unohda itsekuri, kokeile innostumista!

Moikka! Kääks, miten tää aika rientää. Mun rutiinit on olleet ihan rikottuina viimeiset pari viikkoa ja sitä myöden myös aika tuntuu hukkuneen johonkin, enkä oo ehtinyt edes bloggailla. En niinkään ota paineita siitä, että joku odottaisi mun kirjoittavan jotain. Vaikka toki tykkään pitää aktiivista blogia yllä. Mutta rutiinien rikkouduttua oon huomannut, että bloggaaminen on oikeasti mulle todella merkityksellinen harrastus jumppailun ja pumppailun ohessa. Mä pohdin ihan valtavasti kaikkia treeniin, ruokaan, kroppaan, unelmiin ja arkisiin juttuihin liittyviä asioita itsekseni pitkin viikkoja, ja tää blogi on oikeasti ihan loistava kanava tuoda näitä pohdintojen tuloksia tai raakileita esille! Voisin meinaa kuvitella, että jos Facebookissani ilmoittaisin esimerkiksi, että en kykene leivän kohtuukäyttöön, nii puolet porukasta ihmettelis, et mikähä totaki muikkia vaivaa :D Mutta kun sen tuo  tällaisessa miljöössä esiin, niin sitä katsellaankin tavallaan ”oikeasta näkökulmasta” ja lukijakuntakin on usein osuvampi kuin esim. tuo mun fb-kamulistani. No, mutta, pointti tässä jutussa oli se, että mun rutiinit on olleet vähän hajallaan, ja sitä myöden oon myös osittain ollut vähän hukassa kaikkien juttujen kanssa. Nyt kuitenkin vihdoin hoksasin, mistä tää ylenpalttinen kiire ja sähläys johtuu, ja koitan taas rauhoittua oleellisen äärelle ;)

mites toi tukka - oliks sulla jotain vinkkiä @annahuhtilainen ;)
mites toi tukka – oliks sulla jotain vinkkiä @annahuhtilainen ;)

Ootteko koskaan ajatelleet, että arkirutiinit luo oikeasti ihan hirveästi turvallisuudentunnetta ja tietynlaista hallittavuutta ja ennustettavuutta päiviin. Viikkoihin. Kuukausiin. Ihan itsestäänselvää tavallaan, mutta nyt kun oon jo pari viikkoa kikkaillut mun aikataulujen kanssa, enkä oo silti onnistunut pitämään arkeani niin hyvin kasassa, nii mulla hajoilee sitten vähän kaikki: liten ruokailuissa pysyminen, treenit takkuaa, väsyttää, ärsyttää, jännittää, hermostuttaa. Ei siis yhtään mua?! Sanoisinkin nyt ihan rehellisenä oivalluksena, että mä oon kyllä todella rutinoitunut arjessani. Kaavoihin kangistunut. Vaikkakin kyseinen sanonta on kylläkin vähän kielteinen. Mutta mä oon ihan myönteisesti ja ylpeästikin kaavoihini kangistunut :D Suunnittelen arkeani ja hallitsen sitä, pyrin ennakoimaan asioita. Tämä luo mulle sellaista sujuvuutta ja mielekkyyttä päiviin. Mä ehdin nukkua tarpeeksi, oon reipas työntekijä, treenit kulkee, ruokailut pysyy säännöllisinä ja fiksuina ja vapaa-ajan tapaamiset tuntuu kivoilta. Joku voi ajatella, että melkoinen oravanpyörä? Mutta itseasiassa, jos mä mietin, mistä asioista mä nautin, niin juurikin niistä ihan tavallisista päivistä. Niistä päivistä, kun oon energinen, iloinen ja hyvinvoiva. Ja mulle hyvinvointi tulee juurikin näiden perusasioiden kautta. Helppoa :D Jotta voin olla miellyttävä ihminen muille, niin mun on vain pidettävä omista arkirutiineistani kiinni. En tiedä, onko olemassa jonkinlainen ihanne, että oravanpyörästä heittäytyminen ja extempore-eläminen olisi jotenkin hienoa? Ja rutiininomainen arki tylsää? Voi olla. Mutta ainakin tällä hetkellä rutiinit luo mulle hyvinvointia päiviin. Lomalla ehkä sitten muuta taas, mutta sinnehän on vielä liian monta kuukautta aikaa, että tällä mennään nyt. Rutiinit pitää mut kasassa ja parista viime viikosta oppineena pyrin niitä mahdollisimman paljon pitämään yllä ;)

lokakuu24 (6)

Viikkokosteitakaan en ole kuluneista parista viikosta tehnyt, joten tässä vähän kuulumisia.. Viikolla 6 treenit jäi vain kahteen kertaan, koska olin kipeenä. Kyseisen viikon sunnuntaina oli lupa pitää vapaasyöntipäivä tai tankata ohjeen mukaisesti. Litessä on aiemmin ollut kerran mahdollisuus samaiseen tapahtumaan. Ekalla kerralla en varsinaisesti pitänyt tankkausta, koska en tehnyt vähennyksiä ja koin syöväni sopivasti. Tällöin tankkausta ei projektin etenemisen kannalta tarvita välttämättä. Lähinnä ehkä he, jotka pitävät Liteä laihdutusprojektina, hyötyvät aineenvaihdunnan buustaamisesta. Ainakin nyt viimeisillä viikoilla, kun vähennyksiä on tehty jo useamman kerran. Mutta itse en siis ensimmäistä tankkausta kokenut tarpeelliseksi. Toinen tankkaus / vapaasyönti sen sijaan osui viikonloppuun, jolloin olin kavereilla kylässä toisessa kaupungissa. Ajattelin, että voisin sitten reissussa ottaa ruuat sen mukaan, mitä tarjotaan ja that’s it. Mutta no, mitä lähemmäs viikonloppu tuli, sitä enemmän aloin miettiä että kyllä mä ny irttarisäkin haluu hakea pitkästä aikaa. Ja ruisleipääki halusin! JOO, mä pidän sittenki herkkupäivän vapaasyönnin nimissä. Vaan kuinkas kävikään – olin koko päivän reissun päällä. Kaverin piti tuoda mulle mun suurinta herkkua eli ruisleipää oivariinilla ja jollain höysteillä, mutta se ei kerinnytkään treffata niin jäi leivät syömättä. Ja olin kotona illalla about 22 aikoihin, nii en sitten sitä karkkiakaan kerinnyt hakea. yy. Eli tankkauspäivän saldona oli syötynä vähä mitä sattuu, mutta ei mitään niitä mun omia kaipaamiani herkkuja……………….

Jatkoin sitten viikolle seitsemän ihan normaalisti. Mutta jos viikolla 6 oli treeniit jääneet minimiin sairastelujen suhteen, niin viikolla 7 treenit kulki, mutta ruokailu oli vaikeampaa. Mua jotenkin kaiversi se epäonnistunut tankkaus, ja sillä verukkeella annoin itseni napsia tilaisuuden tullen vähän ruisleipää ja vähän jugurttia. pöh :D Tajusin tän tosiaan vasta jälkikäteen, siinä hetkessä en tiennyt syytä näille napsimisille. No, kun tajusin asian, niin tein vähän lisää pohdintoja ja tarkistelin omia tavoitteitani ja sitä, miksi näitä projekteja teen. Koska mun mielestä nää ruokavalion ohitukset tai treenimöröt kertoo vaan jostain, mikä on parempi pohtia auki, jottei tule suurempaa peikkoa. Eli, mietin tavoitteitani. Miksi ryhdyin juuri Liteen ja juuri tänä syksynä? Siksi, että mulla olisi hyvä olo. Siksi, että saisin tuloksia salitreenillä. Siksi, että mulla olisi järkevät ruokailutottumukset. Siksi, että tää olis pikkuhiljaa yhä enemmän mun elämäntapa. Siksi, että innostuisin taas uudella tapaa palauttamaan salitreenit säännöllisinä mun viikkoihin. Vaikka olen suhtautunut Liteen tosissani ja noudattanut ohjeita, muistin taas kuitenkin senkin puolen, että tässä hupidieettailussa mikään ei ole kuolemanvakavaa. Ja jos mulla tulee jotain älyttömiä mielitekoja, niin ehkä ne on merkki jostain – ehkä en oo syönyt tarpeeksi. Jos jokin tuntuu inhottavalta, ei sitä ole pakko tehdä. Koska tää on vain mun juttuni mun treenipolkuni varrella. Pahinta, mitä voisin itselleni tehdä, on tehdä treenistä tai ruokailuista itselleni epämieluisia. Silloin kokisin menneeni metsään. Palasin siis muutaman päivän ohituskikkailujen jälkeen takaisin normaaliin, ja sillä on menty.

lokakuu19' (6)

Kuitenkin, kaiken jälkeen, mulla on tankkauksesta asti jatkunut enemmän ja vähemmän kovana karkkihimo. Pistin siitä viestiä mun kaverillekin. Oon meinaa taas lähdössä reissuun viikonloppuna, ja ajattelin, että saattaisinpa jopa pitää karkkipäivän! Koska hitsi vie – mun on tehny ihan liian pitkään mieli karkkia :D Mun kaveri lähettikin mulle ihanan ja tähän hetkeen täysin sopivan mietelauseen paluuviestinä:

”Unohda ’hyvät päätöksesi’. Unohda turha itsekuri ja väkisin vääntäminen. Kokeile sen sijaan innostumista ja rakastu johonkin asiaan.” -Dale Dauten

Nimenomaan. Treenaaminen on ihanaa, hyvin syöminen pitää kunnossa ja tuloksien sekä omien tavoitteiden saavuttaminen on ihan huikeeta. Mielekkyys puuhaan sekä onnistumiset tulee kuitenkin uskoakseni juuri intohimon kautta, ei kieltäytymisen kulttuurilla. Ja koska omalla kohdallani kaikessa on kumminkin kyse vain omasta hupitreenaamisesta, haluan aina säilyttää innostuksen ja mielekkyyden tekemisini. Ja tää karkkihimo vaivaa mua nyt niiin paljon, että oon oikeasti tällä viikolla ihan joutunut kieltäytymään houkutuksista. Ja se on tuntunut jo inhottavaltakin :D Ja kun oon tämmönen pohtijaluonne, niin pohdin tietysti tätäkin asiaa: miks mun tekee mieli karkkia? Miksi, kun emmä sitä kai kaiken kirjallisuuden mukaan mihinkään tarvitse? Miks mä silti aina tilaisuudentullen syön? Ja tiiättekö – mä oivalsin yhden jutun, joka liittyy ihan näihin kaikkiin projekteihin, joita mulla on ollut.

Karkki eli herkuttelu on nimittäin mulle tapa rentoutua!

Kuulostaako hassulta? Mä tajusin, että musta on ihanaa just tämmösinä pimeinä syksy- tai talvi-iltoina viikonlopun tullen pitää karkkipäivä kaverin kanssa. Piiloutua leffateatterin pimeään jättisäkki irttareita mukana. Tai hakea niitä kotiin ja vuokrata leffa. Tai lukea jotain hyvää kirjaa ja syödä jokainen toffeepallura nautiskellen. Tai kirjan sijasta kelpaa kyllä Aku Ankkakin  :D Muistan jo lapsena, että tykkäsin karkkipäivän herkkujen kanssa lukea akkareita… Jotenkin niin nautinnollista! Ja joku voi miettiä nyt ohjeita, joita kertoa mulle, jotta pääsen tästä tavastani pois. Tai kannustaa tsemppisanoilla, että pysy lujana. Mutta tiiättekö – emmätiiä haluanko mä edes. Nyt kun karkkipäivä on loistaneet poissaoloillaan usean viikon ajan, niin mä kyllä kaipaan niitä. Ei mulla oo lainkaan sellainen olo, että hyvä kun nyt Liten myötä oppisinkin siitä pois :D Koska ei nyt yks puol kiloa irttareita sillontällön ketään tapa. Päinvastoin – se tuo mulle jopa mielihyvää, se on mulle yksi rentoutumisen tapa muiden joukossa. Hassua, mutta oikeasti ihan totta. Tai sit tää Lite on vaa sekoittanut mun pääni ihan täysin..

IMG_20130329_222111

Olikohan siinä nyt sitten pääpohdinnat tästä viime ajoilta.. Mitä mieltä ootte noista rutiineista, onko kaavoihin kangistuminen tylsää vai antaako se jopa enemmän aikaa ja energiaa arkeen? Mites tää karkkihomma? Kai joku muukin rakastaa sitä fiilistä, kun voi lauantai-iltana löhötä kollareissa kaveriin kaa ja juoruilla uusimmat kuulumiset ja herkutella niillä kaikilla ihanilla toffeeneliöillä ja hopeatoffeilla ja rolloilla ;)<3? Vai millä te herkuttelette? Tänää ois hyvä karkkipäivä! Perinteinen lauantai? Eikseje? ;) Mä kyllä harkitsen vakavasti ;)

Niiin.. ja nyt kun olin julkaisemassa tätä, mun mieleeni palasi vielä kymmeneskin ajatus, josta piti kirjoitella. Nimittäin mua on alkanut nykyään jännittää vähän näiden postausten julkaiseminen. Oon alkanut alitajuisesti jopa pelkäämään, mitä kommentteja tulee, ja että oonko taas huono ihminen, kun sanon ääneen tämmöstä ja tämmöstä. Muistakaa jooko, että nää on ihan vaan mun fiiiliksiä ja mielipiteitä. Ei kenenkään ammattilaisen eikä varsinkaan jumalan sanaa :D Kirjoitan välillä siten, että oletan, että tunnette mua enenmmän, niin toki väärinkäsityksiä sattuu. Saa kysyä ja kyseenalaistaa sekä antaa rakentavaa palautetta. Mutta pliis, oon tosi herkkä, niin jättäkää rumat kommentit kirjoittamatta. Kun mulla tulee niistä paha mieli. Kun mäkin oon vaan ihan tavallinen tytsy joka nyt vaan kirjoittaa julkista blogia, jossa on kommenttimahdollisuus siksi, että vuorovaikutteisuus hyvässä hengessä on tän homman parasta antia! :) Kivaa lauantaita just sulle! Nauttikaa niistä jutuista, joita teette intohimolla – tulee hyvä mieli.

Milla

24 vastausta artikkeliin “unohda itsekuri, kokeile innostumista!”

  1. Mun mielestä tää kuulostaa just tervehenkiseltä. Sellaiselta, mitä haluaisin itsekin oppia. Vaikka onkin sitoutunut tuollaiseen kurinalaiseen valmennukseen, niin voi mun mielestä yhden karkkipäivän pitää. Ei noi kuitenkaan kuolemanvakavia juttuja ole, kun huvikseen dieettaa. :) Mun mielestä se nimenomaan tukee sitä ajatusta, että tää on elämäntapa, ei vain joku 10 viikon superdieetti. Ehkä tulokset on optimaalisimmat kun noudattaa ohjeita 100%, mutta jos siitä ei tule itselle hyvä olo (vaan esimerkiksi se karkkihimo kalvaa koko 10 viikkoa, ja se talttuis yhdellä karkkipäivällä) niin mitä järkeä siinä on? Eli kannatan karkkipäivää! ;) Tää on vähän hassua, kun paasaan näin, kun itse en noudata tätä kaavaa yhtään vaan itsekuri on toinen nimeni… :D Ja mä niin tiedän ton tunteen, kun on jo luvannut itselleen karkkipäivän ja luulee sen pitävänsä, ja ei pidäkään… Sit niitä karkkeja vaan miettii niin kauan että niitä saa.. :D

    Älä turhaan pelkää, että ihmiset tuomitsee/kommentoi ikäviä. Aina löytyy niitä nurisijoita ja haukkujia, kirjoitit mitä tahansa. Mutta sitten löytyy meitä, jotka arvostaa rehellisyyttä ja aitoutta. Mä ainakin luen mieluiten blogeja, joissa ei oo kaunisteltu asioita, vaan kerrottu omista fiiliksistä yms suoraan! :) Ja mulle jää sun postauksista aina hyvä mieli :)

    • Kiitos, tervehenkisyys kuulostaa hyvältä ja edustan mielelläni sellaista ajatusmaailmaa näin treenibloggaajana :) Näitä hupidieettiprojekteja on tosi kiva aina ottaa työnalle, mutta tosiaan ihan vain boostiksi omaan treenaamiseen. Saa vähän uusia saliohjelmia ja ruokavaliovinkkejä omaksi iloksi ja hyvinvoinnin tueksi, ei siksi, että pitäisi saavuttaa tietynlainen tulos määritellyssä ajassa. Oon samaa mieltä, että tuloksia kyllä tulee, vaikka välillä poikkeaisikin ohjeista. Tai ainakin mulla on tullut :D Koska motivaatio ja mielekkyys on ihan avainasemassa. Eikä mun motivaatio ainakaan pysy, jos jostain hommasta tulee pakko tai epämieluisaa!

      Ja joo, aina löytyy noita, jotka haluaa jostain syystä kommentoida ikäviä :/ En oo sitten ihan kaikkia kommentteja julkaissut, jos ovat menneet ihan asiattomiksi. Kiva kun jätit kommenttia, kiitos kivoista sanoista! :)

  2. Mulle Karkkien syöminen on juurikin sitä rentoutumista! On ihanaa viikon päätteeksi ostaa se karkkipussi ja katsella esim. jotain leffaa karkkeja mutustellen :)

    Sen takia mua varmaan ärsyttää kaikki kannustuksen Karkin syönnin lopettamiseksi ku miksi mä haluaisin mun rentoutumiskeinosta luopua :)

    • jee! eli en oo ainut herkkuttelijarentoutuja ;) Hassua, että ite tajusin sen vasta nyt näin vahvasti.. Voidaan sitten yhdessä edustaa tätä treenibloggaajien kerhoa, jonka jäsenet pitää karkkipussia sillontällön ihan tervehenkisenä ratkaisuna ;D

  3. Jee, pitkästä aikaa postaus Millalta! <3 Tuo on itellenikin niin tuttu tunne, että jos ei muutamaan päivään ehdi postata niin ihan ikävä kerkee tulla. Siks onkin lappu, jolle aina laitan ylös hienot ja mahtavat postausideani, mikäli en pääse niitä heti koneelle näpyttelemään ;) Vaikka pitäisi päästä, koska sen idean hienous ja mahtavuus on usein kadonnut jo siinä vaiheessa kun näppikselle pääsee. Puuttuu se fiilis, minkä aina postausta kirjoittaessa haluaisi vallitsevan :)

    Ja mitä hiuksiin tulee, niin käy kurkkaa miun insta ja ko. postauksen kommenttiboksi. Aika hyviä vinkkejä tuli – nyt kun vielä saisi itsensä ostoksille asti! ;)

    • Joo! Just tota tarkoitin! Silloin, kun inspiraatio iskee, on suorastaan vääryys, jos ei pääse heti kirjoittelemaan. Ei joku bodyjamfiilistelykään saa yhtään niin isoa nostetta, jos sitä ei kirjoita siinä endorfiinihumalaisessa tunteessa tunnin jälkeen… ;) Arvaa vaa, ootko käyny mielessä, kun oon iteki kirjoitellut noita lippulappusia ympäriinsä kaikista postausideoista, haha :D kiitos vaan siitäkin vinkistä! Hiusvinkit tarvii myös ottaa käyttöön :DD

  4. Olipa kiva kirjoitus!! En ole koskaan aiemmin muistaakseni sun tekseihin kommentoinut, vaikka olen puolisen vuotta niitä kyllä ahkerasti lukenut. Sitä paitsi, koska en itse osaa herkutella karkilla, pullalla, sipsillä tms, ja herkuttelen ihan hölmöillä jutuilla kuten hedelmillä -tuoreet ja kuivatut-, MYSLILLÄ ja oikeella ruualla… Ja tänäkin lauantai aamuna vetelin iloisin mielin mysliä taas niin että ei tee hetkeen mieli mitään ja tuli aikamoinen morkkis…niin tää teksti jotenkin pelasti. Huokasin, koska sinäkin sanoit että herkuttelu on joskus tapa rentoutua ja se on mukavaa, eikä kerran viikossa se myslin järjetön lappaminenkaan suuhun ketään tapa. Ennen osasin herkutella just niillä karkeillakin, ja nykyään mua enemmän surettaa etten ”uskalla” niitä syödä ja jotenkin ajatukset on kääntyny niin, että terveellisempää vaihtoehtoa voin syödä mielinmäärin, vaikka eihän se niinkään mene… En tajua, mikä on naksahtanu jossain mun harmaissa aivosolukoissa etten uskalla niitä karkkeja syyä edes sillon tällön, pelkään lyöväni varmaan yli ja vetävän niitä kaksin käsin niin kuin myslin kanssa käy (mysli jota syön on aina sokeritonta)… :( pikkasen ollaan eksyksissä tässä jutskassa nyt. Ja ehkä eniten pelkään sitä, että niin pinnalliselta kuin se kuullostaakin, niin että mun ulkonäkö ja kaikki saavutettu työ menee hukkaan jos kerran viikossa karkkia syön. Ihan tyhmää ja hölmöläisen hommaa…!

    • Moikka Lotta, kiva kun sä nyt jätit kommenttia :) On kiva kuulla, että mulla on muitakin palaavia lukijoita!

      Ai sulla on semmoset herkut. Vähän sama kun mun jugurtti ja ruisleipä. Ei periaatteessa herkkuja, mutta voisin syödä niitä ihan ylettömän paljon ihan vain siksi, koska ovat niin herkullisia <3 Ei sun mistään myslistä kannata morkkista ottaa! Tiedostat vaan, että se on se sun herkutteluhetkesi, ja mikäs sen parempi aika nautiskella hyvistä mauista, kun kiireetön viikonloppuaamu :-) Eli hyvällä mielellä sillon kun syödään herkkuja. Koska ne saa kuulua elämään, ei ole pakko, mutta voi. Ja mun mielestä voit hyvin syödä karkkiakin. Niin kuin mäkin. Nehän on suoraa hiilaria, ja seuraavan päivän treenit kulkee taas astetta kovemmin ;) Mä ainakin uskon ja omasta kokemuksesta sanoisin, että jos ruokavalio on muuten kunnossa ja treeneissä on iloa mukana, niin kyllä herkutella voi ilman tunnontuskia aina silloin tällöin. Ei tulokset katoa yhden karkkipussin myötä. Eikä yhden myslipaketinkaan myötä ;) Ja pysyy motivaatio kohdillaan, kun välillä tekee jotain muuta kun vetelee kanaa ja parsaa. Tsemppiä!

  5. Täällä toinen herkuttelija/rentoutuja! :) Herkut on niin tärkeä osa rentoutumista, että mulla menee pääkoppa jumiin, jossen silloin tällöin saa pitää omaa herkkuhetkeäni. Jonkun mielestä tää on ehkä täysin opittua ja niin se kai onkin, mutta haluan nauttia elämästä enkä tulla hulluksi, jos yritän opetella tästä tavasta ulos :D :D

    Älä turhaan sensuroi ajatuksiasi, tää blogi on tärkeä paikka sulle niiden ruotimiskeinona <3

    lungelady.blogspot.fi

    • Opittua varmasti onkin, ja siksi moni siitä paasaakin, että siitä voisi oppia poiskin. Mutta onneks tajusin, että en edes halua. Koska miksi pitäisi? Iteki tulisin hulluksi, jos pitäisi aina vaan kieltäytyä jostain :D nounou. Mieluummin morkkikseton karkkipäivä sillointällöin. Kiitos kannustuksesta <3

  6. Joo huomaan itekki ku rupee kaavoihin kangistuu ni pakko tehä jotain muuta tai olla tekemättä YHTÄÄN MITÄÄN :Ddd ek pääse pää painumaa kasaa ja pysyy mieli virkeenä :) sulla on kyl niin hyvä elämän asenne , sä teet jus niinku SÄ haluut etkä niinku paperissa lukee , kerranhan tässä eletää ni tehää se täysillä eikä kangistuta ! : Dd sun blogia lukiessa oon itekki oppinu elämää enkä suorittamaan :D kiitos siis siitä , ja hyviä jatkoja ja lauantai iltoja :Ddd

    Ps .. voisin ehkä itekki kokeilla tota litee, rupes kiinnostaa ku kattonu sun kehitystä , vaikka välillä ohjeista onki poikettu :D

    • Tiiätkö mitä, Johanna. Toi sun kommentti avas mun silmiä ihan hirveästi tän blogin suhteen. Tuli ihan superhyvä mieli, kun tajusin, että vaikka tää kirjoittelu antaa mulle paljon, niin se on antanut myös jollekin toiselle jotain hyvää. Ihan mahtavaa kuulla, jos oot tätä kautta saanu inspiraatiota oman elämän toteuttamiseen suorittamisen sijaan <3 Ehkä joku muukin on saanut täältä inspiraatiota, kaikki ei vaan jätä kommenttia. Mutta kiitos, että sä jätit :)

      Ja voin kyllä suositella Liteä. Mulla ainakin on toiminut, vaikka ohjeita en ookkaan 100% noudattanut. Teen varmaankin tässä lähiaikoina, parin viikon sisään, jonkun koosteen Liten tuloksista omalla kohdallani :)

  7. Oon odottanu mun lempibloggaajan kirjotusta ja nyt! Oot huippu! Tuntuu kun oltais saman tyylisiä kavereita vaikka et tiedä musta mitään ;D haluisin enemmän just oman tyylisiä kavereita joiden kans vois treena ja välillä syödä karkkii :D

    • haha, ai lempibloggaaja? Oot ehkä eka, joka sanoo noin :D kiitti, huippua että tykkäät!<3 En kyllä tiedä yhtään, kuka siellä kommentin takana on, mutta komppaan kyllä täysiä sitä, että treeni on kivaa, ja yhtä kivaa on välillä syödä karkkia. ja nimenomaan kumpaakin jonkun kamun kanssa ;)

  8. Toffeepallot <3 Itse kun tässä odottelee taas inspiraation syttymistä tuohon ruokapuoleen niin täytyy sanoa että mulle ihan uus juttu on tää kohtuus :D ku musta tuntuu että ekaa kertaa ikinä oon löytäny sellasen "oikean reitin" syömisten ja reenaanisen kesken. Ja siihen kyllä kuuluu karkkipussi sillon tällön. ;) Mulla vaan vähän eri tilanne ku pitäs eka päästä tästä läskistä eroon että vois toteuttaa sitä tasapainoa :D olipa herranjesta sekanen komnentti mutta ehkä siitä jotain tajuaa! Pääasia oli kuitenkin että toffeepallot <3

    • Sä todellakin oot tehny hyvää työtä ja elämäntapamuutoksilla niitä tuloksia tuleekin, ei millään pikadieeteillä! Kovaa treeniä, kohtuullisen paljon bodyruokaa ja välillä niitä toffeepallojakin ni kyllä elämä maistuu <3 Oot huippu!

  9. Pakko kommentoida! Itse olin litessä keväällä ja tuli ihan samanlaiset ’ongelmat’ kehiin mullekkin. Meni vähän yli, mutta sitten keksin löysätä vähän pantaa. Nyt mukana bc:ssä ja ottanut ehkä vähän liiankin rennolla otteella mutta en ressaa! :)

    • Ai sä vetelit Liten keväällä! Silloinkin porukalla tuli kyllä ihan huikeita tuloksia projektin aikana. Joku haluu tehä 100% ohjeen mukaan ja se voi sopiakin hänelle, ja toinen sitten säätää vähän enemmän omannäköiseksi. Uskon, että rentous ja tarpeen tullessa jousto pitää pään parhaiten kasassa. Ei tuu sitten Liten jälkeenkään mitään kauheita kolmen viikon sokeribileitä, kun on jo projektin aikana kuunnellut kroppaa ja mieltä. Jonkun mielestä karkkipussi voi olla mielenheikkoutta. Mutta onneksi mun ei tarvii välittää muusta kuin siitä, että oma projekti ja pää pysyy kasassa :)

  10. Kommentoin tänne FF:n ekaa kertaa vaik ahkerasti lueskelen. Nyt oli kuitenkin niin ihana kirjoitus, että pakko tsempata! Just noin mieki tekisin jos vaan osaisin: nauttisin herkuista hyvällä mielin silloin tällöin, pelkäämättä että treenitulokset kärsii. Tosi kiva lukea terveen normaalipainoisen treenaajan ajatuksia ja sitä, kuinka uskaltaa ja voi nauttia elämästä ihan oikeilla karkeilla yms. eikä vaa terveellisillä jutuilla. Kiitos kirjoituksesta ja rentouttavaa viikonloppua :)!

    • Kiitos tsemppikommentista! Sun kommentin myötä itseasiassa tajusin, että blogimaailmassa taidetaan hyvin paljonkin kertoa vinkeistä terveelliseen herkutteluun… En oo aiemmin edes ajatellut, että oon ehkä poikkeaava siinä mielessä, että mä en oo mikään hifistelijäherkuttelija. En kokkaile mitään terveysherkkuja, en oo maistanut questbareja enkä tee raakasuklaata. Ettääää joo. Irtokarkit kunniaan ;)

  11. Kyllä se on just niin että rutiinit tuo turvallisuudentunnetta, ja helppoutta, elämään. Joku voi pitää tätä pahana mutta mulla on tapana joka sunnuntai suunnitella pääpiirteittäin tulevan viikon treenit ja syömiset. Ja pääsääntöisesti ne myös toistuu aika samanlaisina viikosta toiseen. Ja oon myös todella huono poikkeamaan noista suunnitelluista jutuista.. En oo yhtään spontaani ihminen ja jos joskus tulee jotain spontaania eteen niin saatan jopa vähän ahdistua siitä jos en pysty sen takia suorittamaan noita mun tuttuja ja turvallisia rutiineja.. Kuulostaako ihan hullulta?

    Oon ehdottoman samaan mieltä tuosta karkkijutusta! Tässä on kuitenkin varmasti monella tavoitteella nimenomaan se ELÄMÄNTAPA. Ja siihen (terveelliseenkin) elämään kuuluu kohtuullinen herkuttelu. Karkkipäivä ei varmasti vesitä sun tuloksia millään lailla. Mulla on karkki-/herkkupäivä joka lauantai ja se on mulle tärkeä ennen kaikkea henkisesti. Ja kun eilen tuli syötyä mm. suklaata ja jälkkäriä niin illalla olo oli turvonnut ja mietin että ”onneksi huomenna saa palata taas normaaliin”. Joka viikko odotan tuota herkkupäivää mutta sen jälkeen odotan taas sitä että saa syödä terveellisesti. Ja tänään treenit kulkee mahtavasti.

    • Kuulostaa NIIIN TUTULTA. Mäkään en oo yhtään extempore tyylinen ihminen. Ahdistun nimenomaan, jos tulee jotain yllättäviä juttuja. Koska suunnitelmat menee pilalle :D Oon monesti yrittänyt oppia tästä pois ja ”rentoutua”, mutta perhana sentään. Mä oon rennoimillani silloin, kun saan toteuttaa mulle mielekkäitä asioita ja parhaiten ne totetuu, kun vähän suunnittelee :)

      Hyvin valitsit ton lauseen: henkisesti tärkeä karkkipäivä ;) Koska sitä se on mullekin. Fyysisesti karkkipussi viikossa ei varmaan ketää tapa, mutta henkisesti sillä on yllättävän iso ja myönteinen vaikutus. Huomasin sen nyt, kun se on jo monta viikkoa loistanut poissaolollaan.

  12. Olipa kiva lukea Milla sulta tällaista pidempää ja pohtivampaa postausta pitkästä aikaa :)
    Rutiinit on hyväksi kyllä mullekin, joskus voi heittäytyä ”vapaalle”, mutta jossain vaiheessa alkaa kaipaamaan niitä rutiineja jos pidemmän aikaa pitää vaihdetta vapaalla ja sitten huomaakin olevansa energisempi. Pieni irroittautuminen voi siis tehdä hyvää, mutta ei pidemmän päälle :D
    Herkutteölut mullekin kuuluu ehdottomasti rentoutumiseen, silloinhan ne parhaita onkin, kun on aikaa niistä nauttia ja myös kun ne kuuluvat vaikka johonkin spesiaalitilanteeseen :)

    • kiva kuulla :) ja joo mulla toimii kans todistetusti toi, että tietyt rutiinit pitää arjen kasassa. Mut sitten jos liian tarkkaan menee, nii tekee hyvää välillä päästää irti kokonaan ja hetki tehä jotain ihan muuta :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta