Päätös on tehty

Mistä tietää, koska on tarpeeksi koukussa johonkin hommaan? Niin koukussa, että sille haluaa omistautua pitemmäksi aikaa ja luopua täten  jostain muusta? Oonko mä nyt koukussa? Haluanko mä tätä? Vai palata vanhoihin kaavoihin? Mitä mä teen? Apua!

helmikuu9 (27)

Käytännössä oon nyt parin viikon ajan pähkinyt ja puhkinyt pääni rikki valmennuksen jatkopaketin suhteen. Otanko jatkoaikaa vaiko en? Toinen puoli musta on sitä mieltä, että haluan ehdottomasti jatkaa Killen valmennuksessa. Syitä tähän on monia, muun muassa se, että treenit on motivoivia, ruokaohjelma toimii ja kokonaisuutta päivitetään mun tarpeideni mukaan. Musta tuntuu, että treenaan tosi fiksusti ja mulle sopivalla tavalla, ja saan vieläpä tuloksia aikaan siinä ohessa. Oon ihan rakastunut pt-treeneihin, ja saan niistä ihan hirveästi lisätsemppiä omiin itekseeni tekemiini treenihin. Ja oon päässy etenemään omalla treenamisessani jo parin kuukauden aikana ihan mahdottoman paljon eteenpäin ihan vaan sen ansiosta, että oon oppinut paljon uutta sekä käytännön taitoa että salitreeniin liittyvää tietoa. Musta tuntuu, että mun motivaatio vaa kasvaa koko ajan, mitä varmemmaksi tuun tässä hommassa. Ja siksi olisikin ollut suorastaan rikos lopettaa just nyt, kun oli niin mahtavaa!

Valmennushan virallisesti päättyisi maaliskuuhun, ja siksi jatkon pohtiminen oli nyt ajankohtaista. Toinen puoli musta miettiikin ihan tosissaan, että mitä jos en jatkaisikaan. Säästäisin paljon rahaa, jonka voisin käyttää elämiseen. Kesä tulossa ja kaikki festarit ja muut meiningit tiedossa, niin olishan se kivaa, kun on vuoden tehnyt ahkerasti ilman lomia töitä, nii vois sitten mennä vähän vapaammin. Kun verrattuna viime kesään, olis tota rahaakin käytössä :D Mietin myös sitä, että jos lopetan valmennuksen nyt, niin siirryn kyllä takaisin kotisalilleni treenaamaan. Koska mulla on ikävä mun kavereita ja yhteistreenejä. Ne antaa mulle niin paljon iloa elämään, että en ollut tajunnutkaan ennen kuin sen menetin. Treenaaminen kun on  mulle myös hauskanpitoa ja kavereitten näkemistä, ei pelkästään totista puurtamista tavoitteiden kiilto silmissä. Saisin myös treeniviikkoihini takaisin mulle niin rakkaat jumpat. Ai että, on ikävä bodyjamia kyllä!

Ja näiden kahden jutun välillä oon tässä pähkinyt pari kulunutta viikkoa. Mitä mä oikeasti haluan? Oon kysynyt mielipiteitä kaikilta mahdollisilta, jotka on vaan jaksaneet ja viitsineet kuunnella ja pohtia mun kanssa. Eikä sillä, ei kukaan oo osannut sanoa selkeästi kummankaan vaihtoehdon puolesta. Niin, paitsi äiti. Se oli sitä mieltä, että jatkan valmennusta ;) Saisin kuulemma yhden osamaksuerän joululahjaksi taas. Muut on listanneet mun kanssa kummankin vaihtoehdon etuja ja haittoja, ja yhtä solmussa ollaan oltu joka päivä :D Mitä mä nyt teen?!

No, viime yönä mä sitten tein lopullisen ratkaisun.

Mun elämässäni tapahtui viikolopun aikana yksi muutos. Ei mikään maata mullistava, mutta mun arkeani muuttava kuitenkin. Menetin jotain mulle tärkeää, mutta koska asioilla on aina kaksi puolta,  niin toisaalta mulla on nyt vieläkin enemmän tilaa ja aikaa panostaa vaan itseeni ja omiin hommiini. Valvoin siis monestakin syystä viime yön, mutta oli sillä kai jokin tarkoitus. Koska aamuyöstä tartuin sähköpostiin ja pistin päätökseni eteenpäin: Mä päädyin Fitfarmin vuosivalmennukseen. Kyllä. Se polttelee ja houkuttaa mua niin paljon, että en vaan voinut nyt olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseni. Ainahan jostain luopuminen tuntuu pahalta, mutta siitä pääsee yli. Ja vaikka kuinka pahalta aluksi tuntuisinkin, mä aion nyt irtisanoa mun jumppasalini jäsenyyden ja siirtyä kokonaan Wolfin asiakkaaksi. Koska siellä treenatessa saan kaiken hyödyn irti valmennuksesta. Ja tää päätös on tosiaan iso juttu mulle, koska ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeasti luovun mahdollisuudesta jumpata. Mä siis oikeasti tykkään bodyjamista ihan hirveesti, ja siksi käytänkin sanaa luovun. Mutta kuten elämässä yleensä, niin varmaan tässäkin asiassa pätee sääntö, että kun jostain luopuu, niin saa uutta tilalle? Mulla on nyt tilaisuus ja mahdollisuus kokeilla tämmöstä tavoittellista treenihommaa pitkäjänteisesti. En tiiä, missä olen muutaman vuoden kuluttua. Ehkä teen jotain ihan muuta. Mutta just nyt tässä hetkessä mun tekee mieli kokeilla tätä valmennusta. Vanhasta luopuminen tuntuu hetken aikaa pahalta, mutta emmä kyllä osaa jotenkin kuvitella, että oikeasti olisin palannut enää pelkäksi jumppatytsyksi? Ja salihommissa taas en tarvii niitä jumppia, nii tällä mennään nyt. Kaikki tai ei mitään. Toivottavasti tein oikean päätöksen.

helmikuu9 (2)

Tsemppiä mulle?

Milla

12 vastausta artikkeliin “Päätös on tehty”

  1. Tärkeintä on just se, että joku päätös syntyi. Kaikkea ei voi tehdä kerralla! (Ja onhan Wolfilla ainakin combat? Ja shbam!!!)

    Mulla oli ihan sama juttu vähän aikaa sitten . Oma treeni vai jumpanohjaus. Nyt panostan tähän jumppaa 150% ja rakastan sitä koko sydämmestäni :D tärkeintä on valita, mitä tekee ja sitten panostaa! <3

    • niinp joo, kiitos ♡ jotenki tuntuis kyl petturilta mennä wolfin jumppaan. ei vastaa mun laatuvaatimuksia äänentoiston ja muun suhteen ;) et keskityn nyt sit vaa bodaa!

    • kiitos tsempeistä! kyllä mulle varmasti joskus tulee vielä jamitilaisuuksia eteen. Se on kyl semmonen laji, et täytys melkee käydä kerran viikossa vähintää et pystyy fiilistelee… Muuten menee koreoitten kaa sählätes lähinnä. Mut aikansa kutaki ;)

  2. Tsemppiä, Milla! Oon varma, että teit oikean päätöksen ja jossain vaiheessa huomaat sen vielä varmasti itsekin. Ehkä sä voit pyytää Killeltä cheat-ruokapäivien sijaan cheat-jumppapäiviä ja käydä jamissa toisella salilla? ;D

    • hhaha, mikä idea hei! cheat -jumppapäivä! Ihan loistava :-D Kiitos tsempeistä.

  3. Loistava päätös, tsemppiä! :) itsekin vain unelmoin kaikenmaailman valmennuksista, mutta kun opiskelija olen ja tällaisessa käpykylässä asun, niin mahdollisuudet ovat aika huonot. Ehkä joskus tulevaisuudessa kun saan töitä (ja muutan mahdollisesti toiselle paikkakunnalle opintojen perässä) voisi olla mahdollisuus :)

    • Kiitti! Tosiaan en oo edes ajatellut, kuinka hyvä tilanne mulla on sen suhteen, että asun ihan Wolfin vieressä ja on toi valmennus sikäli ihan mahdollinen. Kiitos tästäki näkökulmasta :) Kyllä säkin vielä joku päivä pääset prokkiksiin mukaan, jos niistä kovasti haaveilet! Koska elämähän on valintoja ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta