kaupanpäällisenä kesäkunto!

”Pitäisköhän aloittaa joku kesäkuntoprokkis? Eiku ainiii, mullahan on jo  semmonen meneillään! ;)”

Vitsit, mikä lamppujen syttyminen taas. Oikein oivallus. Tajusin viime viikolla erään ilahduttavan asian: kevät lähenee. Okei, mennään vasta tammikuun loppua, mutta se on jo miljoonasti mukavampaa aikaa, kuin esimerkiksi marraskuu. Kevääseen kun on tammikuusta paljon lyhyempi matka, kuin esimerkiksi syksykuukausista käsin. Ja itsehän olen vähä heikko elämään hetkessä näin pimeään vuodenaikaan. Treenaan ja käyn töissä ja vietän viikonloppuisin sosiaalista elämää. Mutta ihan voin rehellisesti myöntää, että se kaikista elämäniloisin vaihe on todellakin kevät ja kesä. Ja se pieni juttu, mikä mua ilahduttaa  just tässä hetkessä, on valo. Ja pitenevät päivät. Se, että iltapäivisin, kun pääsee töistä, on vielä valoisaa! Vielä joitain viikkoja takaperin vain aamuvuorosta päästessä oli valoisaa. Nyt sitä on jo välivuoroistakin päästessä. Tykkään!

tammikuu26 (2)

Mulla tuli tästä valoilmiöstä semmonen motivaationtäyteinen olotila taas. Tiiättekö sen fiiliksen, mikä yleensä tulee joskus aivan keväällä. Kun mieleen iskee todellisuus siitä, että kohta saisi taas käyttää vähemmän vaatetta. Shortseja, mekkoja, hameita ja toppeja.  Onhan noita, mutta hitsi vie – se kesäkunto?! :D Niinpä. Mä oon ainaki joka kesä kriiseillyt enemmän tai vähemmän biitsikuntoani. Mutta tajusin tossa ihan yhtäkkiä, että perhana sentää, tänä vuonna mun ei ehkä tarvii kriiseillä sitäkään vähää! Mähän oon aloittanut mun kesäkunnon 2015 metsästämisen tavallaan jo viime syksynä :’D Ensin Lite ja siihen perään valmennusjakso. Enkä nyt tarkoita, että tässä treenattais ainoastaan joku kesäkunto mielessä. Ei todellakaan. Mutta veikkaan, että jos melkein vuoden ajan syö kaikki ruokansa puntarin kautta ja treenaa fiksusti salihommissa, niin ei tässä nyt ainakaa edellisvuosia pahemmassa kunnossa olla :D Ei voi millään olla!

Huvittavaa tässä mun oivalluksessani oli se, että en edes tajunnut sitä ensin itse. Kaikki lähti siitä, kun sovittelin tossa yks päivä kaikkia reivikuteita winterwonderlandia varten, ja kävin samalla myös shortsivarastoni läpi. Ja ihan ihmeissäni kattelin, että perhana, mähän näytän ihan kivalta shortseissa. (ja vielä talvella?!) Ihan kuin mun ikisuosikkikriisikohteessani, eli jaloissakin, olisi tapahtunut jotain muutosta. Lähetin kaverillekin viestin onnellisuuksissani. Vähän ihmettelin siinä, että mitähän ihmettä tapahtuu, kun tuntuu, että tässähän vois melkeen mennä shortseissa treenaa. Keskellä talvea. Ja kaveri sen vasta kertoi: Mähän teen koko ajan töitä kroppani eteen. Joka päivä. Syön ohjeen mukaan ja käyn treenaamassa säännöllisesti ja kovaa. Lepään tarpeeksi, huollan kehoa ja teen myös raskaiden treenien vastapainoksi välillä kevyitä treenejä. Mut emmä ollu silti tajunnu?! Että kaikesta tästä kivasta saan palkinnoksi myös kaupanpäällisenä kesäkunnon :’D Siis saan, jossen nyt sössi jotain tosi kummallista.

IMG_20150128_182504

Heräsinkin tästä sitten huomaamaan, että mun oma ajattelu ja prioriteetit ovat kääntyneet eri päin kuin mitä ne oli vielä jonkin aikaa sitten. Vielä viime keväänä halusin väkisin jonkun prokkiksen, että voin elellä sitten kesällä tyytyväisenä kuntooni. Mutta nyt mun focukseni on niin paljon enemmän siinä hyvässä fiiliksessä ja treenien kunnollisessa tekemisessä. Haluan kehittyä treenaajana. Oon nykyään ihan superinnoissani menossa salille, koska mulla on vaan se neljä treeniä viikkoon. Vain neljä mahdollisuutta vetää ittensä treenieuforiaan. Koitan  tietenkin vetää jokaisen treenin  täydellä potentiaalillani, ja nostaa treenipainoja koko ajan ylöspäin! Keskittyminen on ehkä siirtynyt kropan ulkoisesta kehittymisestä enemmänkin itsensä ylittämiseen ja edistymiseen treenihommissa. Vuodentakaiseen tilanteeseen verrattuna treenaan, syön ja rytmitän treenini ihan eri tavalla. Ja nyt mulla on jotenkin paljon tasapainosempi ja luottavaisempi olo. Kai tää vaan sopii mulle.

 Löysinkö mä just mun juttuni?!

Oon niin onnellinen siitä, että oon kanavoinut motoivaationi ja energiani yhteen juttuun. Tuntuu kivalta, kun voin luottaa saamiini ohjeisiin. Tiedän syöväni hyvin, riittävästi ja laadukkaasti. Ja hyvästä olosta johtuen treenitkin kulkee hyvin. Ja sekin on mahtavaa kehitystä, että pidän aiempaa enemmän myös lepopäiviä. Oon huomannut niiden myönteisen vaikutuksen. Mutta kumminkin toisaalta, oon niin keskittynyt vaan tähän arkiseen juttuun: käyn töissä, syön kunnollista ruokaa ja harrastan salilla käymistä. Niin arkista hommaa,  että välillä oikeasti unohdan, että mulla on joku valmennusjuttu päällä! Sillainhan se tietysti kivasti ja kivuttomasti meneekin, vähän niin kuin tossa sivussa. Kulkee vaan mukana puolihuomaamatta :)

tammikuu26 (8)

En oo sentään shortseihin vielä vaihtanut treenihousuista. Olkoot se sitten taas kesän juttuja ;)  Mutta tuntuu ihan kivalta, että oma fyysinen ja henkinen olotila antaisi myöden mennä koska tahansa muissakin vaatteissa treenaamaan, kuin pelkissä pitkissä housuissa. Oon vaan jotenkin vähän hölmistynyt siitä, että oon saanu käsiini sellaiset treeni- ja ruokaohjeet, joita mun on todella helppoa noudattaa joka päivä. Hommat sujuu hyvällä mielellä ja helposti. Ja jotenkin tän helppouden vuoksi oon ihan unohtanut, että kun työskentelen myös koko ajan vahvemman kropan puolesta niin se tuo mukanaan myös kesää kohti mennessä ihan miellyttäviä juttuja :D No, onhan tässä vielä monta kuukautta aikaa. Saa nähä, mikä kesämeininki tänä vuonna. Mutta lähtökohtaisesti fiilis on kyllä jotenkin kaikkia aikaisempia vuosia parempi. Tiedä sitten, onko kyseessä enemmänkin henkinen kuin fyysinen harppaus eteenpäin, mutta ihan mielelläni oon nyt tässä tilanteessa kumminkin ;)

Ainiin, pakko kertoa, että tällä hetkellä mun olotilani on niinkin motivoitunut tähän salihommaan, että oon vakavasti harkinnut oman jumppasalijäsenyyteni irtisanomista. Oon saanut jo pari moikkailukaveria uudelta salilta, ja sattuman kautta kävi ilmi, että yks mun tuttunikin treenaa tuolla. Eli en oo enää ihan yksin! Just want you to know ;) haha. Saas nähä oonko ens viikolla vielä samaa mieltä.

Milla

2 vastausta artikkeliin “kaupanpäällisenä kesäkunto!”

  1. Moi! Käypä kurkkaamassa blogiani ja toteamassa, ettei kova kunto vaadi välttämättä ”fitnessruokia” ja muuta asiaan liittyvää.

    • Kyllä mä uskon että monellakin eri tavalla voi olla hyvässä kunnossa, sen takia mun tyylini ei olekkaan tuputtaa omaa tapaani ainoana oikeana. Ja itse taas en voisi kovin hyvin saati olisi hyvässä kunnossa, jos vetelisin leipää mielinmäärin. Mut onneks kukin voi elää tyylillään :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta