Oivalluksia kevyen viikon varrelta

Piti lähteä taas kauemmas, jotta näki ihan lähelle. Oon nimittäin huomannut, että pari asiaa on muuttunut viime aikoina. Tajusin nämä pari asiaa tossa kevyen viikon aikana, siis ihan vasta viime viikolla. Kävin vaihteluksi vanhalla kotisalillani, tai jumppasalillani, miksikä sitä nyt haluaa kutsua, tekemässä pari treeniä. Salitreenejä en oo enää hetkeen käynyt siellä tekemässä, koska ohjelmat on suunniteltu siten että ne on helppo toteuttaa uudella salillani. Mutta kevyen viikon höntsyt kävin tekemässä vanhalla salillani ihan vain siksi, että sain samalla nähtyä vähän treenikamuja ja vaihdettua kuulumisia. Ja tietysti tehtyä ne aerobiset. Ei nimittäin oo mikään suurin intohimo mulle toi ajatus lähtee tunniksi crossailee itekseni :D Mut onneks sain oikeestaan joka treenille seuraa, kiitti kamut! :)

Ja niistä asioista, mitä kevyen viikon aikana oivalsin. Ensinnäkin, ennen tykkäsin kovasti yhteistreeneistä. Nyt musta tuntuu, että yhteistreenit täytyy miettiä tosi tarkkaan, ennen kuin uskallan lyödä niitä lukkoon. En nimittäin nykyään halua ’tuhlata’ omaa treeniäni siihen, että salikäynti saattaa mennä joko juoruiluksi, taukoiluksi, löysäksi treeniksi tai muuten vaa ajatuksettomaksi säätämiseksi. Ennen ei ollut niin väliä, vaikka joskus jokin treeni ei mennyt ihan satalasissa. Vähän sinnepäinkin riitti. Mutta nyt mun tekemiseen on tullut tietynlainen uusi tavoitteellisuus, ja haluan todellakin tehdä jokaisen treenin hyvin. Eli jos sovin yhteistreenejä  kavereiden kanssa, ollaan nykyään sovittu etukäteen joko siitä, että kumpikin tekee oman treeninsä, ja jäädään vaihtaa kuulumiset sitten loppuverkkaan tai venyttelypaikalle. Tai vaihtoehtoisesti lähen treenaa sellasen kaverin kanssa, jonka tiiän tekevän yhtä kovaa ja intensiivisesti, kun mitä ite teen. Onnekseni mulla on kummankinlaisia treenikamuja ;) Toisten kaa tehää omat setit ja joidenkin kanssa päästää ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun jeesataan ja tsempataan koviin suorituksiin. Pelkäsin salinvaihdon myötä sitä, että mun tulee ikävä yhteistreenejä. Mutta itseasiassa nyt musta tuntuu, että ei haittaa, vaikka kavereitten kaa treenaamiset oliskin ohjelmassa vaan silloin tällöin. Lähinnä kevyellä viikolla ja toisinaan tilanteen mukaan. Ei ehkä niin usein kuin ennen, mutta riittävästi kuitenkin. Enkä mä nyt sitä tarkoita, että haluan vaan yksin puurtaa vakavana ja että kaverit pilais mun treenit, ei sentään :D Mutta oivalsin siis tossa hetki sitten, että tämä salinvaihdon myötä kuvioihin tullut pääsääntöinen yksintreenaaminen ei olekaan yhtään niin huono juttu, kun mitä aluksi pelkäsin. Sillä on myös hyviä puolia ja järjestely sopiikin mulle oikeastaan ihan hyvin :)

helmikuu1 (12)

Ja toinen oivallus viime viikolta. Meni yllättävän vähän aikaa, ennen kuin tämä tapahtui. Nimittäin vielä tammikuussa kaipasin osittain kotisalilleni. Ja nyt viime viikolla, kun kävin siellä vierailemassa, olo oli todellakin sellainen, että olen vieraana vain. Mulla on nykyään paljon kotoisampi olo uudella salillani?! En ollut edes tajunnut sitä, ennen kuin vasta viime viikolla vanhalle salilleni mennessä. Oli pakko päivitellä siinä joku sata kertaa treenikamulle mun hämmästystäni :D Olin han ihmeissäni, kun ei se enää vaa tuntunut samalta paikalta kuin ennen. Ihan hassua. Mutta hyvä juttu tietenkin. Mulla on edelleen kortti voimassa vanhalle salilleni, sillä irtisanominen ei ylläriylläri ollutkaan niin nopeaa ja helppoa, kun mitä toivoisi. Mutta ei oo kyllä tällä hetkellä mitään mielenkiintoa mennä sinne treenailee ;) Ainut syy saattaa olla juurikin yhteistreenit kamujen kanssa. Mutta itekseni kun meen niin valinta on jo ihan selkeä. Mun uudet ohjelmat on suunniteltu uudella salilla tehtäviksi ja oon saanu luotua itelleni sinne kotoisan olonkin, niin mikäs tässä. Oon myös saanut uusia tuttavuuksia ;) Mikä sekin on osaltaan kyllä tärkeää. Ajat muuttuu, ja nyt muuttui kyllä mun kakkoskotinikin ihan ilman mitään sen isompaa erokriiseilyä. Hyvä näin :)

helmikuu24 (15)

Yks miinuspuoli salinvaihdossa edelleen on: en saa koskaan oikein treenikuvia (kun ei oo niitä treenikamuja montaakaan), ja uudella salilla on paljon vähemmän selfiepeilejä :’D haha. Blogin ulkoasuun se toki vähän vaikuttaa, sillä väritän näitä tekstejä ihan vaan puhelimesta löytyvillä kuvilla viikon varrelta. Mutta muutoin ongelma on aika pieni ;) Ja vastaus itselleni pari kuukautta aiemmin esittämääni kysymykseen: oma kokemukseni on siis se, että kotiutumiseen uudelle salille meee jotakuinkin 1-2 kuukautta. Toki mulla oli pehmeä lasku, koska en vaihtanut suoraan salilta toiselle, vaan pystyin ja pystyisin edelleenkin jos haluaisin, käyttää myös vanhaa saliani. Mutta niille, jotka eksyvät blogiini ihmetelläkseen, kuinka kauan kestää kotiutua uudelle kuntosalille – sanoisin että jotain kuukauden ja kahden väliltä ;) Nopeast ja helposti kaikki lopulta tapahtui, kun miettii, kuinka hädässä olin vielä vuodenvaihteessa tän juttuni kanssa :D Oisitteko uskonu?!

Milla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta