Rakas ruokapäiväkirja, onneksi uskallan nykyään syödä

Yksi valmennusjakson parhaista puolista on se, että mun ei tarvii miettiä syömisiäni. Oon saanu heti alkuunsa ohjeet käteen, ja niitä vaan noudatellaan. Ja noudattamisesta tekee helppoa se, että näiden ohjeiden sisältö on rakennettu mun tottumusteni ja mieltymysteni mukaisesti. Ja pystyn toki edelleen itse valitsemaan lukuisista vaihtoehdoista ne mieluisimmat. Kun treenaa kovaa, ruokailut on oleellisessa osassa jaksamista ja kehittymistä. Ja musta on jotenkin todella mukavaa ja helppoa, kun ei tarvii pähkäillä, syönkö tarpeeksi hyvin. Ennen valmennusjaksoa nimittäin löysin itseni toisinaan pohtimasta sitä, syönkö liian vähän treenimääriini nähden. Ja välillä taas epäilin sitäkin, syönkö liikaa. Myös ruuan laatu on olennainen osa, sillä pelkillä määrillä tai kaloreilla ei pääse kovin pitkälle.  Tällä hetkellä mun ei tarvii huolehtia sellaisistakaan. Kaikki on paperilla ohjeistettu ja jokaisesta kohdasta voin kysyä ja vaatia täsmennystä sekä perusteluja.

Ruokapäiväkirja on eräs haetuimmista sanoista tässä blogissa. Ihmisiä kiinnostaa, miten treenaajan tulisi syödä. Myös moni mun kaverini on kysellyt, että mitä mä nyt sitten oikein syön kun on ohjeet ja kaikki. Sen vuoksi ajattelin, että aihe saattaisi kiinnostaa taas kerran blogissakin :) Ja koska varsinainen ruokavalioni on valmentajan suunnittelema ja Fitfarmin omaisuutta, en voi sitä tänne läväyttää sellaisenaan. Enkä haluakaan. Vähän kunnioitusta valmentajaa sekä omia rahojani kohtaan ;) Oonhan mä tästä maksanutkin. Mutta koska ruokakuvia on tullut napsittua vähän siellä sun täällä, ajattelin koota niiden kautta esimerkkejä päivän ruokailuista. Ja saanen tässä välissä huomauttaa, että oma lähtökohtani siis on se, että haluan syödä hyvin ja treeniä tukien Tämä on oma tietoinen valintani. Enkä väitä, etteikö tavallisella kotiruualla tai minkälaisella tahansa muullakin ruualla pärjäisi hyvin. Mutta oma valintani on tarkka bodyruokailu ja olen maksanut siitä, että saan ammattilaiselta ohjausta ja opastusta, kuinka voisin viedä ruokailuni vieläkin optimaalisemmaksi. Ethän siis pahastu siitä, miltä ruokapäiväkirjani näyttää. Minkäkään en pahastu siitä, että joku haluaa olla vegaani, toinen maidottomalla ja kolmas lakto-ovo-vegetaristi. Syödä täytyy joka tapauksessa, niin tehdään se omalla tavallamme. Mä oon tykännyt nyt tästä tavasta.

Eli ruokapäiväkirjaa. Mitä mä oikein syön. En mitään kovin ihmeellistä, mutta pyynnöstä pistin nyt esiin ihan perusjuttuja, joita löytyy jokaiselta päivältä. Syön sis päivittäin aamupalan ja iltapalan ja niiden välissä lounaan, päivällisen ja 1-2 välipalaa. Käytännössä esimerkiksi seuraavanlaisia juttuja:

Aamupala: Mun  jokainen aamuni alkaa maailman parhaalla aamupalalla ;)  – yhä ja edelleenkin, joskin määrät nyt on saattaneet vähän muuttua ajankuluessa. Valmistustapa ja periaate kuitenkin sama ;) Suosittelen!

 tammikuu31 (11)

Lounas/ päivällinen:  Tiedättekin ehkä, että mun lemppariruokaani on makaroni ja jauheliha. Voisin elää sillä. Ja syönkin sitä monella aterialla viikon aikana. Mutta koska en voi syödä pelkästään sitä, valitsen välillä lounaalle muitakin juttuja. Lounaalle siksi, että sitä harvemmin ehtii syödä nautiskellen. Kunhan nyt syö, että pysyy hengissä ja jaksaa työpäivän loppun :D Sinne siis pahemmat vaihtoehdot. Lautaselta (tai eväsrasiasta) löytyy tosiaan välillä myös perunaa ja kanaa. Tai riisiä ja kanaa. Ei vedä vertoja jauhelihalle ja makaronille, mutta tarvii välil syödä muutakin. Niin siksi. Työpäivän tai treenin jälkeen palkitsenkin itseni sitten sillä kaikista herkuimmalla: jauhelihalla ;) Toki vaihdellen syön myös päivällisellä kanaa tai kalaa. Vähemmän, mutta toisinaan kuitenkin. Niin, ja kun joskus sanoin, että Lidlin raejuustot on ihan ahterista. Niin oon muuttanut vähän mieltäni. Ihan vähän vain. Sillä nykyään musta toi Lidlin 2.2% raejuusto on oikeesti tosi hyvää ruuan kanssa! Ihan kun jotain kastiketta. Ja ihanan suolastaki! Niin se mieli muuttuu näköjään ;) Nykyään en ruuan kanssa muuta käytäkään. Valiot säästän aamupuuroihin kuitenkin.

helmikuu19 (7)


 

tammikuu5 (4) tammikuu5 (8)Välipalat / iltapala: Riippuu aina päivästä, syönkö välipalaa vai iltapalaa. Treenipäivinä nimittäin päivällinen on päivän vika ateria, jolloin iltapala korvaa tavallaan välipalan :D No, eniveis, väli- tai iltapalalla syön tavallisimmin proteiinijuomia, puddingia tai rahkasörsseliä. Erilaisilla höysteillä. Hedelmiä, marjoja, mehukeittoja, pähkinöitä, lesitiiniä ym. Mahdollisuuksien maailma ;)

tammikuu13 (5) tammikuu11 (8)

helmikuu9 (20)


 So simple. Aamen. Ja kuten huomaatte, sisällöt ei ole kovinkaan paljon muuttunut aikaisempiin ruokailuihini nähden. Toki asioita on valmennuksen myötä muuttunut, mutta ei mitenkään radikaalisti. Siksi tämä varmasti tuntuukin helpolta ja sopivalta. Ja tiiättekö mikä tässä on mahtavaa? Se, kun syö säännöllisesti ja paljon, ei ole minkäänlaisia makeanhimoja! En ois uskonut tätäkään sanovani, mutta näin se homma nyt on :D Tottakai joku sokerijuttu maistuu aina yhtä hyvältä, jos ja kun sellaista joku päivä saa luvan kanssa syödä. Mutta tarkoitan sitä, että ruokavaliossa on suhteellisen helppo pysyä, koska kroppa saa tarvitsemaansa ravintoa säännöllisesti ja monipuolisesti.  Ei tule pitkittyneitä ateriavälejä tai liian vähäistä energia- tai ravintoaineiden saantia ruuasta, joten kroppa ei huudakkaan minkän mieliteon perään. Sitäkö ne mun aiemmat karkkihimoni olivatkin – nälkää?! Eikä sokeririippuvuutta niinku ite aattelin tietysti :D haha. Laadukkaasti ja riittävästi syöminen siis kannattaa. Mä luulen, että oon aiemmin syönyt  liian vähän. Ja nyt kun syön oikeasti tarpeeksi, keho toimiikin paremmin.

Eräs ilahduttava asia, jonka haluan vielä tuoda esiin on se, että moni mun ympärilläni oleva ihminen on alkanut mun rohkaisemanani syömään enemmän. Tai ainakin pohtimaan sitä, syököhän oikeasti tarpeeksi päivän aikana. Ja vaikka itsekin oon tätä pohtinyt monesti itsekseni, niin jotenkin nyt vasta, kun oon oikeasti uskaltanut alkaa syödä, huomaan olossa selkeän eron. Treenit kulkee, energiaa on töissä ja vapaalla vaikka kuinka paljon, nukuttaa hyvin ja mieli on tosi pirteä koko ajan. Ja mun määrät on oikeasti aika isoja, mitä päivän aikana syön. Moni sivusta seurannut on kommentoinut, että miehen annoksia. Tai että ”ton jälkeen ei varmaa oo hetkeen nälkä”. Voi kyllä vaan on! Ihan muutaman tunnin päästä taas. Ja sain itseasiassa tossa vähän lisää ruokaa mun päiviini, kun vaikuttaa nyt siltä, että kroppa ottaa sitä vastaan ihan toivotulla tavalla :-) COOL. Eli mitä haluan tällä ruokapäiväkirjanomaisella kirjotuksellani sanoa: uskaltakaa syödä. Siis normaalia ruokaa. Tarpeeksi! Koska se ei ketään lihota tai levennä. Vaan antaa voimia treenata ja kehittyä, ja tietysti ihan vaan hyvää mieltäkin ;)

helmikuu19 (9)

Onks siellä ruudun toisella puolen joku, joka tunnustaa, ettei uskalla ehkä syödä tarpeeksi, kun pelkää palloefektiä? Mä en ainakaa olis ite uskonut aiemmin, että voin olla koko ajan vaan paremmassa kunnossa, vaikkkka syön yhä vaan enemmän aiempaan nähden :D Mutta tosiaan, salaisuus taitaa olla nimenomaan se laatu.

Milla

5 vastausta artikkeliin “Rakas ruokapäiväkirja, onneksi uskallan nykyään syödä”

  1. Onpas hyvän näköisiä ruokia! Mulla oli pitkään ongelmana liian vähäinen syönti. En ole mitään palloefektiä pelännyt mutta pitkään oli tottumukset sellaiset että söin mitä satuu milloin sattuu, kalorit ehkä tuli täyteen juuri ja juuri, mutta ruuan sisältö ei kamalan fiksu ollut. Tammikuussa tein ruokaremppaa painottaen määrään ja laatuun. Yllättävän hankalaa kun itse väkertää jotain edes fiksun oloista. Mutta säästänpähän siinä ja opin uutta.

    Kiva että oot saanut jonkun muunkin syömään paremmin. Itsekin yritän äitiäni ja etenkin siskoani saada syömään fiksummin ja enemmän, mutta vielä on se projekti kesken.

    • havainnoimalla ja kokeilemalla oppii kyllä parhaiten parantaa omia ruokailutottumuksia :) Ja sitten kun omat prokkisket alkaa tuottaa tulosta, nii joku muukin saattaa sivusta uskaltautua tarkkailee omia ruokailujuttujaan ;) Liian moni tarkkailee syömisiään nimenomaan rajoitusten näkökulmasta: mitä kaikkea ei voi syödä ja kuinka vähän kannattaa syödä. Vaikka kyllähän oikeesti normiruokaa saa syödä tosi paljon ennen kun se alkaa vaikuttaa mitenkään kielteisellä tavalla kroppaan :D

  2. Olen tässä viikon punnittu ruokailu ja huomannut kuinka vähän syön oikeestaan. :) tiheämmin ateriavälit mutta pienemmät annoskoot: maksaneille on poissa.
    Tyhmä kysymys: kun teet esim makaronilaatikkoa, miten saat annoksen punnittua? Olen tällä hetkellä natsImaisen tarkka ruuastani mutta kohdannut tämän ongelman annoksen kokoamisessa… :D

    • punnitsen ruokani siis tietysti ennen valmistamista, jotta ylipäätään teen oikean määrän sitä. ja sitte valmistamisen jälkeen jako niin moneen osaan ku on tarvis.. jos ei halua olla grammantarkka nii varmasti makaronilaatikon tekeminen onnistuu ihan samalla kaavalla. ite kyl jaan siis kaikki ruoka-aineet vaiheittain purkkeihin eli en sekoita niitä keskenään ennen ku vasta syödessä :-)

    • Okei, kiitos paljon vastauksestasi!
      Pahoittelen tuota kommenttini epäselvyyttä, tablettini auto corrector oli näköjään enemmän vauhdissa kuin huomasinkaan. Tarkoitus oli siis laittaa, että nyt kun oikeasti syön kellon mukaan (olen huomannut 4 tuntia olevan minulle maksimi tauko ruokailuden välillä), niin makeanhimoni on poissa! Myöskään iltaisin ei ole enää ahmimiskohtauksia.
      On se vaan kummaa että säännöllisestä ateriarytmistä on lukenut ja sen tärkeyttä on toitotettu mut nyt vasta otin sen käytäntöön… Ja hyvin toimii!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta