valmennuksessa, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä

Ja niin punnittiin uskoni valmennukseen. Nimittäin tammikuun aikana.

Tavallisesti, kun oon kipeänä, flunssat sun muut menee kohdallani todella nopeasti ohi. Selviän pääsääntöisesti alle viikossa sairastumisesta takaisin normaaliarkeen. Eikä mulla oo koskaan mitään pitkittyneitä tauteja tai jälkisairauksia. Paitsi tällä kertaa. Tammikuu on todellakin näyttänyt huonot puolensa, sillä en oo oikeastaan päässyt koko vuonna vielä kunnolla treenaamaan. No, tiedättehän te sen, koska oon asiasta täälläkin aina silloin tällöin maininnut. Tietysti. Koska mitä kirjoitettavaa mulla olisi päiväkirjanomaiseen treeniblogiin, kun en pääse treenaamaan? Niinpä, aika vähän on ollut. Kun luonnollisestikin parhaat kirjotusfiilikset tulee juurikin noiden treenimotivaatioiden ja -kokemusten kautta ;) Uusivuosi korkattiin vessan lattialla maaten, sitten koitti suunniteltu kevyt viikko, eli taukoa salilta. Kevyen viikon lopussa sairastuin ihan tavalliseen flunssaan, jonka kanssa on elelty siitä asti paremman huomisen toivossa. Tiiättekö sen tunteen, kun pitää vielä yhden lepopäivän ja hengailee vaan iisisti kotona, koska ”jos huomenna olisin sitten treenikunnossa taas”. Niinpä. Oon tehnyt sitä nyt parisen viikkoa ainakin. Elänyt ”jos huomenna sitten” -elämää.  Ja käynyt välissä kokeilemassakin treenejä, mutta ei oo kulkenut. Mutta nyt, vihdoin, tammikuun loppua kohti musta tuntuu, että saatan olla terveiden kirjoissa! Niinku oikeesti!

tammikuu22 (3)

Ja miten mun uskoni valmennukseen on joutunut punnituksi ja sitä kautta todistetuksi, niin nimenomaan sen mulle hankalamman asian kanssa – eli syömisten kanssa. Valmennukseen liittyy siis sekä treeni- että ruokaohjelma. Ja treenaaminenhan on mulle parasta vapaa-ajan viettoa, eikä mulla ole koskaan ollut mitään ongelmia saada tehtyä kaikkia ohjeistettuja treenejä. Ruuat sen sijaan on saattanut joskus aiheuttaa kysymyksiä, pohdintoja ja houkutuksia. Jopa käytännön hankaluuksia. Ja nyt, kun en oo päässyt moneen viikkoon kunnolla salille, on käsillä ollut tilanne, jossa joskus olisin saattanut olla epämotivoitunut toteuttamaan ruokavaliota. Mutta tällä kertaa en ole edes miettinyt, ettenkö söisi ohjeen mukaan. Oon jotenkin niin ihmeissäni itsekin tästä mun sisäisestä motivaatiosta koko valmennusjuttua kohtaan!? Siis tottakai mä tiesin, että täysillä lähden tekemään nyt kun mennään. Mutta tämmöinen pitkä (siis omalla kohdallani pitkä) sairastelujakso ja tauko treeneistä olisi saattanut hyvinkin laukaista jonkun harmituksen syömistä kohtaan ja oikean ruuan sijaan olisin voinut hyvin kuvitella, että vähintäänkin mielikuvissani ruokkisin itseäni suklaalla. ”Koska miksi syödä ruokaa, kun ei edes liiku, kun voisi syödä hyvää suklaata, että olis ainakin hyvä mieli.” Mutta ei. Oon syönyt kaikki ruokani ohjeen mukaan. Ja ehkä sen takia ei ole mitään mielitekoja ollutkaan. Ja osittain varmaan sen ansiosta parannuin edes nyt. Hyvä minä!

Oon siis käynyt nyt kokeilemassa treenejä. Voimatasot ei todellakaan ole vielä sitä, mitä ne oli joulukuussa. Ja kroppa tuntuu vähän tahmealta jotenkin. Sairastelun jälkeen kyllä on monesti sellainen raskas ja vähän kömpelökin olo. Kroppa on kerännyt nestettä, mutta silti tuntuu, ettei vielä hikoiluta kunnolla :D Ja toisaalta, kun voimatasot ei oo ihan huipussaan, niin ei siitä nyt ihan voittajafiilis jää käteen, vaikka kuinka muuten happi kulkis ja flunssat ois poissa :D Mutta no, tammikuu on vasta lopuillaan, joten mulla on hyvää aikaa vielä ottaa valmennuksesta tehoja irti ja treenata kohti tulevaa kesää ;) Ja tosiaan, on noita pt-treenejä lähes joka viikolle tiedossa, kun nimenomaisesta syystä johtuen en oo päässyt niitä nyt käyttämään. Että eiköhän tästä nousta taas! :) Nyt on kyllä hyvä fiilis siitä, että oon treenitauosta huolimatta pitänyt kaikesta muusta ohjelmaan liittyvästä kiinni. Oon syönyt kunnolla ja levännyt tarpeeksi. Seuraavaksi odotellaakin niitä tän vuoden ekoja lihasjumeja saapuvaksi. Ihan mielellään, kiitoos! ;) Ja vähä näitä ruhjeita olkapäihinki. Saa tulla. Mitä vaa! Ku kerran voi taas treenata ;)

tammikuu22 (4)

Ainiin, oisko kellään halua ja tarvetta tolle kuvassa olevalle Niken punaiselle treenitopille? Kokoa S ja sisäänommeltu liiviosa. Oon kasvanut niin hurjan isoksi, ettei toi mahdu enää mulle :’D On aika vähän käytetty, eli suomekssanottuna hyväkuntoinen. Tossa edessä on niken logo ja selkä on vähän semmonen painijanselkätyylinen. Voisin jollain viidellätoista eurolla sen postittaa jos joku tahtoo? :)

IMG_20131208_130139

Milla

6 vastausta artikkeliin “valmennuksessa, niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä”

  1. Heippa!

    Voisin olla kiinnostunut tuosta topista :) Olisiko sinulla siitä vielä parempaa kuvaa, selästäkin? Voit laittaa ne vaikka suoraan sähköpostiini, mikäli toppi siis edelleen vapaana :)

    Ihanaa viikonloppua sinulle! :)

    • moi! mä pistän sulle s-postia kun pääsen töistä eli tos kuuden jälkeen :)

  2. Niin tuttu tunne toi ”Huomenna sitten”-elämä! Hassua, että sullei pitkity taudit, vaikka ootkin astmaatikko…lääkäri nimittäin juuri sen takia alun perin laitto mut astmatestiin :) Kävin itekin pidemmän ”tauon” (vajaan 2kk sisään 2 salitreeniä) jälkeen treenaamassa ”kunnolla”, mut eihän ne lihakset olis millään tehneet yhteistyötä, kuin olis kohmeessa tai jotain :D Ehkä ne vielä meillä molemmilla herää talviuniltaan ;)

    Peukku ruokavaliolle, hyvä Milla! <3

    http://lungelady.blogspot.fi

    • sulla onkin ollu pitkä tauko :sdf yff. Uskon, että tuntu vähä talvihorrokselta lihaksissa :D Mut toivotaa, että tää tästä taas kevättä kohti kummallakin lähtee sujumaan! Tervetuloa lihasjumit ;)

  3. Kyllä ne lihakset sieltä pikkuhiljaa heräilee ja saat pumpin taas päälle :)

    • nimenomaan! Nyt ne on ihan tyhjät ja näytä ihan pullasorsaruipelolta :’D Mut pikkuhiljaa taas!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta