aivan mitä sattui. Tyttäreni katseli minua ihmeissään ja lääkärikin näytti hieman hölmistyneeltä. Päätin soittaa omalle äidilleni ja yrittää kysyä häneltä onko puheessani jotain vikaa. Tässä vaiheessa en saanut enää mitään järkevää tulemaan suustani ja lapseni käsipuolessani alkoi hätääntyä, samoin itse, sillä en ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa, kuin menettää puhekykynsä! Oma äitini ymmärsi heti mistä on kysymys ja käski minun mennä takaisin terveysasemalle ja pyytämään apua. Hän pysyi puhelinlinjalla koko ajan varmuuden vuoksi. Lähdin todella vikkelästi takaisin terveysasemalle ja kun sain otettua henkilökuntaa hihasta, he katsoivat minua kuin hullua ja kun yritin selittää asiaa, sain vain sanoja sieltä täältä, änkytystä ja muminaa tulemaan suustani, päätin ojentaa heille puhelimeni, sillä äitini toivon mukaan oli vielä linjalla. Henkilökuntaan kuuluva työnsi puhelintani pois ja sanoi ”en mä voi sun puhelinta ottaa!” ikään kuin olisin joku ruttoinen mielipuoli, joka on tullut terveysasemalle päättämään kaikkien päivät… Urpo. Sain viitottua hänelle käsin elehtien, etten pysty puhumaan ja hänen tulisi ottaa puhelin. Vihdoin hän ymmärsi asian vakavuuden, kun äitini linjalla oli kehoittanut häntä etsimään heti lääkärin. Silloin alkoi tapahtua. Minut kiidätettiin ensiapuhuoneeseen, monta lääkäriä tulivat huoneeseen yhden hoitajan ottaessa tyttäreni sivuun ja vakuuttavan tälle, että äiti on hyvässä hoidossa. He olivat soittaneet ambulanssin ja laittaneet lähetteen minusta suoraan Meilahden sairaalaan Helsinkiin. Ambulanssilla mentiin pillit päällä ja ambulanssilla oli vastassa heti hoitohenkilökunta, jotka pyysivät minua nimeämään kuvia. Suoraan sisään sairaalaan ja lisätutkimuksiin. Lisää testejä ja aivojen ja kaulavaltimoiden magneettikuvat. Puheeni alkoi palata ja pari tuntia kohtauksen alkamisesta puhe oli normalisoitunut ja silloin jysähti päälle armottomin kipu tähän mennessä. Minulla oli siis erittäin voimakas aurallinen migreenikohtaus.

      Kerron tämän siksi, ettei sellaisten ihmisten mielipiteistä kannata välittää, joilla ei ole mitään merkitystä. Läheiseni pelästyivät todella (ja itse myös) ja juuri tällä viikolla mieheni muistutti minua tästä kertomastani tarinasta, kun harmittelin hänelle migreenikohtaukseni pitkittymistä. Hän totesi, että minun on hoidettava itseni kuntoon, veisi se kuinka kauan aikaa tahansa, ettei vain käy samallalailla kuin kertomassani.

      Sinun kannattaisi ehkä katsella hetki sairauttasi muiden silmin ja miettiä mitä muut todella ajattelevat. Jos yksikin kirjoittamaani lukenut sanoo, että sairauteni on luulosairaus, voin hyvin haistattaa hänelle hyvää loppu elämää ja toivoa, ettei ikinä joutuisi näin hurjiin tilanteisiin ”ihan vain migreenin takia”.

      Kaikkea hyvää sinulle!

  12. En yleensä kirjoita kommentteja blogeihin. Otsikkosi sai minut kirjoittamaan.

    Olen tämän viikon ollut kotona sängyn pohjalla kolmatta päivää kestäneen migreenikohtauksen takia. Täsmälääkkeet otettuani olen taas elävien kirjoissa ja huomenna jatkuu työt. Tämä on sairaus, jota ei ikinä pitäisi vähätellä, enkä itse koe sitä mitenkään nolona. Minä en välitä siitä mitä muut minusta ajattelevat tai puhuvat. Kunhan minä ja läheiseni voivat hyvin.

    Olen saanut aurallisia migreenikohtauksia noin viiden vuoden aikana aina silloin tällöin, parisen kertaa vuodessa ja pärjännyt niiden kanssa mainiosti. Sukumme naisilla migreeni kulkee suvussa ja muistan elävästi yksinhuoltajaäitimme makaamiset sohvalla ämpäri vieressä ja kylmä kääre silmien ja otsan edessä. Äidin kohtauksia kesti aina montaa päivää (niin kuin minullakin) ja silloin oltiin hiljaa ja annettiin äidin levätä, käytiin välillä katsomassa ja kastelemassa käärettä. Niin kuin sanottu, oman migreenini kanssa olen pärjännyt hyvin. Aurallisena tunnistan oireet, joko käsien tai suun puutuminen tai näköoireet, joista tiedän kohtauksen tulevan ja valmistautuvan lepäämään ja ottamaan vastaan mitä tulee lääkkeitä unohtamatta.

    Sinuiksi tuleminen oman sairauden kanssa tapahtui parisen vuotta sitten, kun päiväkoti-ikäinen tyttäreni sairastui yöllä flunssaan korkean kuumeen kera. Olin nukkunut yön erittäin huonosti ja stressasin jo valmiiksi, että joudun ilmoittamaan aamulla esteestäni tulemaan töihin. Lääkärin vastaanotolle mennessämme olin tuntenut oloni hieman ”höntiksi, pihalla olevaksi”, mutta ajattelin sen olevan väsymyksestä johtuvaa. Juuri, kun olimme lähdössä vastaanotolta, huomasin, etten löydä sanoja ja höpöttelin aivan mitä sattui. Tyttäreni katseli minua ihmeissään ja lääkärikin näytti hieman hölmistyneeltä. Päätin soittaa omalle äidilleni ja yrittää kysyä häneltä onko puheessani jotain vikaa. Tässä vaiheessa en saanut enää mitään järkevää tulemaan suustani ja lapseni käsipuolessani alkoi hätääntyä, samoin itse, sillä en ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa, kuin menettää puhekykynsä! Oma äitini ymmärsi heti mistä on kysymys ja käski minun mennä takaisin terveysasemalle ja pyytämään apua. Hän pysyi puhelinlinjalla koko ajan varmuuden vuoksi. Lähdin todella vikkelästi takaisin terveysasemalle ja kun sain otettua henkilökuntaa hihasta, he katsoivat minua kuin hullua ja kun yritin selittää asiaa, sain vain sanoja sieltä täältä, änkytystä ja muminaa tulemaan suustani, päätin ojentaa heille puhelimeni, sillä äitini toivon mukaan oli vielä linjalla. Henkilökuntaan kuuluva työnsi puhelintani pois ja sanoi ”en mä voi sun puhelinta ottaa!” ikään kuin olisin joku ruttoinen mielipuoli, joka on tullut terveysasemalle päättämään kaikkien päivät… Urpo. Sain viitottua hänelle käsin elehtien, etten pysty puhumaan ja hänen tulisi ottaa puhelin. Vihdoin hän ymmärsi asian vakavuuden, kun äitini linjalla oli kehoittanut häntä etsimään heti lääkärin. Silloin alkoi tapahtua. Minut kiidätettiin ensiapuhuoneeseen, monta lääkäriä tulivat huoneeseen yhden hoitajan ottaessa tyttäreni sivuun ja vakuuttavan tälle, että äiti on hyvässä hoidossa. He olivat soittaneet ambulanssin ja laittaneet lähetteen minusta suoraan Meilahden sairaalaan Helsinkiin. Ambulanssilla mentiin pillit päällä ja ambulanssilla oli vastassa heti hoitohenkilökunta, jotka pyysivät minua nimeämään kuvia. Suoraan sisään sairaalaan ja lisätutkimuksiin. Lisää testejä ja aivojen ja kaulavaltimoiden magneettikuvat. Puheeni alkoi palata ja pari tuntia kohtauksen alkamisesta puhe oli normalisoitunut ja silloin jysähti päälle armottomin kipu tähän mennessä. Minulla oli siis erittäin voimakas aurallinen migreenikohtaus.

    Kerron tämän siksi, ettei sellaisten ihmisten mielipiteistä kannata välittää, joilla ei ole mitään merkitystä. Läheiseni pelästyivät todella (ja itse myös) ja juuri tällä viikolla mieheni muistutti minua tästä kertomastani tarinasta, kun harmittelin hänelle migreenikohtaukseni pitkittymistä. Hän totesi, että minun on hoidettava itseni kuntoon, veisi se kuinka kauan aikaa tahansa, ettei vain käy samallalailla kuin kertomassani.

    Sinun kannattaisi ehkä katsella hetki sairauttasi muiden silmin ja miettiä mitä muut todella ajattelevat. Jos yksikin kirjoittamaani lukenut sanoo, että sairauteni on luulosairaus, voin hyvin haistattaa hänelle hyvää loppu elämää ja toivoa, ettei ikinä joutuisi näin hurjiin tilanteisiin ”ihan vain migreenin takia”.

    Kaikkea hyvää sinulle!

    • Moikka,

      Kiitos kun jaoit oman tarinasi migreenin kanssa. Luin tämän moneen kertaa, ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka tässä on tullut monenlaisia kommentteja migreenin vakavuuden puolesta, niin vasta tän jutun kohdalla pystyin itsekin tosissaan vakavoitumaan. Niin, migreenihän on sairaus. Ei mikään mitätön päänsärky. Onneksi sun iso kohtaus sattui tollaisessa tilanteessa, että sait apua itsellesi terkkarin ja sen puhelimen kautta olleen äidin avustuksella! Mutta en silti ihmettele, että tyttö ja sun äiti ja itsekin säikähdit kohtausta ihan hirveästi. Se on vaan jotenkin ihan hullun pelottavaa, kun itelle tulee sellasia oireita, joita ei voi ite kontrolloida ja hallita! Mä oon viimeksi tällä viikolla löytänyt itseni tilanteesta, jossa yritän vakuutella toiselle henkilölle, että mulla ihan oikeasti ON migreeni. Ja saanut kuulla vähättelyjä (tai siis arvailuja, jotka koen itse vähättelyksi), että olen itse aiehuttanut sen ja että siihen voisi vaikuttaa muuttamalla omia toimintatapoja esim. ruuan, treenin ja nukkumisen suhteen… Että vaikka tää migreenin vakavuus on selkeä migreeniä sairastaville, niin monille, joilla vaivaa ei ole, on ihan tosi vaikea ymmärtää migreenin vakavuus.. Mutta no, voin koittaa ens kerralla näyttää tätä sun tarinaa täältä. Osui ainakin muhun täysillä, kirjoitit sen hyvin ja kuvailevasti! :)

  13. Hei.

    Täällä kans yksi joka on kärsinyt aurallisesta migreenistä jo kahdeksan vuotiaasta…

    Valitettavasti karmean määrän lääkkeitä kokeilleena, ja sen todenneena että ainoa mikä poistaa kohtauksen on kunnon uni. Mulle eri lääkkeet on aiheuttaneet niin lukemattoman määrän oheisvaivoja, että on helpompi käyttää perus grammaista parasetamolia ja nukkua niin paljon kun pystyy.

    Stressi ja muut migreenin laukaisevat tekijät täytyy pyrkiä minimoimaan elämästä. Onneksi kuitenkin normaalisti elämä sujuu aika jouhevasti.

    Työnantajien suhtautuminen tähän asiaan on todella vaikeaa, ja niiden ihmisten jotka eivät siitä kärsi… Tämän olen valitettavasti huomannut. Mutta siinä tilanteessa kun näkö on poissa, pahoinvointi tulee aaltoliikkeenä ja äänet tuntuu liian voimakkailta ei oo vaan muuta vaihtoehtoa kun paeta pimeään. Olet kuitenkin itse vaarallinen muille ihmisille kohtauksen tullessa, koska reaktiokyky on heikentynyt. Minulla itselläni halvaantuu vielä kohtauksen mennessä liian pitkälle, toinen puoli. Päätä on kuvattu ja tutkittu mutta mitään enempää ei ole löytynyt.

    Vaiva on myös periytyvä… Ja sitä ei toivoisi pahiimmalle vihollisellekaan.

    Hankalaa on elämä migreenikkona, ja ne jotka sitä sairautta pitävät luulosairautena tekevät asiasta vielä järkyttävämmän ja pahemman. Ei se kuitenkaan ole mikään leikinasia jos ihmisellä on aivoissa verenkiertohäiriö.

  14. Itse olen sairastanut migreeniä ihan pienestä pitäen. Isä ei ymmärtänyt viedä silloin lääkäriin ja istuin tunteja aina suihkussa pimeässä ja odotin että kohtaus menee ohi. Mulla se vie toimintakyvyn kokonaan ja jos en saa heti lääkettä suuhun niin kipu kasvaa aika nopeasti niin pahaksi että oksennan. Iän myötä on tietenkin oppinut varomaan aiheuttajia (nälkä, kylmä, auringonpaiste, hiuspannat,ponnarit, tuuli, jännittäminen, hajusteet jne..), mutta en mä kyllä ala häpeilemään kohtausta jos joku ei siitä mitään ymmärrä ja vähättelee. Mä tiedän itse miltä se pahimmillaan tuntuu enkä todellakaan jää töihin odottamaan että tuleeko se yrjö vai ei-ajatteli kuka muu mitä tahansa :D Ja lähipiiristä löytyy kyllä henkilö jolla on vielä pahempi migreeni, joka saattaa kestää monta päivää. Koen olevani onnekas kun täsmälääkkeellä saan kohtauksen aina kuitenkin katkaistua ja välillä jopa pelkällä buranalla.

    • Hyvä, että sait kuitenkin myöhemmin diagnoosin ja oikeanlaisen lääkityksen migreeniisi! Mulla on kans pari kertaa ollu niin pahoja kohtauksia, että oikeesti oksettaa ja kaikki hajut ja ihmiset lähellä tekee tosi pahaa. En vain silloin vielä tiennyt, mistä on kyse ja väkisin sinnittelin työvuoronkin loppuun. Luulin kai, että olin väsynyt tai jotain.. Yff. Mutta tarvii tosiaan itsekin alkaa tarkkailla nyt noita aiheuttajia, jotta voi välttä edes osan kohtauksista :)

  15. Itse myös kärsin migreenistä. Mulla on vielä tapana, että se kohtaus iskee just sillon kun ei sais!
    Esimerkkinä viime kesänä, oltiin ostettu liput Pori-Jazzeihin ja kun päästiin alueelle niin huomasin, että kaikki valot alko ottaa pahasti silmiin ja tajusin melkein heti, että jaahas pian mennään. Lääkkeet oli tietty jäänyt kotiin.
    Noh, lähdimme sitten heti alueelta ja oksentelin siellä ympäri Porin keskustaa (olin juonut ehkä yhden siiderin aiemmin, eli humalassa en ollut). Ei saatu taksia jonojen takia, että oltaisiin päästy yöpaikkaamme. Istuttiin sitten siellä jossain sisäpihalla about 2h ja en pystynyt edes sormea liikauttaa, kun tuntu että kallo halkee sillä sekunnilla.
    Lähdettiin sitten lopulta hiljalleen kävelee yöpaikkaa kohti (yli 10km matka, jessh) ja saatiin onneksi taksi siitä matkan varrelta.

    Meni sitten mun ja miehen Jazzit ihan päin peetä. Opin kyllä, etten enään IKINÄ jätä mun lääkkeitä kotiin! :D
    Itse ainakin migreenistä kärsineenä tiedän kyllä, että se ei oo mikään selitys tai luulosairaus. Ottaisin paaaljon mielummin itselleni vaikka flunssan tai vatsataudin kun migreenin.

    • joo just tämmösissä tilanteissa se on kyllä niiiiiin ärsyttävää ja turhauttavaa! Teillä meni sitten pori jazzit ihan mönkään :/ höh. Tosi kiva vielä kaupanpäälle sitten siinä kohtaustilassa yrittää jotain taksia jonottaa… Onnneks lopulta pääsitte kohteeseen :) Ens vuonna paremmalla onnella ja lääkkeet mukaan! :)

  16. En oo aiemmin lukenu sun blogia, mutta nyt törmäsin sattumalta tähän sun kirjoitukseen. Mä kärsin itse vuosia sitten noin puolen vuoden ajan migreenikohtauksista, jotka johtui järkyttävästä stressin määrästä. Näkö sumeni ja iski aivan hirvee pääkipu. Kaikki migreenioireet kuitenkin hävis, kun stressi lähti. Enkä oo kärsiny migreenistä enää sen jälkeen. Voiskohan se sullakin johtua esim. stressistä?

    • Joo siis voi hyvinkin olla, että mulla yks laukaiseva tekijä on stressi.. Sitä on vaan vaikea lähtee poistamaankaan, mutta tarvii yrittää :D

  17. Migreeni on tosiaan yksi yleisimmistä syistä työkyvyttömyyteen. suurin osa päänsäryistä ja migreeneistä johtuu elintavoista ja ruokavaliosta. riittäää yleensä että eliminoit nämä ruokavaliostasi hetkeksi kokonaan niin et tarvitse lääkkeitä, etkä myöskään kärsi päänsäryistä.
    – soijan syönti
    – glukoosi–fruktoosisiirappi
    – keinotekoiset makeutusaineet, pahimpana aspartaami (E951)
    – kaseiini, eli maitotuotteiden proteiiniryhmä
    – allergiat esim. kananmuniin, lehmän maitoon, gluteeniin
    – natriumglutamaatti (E620-625) (toisilta nimiltään MSG, hiivauute, aromivahvenne, maunvahvenne, aromi)
    – kofeiini

    • OKeei, no siinähän on mun viikon ruokalista :’D huh. Jos ton kaiken koittaisin nyt jättää yhtäkkiä pois, nii se olis samanlainen elämäntapamuutos, ku mitä joku 200kg lihava ihminen tekis, jos yhtäkkiä alkais elää terveellisesti. Apua! :D Uskon, että tossa on oikeasti paljonkin perää, että eri ruoka-aineita välttämättä ja pois jättämällä, voi välttää kohtauksia…………… Muttaaa, varmaan tarvii pikkuhiljaa jättää jotain vaan kerrallaan, koska vedän about päivittäin soijalesitiinia, makeutusaineita, maitotuotteita, munia ja kofeiinia niin ihan yhdessä yössä ei tohon pystyisi :D kääk!

      mutta kiitos vinkistä ja selkeästä listasta! :)

  18. Mun mielestä tää sun postaus oli migreeniä sairastaville henkilöille suorastaan halventava. Loukkaavakin. Itse kärsin migreenistä, joka pysyy kurissa oikeilla elämntavoilla ja täsmälääkkeillä. Sun blogia usean kuukauden lukeneena toivoisin, että jättäisit nuo haha hih yms. Tehosteet pois, hymiöt riittää. Lisäksi sun teksteistä tulee hiukan lapsellinen olo, ehkä edmainitun seikan vuoksi. Kirjoitat välillä ihan on asiaakin, mutta muutama seikka pudottaa niiden arvoa.

    • halvensin ilmeisesti siis itseänikin? vai luitkohan kuitenkaan koko tekstiä. en tiedä. Mutta olen kyllä pahoillani, jos pahoitit mielesi tästä jutusta. Se nyt ei ainakaan ollut mun tarkoitus………… :/ Se, miten tekstejäni kirjoitan, pysyy varmasitkin ennallaan. Jonkun mielestä hymiöt ja muut on lapsellisia, mutta kaikkia en voi tässä asiassa miellyttää, joten helpompi tehdä itselle luontaisimmalla tavalla.. :)

  19. Hei Milla!

    Oli hienoa lukea rehellistä pohdiskeluasi vakavasta aiheesta, kiitos siitä. Ja upeaa että olet saanut diagnoosin ja lääkkeet hyvissä ajoin. Se miksi nyt kirjoitan, johtuu siit, että toivoisin Sinun ajoissa ymmärtävän miksi kannattaa ottaa migreeni vakavasti ja heittää huonot omattunnot ja laiskuusargumentit äkkiä romukoppaan.

    Yritän mahdollisimman lyhyesti kertoa oman tarinani.
    Sairastuin pikkuhiljaa pahenevaan migreeniin n. 15 vuotta sitten kun olin liki neljänkymmenen. – Näin jälkikäteen todennäköiseksi syylliseksi on paljastunut n. 35- vuotiaana alkaneet rajut vaihdevuodet, mutta ei sitä silloin kukaan hoksannut. – Koska olin aina ollut herkkä päänsäryille, niin kesti kauan ennen kuin ymmärsin että kyse on jostakin muusta. Silloin kivut olivat jo päivittäisiä ja migreeni kroonistunut. Kymmenen vuoden aikana käytiin läpi kaikki markkinoilla olevat esto- ja kohtauslääkkeet ja niiden yhdistelmät, mutta siinä vaiheessa aivot olivat jo niin herkistyneet että mikään ei auttanut. Edes päivystyksessä annetut tiputukset eivät helpottaneet kohtausta. Kymmenen vuoden sairaslomalla olon ja kovan taistelun jälkeen pääsin lopulta eläkkeelle pari vuotta sitten.

    Tällä hetkellä tilanne on se, että migreenipäiviä, siis sellaisia jolloin en pysty tekemään mitään muuta kuin makaamaan hiljaa kylmäpakkaus niskassa, on kuukaudessa 15-20. Loppuina päivinäkin pää on kipeä ja olo aivan tolkuttoman väsynyt (+ kaikki muut mitä kummallisemmat migreeniin liittyvät oireet, joista kerron lisää, jos haluat kuulla) ja toimintakyky todella huono. Kuukaudessa on ehkä 3-4 sellaista päivää kun pystyn jotakin tekemään. Ne menevät sitten kuntoiluun (pakko ottaa kevyesti), kotitöiden tekemiseen ja kaupassa käymiseen ym. Niitäkin pystyn tekemään vain hetken kerrallaan.

    Tämä tilanne on hyvin pitkälti seurausta siitä että en alussa ymmärtänyt ottaa vakavasti migreeniäni ja vaatia tehokasta hoitoa, vaan annoin kivun olla päällä vaikka se haittasi kaikkea elämää jo silloin melkoisesti. Menin sisulla niin töissä kuin vapaallakin ja nyt saan kärsiä seurauksista.

    Toivon että Sinä olet fiksumpi. Ota jokainen kipukohtaus vakavasti ja katkaise se heti ensi oireiden ilmaannuttua (jos lääkkeet auttavat. Ellei, niin kokeile joitakin muita) jotta aivot eivät herkisty kohtausten kululle. Tiesitkö että alkuvaiheen migreenissä oireiden ilmaannuttua Sinulla saataa olla jopa pari tuntia aikaa ottaa täsmälääke ennen kuin signaalit aivoissa etenevät liian pitkälle eikä lääke enää auta? Vaan kun migreeni kroonistuu, niin aivoradat nopeutuvat ja lääkkeen tehokas ottamisaika saattaa lyhentyä jopa muutamaan minuuttiin. Älä siis vitkuttele äläkä luulottele, vaan lääkitse heti, jotta tauti ei kroonistuisi!

    Jos itse ymmärrät tilanteen vakavuuden ja toimit sen mukaan, niin saatat välttyä monelta pahalta jatkossa. Ja ainoastaan ajan ja kokemuksen kanssa oppii hyväksymään sen, että asioita on pakko perua ja siirtää. Jotkut ystävät luultavasti ymmärtävät sen, toiset eivät. Sekin pitää hyväksyä. Auttaako asian hyväksymistä se jos miellät että aivoissasi on sähkökemiallinen häiriö joka on läheistä sukua epilepsialle? Ei siis mikään luulotauti eikä edes pikkujuttu, vaikkei ulospäin näykään.

    Opettele nauttimaan jokaisesta hetkestä minkä vietät ilman migreeniä ja tarttumaan jokaisen kohtauksen hoitamiseen ja lepäämiseen jotta elämäsi jatkossakin on mahdollisimman laadukasta!

    Hyvää syksyä toivottaen Saija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta