punttia vai jumppaa?

Kuten ehkä ootte blogia seuraillessa huomanneet, mun treeniviikkoni ovat vuosien varrella pikkuhiljaa muuttuneet salipainotteisimmiksi. Vielä blogin alkuaikoina, eli syksyllä 2o12, kävin ainoastaan jumpassa. Bodypump taisi olla mun viikon ainut  ’lihaskuntoiluni’ ja muuten vetelin monta tuntia aerobista tykitystä joka viikkoa. Les Millsiä tietysti! Koska tykkäsin ja tykkään edelleenkin konseptista niin kovasti. Toivoin kuitenkin pitkään, puoliksi salaakin, että oppisin käymään salilla. Ja salihommat aloitettuani toivoin, että oppisin olemaan siellä kuin kotonani, ikään kuin treenaamaan ilman huolta siitä, että pelkää muiden katseita. Etten häpeäisi sitä, että yritän nyt tässä puolihuomaamattomasti vähän reenata salilla. Onnistuinkin siinä. Ja kirjoitin muita samanlaisessa tilanteessa olevia kannustaakseni tämän tekstin: Kuinka selättää saliepelko?  Ja kaikkien näidenn alkutaipaleen vaiheiden jälkeen, kun vihdoin olin tullut salitreenin kanssa kaveriksi, toivoin, että saisin vieläpä tuloksiakin treenilläni. Eihän pelkkä salilla käyminen riittänyt, vaan olishan se kiva saada jotain aikaiseksikin ;) Koen, että tässäkin tavoitteessa on tultu eteenpäin. Oon saanu vähä kroppaa muokattua salihommien kautta ;) cool!

Viime syksynä otin askelen taas eteenpäin. Lopetin kokonaan jumppailut, ja hankin valmentajan, joka veisi mun salitreenin täysin uudelle tasolle! Ja onkin olemassa eräs asia, jota oon miettinyt valmennuspäätöksen tehtyäni, marraskuun lopulta saakka. Nimittäin se, oonkohan mä vielä valmennusjakson jälkeenkin jumppamuikki? Vai alanko jossain vaiheessa ajatella, että salihommat on paras tapa treenata, ja jätän kokonaan jumpalla pomppimiset? Mikä on mun treenitulevaisuuteni? Mistä mä tiiän sen? Tai koska? Mä toivoin valmennukseen ryhtyessäni, että saisin sellaisen salikipinän, että muut lajit jäisivät punttailun varjoon. Saattaisin jopa vaihtaa kokonaan kotisaliltani pois, ja maksaa ainoastaan siis siitä kuntosalista.. Tämä asia tuli nyt mieleeni, kun palasin tarkastelemaan alussa muodostamiani tavoitteita sekä ajatuksia.

tammikuu11 (13)

 

Ja missä mennään tällä hetkellä? Jos nyt  kerron mun pienen toiveeni näin jakson puolivälissä. Niin mä toivoisin edelleenkin, että valmennusjakso kiinnittäisi mut niin vahvasti tähän lajiin, että mun sisäinen motivaatio olisi niin kova, etten välittäisi sotkea treeniviikkoja kaikilla muilla lajeilla, jotka väistämättä vaikuttavat salitreeniin. Koska haluaisin pystyä pitämään jatkossakin treeniviikkoni näin optimaalisen tasapainoisina, kuin ne nyt ovat! Sillä vasta nyt oon huomannut oikeasti, miten paljon paremmin ja fiksummin ja helpommin treenit kulkee, kun ei pompi ylimääräistä. Se nyt vaan on totuus. Tää neljä salitreeniä on tosi iso muutos verrattuna mun mihinkään aiempiin treenivuosiin, mutta jotenkin oon aika innoissani tästä! Ja tällä hetkellähän mun kotisalini, eli jumppasalini, jäsenyys on tauolla. Kuten aiemmin oon kertonutkin. Käyn nyt treenaamassa pelkästään Wolfilla. Siellä mulla ei oo muuta mahdollisuutta kuin käydä salilla. Keskittyä siihen kunnolla, kun oon siitä nyt maksanutkin ja kaiken intohimoni laittanut peliin ;) Ja tästä tekemästäni valinnasta oon kyllä löytänyt monta hyvää puolta, etenkin näin valmennusjakson aikana. Vaikka aluksi oman salin tauolle pistäminen arveluttikin.. Mutta oon jo nyt alkanut miettiä, että mitäs sitten tämän jälkeen? Mun ensisijainen ajatukseni ja toiveeni on tietenkin jatkaa valmennusta ainakin kesään saakka. Tää on niin mun juttuni, jos jokin. Mutta jos mun varani ei anna myöden jatkaa valmennusta, mitä mä sitten teen?! Siirrynkö mä takaisin kotisalilleni ja palaan takaisin sekametelitreenailuun? Pari jumppaa ja muutama sali viikossa? Sitäkö?

Tällä hetkellä ajatus ei houkuta mitenkään suuresti.  Koska just nyt muun treeniviikot on toimivia. Suunnitelmallisuuden ansiosta oon palautunut hyvin treeneistä, ja lepoon tulee muutenkin  panostettua enemmän. Ja sitä kautta tuntuu, että itse treenissäkin on enemmän tehoja. Oon saanut progressiivisesti nostettua treenipainoja jo nyt monessa kohdassa ylöspäin! Oon saanu tuloksia. Ja kaikki toimii. Oon vihdoin siinä tilanteessa, että treenaan oikeasti kunnolla tosissaan salilla. Osaan treenata. Ja uskallan. Ja mulla on motivaatio kohdillaan ja kaikki edellytykset muutenkin tässä arjessa toimia tavoitteellisen treenin puolesta. Mä tykkään tästä hommasta!

Ehkä mä jäänkin Wolfille ja jatkan salitreenailua niin kuin nyttenkin. Vaikken valmennusta voisikaan jatkaa sen pidemmälle.

Ainiii. Mutta on yksi asia, jonka vuoksi kotisalilleni palaaminen ei ole ehdoton ei-vaihtoehto. Arvaatte ehkä? Multa nimittäin puuttuu yksi tärkeä asia – treenikamut! Oon koko tän valmennuksen ajan treenannut yksin. Ja musta on tylsää, ettei mulla ole salilla kaveria, jonka kanssa jäädä venyttelee tai juoruilee pukkariin treenien jälkeen. Ei ole edes niitä moikkailukavereita. Ei pientä innostusta ilmassa salille mennessäni, että keitähän tuttuja siellä tulee vastaan. Niin vähän on yksinäistä jotenkin verrattuna kotisaliin. Ja mun arjessani tää tarkoittaa myös sitä, että oon ylipäätään nähnyt paljon vähemmän kavereita. Koska en ole mikään kahvittelija tai kyläilijäihminen, niin kavereitten treffailut nyt vaan tulee sovittua treenien ympärille usein. Ja nyt kun sitä mahdollisuutta ei ole, on mun sosiaalinen elämäkin ollut vähäisempää arkisin. Hassu oivallus.

Eli ehkä mä palaankin vielä jumppasalilleni.

Jumppasalini tärkeä etu Wolfiin nähden on kavereitten lisäksi se yksi juttu. Sen varmasti tiedättekin.Se juttu, minkä vuoksi en ole varma, voinko koskaan kokonaan vaihtaa omalta saliltani pois.  Mun kaikista rakkain aerobinen lajini – BodyJam <3 Rehellisesti sanottuna mulla on ihan vähän ikävä sitä! Tai nimenomaan sitä fiilistä, mikä tulee, kun musiikki soi täysillä ja voi vaan jammailla jotain koreoo jonka on ehtinyt opetella hyvin. Nauttia musiikista ja liikkumisesta yhdessä! :) Kaveri lähetti tämmösen kuvan mulle viikko takaperin. Voiko ihminen näyttää onnelliselta :D Vähä jumppamusaa laittamassa ;)

tammikuu13 (9)

Eli kysymys kuuluukin. Tuleeko musta salimuikki vai oonko mä ikuisesti myös jumppamuikki?! En itsekään osaa vastata tähän ;) Ehkä mun ei tarviikaan. Eikä teidänkään tarvii. Aika sen näyttää. Tällä hetkellä mä toivoisin, että salihommat veisi mut niin mukanaan, että voisin jatkossakin käyttää vain yhtä salia ja treenata ilman aikatauluja. On meinaa rentoa, kun ei oo koskaan kiire millekään tietylle tunnille! Ei tarvii kriiseillä työvuoroja, kun ei ehdi bodyjamiin, eikä tarvii suunnitella muita treenejä sen mukaan, että olisi esim. jalkojen puolesta tanssikunnossa juuri sinä kyseisenä päivänä, kun menee joku hyvä jami. Mutta tällä hetkellä musta myös samaan aikaan tuntuu, että valmennuksen jälkeen jatkan vielä jammailuja, koska en oo ainakaan toistaiseksi valmis päästämään siitä irti. Eikä kyllä onneks tarviikkaa ;) Kaikkien valintojen takana kulkee kumminkin se oma fiilis. Mitä huvittaa eniten tehdä ja mistä saa iloa. Niin sitähän mä teen. Olkootkin sitten, että se vaatii kahdella eri salilla käymistä tai rahallista panostamista. Haluun kuitenkin tehdä sitä, mistä eniten saan iloa. Ja mä saan kyllä sekä punttailusta että tanssimisesta. Kummastakin. Ainakin tällä hetkellä. Katsotaan, mikä tilanne on keväämmällä. Halusin nyt tuoda tän hetkiset fiilikset näkyviin, niin helpompi palata sitten myöhemmin. Näähän on muutenkin näitä elämän vaikeita asioita, joita sietää pohtia. haha. Vai mitä!

Onks siellä ruudun toisella puolen joku, joka tunnistaa itsensä tästä kuviosta? On ensin ollut hullu jumppamuikki, mutta sitten siirtynyt kokonaan salihommien puolelle? Voiko niin tapahtua?! Missä vaiheessa sen huomaa, että muutos on tapahtunut? Vai sopiiko mulle kuitenki parhaiten olla punttimuikki joka käy jammailee sillontällön ;)

 Ainiiii. Vitsit tää biisi on hyvä. Tää on jo viime vuoden listoilta, mutta jotenkin iskenyt nyt ihan mun maailmaani ja kuuntelen sitä koko ajan vaa repeatilla?!<3

Milla

6 vastausta artikkeliin “punttia vai jumppaa?”

  1. Moikka! Mulla on samoja fiilkiksiä kun sullakin! Oon ihan täysin Les Mills koukussa, en voi olla ilman viikottaista Combattia ja Grit Strengthtiä. Mut lisäks on vielä pakko käydä reenaamassa jalkoja, olkapäitä, rintaa, selkää.. nii ei meinaa aika riittää kaikkeen! Ja kun aerobistakin pitäs johonkin väliin tunkea. :D Eli tällästä sekametelisoppaa mun treeniviikot on. Salilla kun yksin puserrat hauiskääntöjä ja jalkaprässiä, niin fiilis on tosi korkeella, kun ylität ittes. Mut fiilis on myös tosi korkeella, kun potkit ja isket combatissa. :D

    • ai sä oot combattii ja grittii jääny koukkuun! haha. Mulla toi jami on semmonen, mistä tykkään ihan hullusti <3 Mut sit kun toi salihomma on semmosta, että tarvii vähä jaotella eri päiville, ja palautuminenkin vaatii vähän enemmän aikaa nii sekametelihän tässä tulee :D Mut niinku sanoit - fiilisipohjalta. Toimii varmasti oikein hyvin sillä tavalla. Eikä oo ainakaa samanlaisia treeniviikkoja ;)

  2. Musta jumpat ja salitreeni tukevat älyttömän hyvin toisiaan. Tommonen sekamelska tuo mitä erilaisimpia ärsykkeitä viikoittain. Selkäni on esim BodyCombatin jälkeen on tosi arka muutaman päivän, tälläsitä tuntumaa yläselkään en aina saa jopa salitreenillä :)

    • jos tavoitteena on olla hyvässä kunnossa, niin sekametelitreenillä saa kyllä monipuolisesti erilaisia treenejä mahdutettua viikkoon :) Ja oon kyllä samaa mieltä, että combatissa saa yläselän niin jumiin, ettei oo salilla kuultukkaa ;) Mutta mitä ominaisuuksia haluaakaan sitten kehittää, niin sen mukaan tarvii vähän valikoida noita treenejäkin :)

  3. Luin vasta nyt tän postauksen, mutta pakko jättää kommentti kun tää oli täynnä hyviä ajatuksia. Tuli myös mieleen et kun silloin joululomalla puhuttiin et menis posettelemaan yhdessä, niin vois mennä myös treenaan yhdessä joskus viikonloppuisin kun oon Treellä :) mäkin meinaan tykkään et salilla on ainakin välillä kaveri mukana et saa molemmille varmistajan ja pääsee just purkaan fiiliksiä treenin jälkeen :)

    • kiitos, kiva kun jätit kommentin :) pistä ihmeessä viestiä, jos koska tahansa oot treella ja treenailemassa. Olis kiva mennä samaa aikaa :-))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta