kakkoskoti vaihtoon?

Mun oma rakas kotisalini on ennen kaikkea laadukas jumppasali, ihan koko Suomen mittakaavassakin. Ja vaikka siellä on ihan perushyvät salivermeetkin käytettävissä, niin uskon, että jäsenmaksussa näkyy tämä laaja lesmills  -jumppatarjonta sekä mahdollisuus käyttää samalla kortilla puljun kaikkia toimipisteitä ympäri Suomen. Hyvä diili ja laatua jäsenille, ja tästä erinomaisesta laadusta maksankin sen mukaista hintaa. Tilannehan on täll hetkellä sellainen, että mulla on kaikki jumppaaminen tässä valmennuksen aikana poissa kuvioista. Ja nyt kun käyn treenaamassa ainoastaan salin puolella ainakin maaliskuuhun saakka, en näe mitään järkeä maksaa kauheita summia jumppasalistani. Niinpä tein tässä hiljattain ratkaisun, jonka järkevyydestä en kuitenkaan vieläkään ole täysin saletti. Pistin nimittäin oman jumppasalijäsenyyteni tauolle ja vaihdoin valmennuksen ajaksi treenaamaan kotini lähisalille, Wolfille. Wolf toimii fitfarmin yhteistyösalina, joten se tulee mulle halvemmaksi, ja sijaintikin on tosiaan kaikista edullisin kotoani käsin. Sikäli homma onkin ihan järkeenkäypä – en maksa turhaan jumpista kun käyn nyt vain salilla, ja treenisaliksi sain varmasti laadukkaan paikan hyvällä hinnalla. Wolfin keskustan toimipisteen lisäksi saan käyttää vastikää avattua Tampellan Wolfia, ja sinnehän pääsee tägillä sisään joka päivä aamusta iltaan. Eli kaikki hyvin.

IMG_20141220_091902

 

Mutta silti. Siltkin mulla on kauhee jännitys päällä koko ajan. Tiiättekö miks? Siksi, että nyt kun oon käynyt Wolfilla treenailee, nii mun olo on kaikkea muuta kuin normaali. Siis kun normaalisti oon itsevarma treenaaja, pystyn tehdä kovaakin settiä itekseni, enkä anna muiden häiritä mun treenejä. Normaalisti tunnen itseni varmaksi ja vahvaksi ja määrätietoiseksi salilla. Mutta uudella salilla fiilis on jotain ihan muuta. Oon ihan pieni ja amatööri ja epävarma :D Miten ympäristö voikin vaikuttaa niin paljon?! Mulla on sellainen käsitys, että Wolfille on keskittynyt eniten tota oikeeta bodaajakansaa, mutta silmämääräisesti kun katselee ympärille, niin kyllä siellä käy ihan kaikenlaisia ihmisiä. Luulisi, että sovin hyvin joukkoon. Ehkä mä vielä sovinkin? Nyt alkuun olo on tosiaan aina vähän epävarma. En tiedä tarkkaan, mistä löytyy mikäkin tarvittava väline, eikä mulla ole ketään tuttuja ympärillä. Tuntuu jotenkin vähän ulkopuoliselta. Kun ei oo ketään tuttua missään. Vastaanotossakaan ei tervehditä. Niinku omalla salilla tehdään. Oon kai tottunut liian hyvään, koska en oo aiemmin ees antanut minkäänlaista painoarvoa sille, että oman salin vastaanotossa tervehditään joka kerta jokaista salille tulijaa.

Niin, ne salitutut. Tosiaan. Kun salilla käy aktiivisesti ja aina tiettyyn kellonaikaan, tapahtuu väistämättä siten, että ne toiset aktiivitreenaajat tulevat tutuiksi. Ensin ollaan kasvotuttuja, ja jossain välissä siirrytään moikkausasteelle. Ja hyvässä tapauksessa moikkailuasteen jälkeen siirrytään varmistaja-, tsemppari ja venyttelykavereiksi. Mulla on ainakin ihan huomaamatta käynyt siten, että salilla on ne tietyt samat ihmiset, joiden kanssa moikkaillaan. Ja osasta on tullut ihan salikavereita, kun jäädään välillä loppuverkkaan tai venytteleen tai juomaan palkkareita kimpassa. Nää salikaverit on tosiaan sellaisia, etten edes tiedä heidän sukunimiään tai mitään yhteystietoja. Ollaan vaan salilla kamuja. ihan hauskaa. Mutta nyt ei ookkaan hauskaa, kun enhän mä nää näitä salityyppejä enää?! :D KÄÄKS. En tajunnut edes aiemmin, että salitutut on itseasiassa hyvinkin merkittävässä roolissa mun treenaamisessani. Viietän salilla niin paljon aikaa, että sitä voi mielestäni nimittää kakkoskodiksi. Ja ne ihmiset, joita moikkailen tai joiden kanssa treenaan, tekevät salista just mun salin. Ei se olis sama sali ilman sitä tyyppiä, joka aina saapuu kakskytminsaa mun jälkeen ovesta sisään. Eikä ilman sitä typpiä, joka tietää, että teen selkäreeniä sillä tietyllä rusettikahvalla. Tai ilman sitä ihmistä, joka sai mut innostuu voimapyöräilystä! Kuka mulle nyt virnistelee, kun teen niitä kauan harjoiteltuja sarjoja? Ei kukaan :D! Oon ihan yksin uudella salilla.

Okei. Muistan kyllä kun joskus reilu pari vuotta sitten siirryin Fressiltä nykyiselle salilleni. Olin sillonkin ihan yhtä yksin. Ja muistan kun alun siirtymäaikana, kun oli kaksi salijäsenyyttä päällekkäin, menin uudelle salille, mutta treeni ei edes ehtinyt alkaa, kun kipitin häntä koipien välissä takaisin vanhalle salilleni. Koska siellä oli tuvallista ja tuttua. Kaikki. Ihmiset ja laitteet. Ja nyt puhun tästä jumppasalistani yhtä kaihoisasti, kun mitä puhuin Fressistä aikoinaan. Eli sen puolesta voisi uskoa ja toivoa, että ehkä mä saan uusia salituttuja tuolta uudelta salilta? Ehkä sieltäkin löytyy ensin niitä tuttuja kasvoja. Ja sitten moikkailuihmisiä. Ehkä mä joskus tunnen oloni kotoisaksi siellä? Emmätiedä. No, jokatapauksessa, oon jättänyt itelleni nyt kevään suunnitelmat avoimiksi. Jumppajäsenyys on nyt alkuvuodesta tauolla, mutta voin palata kotisalilleni, jos valmennuksen jälkeen tuntuu siltä. Ja jos ei, niin sitten voin irtisanoa jumppajäsenyyden ja jatkaa uudella salillani entistä varmempana treenaajana.

IMG_20141219_183615

 

Tosiaan. Mikään ei ole lukkoonlyötyä. Jätin itselleni mahdollisuuden palata vanhalle salilleni takaisin. Tiiättekö miks? Ehkä arvaatte? Koska BodyJam. En halua tai osaa vieläkään kuvitella, että luopuisin siitä kokonaan :D Halusin kuitenkin olla just tässä hetkessä taloudellisesti viisas ja helpottaa arkeani ja valmennuksen onnistumista käymällä nyt ainakin kokeiluksi hetken aikaa tuolla Wolfilla. Ja tässä tekstissä koitin selventää, kirjoittamalla auki, sitä hassua jännityksen tunnetta, mikä tulee salille mennessä. Sitä kun ei kotisalilla ole. Halusin löytää jotain syitä! Ja tottakai kaikki uusi on aina jännittävää. Mutta onhan tuossa Woflissa oikeasti monta etua etenkin nyt valmennuksen aikana! Se on ihan loistava kuntosali hinta – laatu -suhteeltaan! Ja sijainti tosiaan ihan täydellinen mulle ;) Ja mitä nyt oon tässä pari vuotta aina sillointällöin siellä vieraillut, nii poikkeuksetta porukka treenaa siellä oikeesti kovaa. Ja joka kerta, kun oon käynyt siellä treenaa, nii joku on treenaamassa pt:n kanssa. Tekemisen meiningin voi siis nähdä ja aistia ihan vierestä. Tottakai se vaikuttaa myönteisesti omaankin tekemiseen. Ja käytännössä treenaaminen helpottuu, koska mun treeniohjjelmat on suunniteltu Wolfilla helposti toteutettaviksi. Siis tiiättekö sillain, että esim. supersarjat on rakennettu siten, että välissä ei tarvii kirmata salin toiselta puolelta toiselle, vaan superiin liittyvät laitteet on fiksusti lähekkäin.. Näinhän ei mun kotisalillani tietenkään ole. Ja yks iso etu kävi ilmi myös eräänä epävarmuuden päivänä, kun jäin treenin jälkeen venyttelee. Valmentaja kävi nimittäin vaihtaa kuulumisia ihan yllättäen :) Olinko iloinen. Kyllä!! ;) Siinä hetkessä sain pienen tsempin itelleni, että kyllä tää ratkaisu, olkoonkin sitten vain väliaikainen, on tässä hetkessä parhain mahdollinen.

marraskuu30 (6)

Heräsin siis vasta hiljattain tajuamaan, että salitreenaaminen on jossain määrin mulle kyllä treenin lisäksi sosiaalinen tapahtuma arjessa. Vietän paljon aikaa kavereitten kanssa matkustamalla pidemmälle hyvälle salille bussilla, siinä reissatessa juoruillaan samalla viimeaikojen kuulumiset. Ja salilla ilahdun kyllä aina, jos treeniaikataulut menee sillain, että treenin jälkeen jonku tutun kaa pääsee venyttelee tai palkkareille. Vaikka varsinaisessa treenissä meen mielelläni musat korvilla ja tehden omaa juttuani, niin tykkään kyllä siitä, että on salituttuja, joiden kanssa höpötellä ennen tai jälkeen treenin. Siks mulla varmaan tuleekin hengailtua salilla tai salimatkoilla iso osa illoista. Enkä kerkii koskaa mihkää arki-iltakahvitteluihin mukaan :D haha. Mut tää on mun tyylini. Monenlaista hyvinvointia salilta. Enkä nyt halua antaa sellasta kuvaa, että pääpaino mun salihommissa olis vaan hengailussa. Varmasti tiedättekin, ettei niin ole. Heräsin tässä vaan tajuamaan, että salitutut taitaa tosiaankin olla mulle tärkeitä. Ja ylipäänsä toi sali ympäristönä. Arjen kakkoskoti. Ja tää on nyt niin outoa, kun salilla ei olekaan maailman kotoisin olo.

Mitä mieltä te ootte. en varmaan oo ainut, joka viihtyy saliympäristössä muutenkin ku pelkän treenin ajan? Vai? Käyttekö te vaa heittää setit salilla, ja hoidatte jutustelut jossain muualla? Onks teillä muuten kokemusta salinvaihdosta? Kuinka pian tää kummallinen alkukankeus menee ohi, ja alkaa tuntuu ihan mukavalta ja kotoisalta taas? :D

Milla

13 vastausta artikkeliin “kakkoskoti vaihtoon?”

  1. mää oon käyny salilla viis vuotta ja näin pikasesti laskettuna ollu jäsenenä neljällä eri salilla. Outoa se on aina sen yhen-kaks kertaa ja sitte oon jo ihan ku kotonani. Varsinki nyt ku saleja on takana useampi.

    Aina oon ollu tyytyväinen saliin, mutta mulle tärkeintä on salin sijainti ja hinta. Ensin opiskelijana oli aina semmosen salin jäsen, josta sai parhaan tarjouksen ja nyt kotiäitinä tärkiää on se, että paikka on lähellä ja voin käyä vetään treenin ilman, että matkoihin menee hirveesti aikaa. Toki kotiäitinäkään sitä rahaa ei hirveesti liikaa oo eli edullisuus on edelleen plussaa.

    Mutta siis mää kyllä totun uuteen saliin tosi nopiasti ja treenaan treenini napit korvilla ja yritän vältellä kaikin mahdollisin keinoin kanssakäymistä muiden salilla olijoiden kanssa :D se vaan häirittee jos tutustuu johonki ja sitte se tulee aina jutteleen ku ite haluais vaan vetää treenin ja mennä kotiin. Kuulostaapa epäsosiaaliselta :D ton kyllä on huomannu, että samat ihmiset on aina samaan aikaan mun kanssa vaikkei mulla ees oo mitään logiikkaa siinä, millon sinne meen. Joku ihme yhteinen säännöllinen epäsäännöllisyys treenaamisessa ilmeisesti. :D pelottaa millon ne alkaa moikkailla ja jutella!

    • Suhteellisen usein säkin oot sitten vaihtanut treenipaikkaa! Kiva kun jätit kommenttia. Halusinkin kuulla joltain, että kyllä aina uuteen paikkaan tottuu ;) Ja mitä tulee tohon salihengailuun treenin ulkopuolella, niin ymmärrän täysin sun pointin käydä vaan tekee treenisetti läpi ja lähteä sitten kotiin :D Pointsit siitä, että käyt salilla! Itse kun teen töitä perheiden kanssa, joissa on pieniä lapsia, nii ihmettelen aina välillä, että miten ihmeessä perheelliset oikeesti ehtii muuta tehä ku töitä ja olla niiden lasten kaa arkea pyörittämässä! Ku mulla on melkeinpä kiire jo siinä ku koitan ehtii töihin ja treeneihin ja hoitaa koiraa :D Toki varmasti treenit onkin just tästä syystä epäsäännöllisen säännöllistä – mutta mikäs sen parempi harrastus kun kuntosali! Kun sehän ei oo mitenkään aikaan tai päivään sidottua :)

  2. Kyllä salin vaihtaminen on iso asia! Pari ekaa kertaa menee ihan orpona, sitten alkaa tajuta missä laitteet on, mutta että olo on kotoisa, niin kyllä siihen useampi kuukausi menee. Treenaan aikaisin aamulla ja silloin on yleensä aina samat naamat eikä kovin paljon porukkaa, niin moikkailu alkaayleensä aika pian. Mun mielestä se on kivaa ja voi siinä pari sanaa muutenkin vaihtaa. Nyt onkin jännät hetket, kun oon just vaihtamassa salia, eikä yhtään tiedä millasta porukkaa siellä uudessa sit käy! Jos kukaan ei moikkaakaan, vaan yrmistelevät vaan :D

    • Aamusalilla muuten tulee pienemmällä kynnyksellä moikattua ihmisiä! Ehkä johtuu siitä, että olis ihan hassua mennä pukkariin sanomatta sanaakaan, jos salin ainoot ihmiset on siellä :D mut sit taas iltapäivisin siell menee ja tulee koko ajan porukkaa… Hauska, et sullakin on nyt salinvaihto just tulossa! Toivottavasti saadaa kumpikin kivat uudet kakkoskodit ;)

  3. Mulle salin vaihto on aina stressin paikka. Syynä se, että laitteiden sijainti on eri ja muutenkin se tietty salifiilis puuttuu aina uudessa paikassa. Tuntuu, että kaikki vähän katsoo kun on uusi jne. Vaikka eihän kukaan edes varmaan tajua, että toi on uus treenari! :D Ainakaan noilla ketjusaleilla millä itse käyn niin luulen, että siellä on muutama muukin uusi eikä ketään kiinnosta tommoset asiat :D Mä oon Helsinkiin muuton jälkeen vaihtanut salia kolme kertaa ja joka kerta syynä on ollut sen sijainti kotiin nähden. Nyt olen tosi tyytyväinen välimatkaan; kotoa menee kävellen vajaat 10min. salille ja fillarilla alta 5min. :) Itsellä uuteen saliin kotiutuminen vie semmoisen kuukauden päivät, joten älä huoli – kohta Wolf tuntuu kodilta! ;) Itse en pahemmin juttele kanssatreenareiden kanssa, mutta noudatan toki salietikettiä ja juttelen jos joku juttelee. Paitsi kesken sarjan! Sitä en meinaan siedä jos joku tulee rupattelee tai muuten säätää kesken treenin! Tätä tapahtuu kyllä tosi tosi harvoin, onneksi ;)

    • just nimenomaan se salifiilis, mikä tekee omasta salista tutun ja turvallisen, nii puuttuu aluksi sieltä uudelta salilta! Mäki mietin vähä pelko persauksissa, että näytän varmaa just siltä ku otsassa olis liimattuna teksti ”UUSI TÄÄLLÄ; HELP” :D Mutta eihän tosiasiassa kukaan mua siellä kattele. Ja wolfilla nyt ainaki porukka treenaa eikä kuikuile muita. Mulla itseasiassa kävi just yks päivä tällä viikolla sillai, että joku vanhempi patu tuli juttelee mulle kesken sarjan. Tein superina jalkoja ja kuulokkeet korvilla, nii siinä se hössötti vieressä jotain, mut tajus sit onneks odottaa juttujensa kanssa mun tauolle saakka :D haha.

      Kiitos tsempeistä!

  4. Jokainen on oman elämänsä tähti. Vaihdoin salia, ja viihdyn paremmin. Pidän siitä, että laiteitta on oikeasti käytetty ja niillä on tehty tuloksia. Ennenkaikkea kun tilaa on paljon, sekin jo luo ihanan tunteen. (harvoin mikään laite on varattu mihin aiot mennä) Vaihdon jälkeen voi palata aina takas, koska vuodet menee niin nopeaa. Olen löytänyt paljon salituttuja, samat tyypit on samaan aikaan useimmiten salilla. Meidän salilla menee monta ryhmäliikuntaa, mm. attack ja jam, mutta itse olen vain salin puolella raudan parissa. :) Kyllä totut, varsinkin jos päivässä salisi on suurinpiirtein samaan aikaan niin alat tapaamaan ihmisiä, jotka myös käy samaan aikaan siellä.

    • toi on kyllä totta, että treenaaminen on niin paljon miellyttävämpää, kun on tilaa tehdä! Etenki jos on paljon supereita ohjelmassa, nii vitsit menee järki, kun joku aina ehtii viiä just sen laitteen, jonne olisit suoraa edellisestä liikkeestä kirmaamassa :s AI meneekö teijänki salilla jami?! En tienny! Missä sä käyt? Mä luulin, että gogo on ainoa, jossa menee jamia Tampereella. Jajoo, mä käyn aina siinä 17-19 välillä, nii sillai kyllä niitä tuttuja naamoja alkaa varmasti pikkuhiljaa tulla tuollakin :)

  5. Jokainen joka tulee Wolffille niin on samoilla fiiliksillä eka! Minä olin myös. :D Siellä on ihan oma tunnelmansa ja kestää hetki sopeutua joukkoon. Mutta siihen tottuu ja nyt kun oon siellä toista vuotta käynyt, en voisi enää vaihtaakkaan pois. Rohkeesti vaan ;)

    sonjakorpela.fitfashion.fi

    • okeeei, kiva kuulla ;) Ehkä mäki joskus totun vielä! Annan sille ainakin nyt mahdollisuuden nii kattellaa, miten mieli muuttuu :)

  6. Ymmärrän kyllä sun fiiliksiä, sillä itse oon niin kiintynyt Gogolla kävijä, etten voisi harkitakaan salin vaihtoa. Mulle just ihmisten tapaaminen on niin tärkeä osa koko treenaamista, että kokisin varmasti samanlaista orpoutta jos joutuisin vaihtaan salia. Toivottavasti teet vielä come backin Gogolle :)

    • mullekin toi kiintymys iski tajuntaan vasta siinä vaiheessa, kun hokasin, että pakko vaan pistää jäsenyys tauolle – ei pysty heti irtisanoutua kokonaan! Voi hyvinkin olla, että keväällä tuun takaisin, kun valmennusjakso loppuu :) Bodyjam ja salitutu on niin tärkeitä kumminki!

  7. Vaihdoin ite kanssa Gogolta kesällä pois.. Olinkohan Gogolla yhteensä jopa 6 vuotta(?) joten siirryin jännäkakka housussa uudelle salille ihan vain motivaatiopuutteen vuoksi.. Siirryin siinä mielessä vielä ”pahimaan aikaan” että kaikkien dieetit oli loppusuoralla niin siellä kaikilla paisto lihakset ja rasva% oli pienet, siinä tunsi ittensä todellakin kuntoilijaksi.. haha. Mutta anyway, mulla meni about kuukausi jotta sitä alko tunteen sen omaks salikseen eikä olo ollut kun vierailijalla ja hyvin oon sen jälkeen viihtyny enkä kyllä vaihtas enää takasin Gogolle. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta