merry fitness

Onko joulua ilman suklaata? Koko tähänastisen elämäni olisin vastannut, että ei ole. Ei todellakaan. Suklaa on varmasti mun suurin herkkuni, ja jouluhan on siinä mielessä mahtava juhla, että silloin kuuluu syödä suklaata. Ainakin sitä on tarjolla  joka paikassa: lahjapaketeissa, työpaikan kahvihuoneessa, kuntosalin respassa ja varmaan abut jokaisessa kodissa. Ja vaikkei suklaasta niin välittäisikään, uskon, että monen tulee maistettua edes yksi konvehti? Tai pala joulusuklaata? Ja ne, jotka rakastavat suklaata, minä mukaan lukien, syövät sitä oikeutetusti joka päivä. Monta konvehtia. Ihan vaan, koska jouluna saa, ja vähän kuuluukin ;) No, en tietenkään tiedä varmaksi, mutta itse ainakin olen toiminut näin joka vuosi. Ja oon jakanut vertaistukea kavereiden kanssa. Jouluna tulee usein vedettyä suklaaöverit. Vuoden suklaakiintiö muka täyteen. Vaikka oikeasti ne maistuvat tammikuussa taas. Mutta tiiättekös mitä. Tänä vuonna kaikki olikin omalla kohdallani toisin – en syönyt ainuttakaan grammaa suklaata! Haistelin kyllä. Ja pistin niitä tarjolle muille. Mutta oma saldoni oli täysi nolla.

joulukuu26 (13)

joulukuu26 (32)

Sen lisäksi, että suklaasaldoni näytti nollaa, tein jotain muutakin omalla kohdallani täysin poikkeuksellista. Tänä vuonna kävin nimittäin myös treenaamassa jouluaattona. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Tavallisesti ollaan reissattu aaton aamupuuron jälkeen sukulaisten luo, mutta koska tänä vuonna kaikki oli eri tavalla, vietinkin joulua kotona. Ja lähdin aamulla ensimmäisenä salille. Kuinka arkista jotenkin :D Mutta koska treenipäiviä on viikossa neljä, ja sali oli kiinni torstaina, oli vähän niin kuin pakkorako käydä tekemässä jalkatreeni keskiviikkona. Jos olisin jättänyt jalkatreenin perjantaille, olisi toinen jalkasetti vähän liian pian odottamassa sunnuntailla. Ja olihan se ihan mukava huomata, kuinka moni muukin oli lähtenyt sporttailemaan aattoaamuna. Kuulin itseasiassa, että jollakin saattaa olla ihan perinteenä, että käy aattona aamulla ensin urheilemassa, ja sitten käpertyy kotikoloon joulun pyhistä ja kiireettömyydestä nauttimaan. Ei hassumpi ajatus sekään.

joulukuu26 (27)

joulukuu26 (26) joulukuu26 (25)

 

Tänä vuonna joulu oli siis sikäli erilainen aiempiin vuosiin verrattuna, että kävin treenaamassa aattona, kieltäydyin kaikista suklaahoukutuksista ja vietin aattoa kotona. Ainiin, ja Elmerikin oli lähtenyt mökille aatoksi! Kaikki perinteet rikottuna :D Mutta ehkä ensi vuonna taas eri tavalla. Sikäli tämä erilainen joulu osui hyvään kohtaan, koska kotona ja oman perheen kanssa kaikki tämä oli paljon helpompaa, kuin poissa kotoa esimerkiksi sukulaisilla kyläillessä.

Niin, ai mikä tämä?

Omien tavoitteiden eteen toimiminen. Kuten tiedätte, olen aloittanut kuukausi takaperin oman valmennusprojektini. Tiesin jo tähän ryhtyessä, että projektin aikana vastaan tulee joulu. Mun suklaajuhlani. Ja vastaan tulee myös monenlaisia muita pippaloita ja hippaloita. Mutta tulkoot. Tämä valmennus on tarkkaan mietitty ja pohdittu ennen aloittamista. Ja oon niin täysin sitoutunut ja motivoitunut toimimaan tavoitteideni eteen, että joulustakin selvittiin kunnialla :) Ja jotta kukaan ei nyt saa käsitystä, että olen joku ärsyttävä wannabefitnessmuikki, niin pakko sanoa, että tavallisesti olen siis todellakin sitä mieltä, että jouluna on ihanaa syödä hyvin ja etenkin vedellä sitä suklaata. Mieluiten sohvalla maaten ja niin monta rasiaa kun vaan ehtii kaikkien överiällötyskohtausten välissä. Tavallisesti teenkin niin joka vuosi. Ja oikein hyvällä mielellä. Enkä todellakaan halua tällä tekstilläni filosofisoida tai pröystäillä, että kylläpä tässä ollaan nyt parempaa kansaa, kun on syöty parsaa koko joulu :D Ei, hyi! Pois se tästä blogista. Mun ajatukseni tämän tekstin takana ei missään muodossa ollut se. Vaan halusin päiväkirjanomaisesti, kuten tähänkin saakka, kuvata omaa arkeani ja juhlaani. Ja jostain oon saanut nyt ihan tosi kovan innostuksen ja motivaation tähän kroppaprojektiin. Niin kovan, että hankin itselleni valmentajan. Ja siitä syystä tänä jouluna tein erilaisia valintoja. On jotenkin hienoa huomata itsestä, että sisäinen motivaatio oikeasti kantaa tälläiselläkin suklaahiirellä niin vahvasti, että joulun herkuista jättäytyminen ei tunnu edes pahalta :D Ensi vuonna saatan lukea tätä, ja ihmetellä, että mikähän ihme mua oikein vaivasi :D Mutta tänä vuonna näin, ensi vuonna ehkä ihan toisinpäin.

joulukuu26 (15)

Ja rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että sain itseasiassa valmentajalta luvan syödä aattona yhden aterian vapaammin. Mutta koska en tykkää jouluruuasta, eikä omat ruuat vaatineet minkäänlaisia kikkailuja tai ponnisteluja, päätin säästää tämän valttikortin, ja käyttää sen parin viikon kuluttua. Mulla on silloin tiedossa hyvän ystäväni häät, ja koen, että olisi vähän hankalaa ja jopa noloa syödä häissä omia eväitä, joten ajattelin syödä vapaa-ateriani juhlavasti silloin :) Ja vaikka ruokailut ei nyt menneet ihan joulun perinteen mukaan, niin oli meillä onneksi muita meidän perheen perinteisiä juttuja. Syötiin yhdessä, jaettiin lahjat ja pelattiin lautapelejä. Pelailtiin monta tuntia ja oli kyllä hupaisaa. Vedet valui silmistä kun nauratti niin paljon. Koska onhan tässä perheessä aika fiksua porukkaa, jos vastaukset on jotain viiden ja miljoonan väliltä ;)joulukuu26 (19)

 

Toivottavasti sä sait viettää mukavaa joulua! Aatto ja joulupäivä meni yllättävänkin nopeasti ohi. Onneksi. Mulle riitti kyllä nuo kaksi pyhää, ja tänää pääseekin taas viilettämään omia juttuja, kun sali on auki ja ihmisiäkin jo liikenteessä. Kiva viikko, kun on näin monta vapaata :)!

Milla

2 vastausta artikkeliin “merry fitness”

  1. Hienoa. Minä en kyennyt olemaan syömättä suklaata. Mätin niitä kaksin käsin ja hyvällä omallatunnolla. Tammikuussa sit uusi alku

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta